Hernesaari – ehdotus

Hernesaaren rakentaminen pääsee alkamaan nykyisen vuokrasopimuksen umpeuduttua vasta 2018. Aikaa on siis tehdä asiat hyvin. Ehdotan siis, että Hernesaaresta tehdään vaihtoehtoinen suunnitelma ja tämän jälkeen poliittiset päättäjät päättävät näiden kahden suunnitelman väliltä.

Itse toivon, että tämä vaihtoehtoinen suunnitelma olisi tiivis omaleimainen kaupunginosa, jossa ollaan valmiita kokeilemaan asioita.

  • Minimoidaan risteilijäsataman bussiliikenteen haitat. Siirretään risteilijäsataman bussiliikenne kulkemaan satamaa pitkin saaren pohjoisreunaan asti pois Hernesaaren pääkadulta. 
  • Ei helikopterikenttää Hernesaareen
  • Tavoitteeksi se, että Hernesaari on Helsingin tiivein kaupunginosa – tiiviimpi kuin Punavuori tai Harju. 
  • Sallitaan suunnittelijoille mahdollisuus suunnitella koko kaupunginosa tai vähintäänkin kortteleita autottomina tai vähäautoisina. Sallitaan, mutta ei vaadita. Ajatuksena se, että kaavoitusta tekevät arkkitehdit voivat suunnitella parasta mahdollista kaupunkia ja autopaikkojen määrä sovitetaan tähän – eikä toisinpäin kuten nykyään on tapana tehdä. 
  • Tonttikadut niin kapeiksi, ettei hulluinkaan autokuski halua ajaa yli 20km/h vauhtia
  • Mahdollisuus tinkiä asuntojen valaistusnormeista, jos tällä saavutetaan kokonaisuutena parempi kaupunkirakenne. Vaaditaan asuntojen myyjiä selkeästi tiedottamaan tällaisissa asunnoissa, etteivät nykyaikaiset valaistusnormit täyty. 

Siinä vaatimaton ehdotukseni. Kun tämän ehdotuksen pohjalta tehty osayleiskaava ja siihen liittyvä luonnos Hernesaaren kaavasta valmistuu, molemmat tuodaan lautakuntaan, joista asemakaavatyön pohjaksi valitaan toinen.

Pienet kopterit, niin lystikkäitä on

Lystikäs kopteri etsii laskeutumisalustaa. Onneksi Penttilän vaarilla on saari – se oma saari. Ja saareen vaari aikoo rakentaa yksinäisille koptereille oman laskeutumisalustan. Laskeutumisalustalla kopterit voivat sitten pörrätä ja pölyttää toistensa roottoreita. Koska pölyttäminen on meluisaa toimintaa, aikoo vaari rakentaa koptereita varten omaan saareensa pitkän kannaksen ja tekosaaren. Tekosaaresta on hyvä pörrätä.

Ongelmaksi muodostuu vain nuo kiusankappaleet, jotka haluavat kaikkien ilon pilata. Honey, honey, nearly kill me, ne laulavat. ”Hernesaaresta tulee kuollut paikka, kun ei sinne saada riittävästi asuntoi”, ”Onko taloudellisesti järkevää laittaa 150-200 miljoonaa helikopterikenttään?”, ”Meillä on asuntopula. Ihmiset ja asunnot ensin!”, ”Helikopterit vaarantavat purjehduksen Helsingin edustalla!”, ”Pihlajasaaresta tulee melualuetta!” Kaiken maailman ilonpilaajia.

Käsi ylös! Kuka ei riemuiten maksaisi paria sataa miljoonaa siitä ilosta, että jopa kolmekymmentätuhatta matkustajaa vuodessa saa lentää Hernesaaresta Tallinnaan tai Pietariin? Kuka meistä ei riemuiten asuisi kauempana keskustasta, kun Hernesaareen mahtuu ehkä jopa 1000-2000 asukasta vähemmän asumaan? Iloinen veronmaksajahan on vain tyytyväinen, kun pääsee käyttämään maksimaalisen määrän verorahojaan helikopterisuhareiden hyväksi.

