Poliittiset virkanimitykset

Vapun kunniaksi päätin kirjoitella kevyttä lukemista vallasta.

Ritva Viljasen valinta Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi on herättänyt poliittisen myrskyn. Moni vastaantullut ihminen on tiukasti vastustanut poliittisia virkanimityksiä. Niitähän on helppo vastustaa; kaikki (pahoja ja vallanhimoisia poliitikkoja lukuunottamatta) haluavat, että virkamiehet ovat mahdollisimman päteviä tehtävässään ja täydellisen neutraaleja politiikan näkökulmasta. Täydellinen virkamies on kone, joka toteuttaa hyvän kunnan utopiaa vailla tunteita tai mielipiteitä.

Insinööri voisi sanoa jopa, että luvut ja faktat eivät valehtele. Siksi virkamies tarvitsee jotain kättä pidempää mennessään puhumaan poliitikoille.

Kättä pidempää käytössä
Valtion tai kunnan organisaatiolla on kaksi tavoitetta. Julkisen organisaation tulee toimia organisaationa tehokkaasti ja sen tulee toteuttaa poliittisesti määriteltyjä tavoitteita. Vallan kolmijako-opin mukaisesti poliittinen tavoitteenasettelu (jota Montesquieu kutsuu lainsäädäntövallaksi) ja toimeenpanovalta tulee erottaa toisistaan. Jätän tuomiovallan huomioimatta sillä suomalaisessa oikeuskäytännössä kunnalla ei ole tuomiovaltaa. 
Kunnan organisaation tulee tuottaa tehokkaasti ne palvelut, joita kaupunkilaiset haluavat. Jos kunnan organisaatiot ovat tehottomia, tuhlataan turhaan rahaa, veroäyri nousee ja kaikki kuntalaiset ovat köyhempiä tämän seurauksena. Tästä syystä kunnan organisaatioon tarvitaan asiantuntevia ja osaavia johtajia. Hyvä ja osaava johtaja on arvokkaampi kuin painonsa kultaa. 
Politiikka on neuvottelua terroristien kanssa. Kovin monet ihmiset haluavat uskoa, että me kaikki voisimme olla samaa mieltä asioista, jos vaan olisimme ystävällisiä ja juttelisimme vielä vähän. Todellisuudessa pinttyneelle autoilijalle Vihreät, jotka vaativat kävelykeskustaa, ovat terroristeja, jotka yrittävät tuhota sen hyvän, mikä kaupungissa on. Ja Vihreille autoilijat, jotka haluavat kaupunkiin lisää autoja asukkaiden ja luonnon kustannuksella pyrkivät tuhoamaan kaiken sen hyvän, mikä kaupungissa on. 
Taktinen neuvotteluväline
Demokratia on sitä, että voimakkaiden ristiriitojen vallitessa vallankäyttö ja valtataistelu hoidetaan vaalikentillä, valtuustossa, julkisuudessa ja kabineteissa neuvotellen. Vaihtoehtona on yleismaailmallisesti käytössä oleva moderni nuija.

Poliittisten tavoitteiden ja hyvän organisaation tavoitteiden välillä vallitsee ristiriita. Kun kunnallispoliitikot nykyään tekevät politiikkaa osa-aikaisesti oman työnsä ohella, ei kenelläkään voi riittää aikaa aidosti perehtyä miljardien budjettia pyörittävän kaupungin toimintaan. Tämä lisää virkamiesten päätösvaltaa poliittisissa kysymyksissä. Esimerkiksi autoilua suosiva johtaja voi tehdä paljon estääkseen kävelijöiden aseman kohentamista. Sijoittamalla suurimman osan katujen ja teiden kehittämiseen käytettävistä rahoista autoilun edistämiseen hän edistää autopuolueen asiaa ja vaikeuttaa kaupunkilaisten, kävelijöiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käyttäjien asemaa. 
Valtatyhjiö houkuttelee aina ihmisiä ja järjestöjä, jotka ottavat vallan keinoja kaihtamatta. Jos  poliittinen valta on virkamiesjohdolla, niin virkamiesjohdon nimityksistä tulee poliittisia. Valittaminen virkanimitysten poliittisuudesta ei tällöin auta, sillä nimityksissä on liikaa pelissä. 
Ainoa tapa muuttaa tilanne on ottaa poliittinen valta pois virkamiehiltä. Kokonaan se ei varmaankaan onnistu, mutta sen ei tarvitsekaan. Tästä syystä tuen Vihreiden kunnallisvaaliohjelman vaatimusta muuttaa Helsingin poliittinen järjestelmä. Kitisijöille sanon jo etukäteen, että kunnallisvaaliohjelma hyväksyttiin jo kauan ennen apulaiskaupunginjohtajan valintaa. 
Kaupunkilaisten pitää voida vaikuttaa myös kaupungin ylimmän johdon valintaan – Helsinki ansaitsee vaaleilla valitun pormestarin! Apulaiskaupunginjohtajat tulee valita vaalikausittain vaalitulosta kunnioittaen.

