Lisää kaupunkia Helsinkiin

Olen ehdolla Helsingissä valtuustoon Vihreiden listalla. Olen tehnyt kunnallispolitiikkaa Helsingissä jo vuosia ja tulen myös tätä jatkamaan vaalituloksesta riippumatta. Parhaiten ajamieni asioiden edistäminen onnistuu kuitenkin valtuutettuna. Lue myös vaaliohjelmani.

Mitä Helsinki siis tarvitsee? 

Helsinkiläiset ansaitsevat avoimemman Helsingin, lisää kaupunkia ja paremman joukkoliikenteen. Hyvässä kaupungissa on ilo kävellä ja kaikilla on varaa asuntoon.

Helsingin seudun kasvu on valtava haaste. Seudun asukasmäärä kasvaa lähitulevaisuudessa sadoilla tuhansilla asukkailla. Nurmijärvi-ilmiön jatkuminen tarkoittaa kasvavia ruuhkia ja valtavia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kustannuksia. Ruuhkautumisen kasvulle, asuntojen hintojen nousulle ja Nurmijärvi-ilmiölle on vaihtoehto. Politiikassa pitää huolehtia myös tulevien asukkaiden eduista.

Helsingin kaupungin tieverkko on valmis. Autopaikkavaatimuksiin leivottu kymmenien miljoonien eurojen vuosittainen tuki henkilöautoilulle tulee lakkauttaa. Liikenneinvestoinnit tulee sen sijaan suunnata paremman joukkoliikenteen edistämiseen. Laadukas joukkoliikenne tuo lisää matkustajia, säästää veronmaksajien rahaaja vähentää ruuhkia.

Parempaa päätöksentekoa avointa tietoa hyödyntäen. Helsingissä tehdään jatkuvasti kalliita ja huonoja päätöksiä siksi, ettei tärkeä tieto pääse kaupunkilaisten tai päättäjien korvien väliin asti. Ongelmaa tulee ratkoa niin tietojärjestelmiä hankittaessa kuin myös julkaisemalla avoimesti kaikki päätöksentekoon liittyvä materiaali.

Politiikkaa ei tehdä yksin

Tällaista muutosta ei saada aikaan yksin. Apua voit antaa monella tavalla:

• Äänestää, jos asut Helsingissä. Vaalipäivä on tasan kahden kuukauden päästä 28.10. ja ennakkoäänestys 17.–23.10.
• Suosittella minua Helsingissä asuville kavereillesi.
• Tykätä Facebook-sivustani.
• Jakamalla hyviä tekstejä blogistani ja Ihmisten kaupungista.
• Liittyä tukiryhmääni. Pistä minulle mailia etunimi.sukunimi (a) vihreat.fi tai viestiä Facebookissa, jos haluat mukaan. Apua voi tarjota monella tavalla oman ajan ja osaamisen puitteissa.
• Lahjoittaarahaa vaalikampanjaani.
  • Lain sallima maksimilahjoitus on 3000 euroa ja Vihreiden periaatteena on julkaista yli 800 euroa antaneiden nimet aina. Tätä pienemmistäkin lahjoituksista on suurta iloa, ihan kympistä lähtien. Alle 800 euron lahjoitukset ovat anonyymejä myös minulle.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan seuraava kokous on ensi tiistaina. Tällä kertaa lista vain kursorisesti läpi. Ode on menossa paikalle ja kirjoitti jo omat kommenttinsa.

Telakkarannan kaava on tällä kertaa lautakunnassa. Kaava vaikuttaa harvinaisen hyvältä ja jatkaa Punavuorta kohti merta. Ihmisten kaupungissa on aiheesta hyvä kirjoitus kuvien kera. Ratikkojen omista kaistoista jouduttaneen tappelemaan, mutta niistä ei saa luopua. Yhteiskaistat tuolla tulisivat nimittäin kalliiksi kaupungille – matka-aikatappiot ovat valtavia ja liikennöintikustannukset kasvaisivat jopa miljoona euroa vuodessa. Sen sijaan viimeisistäkin yhteiskaistoista runsaasti liikennöidyillä alueilla pitää päästä eroon.