Toim. huom. kentän arvioidut rakentamiskustannukset ovat 83 miljoonaa. Jos arvioi, että tehtävien asuntojen arvo laskisi esimerkiksi satasen neliöltä melun vuoksi, tästä tulee parikymmentä miljoonaa tappiota kaupungille lisää – ja 1000-2000 asukkaan asunnot vastaavat noin 50-100 miljoonaa jäämättä saatavia myyntivoittoja maanomistajalla. Siis Helsingin kaupungille, eli veronmaksajille. Yhteensä siis noin 150-200 miljoonaa.

Rakennetaan mieluummin samalla rahalla 1:1 näköiskopio Barad-dûrista Guggenheimille varatulle tontille. Saataisiin ainakin huvia koko rahan edestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 14.2.2012

Ensi tiistain kokous. Ode lienee menossa, joten tässä omat kommenttini lista-asioihin. Edit: Osmon teksti tiistain listasta löytyy täältä.

Hernesaari osayleiskaava pöydältä (havainnekuva): Tärkein kysymys on helikopterikenttä. Kirjoitan siitä vielä erillisen kirjoituksen. Lyhyesti kyseessä on noin 100 miljoonan investointi, josta tulee vielä toinen 100 miljoonaa takkiin vähentyneen rakennusoikeuden ja melun aiheuttaman asuntojen arvonlaskun myötä kaupungille. Yhteensä siis noin 200 miljoonaa. Aluetta suunnittelevan arkkitehdin näkemys oli, että jos helikopterikenttää ei rakenneta, pitää yleiskaavan suunnittelu aloitttaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Lautakunnassa esittelijä yritti kovasti vakuuttaa, että nyt ei päätetä helikopterikentän rakentamisesta. Ilmeisesti esittelijä elää kovin erilaisessa todellisuudessa.

Parkkipaikat aiheuttavat myös ongelmia, mutta näihin lienee löydettävissä ratkaisu. Oma ehdotukseni on, että toteutetaan kokeiluna Oden ehdotus siten, että Hernesaaren toimistokortteleista varataan useampi tontti pysäköintitalokäyttöön. Asuntoyhtiöissä rakennuttaja saa toteuttaa haluamansa määrän paikkoja ja loput tarvittavat paikat toteutetaan sitten vaiheittain toimistokortteleiden pysäköintitaloissa.

Malminkartano: aseman eteläpuolelle radan viereen tehdään uudisrakentamista. Kannatettavaa, kävelymatka asemalle on lyhyt. Sitä en käsitä, miksi pitää tehdä parkki radan varteen. Jopa Kauniaisissa rakennetaan kovan rahan asuntoja suoraan rataan kiinni. Edit: ei tule kenttää, vaan pihakansi, jonka alla autot ovat. Siltikin olisin kaivannut tänne hieman korkeampaa tonttitehokkuutta.

Lähikauppa baanan varteen Kampissa: Toimisto/asuintalon pohjakerros muutetaan päivittäistavarakaupaksi. Joku on selvästi ymmärtänyt, että pyöräilijätkin ostavat ruokaa.


View Larger Map

Pasilan läntinen lisäraide: Keski-Pasila-suunnitelman myötä asemalle tehdään yksi lisäraide aseman länsireunaan. Jostain syystä lisäraiteen laituri on päätetty tehdä raiteen itäpuolelle, mikä varmistaa sen että kaikkien matkustajien on pakko tehdä ensin tasovaihto päästäkseen laiturille.

Paljon parempi vaihtoehto olisi rakentaa laituri raiteen länsipuolelle, jolloin lännestä tulevat ja länteen päin suuntaavat junamatkustajat voisivat päästä junaan suoraan ilman tasovaihtoja. Aikasäästö matkustajaa kohden olisi jopa 4-5 minuuttia. Henkilöautoliikenteessä tehdään pienempienkin säästöjen eteen sadan miljoonan euron investointeja. Pyydän paikalla olevia Vihreitä jäseniä kyselemään, miksi laituri on päätetty sijoittaa raiteen itäpuolelle ja esittämään, että laiturin länsipuolelle sijoittamisesta tehtäisiin aikasäästöarvio.

Pihakadut: Outi Alanko-Kahiluoto on tehnyt aloitteen Karhutie 25-28 muuttamisesta pihakaduksi jalankulun turvallisuuden takia. Valitettavasti aloite on perusteltu nimenomaan turvallisuudella. Viraston vastaus kohdistuu myös puhtaasti turvallisuuskysymyksiin ja katsoo, ettei tämä ole hyvä paikka pihakaduille. Helsingissä tarvitaan poliittinen keskustelu siitä, mitkä kadut sopivat pihakaduiksi. Tämä on ison luokan asia, jota ei voi jättää virkamiesten päätettäväksi.