Vihreiden ehdotus erottaa toisistaan aidosti poliittisen johdon, joka saa mandaattinsa vaalikaudeksi valtuustolta ja asiantuntevan ammattijohdon kaupungin organisaatiossa. Molempia tarvitaan, jotta kaupunkimme voi tulevaisuudessa tuottaa tehokkaasti niitä palveluita, joita kaupunkilaiset haluavat.

Olen Vihreiden kunnallisvaaliehdokas 2012. Facebook-sivuni löytyy täältä

Korkean rakentamisen mahalasku

Helsingissä on edessä korkean rakentamisen buumi. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan korkeita – yli 16 kerroksisia – tornitaloja on suunnitteilla kaupungissa yli 50. Kaupunkisuunnitteluvirasto tekikin aiheesta taustatutkimuksen, jossa kartoitettiin sitä mihin korkea rakentaminen voisi sopia ja mihin ei.

Korkeaa rakentamista Helsingissä

Nykyinen korkean rakentamisen buumi johtanee voimakkaaseen vastareaktioon, kun tornirakentamisen todellisuus ei olekaan sitä, mitä kaupunkilaiset ovat odottaneet. Perustan tämän kahteen näkökulmaan, joista ensimmäinen on kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien haluttomuus tai kyvyttömyys tarkastella asioita jalankulkijan kokemuksien näkökulmasta ja katutason ympäristön viihtyisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Toisekseen arkkitehtikunta ja rakennusteollisuus on unohtanut tai tarkoituksellisesti hylännyt klassisen estetiikan ja tuottaa rakennuksia, jotka eivät miellytä  katsojan silmää – ainakaan ilman vuosien koulutusta.

Arkkitehtuuri elää yhä samassa kuoleman laaksossa, jonka läpi klassinen musiikki taivalsi runsaat 50 vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Klassisessa musiikissa vallitsi pitkään kulttuuri, joka on vasta nyt 2000-luvulla lähtenyt muuttumaan. Tässä kulttuurissa teosta ja sen tekijää arvostettiin sen mukaan kuinka vaikeaa teoksen ymmärtäminen on. Parhaana pidettiin musiikkia, jonka ymmärtämiseen vaadittiin vuosien tiivis opiskeleminen.

Tämä kulttuuri on seurausta siitä, että olemme yhteiskunnassa ulkoistaneet päätökset siitä, mikä on hyvää musiikkia tai hyvää arkkitehtuuria alan eliitille. Kilpailu eliitin sisällä vaatii sitä, että kilpailijat miellyttävät toisia eliitin jäseniä – siis niitä, jotka tekevät kyseistä asiaa elämäntyönään. On helppoa ymmärtää miksi tällainen järjestely johtaa nurkkakuntaisuuteen, josta elitismissä on pohjimmiltaan kyse.

Arkkitehtuuria ”käyttävät” kuitenkin kaikki, joten meillä ei ole varaa antaa pienen eliitin määritellä sitä, mikä on hyvää arkkitehtuuria.

