Aikaansaannoksiani kaupunkisuunnittelulautakunnassa

Olen nyt ollut kymmenen kuukautta kaupunkisuunnittelulautakunnassa Osmo Soininvaaran varajäsenenä. Nyt on siis hyvä hetki tarkastella aikaansaannoksiani. Lautakunnan kokouksia on minun osalleni kertynyt kymmenkunta tämän vuoden aikana.

  • Helsingin liikennejärjestelmässä parempaa tasapainoa jalankulun, pyöräilyn, joukkoliikenteen ja henkilöautoilun välillä
  • Kiinnittää huomiota kaavoitettavan katutilan toimivuuteen
  • Tuoda aitoa vuorovaikutusta ja avoimuutta kaavoitusprosessiin

Pyöräilyn osalta moni asia on edistynyt valtavasti. Meillä on uudet ohjeet pyöräkaistojen ja -teiden rakentamisohjeet ja pyöräilyn infraa ollaan parantamassa. Pyöräkaistoja tulee muun muassa Mechelininkadulle, Mannerheimintielle, Topeliuksenkadulle kuin Helsinginkadullekin. Tässä en kuitenkaan voi ottaa itselleni kovin suurta kunniaa – kaikista tärkeimmän työn ovat tehneet viraston pyöräilyvirkamiehet ja Helsingin Polkupyöräilijät (Otso Kivekäs yhtenä työmyyränä).

Siitä, että telakkarantaan ratikoille saatiin omat kaistat, otan osan kunniasta. Ainakin Kokoomuksesta tuli ennen päätöstä paineita vaatia ratikoita sekakaistoille ja on ainakin osin minun ansiota, että rautalanka tuon ratkaisun ongelmista oli riittävää. Sekakaistat olisivat nimittäin maksaneet kaupungille ainakin miljoonan vuodessa ylimääräisinä liikennöintikuluina ja pahentaneet autojen ruuhkia, kun joukkoliikenteen käyttäjiä olisi siirtynyt autoihin.

Edistysaskeleet katutilan ja jalankulun roolissa ovat valitettavasti olleet hyvin pieniä. Pidin aiheesta esitelmän virastolle viime keväänä ja ajatukset saivat vahvaa tukea viraston sisältä. Tarvittava muutos ajattelutavassa on kuitenkin varsin suuri ja sellainen kestää aikaa. Minun ansiostani nämä asiat ovat kuitenkin esillä – ilman minun panostani kävely-ympäristön merkityksestä ei lautakunnassa puhuttaisi kuin jalankulkijoiden turvallisuudesta keskusteltaessa.

Kaavoitukseen olen tuonut aktiivisesti avoimuutta omalla blogaamisellani. Olen blogannut kaikista lautakunnan kokouksista, joihin olen menossa ja suuresta osasta niitä, joihin Ode ehtii. Olen myös pyrkinyt levittämään tietoa kaavoitushankkeista kaupunginosien Facebook-sivuilla.

Yksittäisenä suurena seikkana nostaisin vielä sen, että minun ansiostani Hernesaaren osayleiskaavassa ei ole niemenkärjessä täyttömaata ja helikopterikenttää.

10 kuukautta on lyhyt aika ja paljon on vielä tehtävää, että saadaan enemmän ja parempaa kaupunkia Helsinkiin.

Vaaliohjelma: pelastetaan lähipalvelut

Helsinkiläiset: me voimme pitää hyvät lähipalvelut ja harjoittaa vastuullista budjettipolitiikkaa ilman että veroja tarvitsee korottaa.

Jotta voisi pelastaa palvelut, pitää ymmärtää miksi lähipalvelut ovat uhattuina. Kyse ei ole oikeistolaisten palveluvihasta eikä siitä, että olisimme liian köyhiä niiden ylläpitämiseen.

Muuttotappioalueella ei ole kivaa asua

Muuttotappioalueet sinisellä. Muuttotappioalueella on ikävää asua. Väki ja palvelut vähenevät.

