Jatko-opiskelusta

Luin tässä juuri Oravan blogista onnittelut juuri väitelleelle. Orava kirjoittaa väittelystä kauhean suurena saavutuksena. Jotenkin itse, väitöskirjaopiskelijana, en kykene ajattelemaan projektia niin suurena, ettei melkein kuka tahansa siihen kykenisi.

Tutkimuksen tekeminen on työtä siinä missä muukin työ ja jos sitä väitöskirjaa ajattelisi kauhean suurena ja vaikeana, monille mahdottomana, urakkana ei sitä varmaan koskaan pääsisi edes alkuun. Maratoninkin kykenee melkein kuka tahansa juoksemaan – askel kerrallaan.

Tämän ei siis ole tarkoitus väheksyä sitä työtä ja kykyä, mitä väitelleeltä löytyy, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset liikaa glorifioivat tohtoroitumista ja tutkimusta. Ihmisiin tutustuessaan ei välillä tiedä, mitä vastaisi, kun kysyvät mitä teen – niin monet pitävät tutkijaa ja jatko-opiskelijaa olentona, joka on toiselta planeetalta, tai ehkäpä jopa vieraasta aurinkokunnasta. Kun itse pitää itseään huonona, tyhmänä ja aikaansaamattomana tutkijanplanttuna, joka luultavasti olisi hyödyllisempi yhteiskunnalle roskakuskina. :)