Avoin kirje Suomen Tasavallan pääministerille Matti Vanhaselle

Lähetin juuri seuraavan sähköpostin pääministeri Matti Vanhaselle.

Arvoisa pääministeri Matti Vanhanen,

Luin juuri Tietoyhteiskuntaneuvoston esityksestä remontoida tekijänoikeuslakia Tietokone-lehden uutisista. Kyseinen artikkeli sisälsi lainauksen teiltä: ”Tekijänoikeuslain valmistelun kritiikissä viime syksynä minua hämäsi se, että kritiikissä oli hieman sellaista sävyä, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan”, Vanhanen pohti.

Viime syksyisen mielenosoituksen pääorganisoijana haluaisin korjata ja täsmentää sitä, mitä mielenosoittajat viime syksynä tekijänoikeuslain osalta vaativat. Emme vaatineet vapaata oikeutta kopioida toisten työtä,vaikka tekijänoikeusjärjestöt näin väittivätkin. Sen sijaan mielenosoittajat vaativat, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan normaalin käytön ja varmuuskopioinnin rajoissa sekä julkaistun
kulttuuriperinnön saatavuuden turvaamiseksi.

Kritiikin tärkein osa kohdistui sananvapautta mahdollisesti uhkaavan pykälän 50b kohdalle, joka kieltää ’organisoidun keskustelun’ kopiosuojauksien kiertämisestä. Laki on jo saanut ensimmäiset uhrinsa; Linux-käyttöjärjestelmän suomenkielisen Knoppix -version jakelu Suomessa lakkautettiin, koska sen levittäjä (FUNETin ylläpito) ei ollut varma rikkooko linux-käyttöjärjestelmän jakelu uutta tekijänoikeuslakia.

Mielenosoituksen järjestäjänä olen pahoittanut mieleni ja loukkaantunut itseni ja niiden muiden mielenosoittajien puolesta, kun esittämämme vaatimukset esitetään sävyssä, joka ei ole totuudenmukainen. Haluan korjata saamanne väärät käsitykset, jotta voitte oikaista tapahtuneen virheen ja tulevaisuudessa tietäisitte paremmin, mistä puhutte.

Kunnioittaen,
Mikko Särelä, tietotekniikan tutkija, DI, TKK

Tietokone-lehden uutinen
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=25989&tyyppi=1

FUNETin ylläpidon ilmoitus SuomiKnoppixista:
http://tonnikala.net/features.php?id=4

Ymmärtäninen ja hyväksyminen

Eräällä irc-kanavalla oli keskustelua tästä Mohammed-pilakuvakohusta. Erityisesti ihmiset tuntuivat joko korostavan sitä, että muslimeja pitäisi ymmärtää tässä, tai sitten korostavan sitä, että väkivallalla uhkailua ja väkivallan käyttöä ei pidä suvaita tai hyväksyä. Ja kuilu näiden näkemysten välillä on nähdäkseni suuri; toivoakseni ei kuitenkaan mahdoton kurottavaksi.

Jospa siis aloitan tämän viestin sillä, että ymmärrän sen, että joku tuohtuu noista poliittisista pilakuvista. Olen aikoinani ollut varsin konservatiivinen kristitty ja tuohtunut monista asioista, joita länsimaissa tehdään kristinuskolle ja sen nimissä. Vanhempana olen myös tuohtunut ja loukkaantunut monista muista väitteistä, joita maailmalla olen nähnyt. Olen tuohtunut siitä, että valkoinen mies usein esitetään naisia, lapsia, muita kulttuureja sortavana. Olen tuohtunut siitä, että joissakin arabikulttuureissa naiset ovat käytännössä miehen omaisuutta. Olen tuohtunut monista asioista elämäni varrella. Erityisesti olen monasti tuohtunut siitä, kun maailmalla rikotaan niitä ihmisoikeuksia, joita minä pidän ’pyhinä’.

Ymmärrän siis hyvin sen, että joku tuohtuu asiasta, jota hän pitää pyhänä ja arvokkaana. Ymmärrän myös sen halun, jonka tällaisesta tuohtuessaan kokee, halun päästä eroon tällaisesta tuohduttavasta materiaalista. Ei ole mukavaa kuulla sitä, että joku esittää profeetta Mohammedin terroristina; tai perverssiksi.

Näin siis ymmärrystä korostava osapuoli ottaa toisen osapuolen aseman ja ymmärtää, että monet teot voivat aiheuttaa henkistä kärsimystä ja suuttumusta toisessa osapuolessa.

Toinen osapuoli taas näkee pikemminkin kahden kulttuurin törmäyksen. Näillä kulttuureilla olevat arvot eivät ole yhteensopivia keskenään. Molemmat eivät voi elää yhtäaikaisesti loukkaamattomina. Länsimainen kulttuuri sisältää esimerkiksi näkemyksen sananvapaudesta. Sananvapaudessa on nimenomaan kyse siitä, että ihmisillä on oikeus sanoa asioita, jotka loukkaavat toisia. Kulttuuriimme kuuluu myös näkemys siitä, että ihmisten tulee olla tasa-arvoisia lain edessä, tai että ainoastaan valtion ylläpitämällä oikeuslaitoksella on oikeus määrätä rangaistuksia ihmisille. Ja että näiden rangaistusten pitää perustua kirjoitettuun lakiin, jonka pitää olla sama kaikille ihmisille.

