Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 30.10.2012

Vaalit ovat ohi ja edessä on paluu arkeen. Sain runsaasti paljon tukea ja 360 ääntä. Kiitos! Nyt pitää sitten ihmetellä, minkälaiseen lautakuntatyöhön on aikaa ja mahdollisuuksia.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista löytyy täältä ja Ode on menossa paikalle. Tässä omat kommenttini lista-asioihin.

Capellan puistotien asemakaava 

Kalasataman keskuksen lähimmät pohjoispuolen korttelit (havainnekuva). Nämä ovat ne korttelit, jotka ovat kaikista kriittisimpiä tehdä oikein, jos Kalasataman pohjoispuolesta halutaan kunnollista kaupunkia. Juuri tällä kaavalla voitaisiin vielä pelastaa paljon, mitä kauppakeskusrakentamisella ollaan menettämässä.

Kalasataman keskuksen pohjoispuolta kaavoitetaan

Valitettavasti suunnitelma ei lupaa hyvää. Toimivan kaupunkirakenteen ja kaupallisten palveluiden luomisessa kaikista tärkeintä on se, että jalankulkija pääsee helposti ja nopeasti liikkumaan paikasta toiseen. Kauppakeskuksen pohjoispuolella oleva kadunpätkä on varattu kolmelle yksinäiselle toimistotornille. Tornien kolme ensimmäistä kerrosta ollaan varaamassa mm. parkkipaikoille. Paikasta tulleekin tällä metodilla yhtä vilkasta kaupunkia kuin Itäkeskuksesta.

Kysymys virkamiehille: miten suunnitelmassa on huomioitu jalankulkijavirrat Kalasataman keskuksen ja asemakaava-alueen välillä? Mitä on tehty sen eteen, että jalankulkijavirrat olisivat mahdollisimman suuria ja mahdollistaisivat kivijalkaliikkeiden menestymisen? Kuvitteleeko virastossa joku, että

Asemakaava laaditaan yhteistyössä Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimiston kanssa ns. kumppanuuskaavoitusperiaatteella

Haluaisin tietää, tarkoittaako tämä sitä, että koko korttelialue ollaan antamassa yhdelle rakennuttajalle. Ollaanko tässä nyt toistamassa Ruoholahden virhe? Siellähän onnistuttiin tuhoamaan koko kaupunkitila antamalla tontit kortteli kerrallaan rakennuttajille. Tällä tavalla saadaan monotonista ja tylsää katuympäristöä.

Munkkivuoren raitiotie: olennaisimmat asiat on jo sanottu Oden blogilla. Huomenna nähdään miten tälle käy.

Pyysin selvittämään Seppo Vepsäläisen tällä blogilla esittämää vaihtoehtoa aloittaa liikennöinti pikapuoliin rakentamalla vain osuus Munkkiniemen puistotieltä (Laajalahden aukiolta) Munkkivuoreen ja aloittamalla liikennöinti haaroittamalla nelonen puoliksi Munkkiniemeen ja puoliksi Munkkivuoreen. Tätä pitäisi kyllä vähän säätää, sillä Munkkivuoren haara kuormittuisi ymmärtääkseni enemmän. Tässä vaihtoehdossa bussi 18 jäisi harvennetulla aikataululla tarjoamaan yhteyksiä Eiran suuntaan. Myöhemmin avautuisi Topeliuksenkadun suunta ja bussi 18 siirtyisi historian lehdille.

Lausunto metron kuormitusennusteesta. Hyvää: todetaan akuutti tarve Itä-Helsingin raideyhteyksien kehittämiseen (Kruunuvuorenselän ratikkasilta ja raidejokeri).

Huonoa: kapasiteettitarkastelun tulisi olla stressitesti. Siksi maankäytön osalta pitäisi käyttää tulevaisuudenkuvaa, jossa asukasmäärän ja työpaikkojen kasvu metron varrella on korkein mahdollinen. Siksi on hyvin harmillista, ettei raportin tilaaja ole ottanut mukaan Kaupunkisuunnitteluvirastossa tehdyn moottoritiet bulevardeiksi -työn arvioita metron varren maankäytön kehittämisestä. Laskelmista puuttuu kymmeniä tuhansia asukkaita aivan metroradan vierestä.

Miksi tämä on tärkeää?

Jos Helsinki haluaa pitää sen mahdollisuuden, että metron vartta voidaan tiivistää runsaasti tulevaisuudessa, täytyy metron kapasiteetin riittää tähän. Nyt metron kapasiteetin riittävyyttä on päätetty arvioida siltä pohjalta, että tällainen tiivistäminen ei missään tapauksessa ole mahdollista. Pahimmassa tapauksessa ratkaisu johtaa siihen, että tulevaisuudessa joko maksamme kalliisti siitä, että Itä-Helsinkiin rakennetaan merkittävästi uutta joukkoliikennekapasiteettia, tai sitten joudumme hylkäämään kannattavia hankkeita tiivistää kaupunkirakennetta (esimerkiksi Herttoniemen ja Itäkeskuksen välissä olevilla teollisuusalueilla).