Tärkein syy lähipalveluiden kallistumiseen on asukasmäärien väheneminen lähiöissä. Kun aikoinaan rakennetusta lähiöstä lapset muuttavat pesästä, jää samaan asuntoon asumaan viisikymppinen tai eläkeläinen pariskunta. Isommalle asukasmäärälle rakennetut palvelut ovat yhtäkkiä kaupungille kalliita ylläpitää.

 Asukkaat voivat sitten raivoisalla puolustustaistelulla pelastaa omat palvelunsa – joka vuosi uudestaan. Ja uudestaan. Kunnes asukkaat kerran häviävät taistelun ja sota on ohi.

Pelastetaan lähipalvelut

Vaihtoehtoisesti voidaan halkaista gordioninsolmu.  Rakennetaan vähenevän väestön alueelle riittävästi uusia asuntoja, etteivät lähipalvelut enää ole uhattuina. Saadaan  asuntoja, joiden infrastruktuuri on jo valmiiksi rakennettu (eikä siis kasvata kaupungin velkataakkaa) ja asukkaat saavat pitää koulut, päiväkodit ja muut kunnalliset palvelutkin. Kauppiaatkin päättävät jatkaa toimintaansa, kun alueen talous piristyy.

Parhaiten tämä tehdään yhteistyössä asukkaiden kanssa – kyllä pitkään alueella asuneet tietävät mikä puska on täysin hyödytön tai jopa haitallinen alueen kannalta ja mitkä metsäiset rinteet taas tärkeitä ajanviettopaikkoja.

 

Vaaliohjelma: Kruunuvuorenselälle ratikkasilta

Kruunuvuorenselän ratikkasilta on välttämätön nyt, kun Helsingin metrossa on päätetty siirtyä lyhyisiin laitureihin ja sitä myötä alempaan kapasiteettiin. Metroliityntä ei enää ole vaihtoehto sillan rakentamiselle, vaan vaihtoehtona on Itäväylän merkittävästi pahempi ruuhkautuminen, kun kasvanut asukasmäärä ei mahdu metroon ja autosta tulee ainoa toimiva vaihtoehto liikkua.

”Pidin eilen valtuustossa lyhyen puheen Kruunuvuorenrannan kaavasta ja kehuin, kuinka hienoa aluetta sinne ollaan tekemässä. Puheeni lopussa sanoin, että kaikki tämä hienous voi toteutua vain, jos suunniteltu ratikkasilta toteutuu. Kantakaupunkimaisesti rakennettu lähiö Korson etäisyydellä keskustasta ei toimi mitenkään. Niin kauas keskustasta ei kannata rakentaa kuin pientaloja. Tällöin kokoomuksen etupenkistä protestoitiin voimakkailla välihuudoilla. Tämä antoi syytä vakavaan huoleen.

Kun kävin tätä ihmettelemässä, vastaus oli, että silta on liian kallis. Liityntäbussi Herttoniemen metroasemalle saa riittää. Tai jos silta tehdään, se pitää kokoomuksen mukaan tehdä myös henkilöautoille.” Osmo Soininvaara

Tässäkin taidetaan Kokoomuksessa mennä ideologia edellä – kyse ei ole rahasta tai laadusta, vaan kyse on periaatteesta, kuten naapurikaupunginkin Kokoomuksessa.

Tarkastellaan ensin hieman geometrisia faktoja.

Kruunuvuorenranta sijaitsee samalla etäisyydellä Helsingin keskustasta kuin Lauttasaari, Munkkiniemi, Ruskeasuo, Länsi-Pasila, Käpylä, Kumpula, Toukola ja Arabianranta. Jos Kruunuvuorenselän silta toteutetaan, tulee alueen vetovoima kilpailemaan nykyisen ratikkaverkkomme alueiden kanssa – vahvalla merellisellä ulottuvuudella höystettynä.

