Turvallisuuspolitiikka ja strategisesti tärkeät omistukset

Viime aikoina useammassakin yhteydessä turvallisuuspolitiikka ja tiettyjen yritysten ulkomainen omistus on asetettu vastakkain. Valtion pitää omistaa Fortumia, sillä öljyn jalostus on valtion strateginen omistus – turvallisuuspolitiikkaa siis.

Turvallisuuspolitiikalla perustellaan kaikkea mahdollista, maataloustukiaisista yritysten omistamiseen. Oikea kysymys silloin lienee: Mikä on oikea kriteeri päättää, onko jokin ala strategisesti tärkeä? Toinen tärkeä kysymys on: miten valtion tulisi toimia, jos jokin ala on strategisesti tärkeä?

Aloitetaan ensimmäisestä. Ehdotan seuraavaa kriteeriä ulkomaisten potentiaalisesti vihamielisten valtioiden omistusta kohtaan. Yritys voi olla valtiolle strategisesti tärkeä, jos yrityksen omistajat kykenevät tuottamaan yhteiskunnalle huomattavasti suuremman vahingon kuin vahingon tuottaminen maksaa. Toinen kriteeri strategiselle tärkeydelle on se, että yritys kykenee toiminnallaan vahingoittamaan valtion kykyä sotia.

Jos Venäjän valtio omistaisi Fortumin, se omistajana olisi kykenevä lamauttamaan kohtuullisen suuren osan Suomen öljynjalostustoiminnasta sodan aloitustoimena. Suomen vaihtoehdot tässä asiassa ovat joko kieltää tällainen omistus, valvoa tällaista omistusta niin, ettei omistaja kykene sabotaasiin (hyvin vaikeaa), ylläpitää riittäviä jalostetun öljyn varoja sotatilannetta varten, pyrkiä riittävän hajautettuun öljynjalostusmarkkinaan (jolloin Fortumin omistaminen ei auttaisi asiaa), varmistaa jalostetun öljyn saanti kansainvälisiltä markkinoilta (helpommin sanottu kuin tehty, koska sodan syttyessä, sopimuksien arvo on usein heikompi kuin vessapaperin).

Toinen esimerkki strategisesti tärkeästä alasta on merenkulku. En tunne alaa tarpeeksi hyvin tietääkseni, tarvitseeko valtio oikeasti kaupallisia aluksia potentiaalisessa sotatilanteessa, mutta oletetaan harjoituksen vuoksi, että tarvitsee. Laivat nykyolosuhteissa liputtavat muiden valtioiden alle, mikä tarkoittaa sitä ettei Suomen valtiolla ole oikeutta, eikä kykyä vaatia näitä käyttöönsä sodan syttyessä. Valtion vaihtoehdot ovat siis omistaa itse riittävästi laivakapasiteettia sotaa varten (kallista ja tuhlaavaa), antaa verohelpotuksia, tai suora maksu merenkulkijoille, jotta nämä liputtaisivat Suomeen (nimetään tämä vaikkapa strategiseksi valmiustueksi, joka lasketaan osaksi puolustusbudjettia), pyrkiä varmistamaan sopimuksilla laivojen käyttö sotatilanteessa muita keinoja (ongelmat samat kuin fortum-esimerkissä), tai yrittää pakottaa yritykset pitämään laivat Suomessa (toimii vain lyhyellä tähtäimellä, koska moinen politiikka varmistaa, ettei uusia laivoja koskaan liputetakaan Suomeen ja saattaa olla EU -lakien ja perustuslain vastaista).

Yleisradio harjoittaa poliittista sensuuria

Lukijani luultavasti osaavat arvata, että Perussuomalainen puolue, tai sen arvot, eivät ole lähellä sydäntäni. Itse asiassa ne monessa suhteessa edustavat juuri niitä arvoja, joita vastustan. Tällainen etukäteinen varoitus tietenkin lupaa sitä, että aikomukseni on vaahdota YLEn touhusta Perussuomalaisia vastaan.

Perussuomalaisten lehdistötiedotteen voi lukea esimerkiksi täältä.

Lyhyesti, YLE esitteli puolueiden nuorisojärjestöjä Superfarmi Mitkä Vaalit?! -ohjelmassa 11.3. Ohjelmassa, joka kesti 48 minuuttia esiteltiin kaikkien muiden eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt, paitsi Perussuomalaisten. Lisäksi ohjelmassa esiteltiin Suomen Kommunistisen Puolueen sitoutumaton ehdokas. Yleisradiolla on merkittävä asema suomalaisissa tiedotusvälineissä valtiollisena tv/radioyhtiönä. Sen poliittisen luonteen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, ettei se harjoita aktiivista politiikkaa sensuroimalla toisia puolueita ja nostamalla ylimäärin esiin toisia.

Haluatteko te, että Suomessa on valtiollinen Pravda, joka sensuroi valtaapitäville ikävät äänet ja pönkittää surutta hallitsijoita?

En kehota ketään äänestämään Perussuomalaisia. Äänestäkää sen sijaan ehdokasta, joka haluaa joko lakkauttaa YLEn, tai sitten laittaa tuollaisen toiminnan kuriin. Lisäksi vaikuttaa voi suoremminkin. Myy televisiosi pois ja ilmoita YLElle, ettet ole enää maksamassa lupamaksua – sen vaaleissa harjoittaman poliittisen sensuurin vuoksi. Suora toiminta kannattaa.

Euroafrikan vapaakauppaliitto

Vaikka tiesin etukäteen tilanteen, tullitilanteesta lukeminen säväytti silti. Kuinka me suostumme elämään yhteiskunnassa, joka sortaa joka päivä kaikista eniten kaikista köyhimmässä ja huonoimmassa asemassa olevia? Eikö mitään ole tehtävissä?

Varmasti on ja siksi ehdotankin, että Euroopan Unioni solmii vapaakauppasopimuksen kaikkien Afrikan maiden kanssa. Kutsutaan sitä vaikkapa Eurafrikan vapaakauppa-alueeksi. Kun tämä on saatu aikaan, voitaisiin vapaakauppa-aluetta laajentaa vaikkapa Aasiaan ja sitten Amerikkaan ja Australiaan. Vaihtoehtoisesti Eurooppa voisi yksipuolisesti luopua kaikista tulleista, mutta sen en usko tapahtuvan ainakaan lähitulevaisuudessa.

Mutta miten on, eikö vapaakauppasopimus Afrikan maiden kanssa olisi juuri tällainen pieni askel, joka parantaisi alueen valtioiden ja ihmisten elinmahdollisuuksia.

Reilu meininki

EUn keskimääräinen tullitaso, kun valtiot järjestetään ryhmiin rikkautensa perusteella (Open Europa).

Korkean tulotason maat: 1.6%
Keskitulotason maat: 2.9%
Köyhät maat: 5%

Köyhät maat pakotetaan siis maksamaan yli kolminkertaisia tulleja kuin rikkaimmat. Muista kaupan esteistä puhumattakaan, saati sitten korkeimmista yksittäisten tuotteiden tullitasoista. WTO dokumentti aiheesta.

Kuinka monen mielestä reilua? Muistakaa kertoa MEPillenne asiasta.

Kiitos vinkistä Johan Norbergille