AY liike ihmettelee työntekijäkatoa

Nuoret eivät ole halukkaita liittymään ammattiliittoihin kertoo Hesari. AY-liike on huolissaan jäsenmäärän laskusta ja erityisesti siitä, että nuoria ihmisiä on vaikea saada liikkeen jäseniksi. Sammakko kertoo AKT:n bussilakosta, jossa ammattiyhdistysaktiivit lakkoilivat estääkseen esimerkiksi nuoria opiskelijoita, tai vanhempia eläkepäiviään lähestyviä tekemästä osa-aikatyötä omalla alallaan.

AY-liikkeen ongelma on se, että vanhemmat työntekijät haluavat muutosturvaa (Sammakon artikkeli aiheesta täällä). Varmasti nuoremmatkin ihmiset haluavat turvatun työpaikan, mutta vielä tärkeämpää on saada edes jokin työpaikka. AKTmainen sohiminen, jossa ajetaan vanhempien työntekijöiden etuja nuorten kustannuksella ei ole omiaan ostamaan nuorten luottamusta AY-liikkeeseen. Onneksi kaikki ammattiliitot (kuten omani) eivät harjoita näin räikeästi syrjivää politiikkaa.

Eivätkä he oikeastaan voi tehdä asialle mitään. AY-liikettä hallitsee pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen kaarti, jonka syrjäyttäminen on käytännössä mahdotonta. Tai siis keski-ikäiset ja vanhat työtekijät eivät koskaan äänestäisi ihmisiä, jotka ajaisivat nuorten etuja vanhojen etujen sijasta.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, onko AY-liikkeellä kokonaisuutena mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään siitä kuopasta, jonka se on itselleen kaivanut. Nykyisellään vuosittainen jäsenkato on yllämainitun Hesarin uutisen mukaan 0.6 prosenttiyksikköä vuodessa. Tuolla tahdilla 40 vuoden kuluttua AY-liikkeen järjestäytymisaste tippuisi alle 50 prosentin. AY-liikkeellä on siis aikaa käännökseen politiikassa. Ehkäpä muidenkin ammattiliittojen kuin omani pitäisi keskittyä tukemaan työntekijää eikä keskitettyyn voimapolitiikkaan ja muskelien pullisteluun.

Keskustelu eilisillalta

Joimme pullon viiniä kämppiksen ja hänen yhden miekkailukaverin kanssa eilen illalla katsoessamme Dr. Whon debyyttiä.

”I’m not a wine snob, so pretty much any wine tastes good to me with the exception of some horrible wines.”
”Well, I’m just a snob, so I’m pretty specific on my tastes in general.”

Laughter.

Ei liene vaikea arvata kumpi ylläolevista oli minun sanomaani.

ps. Kalifornialaiset osaavat tehdä varsin laadukkaita viinejä. Joskin alkon erinomaisia luonnehdintoja, joiden perusteella ostospäätökset on helppo tehdä, on ollut ikävä.

Oma ehdotukseni immateriaalioikeuksien perustuslaiksi

Kaikki valtion tuottama, tukema ja ostama informaatio on julkista, ellei sitä erikseen ole salaiseksi määritelty. Lisäksi tähän informaatioon on olemassa kaikilla valtion kansalaisilla vapaa lisenssi tutkia, muokata ja edelleen levittää informaatiota niin kaupallisiin kuin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä oikeus on luovuttamaton ja siitä ei voida luopua kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Informaatiota on muun muassa tekstit, kirjalliset teokset, tietokannat, kuvat, elokuvat, äänitteet ja musiikki ja ohjelmistot; tarkemmin sanottuna kaikki, mikä on esitettävissä tietokoneen ymmärtämässä formaatissa.

Ehdotan myös, että sama teksti liitetään EUn perustuslakiin, kun sitä lähdetään uusimaan.

Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta erityisenä innoittajana toimi tieto siitä, että verovaroilla kerätty karttadata laitetaan tekijänoikeuden alaiseksi materiaaliksi.

Nälkä

Olen taas tauon jälkeen ryhtynyt aktiiviseksi urheilijaksi. Viimeisen kuukauden olen käynyt lenkillä noin kolme kertaa viikossa, launtaisin sellaisella 15-18 kilometrin vaelluksella (viime lauantaina tosin vain pitkällä lenkillä) ja lisäksi 1-2 kertaa viikossa punttisalilla. Aiemmin talvella viikottaiset liikuntamäärät olivat keskimäärin 3 kertaa viikossa.

Ensimmäinen mielenkiintoinen huomio ja ero näissä vaihtoehdoissa on se, että kolme kertaa viikossa liikkuessaan ei vielä oikeastaan huomaa eroa ruokahalussa. Nyt viisi, kuusi kertaa viikossa liikkuessani on koko ajan nälkä. Niinäkin päivinä, jolloin ei harrasta liikuntaa – ja paino on vaihteeksi taas putoamassa.

Kaipa sitä sitten energiaa tarvitaan lihasten tuottamiseen, tai niin ainakin kuvittelen. Joka tapauksessa aktiivisesti urheileva elämä on ihanaa ja ihmettelen tässä, miten ihmeessä onnistuisin ylläpitämään saman menon ensi syksynä, kun Suomessa tulee kylmä ja pimeä ja loska.

Juokseminen on ihanaa.