Mielenosoitus tekijänoikeuksia vastaan

Tekijänoikeuslain kiemurat ovat harmittaneet minua koko sen käsittelyn ajan. Monet tahot, kuten EFFI, ovat kirjoittaneet lain ongelmista, joten en tee sitä tässä ja nyt. Sen sijaan päätin, että jonkun pitää organisoida mielenosoitus lakia vastaan. Kansalaisyhteiskunnassa asioista kiinnostunut ei voi jättää kaikkea muiden huoleksi.

Mielenosoitus aiheesta siis järjestetään ja se on 4. lokakuuta kello 13 eduskunnan edessä. Asiasta lisätietoa vielä tänään. Pysykää kuulolla ja levittäkää sanaa.

Seksi pannaan

Suomessa oikeusministeri Johannes Koskinen pyrkii kieltämään seksin oston viimeisenä tekonaan ennen virastaan poistumista. Turun Sanomilla menee puurot ja vellit sekaisin väittäessään tätä konservatiivia, joka haluaa isoveljen valvomaan ihmisten sänkykamarin toimintaa liberaaliksi.

Tanskanmaalla sen sijaan lähestymistapa on toisenlainen. Valtio kustantaa pornoa ja seksipalveluita vanhuksille ja vammaisille. Asiasta raportoi Phil Finland for Thought -blogissa.

Ruotsissa laki on siirtänyt prostituution piiloon lain valvovan silmän alta, jonka seurauksena prostituoidut kohtaavat työssään esimerkiksi enemmän väkivaltaa kuin aiemmin. Laki myöskin karsii asiakkaista pois ensimmäiseksi ne lainkuuliaiset ja ympäristöstään ja kanssaihmisistään välittävät ihmiset ja asiakaskunnasta jäävät etupäässä jäljelle ne, joille muut ihmiset ovat kulutustavaraa, eli se pahin ryhmä.
Prostituution olemassaoloon, tai syihin tälläisella lailla ei vaikutettaisi tippaakaan. Vapaasana kirjoittaa aiheesta pidemmin.

Oma kantani on se, ettei valtion tule puuttua ihmisten väliseen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen.

Valtion talousarvio

Valtion talousarvion 2006 ehdotuksen kokonaissumma on 39,375 miljardia euroa. Viime vuoden budjetin kokonaissumma oli 37,9 miljardia euroa. Kasvua tähän vuoteen on siis noin 3,9% viime vuoteen nähden. Kun talouskasvu tänä vuonna jää kahteen prosenttiin, valtion menojen osuus koko kansantaloudesta kasvaa.

Eri ihmisillä varmasti on näkemyksiä siitä, mikä on oikea suhde valtion/julkisyhteisöjen koon ja koko talouden välillä. Tai ainakin toivon, että ihmiset esimerkiksi valtion budjettia miettiessään ajattelisivat tällaista asiaa. Totuushan on se, että jos budjetin menot kasvavat enemmän kuin Suomen talous, valtion osuus taloudesta kasvaa.

Eduskunnan ja poliitikkojen ongelma on se, että he aina vain haluavat luoda uusia ohjelmia, joihin lisätään menoja. Kukaan ei halua käydä läpi olemassa olevia rahanreikiä ja ohjata rahoja mielekkäämpään käyttöön. On paljon kivempaa vaatia lisää rahaa omalle lempiprojektille kuin kertoa, mistä valtion menoista pitää vähentää, jotta sille rahat riittäisivät. Näin lopputuloksena on politiikkaa, jossa valtion osuus kansantaloudesta kasvaa ja poliitikot valittavat sitä, kuinka valtion rahat eivät riitä.

Tähän liittyy myös mielenkiintoinen näköharha. Olen usein kuullut syytettävän esimerkiksi uusliberaalia politiikkaa siitä, että valtio ei saa laittaa rahoja erilaisiin hankkeisiin, joihin rahaa tarvittaisiin. Ihmisillä tuntuu olevan kuvitelma, että valtio joutuu jatkuvasti säästämään rahojaan ja että syynä tähän on esimerkiksi uusliberaali mörkö, jossa kaikki rahat syydetään ahneille ja rikkaille.

