Teollinen vallankumous ja yleiskäyttöiset teknologiat

Teksti on julkaistu alunperin Tekniikan Akateemisten blogissa
Teknologian merkitys maailman kehitykselle teollistumisen jälkeen on valtava. Teollistuminen on tuottanut hyvinvointia, talouskasvua ja myös saasteita ja globaaleja ongelmia. Jos haluamme ymmärtää innovaatioiden merkitystä maailman ja talouden muutoksissa, on tärkeää ymmärtää yleiskäyttöisten teknologioiden historiaa ja arvioida sitä mistä seuraavat murrokset tulevat.

Teollistumisen historian voi jakaa kolmeen ajanjaksoon. Kutakin näistä jaksoista dominoi yksi yleiskäyttöinen teknologia, jonka kehittäminen ja leviäminen yhteiskuntien eri osa-alueille muutti ihmiselämää ja taloutta.

Nämä kolme keskeistä yleiskäyttöistä teknologiaa ovat: 1. jatkuvan pyörivä liikkeen luominen, 2. sähkö ja 3. binäärinen logiikka ja digitalisaatio.

Kukin näistä on muuttanut maailmaa kokonaisvaltaisesti. Tämä muutos tulee aluksi hitaasti vain tietyissä rajoitetuissa käyttökohteissa ja sitten kiihtyvällä tahdilla läpi yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden.

Yleiskäyttöisten teknologioiden vahvuus johtuu siitä, että niiden tuottamat hyödyt kasvavat nopeammin kuin niihin laitetut panostukset. Kehitystyö teknologian parantamiseksi auttaa suoraan olemassaolevia käyttökohteita, mutta samalla laajentaa teknologian mahdollisuuksia uusille alueille.

Jatkuvan pyörivän liikkeen tarina on hyvä esimerkki tästä. Osoittautui nimittäin, että muuttamalla energiaa jatkuvaksi pyöriväksi liikkeeksi voitiin koneistaa monia aikaisemmin lihasvoimin tehtyä työtä ompelemisesta leikkaamiseen ja liikkumiseen. Höyrykone, tuuli- ja vesivoimalat tarjosivat energian ja pyörivä liike tuotti kankaita, junia, laivoja ja kaikkea mitä moderni maailma tarvitsi. Pyörimisliikkeen ja energiatuotannon teknologian kehitys johti siihen, että yhä useammat asiat pystyttiin tuottamaan koneellisesti.

Sähkövoiman ja sähkömoottorin kehittäminen käynnisti teollisen maailman toisen vaiheen. Sähkö teki pyörivän liikkeen käyttämisestä halvempaa ja mahdollisti sen hyödyntämisen paljon useammassa paikassa kuin höyrykoneiden aikakaudella.

Finlayson otti käyttöön Suomessa ensimmäisen pysyvän sähkövalojärjestelmän vuonna 1882. Kyky luotsata yritystä ja yhteiskuntaa tulevaisuuteen on yksi menestyvän yrityksen merkeistä.

Suurempi merkitys oli sillä, että sähkön avulla energiaa saatiin tehtailla minne vain ja esimerkiksi Yhdysvaltojen tehtaat sähköistettiin muutamassa vuosikymmenessä. Työn tekeminen vapautui paikan kahleista ja se voitiin organisoida uudestaan tehokkaammin. Syntyi liukuhihnatuotanto.

Nykyään elämme sähkön läpikotaisin muokkaamassa maailmassa. Ei ole ihme, että sähkön aikakauden noustessa ennustettiin kaupunkien kuolemaa samaan tapaan kuin Internet-aikakauden noustessa. Molemmat vapauttavat työn paikan kahleista. Molemmat ovat myös jättäneet jälkensä kaupunkeihin, mutta ennusteet kaupunkien kuolemasta ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi.

Helsingin Satama: keskusta ihmisille ja autoliikenne hintaohjauksella Vuosaareen

Helsingin Satama on Suomen tärkein satama. Sen kautta kulkee valtaosa Suomeen tulevasta tavarasta. Tämä on luontevaa, koska Suomen päämarkkina sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja logistiikassa on tärkeää minimoida kuljetusetäisyydet laivamatkan jälkeen.