Keski-Pasilan tornisuunnitelmat ja hotelli Torni tarjoavat näyteikkunan siihen, miten korkeaa rakentamista suunnitellaan nykyään ja miten sitä on tehty historiallisesti. Keskustaan sijoittuva Hotelli Torni on osa ympäröivää korttelirakennetta. Ohikulkija huomaa kyllä Tornin muuta ympäristöä korkeampana rakennuksena. Sen sijaan katutasossa ei ole mitään eroa Tornin ja muun ympäröivän kaupungin välillä. Rakennus sulautuu osaksi sitä kortteliympäristöä, jossa se on.

Sekä Keski-Pasilan, että Kalasataman tornisuunnitelmat osoittavat sen, ettei kävely-ympäristön roolia kaupungissa ymmärretä vieläkään. Jotta lukijatkin saisivat jotain osviittaa ylläolevan Keski-Pasila-kuvan mittasuhteista totean, että tuo Keski-Pasilan tornien ympärillä oleva aukio on kooltaan noin Narinkkatorin kokoinen. Valtava tyhjä kenttä, jonka läpi on pakko kulkea aina, kun haluaa kulkea paikasta toiseen. Paitsi että – eihän kukaan kulje tuonne joukkoliikenteen kannalta hankalaan paikkaan kävellen – vaan autolla. Sitä varten Keski-Pasila-projektin yhteydessä radanvarteen rakennetaan Veturitiestä kunnollinen kaupunkimotari, jota pitkin kelpaa autoilijan päristellä.

Tämä malli sijoitella rakennuksia seisomaan yksinään suurten tyhjien kenttien päälle on kaupunkirakenteen kannalta vahingollinen. Kaupunki muodostuu siitä, että pienellä alueella on paljon ihmisiä, lyhyet kävelymatkat kaikkialle ja paljon paikkoja, joihin mennä. Tyhjä tori, jonka ympärillä on muutama korkea rakennus ei tätä toteuta. Kaupunkirakenteen kannalta parempaan lopputulokseen olisikin päästy, jos tuohon kohdalle olisi rakennettu vaikkapa umpikortteli, jonka rakennuksista osa on tornitaloja. Näin paikalle oltaisiin saatu yhtenäistä kaupunkirakennetta, johon mahtuu niitä kuuluisia kivijalkakauppoja.

On vaikeaa keksiä parempaa vielä rakentamatonta paikkaa kivijalkakaupoille; onhan vieressä yksi Suomen vilkkaimmista rautatieasemista ja kohta tuhansittain asuntoja ja työpaikkoja Keski-Pasilan rakentumisen myötä.

Jätkäsaaren tornihotelli ja Kallion kirkko

Estetiikassakin arkkitehtikunta on kadottanut kosketuksen ihmiseen. Epäilen, että yksi merkittävistä syistä rakentamisen teollistumisen rinnalla on henkilöauto. Auton kyydistä maailma näyttää erilaiselta kuin kävellen. Katse kiinnittyy kaukana oleviin muotoihin ja ympäristö muuttuu nopeasti. Yksityiskohdat ovat autoilijan näkökulmasta turhia, koska niitä ei näe, tai sitten vaarallisia, sillä ne vievät ajajan huomion pois liikenteestä.

Kävelijän kannalta tilanne on päinvastainen. Esimerkiksi Pasilan sillan poikki kävelemiseen kuluu aikaa lähes 5 minuuttia. Siinä on runsaasti aikaa katsella ympäröivää maisemaa – ja tylsistyä jos maisemasta ei löydy riittävästi mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tästä syystä kaikkialla maailmassa jalankulkijat arvostavat rakennuksia, joissa on erilaisia yksityiskohtia havaittaviksi ja katsottaviksi.

Parhaimmillaan arkkitehtuuri on silloin, kun eri etäisyyksiltä katsottuna rakennuksesta tulee ilmi uutta katsottavaa. Kallion kirkko on tästä erinomainen esimerkki – Pitkältä sillalta katsottuna se nousee voimakkaasti ympäröivän kaupunkirakenteen yläpuolelle korkeana ylöspäin kapenevana tornina. Lähempänä jalankulkija huomaa sen arkit ja puoliympyrän muotoisen ulkoneman. Ja kun kävelee aivan viereen, löytyy tornista taas uutta mielenkiintoista katseltavaa.

