Kaupunkisuunnittelun vuosi 2013

Vuosi 2013 tullaan muistamaan kaupunkisuunnittelussa merkittävänä käännekohtana kohti urbaanimpaa Helsinkiä. Tappioitakin kärsimme, mutta voittopuolisesti tämä oli erinomainen vuosi. Tässä muutama vuoden kohokohta.

Yleiskaavavisio esitti kantakaupungin laajentamista kohti kehä I:tä. Tämä toteutetaan muuttamalla kaupunkimotareita bulevardeiksi ja täydennysrakentamalla esikaupunkialueita. Visio hyväksyttiin yleiskaavatyön pohjaksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa yksimielisesti.

Vasemmalla iso valkoinen alue on Tuusulanväylän suoja-alue. Kaduksi muuttamisen yhteydessä kaupunkirakenne Oulunkylän ja Maunulan välillä eheytyy ja alue saa oman luonnollisen keskuksensa Tuusulanbulevardin ympäristöön. Mustat pisteet ovat taloja tai kortteleita.

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä kasvoi ryminällä. Vuosi sitten jäseniä oli satoja ja nyt yli 2300. Ryhmäläiset ovat ottaneet kaupungissa aktiivisen roolin. Esimerkiksi vaikuttamisesta kelpaa vaikka Koskelan sairaala-alueen kaavoitukseen tehty kannanotto. Ryhmän tekemä työ osoitti, että alueelle voidaan rakentaa asuntoja noin 3000 asukkaalle ja silti säilyttää alueen leimallinen suuri ja vehreä puistoalue.

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ehdotus Koskelan sairaala-alueen täydennysrakentamiseksi.

HSY:n ilmanlaatunormitusta muutettiin siten, että pelkkien suojaetäisyyksien sijasta tarjotaan kaupunkialueella pitkä lista toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää pienhiukkasaltistusta. Suuri kiitos tästä kuuluu Siru Kauppiselle, joka taisteli HSY:n hallituksessa viime keväänä esitetyn ohjeistuksen takaisin valmisteluun. Kaupunkirakentaminen on taas sallittua. Tämän voiton merkitystä ei ole mahdollista aliarvioida.  

Mellunmäkeläiset asunto-osakeyhtiöt puuhaavat Helsinkiin erinomaista esimerkkiä purkavan saneerauksen mahdollisuudesta. Kuusi taloyhtiötä päättivät yhdessä hakea lupaa purkaa nykyiset talot ja rakentaa tilalle viisinkertainen määrä asuntoja. Onnistuessaan tästä hankkeesta voi tulla esimerkki, joka innoittaa tiiviimpään täydennysrakentamiseen ympäri esikaupunkialuetta.

Käänne Helsingin liikennepolitiikassaPainopiste liikennepolitiikassa siirtyy nyt kalliista autoliikenteen investoinneista kustannustehokkaisiin joukkoliikenteen ja pyöräilyn investointeihin. Kruunuvuorenselän silta rakennetaan, joukkoliikenteen kehittämiseen ja nopeuden ja luotettavuuden parantamiseen satsataan rahaa useita miljoonia vuodessa ja pyöräilyn infrastruktuurin rakentamiseen saadaan rahaa. Pysäköinnin ohjelmassa tähdätään siihen, että autopaikan käyttäjät maksavat omat kustannuksensa ja Sompasaaressa sovellettiin uutta periaatetta, jossa kaikkia pysäköintipaikkoja ei tarvitse rakentaa heti.

Mechelininkadun, Helsinginkadun ja Runeberginkadun pyörätiesuunnitelmat hyväksyttiin.

Runeberginkadulle tulee kolmitasopyörätiet ja korotettu kaista ratikalle.

Sompasaaren uusi asuinalue on kaavoitettu yhtä tiiviisti kuin kotikaupunginosani Harju. Kunhan saadaan vielä silta Kruununhakaan, niin tästä tulee upea keskustan jatke. Sompasaaren eteläkärjestä on matkaa Kruununhakaan runsaat 500 metriä. Siis suurin piirtein saman verran kuin Hakaniemen hallilta Liisankadulle.