Herttoniemen metroaseman yhteydessä kaavoitetaan 140 liityntäpysäköintipaikkaa. Hintaa tulee kaupungin mukaan noin 2,8 miljoonaa euroa eli noin 5 euroa per autopaikka per päivä. Todellisuudessa on täysin mahdotonta tietää kuinka paljon kaupunki noista paikoista maksaa, sillä osa parkkipaikkojen hintaa voi olla leivottu rakennusoikeuden hintaan. Tällainen täydellisen läpinäkymätön toimintatapa houkuttelee korruptioon. Olisi kiinnostavaa tietää antaako kyseinen yritys vaalitukia näissä kunnallisvaaleissa ja jos, niin mille puolueelle.

Munkkiniemessä vaaditaan hidasteita Munkkiniemen puistotielle ja Laajalahdentielle. Näistä kannattaa kysellä ja ehdottaa, että tämä toteutetaan nimenomaan siten, että jalkakäytävä jatkuu normaalikorkuisena suojatien yli ja autoilija joutuu nousemaan jalankulkijoiden tasolle. Lisäksi Laajalahdentiellä olisi suotavaa pidemmällä aikavälillä muokata kadun profiilia riittävän kapeaksi, jotta kadun muoto ei houkuttelisi hurjasteluun. Tämä kannattaa kytkeä yhteen esimerkiksi Munkkivuoren raitiotien rakentamisen kanssa, mikäli Munkkivuoren ratikka päätetään rakentaa Laajalahdentien kautta.

”Vaikka metron kapasiteetti näyttää todennäköisesti riittävän ainakin vuoteen saakka 2050, on metrolinjojen epätasainen kuormittuminen pidemmän aikavälin ennusteissa metron taloudellisen liikennöinnin kannalta merkittävä haaste.”

 Puretaanpa tämä tiivistelmän lopusta löytyvä lause auki:

• Konsultti arvioi, että metron kapasiteetin riittämisestä ei ole varmuutta, vaan se riittää ainoastaan todennäköisesti
• Lisäksi konsultin arviosas metron kuormitusta pidetään merkittävänä ongelmana

Iltapäiväkahvi uhkasi läppärini näppäimistöä eilen sähköposteja lukiessani. Löysin uusista viesteistä Kopioston lähettämän sähköpostiviestin, jossa meitä yliopisto-opettajia opastettiin sähköisen median käytössä ilmoittamaan jokaisesta Internetistä löydetystä aineistosta Kopioston tietojärjestelmään.

Ensimmäinen reaktioni oli soittaa pitkäaikaiselle EFFin aktiiville, Ville Oksaselle. Kysyin häneltä, onko hän kuullut asiasta ja olihan varmasti niin, että Kopioston ohje ei ole lain mukainen. Ville ensin epäili, että kyseessä on pila, mutta saatuaan Kopiostosta varmistuksen, hän julkaisi saamani sähköpostin blogillaan. Kiitos Ville, nopeasta toiminnasta!

Kopiosto reagoi sosiaalisessa mediassa lähteneeseen viestimylläkkään nopeasti ja asiallisesti. Villen blogiin ilmestyi seuraava kommentti. Kiitos Jukka-Pekka Timonen!

Kiitokset Ville Oksaselle ja Mikko Särelälle tarkkanäköisyydestä. Olemme Kopiostossa tyytyväisiä siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut yliopistoille ja ammattikorkeakouluille luvat käyttää erilaisia aineistoja verkko-opetuksessa. Lupa kattaa kirjojen ja lehtien skannaamisen sekä CC- ja vastaavien lisenssien ULKOPUOLELLA olevan interne

taineiston käytön KOPIOIMALLA – lukemisesta, näyttämisestä tai browsaamisesta ei ole kyse. Jotta saamme korvaukset jaettua oikeudenhaltijoille, tarvitsemme tietoa, mitä aineistoja käytetään. Täysraportoinnin edellyttäminen nettiaineiston kopioinnista on kuitenkin ilmeisen kohtuuton vaatimus,eikä sitä esimerkiksi CC-aineiston kohdalla toivottukaan. Tarkoituksemme oli keskustella käytännön järjestelyistä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa, mutta mopo näyttää todella karanneen, viestimme jäi epäselväksi. Perumme tällä ilmoituksella, jonka saatamme huomenna yliopistojen ja korkeakoulujen tietoon, nettiaineiston kopiointia koskevan täysraportointiohjeen. Ratkaisemme raportointikysymyksen jollakin toisella tavalla.