Jätkäsaareen suunniteltu hotelli edustaa valitettavasti sitä tulevaisuutta, joka Helsingin korkealla rakentamisella on. Valittu kolmiomuoto on itsessään ihan hauska; samoin huipulla oleva vasarapää. Osa kaupunkilaisista varmasti pitää näistä muotovalinnoista – ja osa vihaa niitä. Se tärkeämpi osa tornin muotokieltä on valitettavasti jäänyt kokonaan huomioimatta; siis se, miltä rakennus näyttää läheltä.

Jalankulkijan asemaa suunnittelussa kuvaa hyvin Jätkäsaaren tornihotellin kaava. Hotellin pääsisäänkäynti sijaitsee Tyynenmerenkadulla. Jalankulkijoille on erillinen sisäänkäynti tornin pohjoisreunassa. Jotkut asiat ovat riittävän tärkeitä, että ne ansaitsevat tulla toistetuksi: Hotellin pääsisäänkäynti Tyynenmerenkadun varrella on valtava moolokin kita henkilöautoille. Kuvitellaanko Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa todellakin, että varaamalla paraatipaikka henkilöautoille luodaan jalankulkijalle ystävällistä kaupunkiympäristöä, jossa kaupunkilaiset viihtyvät ja jossa on kysyntää kivijalkakaupoille?


Kirjoitus on julkaistu uudessa Vihreässä kaupunkisuunnitteluun keskittyvässä Ihmisten Kaupunki -blogissa.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 24.4.2012

Tällä kertaa Ode on menossa lautakuntaan.

Tämän viikon lautakunnan listalta päällimmäiseksi ajatukseksi jää se, ettei kaupungin organisaatioissa osata ajatella itä-Helsinkiä vieläkään muuna kuin läpikulkuväylänä ja nukkumalähiönä. Itä-Helsinki on niin tärkeä, etten tällä kertaa nosta muita asioita esille. Olen kirjoittanut Itä-Helsingin tulevaisuudesta aiemmin täällä.

Meri-rastilan osayleiskaavaluonnos

Alueelle suunnitellaan uutta asuinaluetta nykyisen asuinalueen ja rannan väliin. Tämä oli lautakunnassa jo vuosi sitten ja palautettiin silloin valmisteluun toiveella vähentää asuinalueen syömää metsäpinta-alaa. Kävin keväällä keskustelemassa osayleiskaavaa valmistelevan arkkitehdin kanssa. Esittelin hänelle ajatusta Vuotien siirtämisestä metroradan päälle. Tämä ajatus taitaa toistaiseksi – valitettavasti – kaatua kustannuksiin, sillä maan arvo Vuotien ympäristössä on riittävän heikko, ettei noin 80M€ kannenrakentamisinvestointi ole kannattava.

Aluetta suunnitteleva arkkitehti myös sanoi minulle, etteivät umpikorttelit sovi lähiöön. Olin tästä hyvin ihmeissäni. Vuosaari on 35000 asukkaan kaupunki. Kooltaan lähes kaksinkertainen verrattuna Pietarsaareen. Jos Vuosaari olisi itsenäinen kaupunki, aluetta suunnitteleva arkkitehti ei Vuotien vartta ensisijaisesti lähiönä, vaan osana Vuosaaren keskustaa.


View Larger Map

Pietarsaari
Lautakunnalle on esitelty myös vaihtoehtokaava, jonka voi itsekukin löytää täältä

Liikenneinvestoinnit 2013-2017
Kirjoitin näistä jo viime viikolla. Tällä kertaa sanon vain lyhyesti sen, että Itäkeskukseen suunniteltu silta on kuin suoraan Smith-Polvisen kidasta. Itäkeskusken tulee olla Helsingin itäinen keskusta – ei läpiajoon suunniteltu moottoritien melu- ja saastevyöhyke. On vain valveutuneiden poliitikkojen ansiota, ettei Punavuori ole asuinalueena samanlainen kuin Itäkeskus. Itäkeskuskin voisi vielä muistuttaa enemmän Punavuorta – mutta tämä vaatii alueen kehittämistä kaupunkina. Allaolevat kuvat ovat samassa mittakaavassa.
Itäkeskus
Punavuori

Jos itä-Helsinki olisi itsenäinen kaupunki, ei kaupunki varmasti kehittäisi suurinta keskustaan läpiajoliikenteen ehdoilla kaupunkiympäristöä tuhoten. 