Ratikalla Laajasalosta ja Kruunuvuorenrannasta on suora yhteys Helsingin keskustaan, Kalasatamaan, Töölöön, Meilahteen, Ruskeasuohon ja Pikku-Huopalahteen. Kun Vallilanlaakson raitiotie rakennetaan, voidaan Laajasalosta ajaa toinen linja Kalasataman, Kumpulan ja Pasilan kautta Meilahteen ja Munkkiniemeen. Kaksi ratikkalinjaa ja lähes koko kantakaupunki on vaihdottoman ja nopean yhteyden päässä laajasalolaisille.

Jos taas siltaa ei rakenneta, kaikki matkat keskustaan, läntiseen Helsinkiin ja Espooseen tulevat olemaan vähintään yhden metrovaihdon päässä, useimmiten kahden vaihdon. Meidän ei tarvitse arvailla minkälaista aluetta näin rakennetaan. Saaren itäreunalla olevan Yliskylän hintataso vertautuu nimenomaan itäisen Helsingin lähiöihin, eikä kantakaupunkiin. Jos Kruunuvuorenselän siltaa ei rakenneta, tulee Kruunuvuorenranta olemaan yksi huonosti saavutettava lähiö muiden itä-helsinkiläisten lähiöiden joukossa.

Kruunuvuorenrannan todellinen etäisyys Helsingin keskustasta ilman ratikkasiltaa

Kumman sinä haluaisit Kruunuvuorenrannasta?

Taloudesta haluaisin vielä sanoa sen verran, että tonttien hinnat ovat selvästi korkeampia ratikkavyöhykkeellä kuin kaukana keskustasta. Kaupunki siis voi saada merkittävän osan sillan kustannuksista takaisin maan arvon nousulla. Mutta nämä rahat saadaan vain, jos sitovat päätökset tehdään nyt – ennen kuin tontit luovutetaan tuleville asukkaille.

Kruunuvuorenselän ratikkasilta kulkee Kruununhaasta Kalasatamaan ja Korkeasaaren kautta Kruunuvuorenrantaan (Lähde HS)

Lisäksi lähellä keskustaa ratikkavyöhykkeellä oleva kaupunginosa houkuttelee Helsinkiin niitä kuuluisia parempia veronmaksajia. 10000 asukasta ratikkavyöhykkeellä maksaa noin 9 miljoonaa euroa enemmän kunnallisveroja kuin 10000 asukasta metron liityntävyöhykkeellä. Jostain syystä hyvät veronmaksajat eivät kiinnosta Kokoomusta. Osaisiko joku kertoa minulle miksi?

Siksi nyt on kiire toimia kuten Osmo Soininvaara ehdottaa:

Minun ratkaisuni olisi tehdä Kruunuvuorenrannasta kaupungin liikelaitos. Liikelaitokselle siirrettäisiin kaupungin maaomaisuus Kruunuvuorenrannassa. Liikelaitos rahoittaisi lainalla sekä sillan, että alueen infrastruktuurin ja palvelurakentamisen. Lainan se maksaisi pois joko maanmyyntituloilla tai maan vuokratuotolla, jolloin lainaa tietysti tarvittaisiin kymmeniksi vuosiksi. Kun liikelaitos on päässyt veloistaan, se puretaan.

Lopuksi haluan vielä korostaa, että en missään tapauksessa pidä itä-Helsingin asuinalueita huonoina asuinalueina. Niiden tärkein ongelma on se, että joukkoliikenne palvelee niitä huonosti – erityisesti poikittaisessa liikenteessä. Itä-Helsingin joukkoliikenneongelmat tulee ratkaista laadukkaan poikittaisen joukkoliikenteen avulla aloittaen jo suunnitelluilla neljällä jokerilinjalla.

Kruunuvuoren joukkoliikenteestä voidaan rakentaa merkittävästi parempi, kun tehdään ratikkasilta ja järjestetään lisäksi liityntäyhteys Herttoniemen metroasemalle – joka tulevaisuudessa voi olla Kruunuvuorenselän ylittävän ratikkalinjan jatke. Laadukas joukkoliikenne nostaa asuinalueen arvoa ja parantaa asukkaiden työ- ja harrastusmahdollisuuksia ja elämän laatua.