Kiitokset aktiivisuudesta ja mielenkiinnosta asiaan !

Jukka-Pekka Timonen
varatoimitusjohtaja
KOPIOSTO”

Tässä joitakin ajatuksia siitä, mikä Kopioston ohjeessa oli vikana.

Tämän artikkeli on tarkoitus muokattuna olla osa kaupunkisuunnittelupamflettia, jonka Osmo Soininvaara, Otso Kivekäs ja minä aiomme saada aikaiseksi vielä ennen kunnallisvaaleja. Artikkelia muokataan vielä esimerkiksi sen palautteen perusteella, jota blogilla esitetään. Pamflettiin tulossa olevia muita julkaistuja tekstejä on Kolme tapaa elää ja Pysäköintipolitiikasta.

Hyvin toimiva liikennejärjestelmä toteuttaa seuraavat vaatimukset*:

1. Se kuljettaa minut minne haluan.
2. Se kuljettaa minut silloin kun haluan.
3. Palvelu on käyttämäni ajan arvoista
4. Palvelu on käyttämäni rahan arvoista
5. Sen käyttäminen on mukavaa
6. Voin luottaa siihen.
7. Se antaa minulle vapauden muuttaa suunnitelmiani.

Maaseudulla henkilöauto toteuttaa nämä vaihtoehdot ehdottomasti parhaiten. Autolla pääsee lähes kaikkialle (1). Auto on pihassa tai autotallissa, kun sitä tarvitsee (2). Henkilöauto on yleensä nopein tapa liikkua alueella, jossa on vähän autoilijoita (3) ja autolla liikkuminen on kohtuullisen kustannustehokasta (4). Autoilu on monien mielestä kohtuullisen mukavaa ja auton mukavuuteen voi panostaa valitsemalla itselleen sopivan auton (5) ja kukin voi auton huoltamisella itse vaikuttaa sen luotettavuuteen (6). Autolla liikkuessa suunnitelmien muuttaminen kesken matkan on helppoa (7).

Maaseudulla on siis hyvin luonnollista, että auto on ensisijainen kulkuväline. Toki on huomattava, että myös polkupyörä tai sähköavusteinen polkupyörä toteuttaa esitetyt vaatimukset kohtuullisesti, mutta lähtökohtaisesti harvaan rakennetulla alueella auto on dominoiva liikkumistapa.

Siirrytään seuraavaksi suurehkoon ja tiiviisti rakennettuun kaupunkiin ja jätetään esikaupunkialueiden käsitteleminen viimeiseksi.

Helsingin kantakaupungin kaltaisessa tiiviissä kaupunkikeskustassa nämä samat seitsemän vaatimusta selittävät sen, miksi joukkoliikenne on ensisijainen kulkutapa. Ratikat ja metro kulkevat muutaman minuutin välein ja juuri sinne minne olen menossa (1 ja 2). Joukkoliikenteellä kulkeminen on monessa tapauksessa nopeampaa kuin autoileminen (3). Joukkoliikenteen käyttäminen on halvempaa kuin autoilu (4). Joukkoliikenteen käyttäminen voisi olla merkittävästi mukavampaa (5), joten tässä joukkoliikenne on ehkä huonoimmillaan ratikoiden hitauden lisäksi. Helsingin kantakaupungin joukkoliikenne on varsin luotettavaa, vaikkakin pintaliikenteen täsmällisyydessä olisi paljon parannettavaa (6). Erityisen tärkeää on kuitenkin se, että ratikoilla ja metrolla kulkeminen antaa paljon laajemman liikkumisen vapauden kuin henkilöautoilu johtuen siitä, että autoilija joutuu keskustassa tuskailemaan parkkipaikan löytämisen kanssa (7). Helsingin joukkoliikenteen järjestämisessä on kuitenkin paljon parannettavaa kaikkien seitsemän tarpeen osalta.