Haluan valtaa.

”Esitin, että esittelyluvussa lautakunta esiteltäisiin kaupunkisuunnitteluviraston ylimpänä päättävänä elimenä, sen sijaan että lautakunta esitellään kaupunkisuunnitteluviraston asiakkaana. Valitettavasti kokoomuslaiset, rkp:n edustaja ja yksi demari olivat sitä mieltä, että asiakas kuvaa lautakunnan asemaa paremmin, joten hävisimme äänestyksen 5-4.”  Mikko Särelä, kaupunkisuunnittelulautakunta 24.1.2012

Poliitikon tehtävä on käyttää sitä valtaa, jonka kaupunkilaiset ovat vaaleissa suoneet. Tämän vuoden lokakuussa on kunnallisvaalit, jossa valitaan kaupunkilaisten edustajiksi henkilöitä, joiden tehtävä on päättää kaupungin asioista. Minut valittiin perjantaina Helsingin Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Haluan kunnallisvaaleissa valtaa, jotta voisin toteuttaa seuraavia teemoja.

  • Lisää kaupunkia Helsinkiin. Helsingin kaupungin tulee nostaa uusien asuntojen tavoitetaso 10000 asuntoon vuodessa ja määrätietoisesti lähteä kasvattamaan kaavoitetun asuntoalan määrää. Lähivuosina on työtä päästä edes siihen, että saataisiin kaavoitettua 5000 asuntoa vuodessa, joten töitä on paljon. 
  • Keskutaan johtavat kaupunkimotarit on muutettava kaduiksi ja kantakaupunkia laajennettava        motareilta ja niiden melualueelta vapautuvalle alueelle. 
  • Kävelijän asema tulee nostaa takaisin siihen keskiöön, jossa se on historiallisesti ollut. Vain näin voidaan rakentaa hyvin toimivaa kaupunkia, jossa on viihtyisä katuympäristö, liikkeitä, palveluita ja virkistäytymiseen sopivia puistoja.
  • Kaupungin organisaatiot on tuotava uudelle vuosituhannelle. Pois turha hierarkisuus. Rakennetaan organisaatio, jossa työntekijät osaavat laaja-alaisemmin oman työnsä. Me kaupunkilaiset voimme saada samoilla verorahoilla paljon paremmat julkiset palvelut.
  • Säästetään erityisesti siellä, missä säästäminen tuottaa rahaa. Esimerkiksi nostan ratikoiden nopeuttamisen, joka voi tuottaa miljoonien vuosittaisen säästön kaupungin budjettiin – ja parantaa kaupunkilaisten saamaa palvelua. 

Jos pidät näitä teemoja tärkeinä, ilmoittaudu kampanjaryhmään joko sähköpostitse (mikko.sarela@gmail.com) tai Facebookissa poliitikkosivullani (https://www.facebook.com/mikkojsarela), lahjoita rahaa (ohjeet lahjoittamiseen tulevat myöhemmin) ja äänestä minua syksyllä kunnallisvaaleissa.

Vaalikampanjassa voit auttaa monella tavalla. Esimerkiksi tykkäämällä Facebookin poliitikkosivustani, ideoimalla vaalitempauksia, keittämällä kahvia, jakamalla vaalilehtisiä kanssani syksyllä, auttamalla saittini leiskan ja organisoimisen tekemisessä ja monella muulla tavalla. Erityisesti, jos sinulla on hyvä (tai huono) idea, kerro siitä minulle. Kampanja kaipaa reipasta tekemisen meininkiä.