Totuus on kuitenkin erilainen. Valtion ja poliitikkojen ongelmat löytää rahoitusta johtuvat etupäässä siitä, että poliitikot eivät ole valmiita karsimaan olemassaolevasta rahoituksesta toimimattomia ohjelmia ja rahareikiä ja siitä, että uusia rahareikiä keksitään nopeammin kuin yhteiskuntamme tuottaa lisää resurrseja näiden paikkaamiseksi.

Ongelma on siis rakenteellinen ja nimenomaan poliitikoista johtuva. Tätä kuvaa erinomaisesti se, että kulttuuriministerimme Tanja Karpela pitää itseään onnistuneena ministerinä siksi, että on onnistunut kasvattamaan kulttuuriministeriön menoja ministerikaudellaan.

Todellisuudessa hyvin työnsä tekevä ministeri ymmärtää, että raha ei kasva puussa ja että jokainen euro lisää hänelle on pois joltakulta muulta. Näin hyvä ministeri tutkisi oman ministerialansa olemassaolevia projekteja ja tutkii ovatko rahat todellakin laitettu hyödylliseen käyttöön. Vai voisiko jokin toisenlainen projekti hyödyttää ministerin toimialaa paremmin?

Hallituksen ministerien pitäisi taasen keskenään tutkia sitä, menevätkö rahat nykyisellään ministeriöiden välillä oikeaan paikkaan. Pitäisikö kenties lopettaa rahojen laittaminen projektiin x yhdessä ministeriössä ja lisätä rahoitusta toiseen projektiin toisessa ministeriössä. Tai kenties leikata verotusta.

Valitettavasti tällaista analyysiä ei ainakaan suomalaisessa politiikassa näe. Tilalle tarjotaan näköalattomuutta ja vaihtoehdottomuutta, jossa todetaan faktana, että mitään ei voida muuttaa ja että rahoitusta ei voi lisätä. Todellisuudessa vaihtoehtoja on, mutta poliitikot eivät vain uskalla tarttua niihin.

Lahjontaskandaali Suomessa!

Suomen maassa on jotain mätää. Kuvittelin, että Suomen laki kieltää virkamieheltä lahjusten vastaanottamisen. Tekijänoikeuslakia valmistellut virkamies istuuESEK johtokunnassa.

Jos ESEK, tai Gramex olisi maksanut hänelle oopperaliput, hän olisi varmaankin syytteessä lahjusten vastaanottamisesta, tai ainakin pitäisi. Jostain kumman syystä, kun virkamies istuu tällaisen järjestön johtoryhmässä ja varmaankin saa myös palkkaa sieltä, tämä ei olekaan laitonta – vai onko sittenkin? Tällainen toiminta pitäisi ehdottomasti rinnastaa lahjusten vastaanottamiseen rikoslaissa, jos näin ei vielä ole tehty.

Toisaalla sama virkamies Liedes valehtelee kansalle ja eduskunnalle lain sisällöstä. Suomen kansalaisena pidän äärimmäisen arveluttavana, että opetusministeriössä annetaan lakien valmistelu sellaisten virkamiesten tehtäväksi, jotka valehtelevat lain sisällöstä silloin, kun lain sisällöstä ollaan eduskunnassa päättämässä. Kyllä, tiedän että teknisesti Liedeksen sanoma oli ilmeisesti totta, mutta valehtelua on myös se, että jättää asialle oleellisia kriittisiä asioita kertomatta.

Vaadin Liedeksen erottamista välittömästi tehtävistään ja lain palauttamista uudelleen sellaisten virkamiesten valmisteltaviksi, joilla ei ole epäilyttäviä kytköksiä tekijänoikeusjärjestöihin.