Todellinen amerikkalainen sankari on kuollut

Rosa Parks kuoli eilen 92-vuotiaana.

The bus driver shouted, ”Aren´t you going to stand up?”

”No,” she replied.

”Well, I´m going to have you arrested,” he declared.

”You may do that,” was Rosa Parks´ calm response.

Tämä yksinkertainen keskustelu bussissa vuonna 1955 aloitti kansanliikkeen, joka lopetti julkisen vallan ylläpitämän rasismin Yhdysvalloissa. Kiitos siis vaatimattomalle Rosa Parksille siitä, että hän uskalsi istua oikeuksiensa puolesta.

Vinkistä kiitos Johan Norbergille.

Sananvapausloukkauksia Suomessa

Hesari kertoo, että Tampereella on mies syytteessä Jumalanpilkasta. On käsittämätöntä, että Suomessa syytetään ihmisiä jostain niin älyttömästä kuin . Jos joku saa nautintoa Jumalan pilkkaamisesta, niin antakaa hyvät ihmiset Jumalan itse hoitaa asia, jos hän on a) olemassa ja b) häntä kiinnostaa. Asia ei kuulu minulle, sinulle, eikä valtiovallalle.

ps. Vihaan eduskunnan web-sivuja. Blogiin ei voi laittaa järkeviä pysyviä linkkejä eduskunnan päätöksiin, tai äänestystuloksiin, sillä linkit ovat voimassa vain noin kaksi viikkoa. Lisäksi sivut ovat ehkä yhdet hirveimmistä navigoitavista, joihin olen törmännyt. Eikö valtiovalta voisi yrittää tehdä edes yhden asian oikein ja kunnolla?

Päivitys: Syyte on uskonrauhan rikkomisesta, ei Jumalanpilkasta. Kiitos Paulalle virheen huomauttamisesta.

Haluatko kansanedustajaksi?

Tänään kysyn lukijoilta ja muilta blogaajilta ”Haluatko kansanedustajaksi?”

Itse olen miettinyt tuota kysymystä viime viikkoina ihan oikeasti. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja halunnut vaikuttaa politiikkaan. Mielipiteeni ovat iän ja kokemuksen karttuessa muuttuneet vähemmän radikaaleiksi ja enemmän evoluutiota kuin revoluutiota kannattaviksi. Tekijänoikeuslaki herätti minut siihen, että Jonkun pitää tehdä jotain, ettei maailma menisi kiertotietä helvettiin – ja että aina ei voi väistää vastuutaan, kun ymmärtää. Siksi päätin organisoida mielenosoituksen ja yllätyin siitä, kuinka paljon kiinnostuneita ja vapaaehtoisia tekijöitä se keräsi.

Siksi jouduin pohtimaan sitä, haluanko kansanedustajaksi ja olisiko minulla mahdollisuuksia tulla valituksi. Jälkimmäisestä en voi tietää muuta kuin sen, että itse pidin mahdollisuutta realistisena, vaikkakin epätodennäköisenä. Jouduin siis oikeasti miettimään haluaisinko ihan oikeasti olla kansanedustaja.

Mietitäänpä siis työtehtävän hyvät ja huonot puolet:

Palkka – ihan ok. Parempaakin voin ehkä saada omalla alallani tulevaisuudessa, mutta ei ero ole niin suuri, että tämä ratkaisisi asiaa.

Työsuhteen varmuus: Pätkätyö neljän vuoden pätkissä.

Uramahdollisuudet: Ei mahdollisuuksia työskentelyyn Euroopan ulkopuolella. Huonot mahdollisuudet työskennellä Euroopassa ulkomailla (EU-parlamentti). Käytännössä tuhoaa oman alan uramahdollisuudet (tietoverkot), jossa neljässä vuodessa alalla tapahtuu liikaa.

