Demokratia 2.0 (Osa 1) Taustaa

Hahmottelua demokraattisen päätöksenteon ja hallinnon avoimuudesta.

Demokraattisen päätöksenteon avoimuutta on kuulutettu oikeastaan koko elämäni ajan. Kukaan ei tunnu oikein tietävän mitä se täsmälleen ottaen tarkoittaa, joten sitä on mukavaa vaatia. Valitettavasti tämän myötä siitä on tullut korulause, joka lisätään kun halutaan suosia kaikkea hyvää tekemättä mitään konkreettista. Avoimuus voi olla paljon enemmän. Tämän artikkelisarjan on tarkoitus hahmotella se, mitä avoin demokratia voisi parhaimmillaan olla näin Internet-aikakautena.

Hahmottelemani muutokset olisivat merkittävä muutos siihen, miten edustuksellista demokratiaa on länsimaissa harjoitettu. Lukijan on kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ovat hahmotelmia. En väitä ajatelleeni kaikkea loppuun asti ja toivonkin aktiivista keskustelua siitä, ovatko esittämäni tavoitteet ongelmallisia tai jättävätkö ne jotain tärkeää huomiotta.

Ajatukseni pohjautuvat seuraavaan havaintoon. Internet on tuonut ennennäkemättömät mahdollisuudet suurelle joukolle ihmisiä tehdä yhteistyötä keskenään. Wikipedia, Internetissä oleva tietosanakirja, jota kuka tahansa saa muokata, on erinomainen esimerkki tästä. Samoin se, että joukossa mielenosoituksia, joissa olen viime vuosina ollut (esimerkkeinä Lex Karpela ja Lex Nokia) mielenosoittajat ovat tunteneet lakiesityksen paremmin kuin kansanedustajat, jotka ovat tulleet siitä puhumaan.

Demokratia 2.0 tarkoittaa sitä, että virkamiesten tekemä lain valmistelu tapahtuu julkisesti verkossa siten, että ensi metreiltä asti lakihankkeita pääsee kuka tahansa kommentoimaan.

Demokraattisen päätöksenteon ja hallinnon avoimuus tarkoittaa tekstissäni ensisijaisesti kahta asiaa. Ensinnäkin virkamiesten tekemä päätöksenteon valmistelu ja kaikki siihen liittyvä mielipiteiden kerääminen ja lobbaaminen tapahtuvat julkisesti Internetissä siten, että ensi metreiltä asti kaikki pääsevät vaikuttamaan. Erityisesti tämä koskee virkamiesten tekemää lainvalmistelutyötä, mutta myös kunnissa virkamiesten tekemää kunnallista päätöksenteko koskevaa valmistelutyötä. Ajan myötä löytyy varmasti paljon muitakin asioita, jotka voidaan tehdä suoraan verkossa. Toisekseen poliittisten puolueiden ja poliittista vaikuttamista harjoittavien organisaatioiden rahoitus on julkista erityisesti yritysten ja muiden organisaatioiden antaman rahoituksen osalta.

Muutos on merkittävä ja odotettavissa oleva muutosvastarinta on myöskin merkittävää. Oletan, että osa virkamiehistä tulee vastustamaan muutoksia joko siksi, että he joutuisivat muuttamaan totuttuja työtapojaan, tai siksi että menettäisivät osan siitä vallasta, jota nykyään pääsevät käyttämään. Perinteiset puolueet saattavat myöskin vastustaa tällaista paljolti samoista syistä. Toivottavasti olen väärässä.

Suomessa on merkittävä määrä työelämästä syrjäytyneitä, joista moni saa toimeentulotukea. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimeiseksi vaihtoehdoksi, kun muita tulonlähteitä ei ole riittävästi. Valitettavasti toimeentulotuki on samalla tehty sellaiseksi, että se estää ihmistä nousemasta omilleen. Vai miltä seuraavat huomiot kuulostavat?

Jos toimeentulotukea saava löytää lyhyen työkeikan tai osa-aikatyön, joka antaa hänelle kokemusta ja voi poikia lisää töitä tulevaisuudessa, ei hän saa tästä keikasta senttiäkään lisärahaa. Jokainen euro, jonka ansaitsee, on pois toimeentulotuesta. Lisäksi tuloja arvioitaessa ei oteta huomioon kaikkia kuluja, joita työn tekemisestä syntyy. Tällöin toimeentulotuella olevan ihmisen efektiivinen veroprosentti on yli sata, eli työllä ansaittu palkka vähentää käytettävissä olevaa rahamäärää. Toimeentulotukiasiakkaat ovat pahimmassa tuloloukussa oleva ihmisryhmä. Mihin jäi se periaate, jonka mukaan jokaisesta ansaitusta eurosta pitää jäädä työn tekijän käteen rahaa.

Opiskeleminen on tärkeää ihmisen mielenterveydelle ja itsetunnolle. Se parantaa ihmisen mahdollisuuksia hankkia työtä ja ansaita elantonsa. Valitettavasti Suomessa toimeentuloasiakkaalta evätään mahdollisuus tähän. Kaikista pahinta sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta on omatoiminen aktiivisuus. Esimerkiksi avoimessa yliopistossa opiskeleva ei ole oikeutettu opintotukeen eikä toimeentulotukeen.

Jos syrjäytymistä halutaan oikeasti ehkäistä, niin työttömän omasta aktiivisuudesta pitäisi palkita, ei rangaista.

Viime vuonna Suomessa toimeentulotukea sai runsaat 400 000 kotitaloutta.