Omasta mielestäni lähes kaikki alueellista kokoojakatua pienemmät kadut saisivat olla pihakatuja ja kävelykatuja. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta otsikolla pihakatuja Ruusutorppaan.

Kun vielä pihakadun varressa asuville annettaisiin oikeus itse laittaa katu haluamaansa kuosiin, niin saisimme varmasti moniin pihakatuihin istutuksia, penkkejä ja muuta katua elävöittävää toimintaa. Toki tällaiselle toiminnalle pitää asettaa tietyt rajat. Pihakadulla täytyy pystyä ajamaan ja jos kaupunki hoitaa esim. talvikunnossapidon, niin myös auran täytyy mahtua kulkemaan. (Tosin talvikunnossapidon siirtoa taloyhtiöiden vastuulle ja vastaavasti alennusta kiinteistöverosta tulisi pohtia.)

Jos minut valitaan ensi syksynä kaupunginvaltuustoon, tulen nostamaan pihakatuasian esille, niin monta kertaa kuin tarvitsee.

Autojen pakollisuudesta lapsiperheissä

Hyvää kaupunkia suunnitellaan ensisijaisesti jalankulkijaa ajatellen. 
Usein sanotaan, että kyllähän sitä vähäautoisen kaupungin rakentaminen on hyvä idea, mutta lapsiperheet tarvitsevat autoa. Tällaisissa lauseissa mutta-sanan merkitys on kertoa, että sanoja ei halua muiden vihaa päällensä vastustamalla ensimmäisen lauseen sanomaa ja haluaa silti vastustaa sitä. Tutkitaanpa väitteen todenperäisyyttä. 
Lapsiperheessä liikkuminen on haastavampaa kuin ilman lapsia. Meillä on kotona ala-asteella oleva koululainen, taapero ja vauva tulossa, joten kokemusta on kertynyt jonkin verran. Päivittäisissä matkoissa erityisesti päiväkodin, koulun, leikkipuiston ja vanhempien työpaikkojen sijainnilla on suuri merkitys. Näiden lisäksi ruokaa joutuu kantamaan kaupasta paljon enemmän kuin sinkkutaloudessa, eli kaupan etäisyydellä on väliä. 
Rakentamisen tehokkuudella on hyvin suuri merkitys siihen, kuinka pitkiksi nämä matkat muotoutuvat. 
Nimimerkki tpyyluoma kommentoi Oden blogissa
Vasta-argumentti menee jotenkin niin että lapsiperheellä on ihan pakko olla farmarivolvo jotta saa lapset hoitoon ja kouluun.
No, otetaan toi yllä speksaamani esimerkkikortteli siinä on noin 450 asuntoa. Eli 900 asukasta.
Yksinkertaistaen 5% väestöstä on päiväkodissa, 10% peruskoulussa. Tai jotain sinne päin. Noilla osuuksilla yhdessä korttelissa olisi 45 päivähoitolasta ja 90 koululaista. Että ehkä se päiväkoti tai koulu olisi jotenkin siedettävällä kävelyetäisyydellä.
Otetaan esimerkiksi Eteläinen Suurpiiri. Alueella on vähemmän lapsia kuin Helsingin seudulla keskimäärin. Alle kouluikäisiä on 5% ja peruskouluikäisiä toinen 5% asukkaista. Alle kouluikäisistä lapsista noin puolet on päiväkotihoidossa ja päiväkotien keskikoko 50 lasta. Ala-asteita samalla alueella on 15 ja oppilaita keskimäärin runsaat 200. 
Rakennetaan asukastiheydeltään Punavuorta tai Harjua, noin 25000 asukasta neliökilometrillä (+ työpaikat). Neliökilometrillä on 13 päiväkotia ja 4 koulua. Maksimietäisyys lähimpään päiväkotiin on noin 150 metriä ja lähimpään kouluun noin 250m. Nämä ovat matkoja, jotka on vielä helppo kävellä pientenkin lasten kanssa. Kallion seudulle muuttamisen jälkeen meillä on 200m lähimpään kauppaan, kouluun 400m ja puolen kilometrin säteellä on kymmenkunta päiväkotia. Helsingillä on selkeästi parannettavaa päiväkotien ja koulujen sijoittelussa. 
Tällainen käveltävä kaupunki tosiaankin vaatii varsin suurta asukastiheyttä ja riittävää asukasmäärää tiheästi rakennetulla alueella. Jos asukastiheys puolitetaan, niin kävelyetäisyydet kasvavat noin 30%. Jos alueen koko on liian pieni, ei palveluille riitä kysyntää. Siksi Helsinginkin arvostetuimmat alueet ovat suhteellisen suuria tiiviisti rakennettuja alueita, joiden reunalla on suuret puistot. Näin puisto on lähellä asukkaita, mutta ei kasvata kävelymatkoja lähipalveluihin.