Sen sijaan nykyinen arabikulttuuri sisältää elementtejä, jotka hyväksyvät naisen kohtelemisen omaisuutena, uskonnollisen yhteisön toimimisen syyttäjän, tuomarin ja tuomion toimeenpanijan ominaisuudessa (fatwa), tämä ei-valtiollinen oikeusjärjestelmä ei myöskään tunnusta sananvapautta, vaan on määrännyt fatwoja esimerkiksi tanskalaisille pilapiirrosten kirjoittajille.

Jälkimmäisen näkemyksen korostajat siis näkevät tilanteen niin, että länsimaisen yhteiskunnan peruspilarit ovat uhattuina. Voimme joko myöntyä islamilaisen fundamentalistikulttuurin vaatimuksiin, tai sitten voimme nousta puolustamaan omia arvojamme. Molempien yhteiselo nykyisessä muodossaan ei ole mahdollista. Joko joudumme pyytämään anteeksi sananvapauttamme ja sitä, että joku sanoo asioita, jotka loukkaavat muslimeja, tai sitten seisomme sananvapauden takana ja kerromme maailmalle, mitä mieltä olemme.

Joko uskomme oikeuteen kritisoida kaikkea, tai sitten hyväksymme, että on asioita, joita ei sovi kritisoida. Sekulaarin humanismin ja tieteen, periaatteiden joille yhteiskuntamme rakentuu, periaatteisiin kuuluu, että kaiken on oltava kritisoitavissa. Lisäkiinnostusta voi täydentää esimerkiksi lukemalla Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Islamilainen fundamentalismi vaatii, että islamia ei saa kritisoida ja on valmis puolustamaan vaatimustaan väkivalloin, kuten esimerkiksi Theo van Goghin tapaus osoittaa.

Toinen osapuoli keskustelussa siis haluaa korostaa tätä ymmärtämystä ja sitä, että lyhyellä aikavälillä ongelmat sovitellaan. Toinen osapuoli katsoo kulttuurien välistä taistelua ja on sitä mieltä, että sovittelu ei ole mahdollista. Joko länsimainen kulttuuri sopeutuu islamilaiseen ja sen kritisointi kielletään (joko lailla, tai sitten kulttuurisella itsesensuurilla), tai sitten olemme avoimesti konfliktissa islamilaisen fundamentalismin kanssa. Kummassakaan tapauksessa kulttuurit eivät elä rauhanomaista yhteiseloa, vaan toinen joutuu sopeutumaan toiseen.

Itse kannatan sitä, että ne, jotka eivät länsimaisesta kulttuurista pidä, eivät osallistu länsimaiseen kulttuuriin. Kukaan ei pakota ihmistä muuttamaan Eurooppaan. Kukaan ei pakota käyttämään Internetiä, tai lukemaan tanskalaisia lehtiä, tai ostamaan länsimaisia tuotteita. Itse en ole suunnitellut muuttavani arabimaihin, koska en hyväksy heidän yhteiskuntajärjestyksiään; mikseivät arabit, jotka eivät hyväksy länsimaista kulttuuria, voi tehdä samoin?

Suvaitsevat muslimit

Muslimit suuttuivat kovasti siitä, että Jyllands-Posten julkaisi pilakuvia profeetta Muhammedista. Länsimaalaiset monikultturellit intellektuellit suuttuivat muslimien puolesta. Onhan suuri vääryys, että islamilaisesta kulttuurista kukaan tekisi pilaa ja aiheuttaisi näille viattomille ihmisille henkistä kärsimystä. Rauhaa rakastava islamilainen kulttuurihan ei koskaan tekisi mitään ikävää; ei varsinkaan julkaisisi pilakuvia toisista kulttuureista, kuten esimerkiksi juutalaisista.

Onneksi muslimimaailmastakin löytyy järjen ääniä. Jordanialainen Al-Shihan-viikkolehti julkaisi pilakuvat lehdessään ja kysyi: ”Mikä vahingoittaa eniten islamia, nämä piirrokset vai kuvat sieppaajasta, joka kameran edessä leikkaa uhrinsa kurkun tai itsemurhapommittajasta, joka räjäyttää itsensä ilmaan Ammanissa pidetyissä häissä” (via)

Euroopassa joku sentään muistaa historiallisen taistelun ahdasmielistä kristillistä kirkkoa vastaan, joka ei suvainnut arvostelua. Lainaus ranskalaisesta France Soir lehdestä. Tänään olen harvinaisen onnellinen ranskalaisten olemassaolosta länsimaisessa Eurooppalaisessa kulttuurissa (via Niora). France Soir näyttää olevan alhaalla tällä hetkellä.

