Kaupunkirakenteesta

Olen kirjoittanut paljon yksittäisten alueiden tiheästä rakentamisesta (esim. umpikorttelit ja täällä ja täällä )  ja siitä, kuinka paljon ihmisiä mahtuu alueelle, jos tiiviisti rakennetaan ja siitä, kuinka paljon enemmän voidaan säästää luontoa esimerkiksi metsinä ja puistoina ja yleisinä rantoina, jos rakennetaan tiiviisti.

Seuraava luonnollinen kysymys onkin, miten kaupunkia pitäisi rakentaa.

Luonto ja puistot ovat ihmisille tärkeitä; niitä pitäisikin löytyä jokaisen kaupunkilaisen lähiympäristöstä. On hyvä, jos kenelläkään ei ole kovin pitkä matka suureen puisto/metsäalueeseen. Onneksi tällainen vaatimus ei ole mitenkään ristiriidassa tiheän kaupunkirakenteen kanssa.

Yksi tapa on rakentaa keskusta ja siitä pois suuntautuvia sormia, siten että sormien väliin jää leveä ja pitkä metsäkaistale. Jos kukin sormi samoin kuin puisto on noin kilometrin leveä, saadaan aikaiseksi haarautuva nauhakaupunki, jossa asutus on tiivistä; lähellä keskustaa (tai yhtä keskustoista, jos niitä on useampi) on tiivistä kerrostaloaluetta, noin 20000 asukasta per neliökilometri ja kauempana sitten tiivistä pientaloaluetta noin 5000 asukasta per neliökilometri. Kenelläkään ei ole yli puolta kilometriä suureen puistoalueeseen, joka vastaa keskuspuistoa.

Koska noin puolet alueesta on rakennettua, niin tiiviin kaupunkimaisen osan asukastiheys on noin 10 000 asukasta per neliökilometri ja ulomman kehän tiheys noin 2500 asukasta per neliökilometri. Näillä asukastiheyksillä pääkaupunkiseudun 50 vuoden päästä ennustettu 2 miljoonaa asukasta mahtuu helposti Helsinki-Vantaa-Espoo yhdistelmän (pinta-ala yhteensä noin 800km2) sisään.

Jos noista 2 miljoonasta asukkaasta 1,3 miljoonaa asuisi kaupunkimaisesti ja 700000 pientalovaltaisesti, niin rakennettu alue vaatisi alle 200km2, joten pääkaupunkiseudusta yli 50% voisi olla puistoa, metsiä ja muuta virkistyskäyttöön tarkoitettua luontoa (jos varataan toinen 25% tiestölle ja liiketiloille ja työpaikoille).

Pahoitteluni kaikille blogini kommentoijille. Blogger oli jossain välissä kadottanut asetukseni siitä, että kommenteista tulee sähköpostitse ilmoitus, joten en ollut huomannut ainakaan viime syksyn jälkeen tulleita. Ongelma on nyt korjattu.

Onko Suomen asuntomarkkinoilla kupla?

Hyman Minskyn rahajärjestelmän epästabiiliushypoteesin mukaan rahajärjestelmässä on kolmenlaisia lainarahan käyttäjiä: hedge sijoittajia,  jotka kykenevät maksamaan sekä korot, että lainan lyhennykset, spekulatiivisia sijoittajia, jotka kykenevät maksamaan korot, mutta eivät lainalyhennyksiä ja ponzi-sijoittajia, jotka eivät kykene maksamaan edes korkoja.

Yhdysvaltojen asuntokupla noudatteli mainiosti tätä mallia. Normaalit asuntolainat ovat hedge-tyyppiä, erilaiset uudet lainajärjestelmät, jossa lainasta maksettiin ensin x vuotta pelkkiä korkoja ovat spekulatiivisia ja ponzi-skeemaa (toiselta nimeltään pyramidihuijaus) esittävät asuntolainat, joissa alkuvaiheessa ei makseta edes koko korkoa. Loppuvaiheessa kaikkia kolmea löytyi Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilta.