Helsingin Sataman toiminnot sijaitsevat nykyään Eteläsatamassa, Länsisatamassa ja Vuosaaressa. Syksyllä tehtävissä päätöksissä on kyse siitä miten kykenemme vapauttamaan tilaa kaupunkilaisille Eteläsatamassa, miten ratkaista Länsisataman liikennehaasteet ja mikä on Vuosaaren sataman tulevaisuus osana kokonaisuutta.

Selvityksien perusteella kannattavinta on vapauttaa Eteläsataman alue muuhun käyttöön sekä Olympialaiturin että Katajanokan ympäristössä, ohjata hinnoittelulla autolla kulkevaa rahti ja matkustajia Vuosaareen ja tutkia Vuosaaressa matkustajasataman rakentamismahdollisuuksia.

Eteläsataman alueella (Olympialaituri ja Katajanokka) vapautuva maankäytön mahdollisuudet tuovat runsaasti rakentamismahdollisuuksia ja arvokasta tilaa. Kaupungin oman arvion mukaan syntyvästä rakennusmaasta tulee todennäköisesti huomattavasti enemmän tuloja kuin siirrosta aiheutuu kustannuksia. Samalla ydinkeskustan ranta saadaan kaupunkilaisten ja turistien käyttöön ja Katajanokalle asuntoja yli tuhannelle ja tuhansia työpaikkoja. Tämä on ehdottoman kannatettava ratkaisu joka tapauksessa.

Vertailuvaihtoehto siitä, minkälaista rakentamispotentiaalia Eteläsataman alueella on. Asuntorakentamista noin 60 000 k-m2 ja toimistorakentamista 100 000 k-m2.

Länsisatamassa hyvin toimiva juuri rakennettu satamainfrastruktuuri, mutta autoliikenne aiheuttaa ruuhkautumista ja muita haittoja. Rekkaliikenteen osalta hinnoittelu ruuhka-aikana otettiin käyttöön tammikuussa 2019 ja sen ansiosta liikenteen kasvu on siirtynyt Vuosaareen ja rekkaliikenteen määrä on pudonnut 4% keskustassa. Samaa periaatetta kannattaa käyttää myös henkilöautoliikenteen siirtämiseksi Vuosaareen. [https://www.portofhelsinki.fi/helsingin-satama/ajankohtaista/uutiset/helsingin-sataman-rekkaliikenteen-hintaohjaus-toiminut]

Satamien ongelmat kannattaa ratkaista seuraavasti:

  • Katajanokan satama-alue vapautetaan kaupunkikehittämiseen
  • Olympialaiturilla lopetetaan autoliikenne ja laituri varataan mm. uusien ekologisten katamaraanien käyttöön
  • Jätkäsaaressa hintaohjaus laajennetaan koskemaan koko vuorokautta ja kaikkia autoja.
  • Vuosaaressa tarvittaessa laajennetaan henkilöautoliikenteen lastausaluetta ja tutkitaan mahdollisuuksia jatkaa metro Vuosaareen satamaan ja matkustajaterminaalin rakentamista.

Toisin sanoen tavoitteena on siirtää Vuosaareen ne autolla kulkevat matkustajat, joille Vuosaari on parempi tai lähes yhtä hyvä vaihtoehto kuin Jätkäsaari. Hinta toimii ohjaavana mekanismina ja kertoo samalla siitä kuinka arvokkaana lähtöä Jätkäsaaresta pidetään. Hinnoittelun käyttäminen ohjaavana mekanismina tuo myös ennustettavuutta ja antaa mahdollisuuksia investointeihin.

Muutamia huomioita selvityksestä

Matkustajille tehdyssä kyselyssä 69% kertoi, että matkustaisi laivalla yhtä paljon tai enemmän, jos laiva lähtisi Vuosaaresta – kun tämä joukko todennäköisesti painottuu autolla kulkeviin, on luultavaa, että jopa 80% autoliikenteestä voitaisiin siirtää Vuosaareen ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti matkustajamääriin. Samalla ratkaistaan Jätkäsaaren liikenneruuhkiin liittyvät ongelmat.