Tiiviissä kaupunkikeskustassa joukkoliikenne on dominoiva kulkumuoto siksi, että se kykenee täyttämään matkustajien tarpeet paremmin kuin henkilöauto. Henkilöauton puutteet tiiviissä kaupungissa ovat erityisesti seuraavat: suuren tilantarpeen vuoksi henkilöautoväylät ruuhkautuvat (3 ja 6), parkkipaikat vaativat paljon tilaa, joten ne ovat kalliita ja niitä on liian vähän (1,2,4 ja 7).

Lähiöt ovat se kolmas asutukseltaan tai pinta-alaltaan merkittävä yhdyskuntarakenteen muoto. Lähiöt on pääsääntöisesti rakennettu siten, että asukastiheys on riittävän alhainen ylläpitämään henkilöautoilua dominoivana kulkumuotona. Samalla lähiöiden asukastiheys jää usein niin alhaiseksi, että edes keskinkertaista joukkoliikennettä voidaan ylläpitää ainoastaan kohti keskustaa. Lopputuloksena on se, että autoilusta muodostuu dominoiva kulkumuoto kaikkialle paitsi keskustaan suuntautuvilla matkoilla ja merkittävä kilpailija joukkoliikenteelle myös keskustaan suuntautuvilla matkoilla.

Tämä yhdistelmä aiheuttaa merkittävän osan poliittisista konflikteista autoilijoiden ja joukkoliikenteen käyttäjien välillä. Lähiössä asuva autoilija ei kykene ymmärtämään, miten kukaan voisi elää ilman autoa. Totta kai auto on välttämättömyys! Siksi autopaikkoja ja kaupunkimotareita pitää rakentaa lisää!

Kantakaupungissa asuva joukkoliikenteen käyttäjä taas näkee sen, kuinka tiiviissä kaupungissa liikkumistarpeet hoituvat kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhdistelmällä – ja lähiöiden autoilijat tulevat tuhoamaan viihtyisän kaupunkiympäristön autoillaan. Kuvaavaa on, että kaupungin paraatipaikka Esplanadi toimii keskustan läpi suuntautuvan henkilöautoliikenteen pääväylänä – ja autopuolueen edustajat väittävät pokkana, että autoilijoiden liikkumistarpeisiin pitää sijoittaa miljardi euroa, jotta Esplanadi voisi olla edes hitusen nykyistä viihtyisämpi puisto. Miljardi on aika karu hinta siitä, että asukkaat saavat nauttia yhdestä puistosta – varsinkin, kun suunniteltu muutos ei edes vähentäisi autoliikennettä Esplanadeilla nykyisestä.

Surullisinta tässä tappelussa on se, että molemmat ovat osittain oikeassa. Meidän lähiömme on rakennettu siten, että niissä elämä ilman autoa on hankalaa ja kantakaupunki siten, että päivittäisessä elämässä autosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Henkilökohtaiset olosuhteet tietenkin vaikuttavat auton hyödylliseen. Kun asuimme Töölössä, autoilin päivittäin Olariin viemään lapsen päiväkotiin ja jatkoin tästä matkaani Kirkkonummella sijaitsevalle työpaikalleni. Ei tästä urakasta olisi selvinnyt ilman autoa. Kyse ei ole siitä, etteikö tällaisia erikoistapauksia olisi, vaan siitä, että suurin osa kantakaupungin asukkaista saa paremman palvelutason joukkoliikenteellä kuin autolla. Ja hyvä niin.