Palatakseni autokysymykseen näin lopuksi. Kaupungissa asuvalle perheelle auto ei ole mitenkään pakollinen. Siitä on paljon iloa, kun lähdetään 150 kilometrin päähän mummilaan, mutta päivittäiseen elämään sitä ei kaipaa. Parempi ilman. 

Kuntauudistus hirvittää

Minut tuntevat ja blogiani seuranneet tietävät varmasti, että kannatan seudullista demokratiaa. Saattaa siis tulla yllätyksenä, että minua hirvittää tämä nykyinen kuntauudistus. (Ministeriön suunnitelma julkaistiin tänään. Yhdistettävät kunnat, YLE).

Suomen suuret kaupunkiseudut ovat ongelmissa siksi, ettei aidosti seudullisia päätöksiä tehdä seututasolla. Tai jos tehdään, niin päätöksiä tehdään hallintohimmeleissä, jossa demokratia ja vastuu karkaavat, eikä maksajalla ole aitoa sananvaltaa päätöksiin.

Saattaa siis tulla yllätyksenä, että minua hirvittää tämä nykyinen kuntauudistus. Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni Valkeakoskella, joka nyt oltaisiin liittämässä Urjalaan, Pälkäneeseen ja Akaaseen (ent. Toijala, Viiala ja Kylmäkoski). Aluetta tuntemattomille kerron sen verran, että Toijala ja Valkeakoski ovat kaksi suurin piirtein samankokoista naapurikuntaa (Valkeakoski jonkin verran suurempi). Molemmilla on oma kaupunkikeskuksensa – etäisyyttä näiden välillä on runsaat kymmenen kilometriä.
Toijalan keskus on rautatieaseman ympärillä ja näistä kahdesta selkeästi pienempi. Kaupunkien välillä on myös pitkään vallinnut kilpailuhenki: valkeakoskelaisten mielestä he ovat parempia kuin toijalalaiset ja päinvastoin.

Jos kaupungit yhdistetään suunnitelman mukaisesti, tulevaisuudessa näiden kahden keskuksen välillä tullaan näkemään poliittinen kädenvääntö. Keskittyykö uuden kunnan valtuusto edistämään sekä Valkeakosken keskustan, että Toijalan keskustan kehittämistä? Vai tuleeko valtuustoon poliittinen ryhmä, joka ajaa toisen keskuksen alas – Valkeakosken tai Toijalan. Kaupallisia palveluita ei tietenkään voi heti ajaa alas, mutta jos lasten päivähoito, koulut, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut siirtyvät toiseen keskukseen, on häviävän keskuksen osana hidas kuolema.

Tässä on minun käsittääkseni se huoli, joka saa maakuntien ihmiset takajaloilleen kuntauudistuksesta puhuttaessa. Se on myös niin kova huoli, että koko uudistus voi kaatua, jos ongelmaa ei onnistuta ratkaisemaan.

Oma ehdotukseni on taajamademokratia (ja kaupunginosademokratia näin suurissa kaupungeissa), jolle annetaan raha ja valta päättää esim. katujen kunnossa pidosta, puistojen ylläpidosta, leikkipuistoista, päivähoidosta, nuorisotoimesta ja muista asioista, jotka luontaisesti kuuluvat paikallisesti päätettäviksi. Tehtävien laajuus voisi riippua taajaman koosta siten, että suuressa taajamassa (esim. Valkeakoski) lähidemokratialla päätetään myös peruskoulusta kun taas pienessä kylässä ehkä vain nuorisotalosta ja ympäristön kunnossapidosta. Näin voitaisiin myös pelastaa se talkoohenki, jolla monissa pienissä kunnissa nykyään asiat hoidetaan.