Skenaarioiden eriyttämistarkastelussa oli oletettu, että varustamoiden laivat liikennöivät nykyisillä laivoilla, nykyisillä aikatauluilla ja reiteillä. Tämä saa skenaarion näyttämään merkittävästi huonommalta kuin se oikeasti on. Todellisuudessa laivakalusto uusitaan keskimäärin 13-15 vuoden välein eli jos skenaarion mukaisesti eriyttäminen toteutettaisiin vuonna 2030, siirtyisivät varustamot samalla uuteen kalustoon, joka ottaa hyödyn tästä muutoksesta. Kertarysäystä parempi ratkaisu on silti se, että ohjataan hinnoittelun avulla varustamot tekemään laivojen hankinnat sellaisella hetkellä, kun se näille on parhaiten kannattavaa.

Hintaohjaus on otettu menestyksellisesti käyttöön rekkojen osalta. Silti skenaariotarkastelussa ei tutkittu vaihtoehtoa, jossa tämä laajennetaan koko vuorokaudeksi ja myös henkilöautoihin. Miksi toimivaa käytäntöä ei haluttu tutkia vaihtoehtona?

Lapinlahdesta

Tiistaina on kaupunkiympäristölautakunnassa taas painavaa asiaa. Kirjoitan Lapinlahden sairaala-alueesta näin erikseen, koska aihe on herättänyt runsaasti keskustelua.

Lapinlahden sairaala-alueella päätetään kilpailuvoittajan ehdotuksesta. Olen miettinyt alueen tulevaisuutta paljon kuluneina viikkoina ja saanut asiasta enemmän kansalaispalautetta kuin mistään hankkeesta ennen tätä.

Lapinlahden sairaala-alueen historia on Suomen mielenterveystyön historiaa. Se on ensimmäinen mielenterveyssairaala, jossa on hoidettu ihmisiä jo lähes 200 vuotta. Mielenterveystyö sisältää sekä perinteisiä terapioita, toiminnallisia terapioita ja lääkitystä. Näillä kaikilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa ihmisten jaksamisen ja henkilökohtaisen kasvun tukemisessa – ja myös yhteiskunnan toiminnassa. Masennuslääkkeet ovat pudottaneet itsemurhien määrän murto-osaan 80-luvun tilanteesta ja nykypäivänä erilaiset toiminnalliset terapiat (ja myös lääkkeet) auttavat neuroepätyypillisiä lapsia ja nuoria pysymään osana yhteiskuntaa.

Mielenterveystyö on silti aina ollut heikossa asemassa. Vaikka stigma mielenterveyspalveluiden käyttämisestä on pikku hiljaa vähentynyt, mielenterveystyö ei ole vieläkään samalla viivalla muiden terveyspalveluiden kanssa rahoituksessa tai palveluiden laadussa. Nuoreksi kasvava lapsi ja aikuiseksi kasvava nuori muuttuu herkästi väliinputoajaksi elämän kannalta kriittisinä vuosina.

Lapinlahden historiaa mielenterveystyön pioneerina on syytä kunnioittaa. Vaikkei lapsia ole Lapinlahdessa aikaisemmin hoidettu, toivon, että Lapinlahden alueesta muodostuu niin helsinkiläisten lasten ja nuorten mielenterveystyön paikka.

Sitten vielä muutama sana rakentamisesta Lapinlahden puiston ympäristössä. Olen tiiviin ja urbaanin kaupunkirakenteen vahva kannattaja. Urbaani kaupunki tarvitsee tiiviin rakentamisen rinnalle upeita ja arvokkaita puistoja. Lapinlahti on keskustan läntinen arvopuisto ja sitä tulee kohdella sellaisena. Tämän takia Lapinlahdessa uutta rakentamista ei pidä sijoittaa puistoon. Sen sijaan uudelle rakentamiselle pitää järjestellä tilaa Länsiväylän pään alueelta niin, ettei ole tarvetta koskea puistoon.

