Helsingin seudun kaupunkikehitys

Joku kysyi Soininvaaran blogin kommenttiosiossa seuraavaa:

Tämä keskustelu voisi olla hedelmällisempää, jos olisi jokin malli “Näin minä rakentaisin kantakaupunkia” mihin verrata. Minne rakennettaisiin, kuinka korkeiksi uusia rakennuksia rakennettaisiin, pelkästään kerrostaloasutustako, millaisia esteettisiä vaateita tulisi edellyttää, millaisia asukkaita ideaalisti haluttaisiin houkutella (mm. asuntokoot), säilytettäisiinkö kaikki nykyiset viheralueet, entä merenranta lenkkeilijöiden virkistyskäytössä, miten lisääntynyt liikenne järjestettäisiin jne.

Tässä oma luurankomallini Helsingin seudun parantamiseksi. Vaihtoehtoja on toki useita, joten tämä on vain yksi mahdollinen malli.

Omassa näkemyksessäni Helsingin seutua kehitetään “kolmen keskustan” pohjalta. Ensimmäinen on Helsingin nykyinen keskusta-alue, jonka ydin on Helsingin niemi ja ulottuu Munkkiniemestä Pasilaan, Vallilaan, Sörnäisiin, Kala-Satamaan. Kun länsiväylä Lauttasaaressa katetaan, myös pohjoinen Lauttasaari voidaan mahdollisesti lisätä osaksi tätä Helsingin keskustaa.

Rakentaminen tällä alueella on suhteellisen vähäistä jo kaavoitettujen alueiden lisäksi. Uudet päärakennuskohteet ovat siis Hernesaari, Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Munkkivuori (Turun väylän tunneloiminen Hakamäentielle tuo rakennuspinta-alaa alueelle).

Idässä Helsingille kehitetään toinen keskusta välille Herttoniemi-Itäkeskus. Alueen kehittämiseen käytetään ensisijaisesti kaksi työpaikka/pinta-alatiheydeltään harvasti käytettyä teollisuusaluetta (Roihupellon ja Herttoniemen teollisuusalueet). Lisäksi Itäväylä joko muutetaan alueen pääkaduksi tai kaivetaan maan alle. Metro pistetään tunneliin. Alueelta vapautuu rakennuskäyttöön n. 2.5-3km2. Lisäksi Herttoniemestä Itäkeskukseen pitää rakentaa ratikka.

Tämä alue rakennetaan tiheästi, umpikortteleina. Rakennettavalle alueelle riittää muutama pieni korttelipuisto (kooltaan ja tyyliltään kuten Koffin puisto), sillä suurimmalta osin voidaan tukeutua ympäröivän alueen puistoalueisiin. Rakennustehokkuus saisi olla luokkaa 1,5-2. Rakennuskorkeudet luultavimmin olisivat n. 6-10 kerrosta luokassa, mutta en sulkisi pilvenpiirtäjäaluetta pois.

Tällä alueella voisi olla hyödyllistä suosia sinkkuasuntoja – ts. antaa rakennusyhtiöiden rakentaa vapaasti pieniä asuntoja, ainakin keskustan ytimessä. Tämä siksi, että tutkitusti sinkut käyttävät eniten rahaa palveluihin – lapsiperheillä ei ole läheskään yhtä paljoa käyttörahaa. Sinkkukeskittymä parantaisi alueen palvelurakennetta ja ympärillä olevilla harvemmin rakennetuilla alueilla on jo nyt kohtuullisen hyvin asuntoja lapsiperheille.

Kolmantena on Tapiola-Leppävaara, jotka yhdistetään jokeriratikalla. Leppävaarassa oleville vanhoille kerrostaloille annetaan lupa rakentaa lisäkerroksia. Kilonpelto rakennetaan tiiviisti. Kehä laitetaan tunneliin myös Leppävaaran ja Perkkaan välillä ja rakennetaan lisää tiivistä Leppävaaramaista rakennuskantaa. Näissä saa rauhassa lisätä rakennuskorkeutta runsaastikin. Laajalahden asuinalueella ratikan varren tonteille annetaan lupa rakentaa kerrostaloja.

Kehä I katetaan myös Tapiolan ja Otaniemen välillä (jo suunnitelmissa) ja sen päälle ja Keilaniemeen  rakennetaan tiivistä ja korkeita toimisto- ja asuinrakennuksia. Tapiola-Leppävaara keskuksen nykyinen asukasluku lienee jossain 100 000 nurkilla (onko jollakulla tarkkaa lukua)? Hyvänä pyrkimyksenä olisi n. 200 000 asukasta, josta suurin osa suuntautuisi Leppävaaraan. Tapiolan radikaali lisärakentaminen ei liene poliittisesti mahdollista – eikä ehkä edes viisasta, jos alue saadaan osaksi muuten tiivistä kaupunkirakennetta.

Malli on tosiaan luurankomainen, kritiikki ja parannusehdotukset ovat tervetulleita.

ps. toinen vaihtoehto olisi laajentaa Helsingin keskustaa pohjoiseen, eli Munkkivuoreen, Haagaan, Maunulaan, Patolaan, Oulunkylään, Koskelaan ja Pihlajistoon. Kuvittelen, että tämä vaihtoehto on poliittisesti paljon vaikeampi ja lisäksi kalliimpi, koska se vaatisi merkittäviä ratainvestointeja julkisen liikenteen parantamiseksi.