Miksi äänestää Mikkoa?

Tässä vielä näin ennen vaaliviikonloppua kertaus niistä asioista, joita ajan.

Laajennetaan kantakaupunkia ja ratkaistaan asuntopula. Kantakaupunkia ei ole laajennettu käytännössä toisen maailmansodan jälkeen nyt käynnissä olevaa satamien rakentamista lukuunottamatta. Sen jälkeen seudun asukasluku on nelinkertaistunut. Helsinki ansaitsee isomman tiiviin keskustan. Helsinki tarvitsee useamman aidon keskustan. Uudet keskustat kannattaa rakentaa Herttoniemi – Itäkeskus -akselille ja Malmille.

Uusien alueiden rakentamisessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota jalankulkijan näkökulmaan. Kaavoituksessa tontit ositetaan muutaman kymmenen metrin mittaisiksi paloiksi, jotta saadaan vaihtelevaa katukuvaa – kuten ennen toista maailmansotaa oli tapana. Pienemmät rakennusprojektit voivat myös houkutella uusia rakennusyhtiöitä Helsingin huonosti toimiville rakennusmarkkinoille ja näin parantaa asuntojen tarjontaa.

Myös ryhmärakennuttaminen on helpompaa, kun kerrostalossa on 15-25 asuntoa 50-60 asunnon sijasta. HITASia kehitetään nimenomaan ryhmärakennuttamisen suuntaan siten, että pääsääntöisesti asukkailla on mahdollisuus yhdessä suunnitella omat asuntonsa ja yhteistilat – ammattilaisten avustuksella.

Kaavoitus- ja asuntotuotantotavoitteita pitää nostaa merkittävästi nykyisestä, jotta asuntotuotannon määrä saadaan vastaamaan kysyntää. Taloudellisesti tämä on kaupungille merkittävä haaste jonka hoitamiseen tarvitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät taloutta ja sitä, mihin kaupungin kannattaa rahansa investoida.

Turvataan esikaupunkien ja lähiöiden palvelut täydennysrakentamisella aidossa yhteistyössä asukkaiden kanssa. Niin kaupalliset kuin julkisetkin lähipalvelut ovat uhattuina siksi, että alueen väki vähenee ja näin saman palvelutason järjestäminen tulee asukasta kohden kaupungille kalliimmaksi.

Muuttotappioalueella on ikävää asua. Palvelut vähenevät.

Parempaa, nopeampaa ja kustannustehokkaampaa joukkoliikennettä. Rakennetaan Kruunuvuorenselän ratikkasilta ja yhdistetään Laajasalo kantakaupunkiin. Kruununhaka muuttuu hiukan sivussa olevasta pussinperästä Helsingin vanhaksi kaupungiksi, jossa käydään syömässä ja viihtymässä upeassa empire-keskustassa. Alueen kivijalkaliikkeetkin kukoistavat, kun ratikka tuo paljon lisää maksavia asiakkaita.

Kruunuvuorenselän ratikkasilta kulkee Kruununhaasta Kalasatamaan ja Korkeasaaren kautta Kruunuvuorenrantaan

Raidejokeri rakennetaan ja ratikkaverkkoa laajennetaan muun muassa Munkkivuoreen,  Pitäjänmäelle, Maunulaan, Käpylän ja Oulunkylän asemille ja Viikkiin.

Panostuksia pyöräilyyn jatketaan nykyistä kovemmalla vauhdilla. Pyöräilyn tavoiteverkko tulee rakentaa valmiiksi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Hämeentiestä tehdään joukkoliikennekatu.

Helsinkiläinen ansaitsee asunnon, hyvän asuinalueen ja toimivan joukkoliikenteen tulevaisuudessakin. Siksi Mikko. Käytä ääntäsi sunnuntaina.

Munkkivuoren ratikka

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on huomenna Munkkivuoren raitiotien tarveselvitys. Ode on menossa ja hänen blogauksensa löytyy täältä.

Hyvänä puolena se, että selvityksessä todetaan hanke kannattavaksi ja suositellaan sen rakentamista. Huonona puolena se, että sen toteuttaminen sidotaan Pasilanväylän rakentamiseen, eli Turunväylän tunnelijatkoon Hakamäentien risteykseen. Tuon rakentamiseen ei nimittäin valtiolla ole rahaa, joten hankkeen sitominen tunnelin toteuttamiseen tarkoittaa sitä, että hanke kuopataan.

Esitän tässä vaihtoehtoisen ratkaisun ongelmaan.

Munkkivuoren suunniteltu raitiotie kohtaa Turunväylän noin 250m ennen Huopalahdentien risteystä. Ehdotan, että Turunväylän viimeiset 250-300 metriä muutetaan kaduksi siten, että ratikka voidaan rakentaa mahdollisimman pian. Kaduksi muuttaminen tulee tehdä siten, ettei se estä tulevan Pasilanväylän tunnelin rakentamista.