San Diego ja Lisää kaupunkia Helsinkiin

Hannu Oskala avaa blogissaan hyvin yhden näkökulman siihen, minkälaista kaupunkia minäkin haluan rakentaa.

Oma näkemykseni kaupungin ja liikenteen kehittämiseen kypsyi asuessani San Diegossa, Kaliforniassa. San Diego on kaunis ja sääolosuhteiltaan täydellinen kaupunki. Se on parasta autokaupunkia, mitä maailmassa on rakennettu. San Diego on noin 2-3 miljoonan asukkaan kaupunkiseudusta, jonka urbaani ”kantakaupunki” on samaa kokoluokkaa kuin Helsinginniemi. Loppuosa on pientalomattoa, joiden joukossa on yksittäisiä pieniä käveltäviä ja kauniita aluekeskuksia.

Vietin 2005-2006 vajaan vuoden San Diegossa yliopistolla tutkijavaihdossa.

San Diegossa oli tehty kaikki, mitä voi tehdä autoliikenteen sujuvoittamiseksi. Koko seutua halkoi moottoriteiden verkosto, joka kulki myös keskustan läpi.

Ongelmaksi muodostui se, että moottoritiejärjestelmän kapasiteetti alkoi loppumaan kesken. Lisäkaistoista ei ole tuossa vaiheessa enää iloa, kun pullonkaulaksi muodostuu moottoriteiden väliset liittymät. Sama 20 kilometrin (paikallisittain aika lyhyt) työmatka vei 15-20 minuuttia ruuhka-ajan ulkopuolella ja 45-60 minuuttia ruuhka-aikaan.

Samalla moottoritiekaupunki loi valtavan pitkät etäisyydet. Paikalliset olivat todella huolissaan keskustan näivettymisestä – totta kai, koska autolla keskustaan kulkeminen oli hankalaa ja vaikeaa. Vaikka moottoritie vei melkein perille, viimeiset korttelit ja pysäköinti oli aina vaikeaa ja kallista. Autovyöhykkeellä asuva valitsee siksi mieluummin jonkun muun kohteen.

Kun kavereiden kanssa sovittiin tapaamisesta, kukin meistä ajoi omalla autolla 30 kilometriä ravintolalle – koska kaikki muut paikat olivat sijainniltaan vielä huonompia. Moottoritieverkosto teki tämän mahdolliseksi, koska aina joku saattoi rakentaa omakotitalon vielä vähän kauemmaksi.

Kotiin palattuani havaitsin, että monet poliitikot halusivat Helsingistäkin tällaisen hajaantuneen kaupunkiseudun. Minä en sitä halunnut.

San Diegon Helsinkiä pienempi kantakaupunki sai minut ymmärtämään sen, että kantakaupungin koko ei ole vakio, eikä se ole politiikasta riippumaton asia. Siksi perustin Lisää kaupunkia Helsinkiin -liikkeen rakentamaan lisää kaupunkia Helsinkiin. Kävelykeskustan kehittäminen vie kaupunkia juuri oikeaan suuntaan – samoin keskustatunnelihaaveiden kuoppaaminen.

Keskustatunneli-keskustelun 15 000 kadonnutta työpaikkaa perustuu tilastovirheeseen

Pormestarin väite 15000 kadonneesta työpaikasta perustui SYKEn Liiteri-tietokannassa olleeseen tilastovirheeseen. SYKEn tutkija kertoi asiasta eilen illalla Lisää Kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä. Virhe johtui siitä, että Tilastokeskus oli vuodelle 2000 virheellisesti raportoinut Meilahden sairaala-alueen työpaikat osaksi ydinkeskustaa. Tilastovirhe kasvatti vuoden 2000 työpaikkamäärää keskustassa lähes kymmenellä tuhannella. 

Helsingin kaupunginkanslian omassa tilastossa, joka julkaistaan Aluesarjoissa (aluesarjat.fi), virhe on korjattu jo aikapäiviä sitten. 