Työolosuhteet: Työaikalainsäädäntöä ei tunneta. Työkaverit ovat suurelta osalta poliittisia kilpailijoitasi; ei mikään toiveyhteisö. Normaali työaika ei riitä kaikkiin lakeihin tutustumiseen ja sen lisäksi pitäisi lobata ja edistää omaa näkemystään eduskunnassa ja vakuuttaa äänestäviä ihmisiä siitä, että minut kannattaa valita uudestaan. Toisin sanoen työtä täytyy tehdä 24/7.

Vaikutusmahdollisuudet: En ole nainen, joten kiintiöpaikkoja ministerinvirkoihin, tai vastaaviin korkeisiin virkoihin eduskunnassa lienisi turha odottaa. Kuitenkin uskon, että kansanedustajana vaikutusmahdollisuudet asioihin ovat suuremmat kuin esimerkiksi yksityisenä kansalaisena – eivät kuitenkaan mitkään järjettömän suuret.

Saldona voidaan laskea, että pluspuolelle pääsee vaikutusmahdollisuudet lainsäädäntöön. Palkkaus ei vaikuta päätökseeni suuntaan tai toiseen. Työolosuhteet ovat kehnot – työ tuntuu vaativan lähes koko elämän uhraamista politiikan alttarille. Iso miinus. Haluan työskennellä tulevaisuudessa ulkomailla, mieluiten Euroopan ulkopuolella, joten uramahdollisuudet tuovat myös ison miinuksen. Varsinkin, kun oma ammattitaitoni, se vähä mitä sitä on, katoaisi sen siliän tien. Iso miinus.

Lopputuloksena on kasa isoja miinuksia ja yksi pieni plussa. Saldo jää vahvasti negatiiviseksi ja päätänkin näin ollen jättää poliitikon ammatin jollekulle muulle. Jätän, vaikka sydämeni sanoo, etten saa olla vaikuttamatta asioihin, kun poliitikot tuhoavat länsimaisen oikeusvaltion perustusta. En ole valmis uhraamaan elämääni politiikan hyväksi. Mieluummin toivon, että maailmasta löytyy edes yksi kolkka, johon voi tarvittaessa muuttaa ekspatriaatiksi.

Loppukirjoituksena voisi sanoa, että Hesarissa taannoin kuulutettiin lisää nuoria miehiä politiikkaan. Ylläolevan ajatteluketjun perusteella ei liene ihmeellistä, että moni politiikasta kiinnostunut nuori mies jättää politiikan muiden huoleksi. Itse en kuitenkaan ajatellut lopettaa poliittista aktiivisuuttani; en vain halua ryhtyä kansanedustajaksi. Toivottavasti Suomesta löytyy muita arvoni ja poliittiset mielipiteeni jakavia, jotka siihen uskaltautuvat.

Hyvä lukijani: Entäpä sinä, olisitko sinä valmis ryhtymään kansanedustajaksi?

Bolivian työläiset marssivat

Bolivian työläiset marssivat ja vaativat vapaakauppaa. He haluavat päästä mukaan vapaakauppasopimukseen yhdysvaltojen kanssa (tarkoittanee amerikan vapaakauppa-aluetta, joka eteni sopimuksella joskus aiemmin tänä vuonna). Toivottavasti saavat haluamansa – ja kun unelmoimaan ryhdyin toivon myös, että saavat vapaakauppasopimuksen myös EUn kanssa.

Vinkistä kiitos Johan Norbergille.

Laulua

Kokoonnuimme eilen tuplakvartetilla Ravintola Pörssissä laulamaan juuri väitelleen reumatutkijan väitöskaronkassa. Pörssin salissa on ihana akustiikka, siellä olisi mukavaa esiintyä toistekin. Erityisen iloinen olin siitä, että lauloimme Goodnight Sweetheart -kappaleen todella herkästi ja hitaasti. Jälkeen jäi mahtava fiilis ja nuo kuusi tuntia eilen olivat todella hyvin käytettyjä. Ohjelmistomme oli ripoteltu koko karonkan ajalle, joten väittelijä tarjosi meille myöskin erinomaiset karonkkaruoat.

Laulaminen on ihanaa ja tuplakvartettimme on loistava. Melkein harmittaa lähteä San Diegoon juuri, kun joukkomme on pääsemässä käyntiin.