Helsingin on aika päättää onko Helsinki tulevaisuudessa laajalle leviävä autoilukaupunki, jossa normaalit työ- ja harrastusmatkat ovat kymmeniä kilometrejä. Jo nyt Helsingin työssäkäyntialue on kooltaan yhtä suuri kuin Lontoon. Vaihtoehtona on laajentaa Helsingin nykyistä tiivistä keskustaa kattamaan yhä suuremman joukon asukkaita, jotka haluavat urbaania asumista hyvien palvelujen äärellä. Tiiviissä kaupungissa henkilöautoilu ei voi olla ensisijainen kulkumuoto. Sille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Sen sijaan autoilu sopii luonteeltaan täydentäväksi kulkutavaksi niihin liikkumistarpeisiin, joihin kävely, pyöräily ja joukkoliikenne eivät kykene vastaamaan. Joukkoliikenteen tavoitteena on vastata mahdollisimman monen asukkaan liikkumistarpeisiin verorahat mahdollisimman tehokkaasti käyttäen.

* Tämä lista on otettu joukkoliikennesuunnittelija Jarrett Walkerin kirjasta Human Transit. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka haluavat ymmärtää joukkoliikennettä paremmin.

Ensi maanantaina (13.8.2012) tapahtuu merkittävä linjastouudistus Länsi-Helsingissä. Suosittelen kaikille Länsi-Helsingissä liikkuville uuteen linjastoon tutustumista ja kokeilemista. Esittelen tässä tekstissä muutaman tärkeimmän muutoksen Länsi-Helsingin kannalta. Koko muutoslistan löytää HSL:n tiedotteesta.

Tärkein muutos on bussilinjojen 14 ja 18 muuttaminen linjapariksi, jotka kulkevat samaa reittiä Eiran ja Munkkivuoren välillä. 18 ei siis enää tulevaisuudessa seiso Kaivokadun valoissa. Linjat on pyritty synkronoimaan siten, että tuolla välillä ne kulkevat tasavälein ikäänkuin yhtenä linjana. Ruuhka-aikaan vuoroväli on 5 minuuttia siten, että kumpikin linja kulkee 10 minuutin välein. Iltaisin ja viikonloppuisin vuoroväli on 10 minuuttia (viikonloppuiltaisin 15 minuuttia).

14 ja 18 muodostavat uuden tiheän palvelun runkolinjan Eiran ja Munkkivuoren välille. 14 jatkaa myös Hernesaareen ja Pajamäkeen

Toinen merkittävä uudistus on se, että Munkkiniemestä Vantaankoskelle ajava 539 sulautetaan linjaan 39, joka tulevaisuudessa ajaa 10/20-minuutin (ruuhka-aikaan/ruuhkan ulkopuolella) vuorovälillä Kampista Konalan kautta Malminkartanoon. Linja 39 ajaa välin Kamppi – Munkkivuori samaa reittiä 14/18 bussiparin kanssa.

Näiden muutosten lisäksi nykyinen linja 15 lakkautetaan ja raitiolinja 9 jatkaa Rautatieasemalta Kampin kautta Jätkäsaareen.

Linjan 9 uusi reitti Rautatientorilta Jätkäsaareen

Bussi 24 jatkaa tulevaisuudessa etelässä Kaivopuistoon saakka ja kiertää myös Hietaniemen matkalla Seurasaareen. 24:n uusi reitti onkin varsinainen rantareitti.

24 linja kulkee tulevaisuudessa Eirasta Hietsun kautta Seurasaareen.

Näiden uudistuksien hyödyt matkustajalle ovat siinä, että linjasto selkiytyy, odotusajat pienenevät ja satunnaisetkin matkustajat voivat luottaa siihen, että osaavat hypätä oikeaan bussiin. Erityisesti Kamppi – Runeberginkatu – Topeliuksenkatu – Haartmaninkatu – Tukholmankatu – Paciuksenkatu – Huopalahdentie muuttuu kokonaisuudessaan tiheän bussipalvelun reitiksi, jossa pysäkille mennessä ei tarvitse kelloa katsoa. Uudistus palveleekin erityisesti niitä joukkoliikenteen käyttäjiä, jotka eivät halua olla sidottuja aikataulukirjaan ja kelloon. Tulevaisuudessa tulee panostaa siihen, että bussit kulkevat matkansa nopeasti ja aikataulussa luotettavasti pysyen.