Huomasin juuri, että Suomessa uusia asuntoja on ruvettu myymään samanlaisilla kikoilla. Osaako joku kertoa milloin?. Ainakin spekulatiiviset tarjoukset vaikuttavat olevan yleisiä; rakennusyhtiö myy asunnon vaikkapa hintaan 150000€, velaton hinta 400000€ ja yhtiövelkaa 250000€. Tämän lisäksi yhtiövelasta näemmä maksetaan (ainakin joissakin tarjouksissa) ensimmäiset kolme vuotta pelkkiä korkoja. Järjestelmä kuuluu selkeästi spekulatiiviseen kategoriaan.

Katsomassani esimerkissä aloitusvaiheessa yhtiölainan vastike osuus oli n. 300€/kk ja kolmen vuoden päästä n. 1000€/kk. En tutkinut onko yhtiölaina sidottu lyhyisiin korkoihin vai 15-20 vuoden korkoon. Toivottavasti pitkään.

Perinteisiä ponzi-rahoitusskeemoja en ole vielä havainnut Suomen asuntomarkkinoilla. Korkojen sitominen lyhyeen euriboriin tosin tässä taloustilanteessa on sellainen. Ylläolevan esimerkin yhtiölainan korkokustannukset ovat 3 vuoden päästä 300€/kk suuremmat, jos korot nousevat maltillisesti kaksinkertaisiksi nykyisistä. Kuinkahan moni ostaja Suomessa osaa varautua siihen, että sekä oman, että yhtiölainan korot saattavat nousta paljonkin?

Mitä tapahtuu asuntojen hinnoille Suomessa, kun korot alkavat nousta,  työttömyys on 10% tuntumassa ja yhtiöiden asuntolainojen lyhennykset alkavat potkia päälle?

Ilmaston lämpeneminen

Tänään haluan kiinnittää lukijan huomion kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja ilmaston lämpenemiseen. Marko Hamilo kirjoittaa siitä miksi tutkijat ovat häviämässä väittelyssä ilmastodenialisteille (lisänäkökulmansa tuo Markon toinen kirjoitus sosiaalisen median ja Internetin muutoksesta tiedonetsintään.

Päivän hyvänä työnä haluankin nostaa esille ilmastotutkijoiden joukosta nousseen hyvin tärkeän blogin, joka jaksaa valistaa ihmisiä pysytellen yllättävän hyvin tieteellisen ja populaarin rajamailla. Blogin nimi on RealClimate ja kirjoittajina joukko alan tiedemiehiä. Suosittelen tutustumaan.

Uskottavuus

Miksi valtion uskottavuus lainanmaksajana on niin tärkeää?

Oletetaan, että Suomen valtion velka on jossain vaiheessa 100% bruttokansantuotteesta. Jos lainanantajat luottavat Suomeen, pitkäaikainen korkotaso saattaa olla n. 3% luokkaa, eli valtio maksaa n. 3% BKT:sta korkoja. Paljon rahaahan tuo on, nykytilanteessa tuo olisi noin 5 miljardia euroa – valtion budjetti on n. 45 miljardia euroa, eli velka söisi n. 1/9 osan nykyisestä budjetista. Nykyiset korkomenot ovat runsaat 2 miljardia euroa.

Jos sen sijaan Suomen valtion maksukykyyn ei luoteta, voi korko hyvinkin nousta vaikka 10%:iin. Tällöin korkokustannukset olisivat 10% bruttokansantuotteesta eli nykytilanteessa noin 19 miljardia euroa ja lähes puolet valtion budjetista. Tuollainen korkorasite on selkeästi täysin mahdoton taakka.

Valtion kyky selviytyä veloistaan siis riippuu hyvin voimakkaasti siitä, onko valtio uskottava velanmaksajana. Suomi on sitä nykyään; kiitos menneisyyden, jossa Suomi on aina maksanut velkansa. Tämän takia myös sillä, että tehdään lainantajien näkökulmasta uskottavaa politiikkaa, on paljon väliä. Ellei sitten päätetä ryhtyä elämään täysin velattomasti tästä hamaan ikuisuuteen.

Maineella ja uskottavuudella on enemmän arvoa kuin kuvittelisi.