Helsingin eteläisen suurpiirin työpaikkamäärät. Rinnakkain SYKEn julkaiseman Liiterin ja Helsingin kaupunginkanslian aluesarjojen tiedot. Molempien lähteenä on Tilastokeskus. Lähes kymmenen tuhannen työpaikan ero vuonna 2000 johtuu siitä, että SYKE ei korjannut Tilastokeskuksen virhettä, jossa Meilahden sairaalan työpaikat oli sijoitettu Helsingin ydinkeskustaan.

Kyse on kuitenkin laajemmasta asiasta kuin vain tilastovirheestä. Työpaikkamäärien vertailuissa vertailtiin vuosia 2000 ja 2015. Näistä ensimmäinen on nousukauden huippuvuosi ja jälkimmäinen laman pohjavuosi. Se vääristää kuvaa. Työpaikkojen määrä vuonna 2015 on nimittäin korkeampi kuin vuonna 1999 tai vuonna 2001. 

Vuonna 2016  työpaikkojen määrä eteläisessä suurpiirissä kasvoi noin 4000:lla. Nousukausi alkoi. 

Talousasioissa nousukauden huipun ja laskukauden pohjan toisiinsa vertaaminen johtaa harhaan. Esim. työpaikkojen määrä kasvaa nousukaudella ja laskee laskukaudella, joten trendin tulkinta näin katsottuna luo väärän käsityksen maailmasta. Oikeampi tapa on verrata kahden nousukauden huippuja toisiinsa. 

Vuosi 2000 oli IT-nousun huippuvuosi ja viimeinen vuosi ennen ICT-taantumaa. Vaikka taantuma oli Suomessa lievä, Helsinki kärsi siitä rajusti. Olimme jo tuolloin kansainvälisestikin merkittävä tieto- ja viestintäteknologian (ICT) keskus. Työpaikkojen määrä eteläisessä suurpiirissä väheni ICT-lamassa merkittävästi – ja putosi vuodessa lähes tuon 15000. Vasta nyt olemme pääsemässä takaisin samalle tasolle. 

Vuonna 2008 alkoi finanssikriisi joka aiheutti kaksi peräkkäistä lamakuoppaa. Laman pohja osuu vuodelle 2015. Kantakaupunki oli lamaolosuhteissakin houkutteleva sijainti työpaikoille. Eteläisessä kantakaupungissa työpaikkojen määrä ei finanssikriisin jälkeen juurikaan laskenut. 

Rakenteilla (syksyllä 2018) olevat toimistohankkeet sijoittuvat lähes kokonaan Helsingin kantakaupunkiin. Kantakaupunki ja keskusta on elinvoimainen ja houkuttelee lisää yrityksiä, jos vain kykenemme tarjoamaan tontteja uusille toimijoille. 

Tästä asiasta kertoo lisää Helsingin kanslian tutkimus toimistomarkkinoiden kehittymisestä. Rakenteilla olevista toimistoista, liiketiloista ja hotelleista ylivoimainen valtaosa sijoittuu Helsingin kantakaupunkiin. Houkuttelevuudesta kertoo myös se, että toimistojen vuokrausaste keskustassa on noussut yli 90%:iin ja vuokrataso on kasvanut koko tämän vuosikymmenen nopealla vauhdilla. 

Helsingin keskustaan kannattaa houkutella lisää työpaikkoja, eikä työpaikkamäärän heiluminen paikoillaan ei ole toivottavaa. Keskusta on Pasilan ohella koko Helsingin saavutettavin paikka ja siksi sitä tulee hyödyntää nykyistä enemmän. Tilastojen valossa Helsingin keskusta on sijainniltaan elinvoimainen ja houkutteleva. Yksi merkittävä ongelma on se, ettei kaupunki kykene tarjoamaan riittävästi tontteja nykyaikaisten toimistotilojen rakentamiseen. Siitä, miten tämä ratkaistaan, pitää käydä jatkossa lisää keskustelua.