Islam, WTC:n läheisyyteen rakennettava moskeija

I fully support letting the NYC mosque proceed for reasons well articulated by Sullivan, Krugman, Yglesias, and others; if nothing else, this episode shows ”politics isn’t about policy” but rather about the relative status of different societal groups.  We should think more seriously about how we might give Islam, and Muslims, higher status in the United States and elsewhere.
Tyler Cowen, Marginal Revolution

 Kiinnitin erityistä huomiota viimeiseen kommenttiin, joka osuu nappiin. Islam on jossain muodossaan tullut jäädäkseen. Uskon, että paras mahdollisuutemme säilyttää avoin liberaali yhteiskuntajärjestelmä on nostaa Islamin ja muslimien statusta.

Hiiliodioksidipäästöjen vähentäminen

Kasvihuonepäästöjen vähentäminen on hyvä ja tärkeä tavoite. Jotta päästövähennyksiin päästäisiin, pitää ymmärtää, minkälaisesta ongelmasta on kyse. Hyvä lähtökohta tässä tapauksessa on se, että jos kaikki tekevät vähän, saavutamme vähän – kannattaa olla skeptinen kommentoihin, jotka ilmoittavat jonkun toimenpiteen säästävän tai tuottavan esim. 10000 asunnon lämpöenergian. Luvut pitää aina suhteuttaa kokonaishiilidioksidipäästöihin (tai energiankulutukseen). 

Ongelman voi nähdäkseni jakaa seuraaviin osa-alueisiin: 
  1. Puhtaasta sähköntuotannosta tulevat co2-päästöt
  2. Puhtaasta lämmöntuotannosta tulevat co2-päästöt
  3. Yhdistelmätuotannosta tulevat co2-päästöt
  4. Vara- ja säätövoimasta tulevat co2-päästöt
  5. Liikenteestä tulevat co2-päästöt

Ratkaisuvaihtoehtoja Suomessa (ja pohjoismaissa) ovat nähdäkseni bio-, aurinko-, tuuli- ja ydinenergia

(oletan, että vesivoimaa ei rakenneta lisää ympäristösyistä). 
  • Bio sopii osaratkaisuksi kohtiin 1-4. Bioenergia on olennaisesti aurinkoenergiaa varsin huonolla hyötysuhteella. Etuna mahdollisuus varastoida energia käyttöaikaa varten. Energiataseesta, siis siitä kuinka paljon energiaa kuluu bioenergian tuotantoon, on ristiriitaista tietoa. Onko jollakulla hyvää tietoa aiheesta? Oma käsitykseni on, että etanolin valmistaminen kuluttaa keskimäärin enemmän kuin siitä saadaan. Hakkeesta ja puupolttoaineesta olen kuullut ristiriitaisia väitteitä. 
  • Aurinko sopii puhtaaseen sähköntuotantoon. Lämmöntuotantoon se sopisi myös, mutta aurinkoenergiaa ei tyypillisesti saada paljoa silloin, kun lämpöenergian tarve on suurimmillaan. Myös paikalliseksi varavoimaksi se sopii esim. sähkökatkoksia ajatellen. Lisää säätövoiman tarvetta. 
  • Tuulienergia sopii myös lähinnä puhtaaseen sähköntuotantoon. Myös paikalliseksi varavoimaksi se sopii esim. sähkökatkoksia ajatellen. Lisää säätövoiman tarvetta. 
  • Ydinenergia sopii ensisijaisesti puhtaaseen sähköntuotantoon. Mahdollisesti myös yhdistelmätuotantoon Helsingin seudulla (ainakin varavoima jää ratkaistavaksi ongelmaksi). Pieniä suljettuja ydinpattereita (kts. esim. Osmo Soininvaaran mainitsema Secure vedenkeitin) voisi käyttää lämmöntuotantoon (2). 
Ylläolevan paletin lisäksi on mahdollista pyrkiä pienentämään energiankulutusta. 
Olennaisesti: autoilun co2-päästöjen poistaminen vaatinee sähköautojen tuloa – tai autoilun radikaalia vähentymistä. Autoilun radikaali vähentyminen johtaisi luultavasti merkittävään elintason laskuun kaikkialla muualla paitsi suurien kaupunkien keskustoissa. Toivo pitää siis laittaa sähköautoihin. Sähköautoihin siirtyminen taas lisää merkittävästi sähköntarvetta. Autoilun energiankulutus on nyt n. 50TWh/vuosi. Wikipedia-arviolla [2], sähköauton energiankulutus olisi n. 1/3 polttomoottoriautoon nähden, joten sähköautoilu vaatisi yhden Olkiluoto 3:n energiantuotannon verran lisää. 
Seuraavaksi: pitäisi selvittää kuinka paljon energiaa Suomessa voitaisiin tuottaa bio-, tuuli- ja aurinkoenergialla ja kuinka suurelta osin nämä voisivat korvata olemassaolevat fossiiliset tuotantotavat (turve lasketaan tässä fossiiliseksi, kuten kuuluukin).
Summa summarum: hiilidioksidipäästöistä eroon pääseminen ei ole triviaalia. Ratkaisuja on olemassa, mutta ongelman eri osat pitää ymmärtää. Perusvoima, lämmöntuotanto, säätövoima ja liikenteen energiatarve ovat perustaltaan erilaisia ongelmia ja vaativat kohdistettuja ratkaisuja.