Ratkaisusta on paljon etuja ja vaikea keksiä mitään haittoja. Turunväylän aloituskohta siirtyy pari sataa metriä kohti merta. Ratikka pääsee sujuvasti ajamaan Laajalahdentietä Munkkivuoreen. Munkkiniemeläisten ja Munkkivuorelaisten kokemat meluhaitat moottoritiestä pienenevät. Helsinki voi kaavoittaa jonkin verran lisää asuntoja Turunväylän ja Huopalahdentien risteyksen ympäristöön. Munkkivuoren joukkoliikenne paranee, mikä näkyy lisääntyvinä matkustajamäärinä. Lisäksi jalankulku ja pyöräily Munkkiniemen ja Munkkivuoren välillä helpottuu merkittävästi.

Munkkivuoren raitiotien valittu linjaus

 

Vaaliohjelma: päivähoito kuntoon

Olen tässä ottanut selvää sitä, mistä jatkuva päivähoitopaikkojen pula johtuu. Meilläkin Harjussa leikkipuistossa kuulee juttuja siitä kuinka yhdelle on tarjottu paikkaa Länsi-Pasilasta ihan keskuspuiston reunalta, toiselle Arabiasta ja kolmannelle Punavuoresta. Tällaiset matkat ovat täysin kohtuuttomia.

Selvittelin päivähoidon henkilökunnan kanssa näiden ennustejärjestelmiä. Ajattelin, että ehkäpä ongelmana on se, etteivät tietojärjestelmät tuota sellaista tietoa jolla osattaisiin tehdä hyviä päätöksiä.

Olin aivan oikeassa aavistuksessani. Samalla olin täysin väärässä. Viikko sitten Sanna Vesikansa osasi kertoa, että Helsinki vääristelee tarkoituksellisesti päivähoitopaikkaa tarvitsevien lasten määriä, jotta lastenhoitoon voidaan budjetoida liian vähän rahaa.

Helsingissä päivähoito on jaettu kuuteen alueeseen, jotka sattumoisin eivät edes ole yhteensopivia Helsingin suurpiirien kanssa. Päivähoidon puolella ei ole – viraston oman ilmoituksen mukaan – käytössään tietoja siitä kuinka paljon kussakin kaupunginosassa on lapsia, päivähoitopaikkaa hakevia perheitä, tai päivähoitopaikkoja.

Ei siis ihme, että Helsingissä kärsitään lapsipulasta. Kaupungin johto haluaa samanaikaisesti haalia Helsinkiin perheitä (niitä surullisen kuuluisia hyviä veronmaksajia) ja toisaalta kieltää lapsiperheiden olemassaolon, jotta lapsille ei tarvitsisi rakentaa päivähoitopaikkoja. Kumpikohan on lapsiperheelle merkittävämpi kriteeri asuinpaikan valinnassa – päivähoitopaikka tai autopaikka?

Se vaaliohjelma: Helsingin tulee siirtyä yhtenäiseen tilastointikäytäntöön, jossa tilastot tehdään osakaupunginosittain. Päivähoitopaikkojen osalta tavoitteeksi tulee ottaa se, että Helsingissä päivähoitopaikan saa heti kun sellaista tarvitsee. Yhteiskuntatalouden kannalta on äärettömän tehotonta, että vanhemmat joutuvat ensin jonottamaan monta kuukautta lastaan hoitoon ja vasta tämän jälkeen on mahdollista ryhtyä etsimään työpaikkaa.

Sillä onko päivähoitopaikka kaupungin päiväkodissa vai yksityisessä ei ole erityisen suurta väliä. Molemmissa lapset saavat laadukasta hoitoa. Paljon tärkeämpää on se, että päivähoitoa tarvitseville, on sitä tarjolla – inhimillisen matkan päässä.

Keskusta, jonka Helsinki ansaitsee

Mannerheimintie on Helsingin pääkatu. Alkujaan se oli Heikin esplanadi: kaksi kapeaa katua, joiden välissä kulki puisto. Edelleenkin tien eteläpää on kävelyväylänä paljon merkittävämpi kuin autoliikenteelle. Neljästä kaistasta huolimatta autoilla kulkee siinä vain murto-osa siitä ihmismäärästä, joka kulkee kävellen tai ratikalla. Kuitenkin tien leveydestä yli puolet käytetään autoihin.

Mannerheimintie tulee palauttaa siksi pääkaduksi, joka sen pitäisi olla. Kaduksi, jolla on mukava kävellä ja joka suorastaan houkuttaa tulemaan asioimaan keskustaan.

Se onnistuu, kun kadun itäreuna muutetaan kävelyalueeksi. Autoliikenne kulkee kahdella kaistalla länsireunalla, ja niiden vieressä pyöräkaistat. Kun autojen nopeus on 30 km/h, ei liikennevaloja juuri tarvita. Lopputuloksena autoliikennekin voi olla jopa nykyistä sujuvampaa. Ajorata on siis kapea noro läpi kävelyalueen, ei suuri liikenneväylä joka katkaisee kävelykeskustan

Otso Kivekäs, Mikko Särelä, Lilja Tamminen