Vaaliohjelma: Hämeentielle pyöräkaistat

Hämeentiellä ajamista voi verrata extreme-urheiluun. Kadulla on yksinkertaisesti liikaa autoja, että pyöräily ajoradalla olisi mukavaa tai turvallista. Hämeentie on samalla tärkeä yhteysväylä pyöräilijöille Kurvista Hakaniemeen ja keskustaan. Siksi Hämeentielle tarvitaan pyöräkaistat.

Kaupunginhallitus päätti vaatia Sörnäisten tunnelisuunnitelman yhteydessä, että virasto selvittää Hämeentie joukkoliikennekaduksi muuttamista. Vaadin myös, että tämä selvitys pitää tehdä kunnolla. Selvityksessä tulee arvioida joukkoliikennematkustajien saamat aikahyödyt ja autoilijoille tulevat aikatappiot, siinä tulee arvioida muutoksen vaikutus joukkoliikenteen käyttäjämääriin, joukkoliikenteen järjestämisen kustannuksiin ja lipputuloihin, pyöräilyn kulkutapaosuuteen, poistuvan autoilun tuottamiin terveyshyötyihin kadun varrella ja vapautuneen katutilan tuomiin hyötyihin terassien ja muun kaupunkikulttuurin muodossa.

Vaaliohjelma: IT-hankkeet

IT-järjestelmistä on tullut merkittävä osa kaikkia yhteiskunnan toimintoja ja tulevaisuudessa niiden rooli vain kasvaa. Niinkin arkisissa asioissa kuin roskien keruussa tullaan tulevaisuudessa käyttämään informaatioteknologiaa tehostamaan keruutoimintoja; sensorit kertovat milloin roskakori on täysi, eikä roska-auton tarvitse ajaa turhaan.

Informaatiojärjestelmät ovat myös paisuneet vuosikymmenestä toiseen suuremmiksi ja suuremmiksi. Valtavat epäonnistumiset liittyvät yleensä siihen, että hanke on laadittu liian suureksi kokonaisuudeksi, tavoitteet eivät ole selkeästi määriteltyjä ja asiakas ei tiedä tai ole sitoutunut muuttamaan toimintatapojaan siten, että niissä hyödynnettäisiin informaatioteknologian mahdollisuuksia.

Suuria epäonnistumisia löytyy paljon niin yritysmaailmasta kuin julkiselta sektoriltakin. Suuryritysten työntekijöille hankkimat yrityksen sisäiset verkot ovat järjestäen huonompia käytettävyydeltään kuin Facebook – joka sekään ei yleensä saa kehuja käytettävyydestään.

Onneksi alalla on myös menty eteenpäin ja opittu siitä, miten suuria projekteja kannattaa tehdä ja ostaa.

IT-projektien ostaminen vaatii vankkaa osaamista omassa talossa, projektin pilkkomista pieniin osiin ja kokonaisuuden pitämistä omissa näpeissä ja joustavana ja muuttamiskykyisenä. Yksi toimintatapa, joka vastaa näihin haasteisiin on ketterä ohjelmistokehitys.

Helsinki tarvitsee nykyistä osaamista IT-järjestelmien ostamiseen ja oman johtoryhmän hoitamaan helsinkiläisten IT-hankkeiden valvomista ja parantamista. Kunnallispolitiikassa on mukana runsaasti ihmisiä, joilla on merkittävä määrä alan osaamista ja asiantuntemusta, mutta helsinkiläiset eivät pääse hyötymään tästä osaamisesta kun projektien valvominen ja eteenpäin vieminen hajoaa moneen eri paikkaan.

Informaatioteknologia on keskeinen osa yhteiskunnan infrastruktuuria ja me ansaitsemme osaavat työntekijät ja luottamushenkilöt luotsaamaan sen tulevaisuutta.