It is necessary to crush once again the infamous thing, as Voltaire liked to say.
This religious intolerance that accepts no mockery, no satire, no ridicule. We
citizens of secular and democratic societies are summoned to condemn a dozen
caricatures judged offensive to Islam. Summoned by who? By the Muslim
Brotherhood, by Syria, the Islamic Jihad, the interior ministers of Arab
countries, the Islamic Conferences – all paragons of tolerance, humanism and
democracy.

Vinkistä kiitos Nioralle.

Lainauksista

Kun lainaan kirjoituksissani jotakuta toista kirjoittajaa kuten Adam Smithiä, teen sen siksi että kyseinen henkilö oli sanonut haluamani asian erityisen osuvasti ja käytän mieluummin lainausta kuin yritän itse keksiä pyörän uudelleen. Lisäksi pidän tätä hyvänä tapana siksi, että näin lukevat ihmiset välillä oppivat uusia asioita historiallisista henkilöistä ja heidän ajatuksistaan.

Sen sijaan en pidä ketään ihmistä, saatika mitään muutakaan olentoa auktoriteettina missään asiassa. Adam Smith ei siis ole auktoriteetti siihen, miten liberaalin yhteiskunnan tulisi toimia. Hän on yksi tunnetuimmista ja varhaisimmista liberaaleista ajattelijoista. Varhaisuus luonnollisesti vaikuttaa siihen, että hän ei tiennyt kaikkea, mikä olisi ollut hyödyllistä tuona aikana tuntea, kuten evoluutio, julkisen valinnan teoria, yrittäjävuokra, falsifikationismi, ja monet monet edistysaskeleet taloustieteessä, joita tuohon aikaan ei vielä tunnettu.

Toisaalla muuten luin juuri vast’ikään, että historiallisesti oli usein tapana asettaa tullit muodossa dollareita per määrä (esim. painoyksikkö tonni). Tämä saattaa osaltaan selittää sen, miksi deflaatio oli 1800-luvulla niin haitallinen – rahan arvon aleneminen nosti tullien suhteellista osuutta tuotteiden hinnasta ja näin ollen vaikeutti suoraan maailmankauppaan vähentävästi. Esimerkiksi Smoot-Hawley tullilaki Yhdysvalloissa vuonna 1929 korotti tällaisia tulleja tuntuvasti suuressa osassa tuontitavaroita. Ei siis ihme, että Fedin kireä rahapolitiikka, joka aiheutti deflaation päätyikin käytännössä pysäyttämään maailmankaupan.

Miettikääpä muuten hetkiseksi nykyelämässänne, miten elämänne muuttuisi, jos maailmankauppa pysähtyisi huomenna. Olisitko sinä kenties työtön, kun työskentelet vientiteollisuudessa? Vai työskenteletkö kenties tuontiteollisuudessa, joka joutuisi myöskin irtisanomaan raskaasti? Mitä tuotteita löytyisi kaupan hyllyiltä ja kuinka kallista eläminen olisi.

Tukekaa Tanskaa ja sananvapautta

Alitajunnan id tukee sananvapautta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tukekaa tekin.

Ostaisin jopa tanskalaisia tuotteita, jos täällä rapakon takana sellaisia olisi helppo löytää.

Tanskalainen teollisuus saisi myös mennä itseensä, kun ovat myymässä sananvapauden muutaman vientikruunun takia. Tästä syystä liberaalit ovat aina suhtautuneet hyvin kriittisesti yrityksiin. Valistuksen ajan liberalismihan vastusti merkantilismia, jossa (ehkäpä lukijasta tutulta kuulostava) ajatuksena oli, että valtio myönsi kauppiaille erityisoikeuksia, kuten monopoleja ja kauppiaat lobbasivat itselleen lisää oikeuksia. Liberaalit lähtivät vastustamaan tätä argumentoiden, että valtion ei pitäisi suosia yrityksiä, vaan varmistaa vapaa pelikenttä, jossa kauppiaat joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa.

Näin näkymätön käsi (eli me ostajat ja myyjät) tuotamme tilanteen, jossa tehokkaimmat ratkaisut säilyvät ja tehottomat tuottajat etsivät itselleen jotain sellaista tekemistä, jossa ovat muita suhteellisesti tehokkaampia. Ja yhteiskunta voittaa.

Adam Smithin sanoin yritysmaailman sekaantumisesta lainsäätämiseen. Tästä voisi ottaa oppia moneen nykypäivän ongelmaan: ”The proposal of any new law or regulation
which comes from [business], ought always to be listened to with great precaution, and ought never to be adopted till after having been long and carefully examined, not only with the most scrupulous, but with the most suspicious attention.”

Kriittinen suhtautuminen yrityksiin onkin yksi liberaaleja (alkuperäinen vasemmisto) ja marxilaisia (uusi vasemmisto) yhdistävä tekijä. Toinen tärkeä aikoinaan oli kuningasvallan vastustaminen.