Paljon muutakin tapahtui. Metro aloitti yöliikenteen viikonloppuisin, Helsinki sai ensimmäiset uudet Artic-ratikat, Hernesaaren osayleiskaava palautettiin valmisteltavaksi ilman helikopterikenttää ja Koivusaaressa moottoritien laajamittaiseen kattamiseen perustunut osayleiskaava osoittautui liian kalliiksi (kuten sanoin jo valmisteluvaiheessa) ja siitä tehdään ensi vuodeksi uusi ehdotus, jossa pyritään saamaan lisää asuntoja ja vähemmän kustannuksia.

Miksi yksityisyydensuoja on tärkeää?

Nykymuotoisen yksityisyydensuojan historia alkaa 1800-luvun lopulta, kun sanomalehdet alkoivat käyttää ihmisistä otettuja valokuvia lehdissä. Vuonna 1890 Warren ja Brandeis määrittelivät yksityisyydensuojan oikeudeksi olla yksin. Edellinen kirjoitukseni herätti keskustelua yksityisyydensuojasta, sen merkityksestä ja siitä miten sitä voidaan suojella, joten hahmottelen nyt omia näkemyksiäni aiheesta. Tavoitteenani on kirjoittaa toinen teksti siitä miten yksityisyyttä voidaan suojella.

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä voidakseen oppia uusia asioita itsestään – voidakseen tulla omaksi itsekseen. Omien uusien puolien löytäminen vaatii sellaista tilaa, jossa asiaa voi rauhassa pohtia ja selvittää. Tästä syystä anonyymit keskustelupalstat ovat tärkeitä. Esimerkkeinä voi ottaa vaikka uskonnon uhreista, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, vakaviin sairauksiin sairastuneista ja raskaaksi tulemisesta.

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä ollakseen oma itsensä. Me kaikki toimimme eri tavoin silloin, kun olemme kotona yksin tai kun olemme julkisessa tilassa muiden valvovien silmien alla. Kotini on linnani sanoo sanonta. Koti on se paikka, jossa ihminen voi vetää kalsarit tai verkkarit jalkaan, maata epämääräisessä asennossa, tehdä asioita siksi että tuntuu siltä miettimättä sitä mitä muut asiasta ajattelisivat.

Ideat tarvitsevat yksityisyyttä. Jokainen olemassaolevan haastava uusi idea on alkuvaiheessa hauras ja huonosti määritelty. Tarvitaan aikaa ja mahdollisuus kehittää ajatusta ystävällisessä ympäristössä. Lisähuomautuksena vielä se, että ystävällinen ympäristö ei tarkoita kritiikin puutetta, vaan sitä että kritiikki on rakentavaa ja tähtää idean parantamiseen, eikä sen tyrmäämiseen.

Tyypillisesti minkä tahansa käytössä olevan toimintatavan, tieteellisen metodin tai ajatusrakennelman hyödyntämiseen on aikojen kuluessa kehittynyt lukuisa joukko erilaisia tapoja katsoa ja mitata parannusten hyötyjä. Nämä mittarit ovat tyypillisesti kehittyneet mittaamaan nimenomaan pieniä parannuksia olemassaolevaan järjestelmään ja vastaavasti uudet radikaalit ideat ratkovat ongelmia kokonaan uudella tavalla, jossa tällaisten mittarien hyöty on kyseenalainen.

Esimerkiksi nostan Internetin kehittämisen. Puhelinverkkojen kehittäminen oli jo 60-luvulla todella pitkällä. Tärkeimpinä mittareina oli mm. yhteyden luotettavuus, jossa oltiinkin todella korkealla tasolla (99,..% luotettavia). Jos Internetin kehittäjät olisivat joutuneet tekemään työtään tukeutuen puhelinverkkoja kehittävään tutkijayhteisöön – ja mittaamaan onnistumisiaan puhelinverkkojen mittareilla, ei mitään kehitystä olisi koskaan tapahtunut. Niillä mittareilla mitattuna Internet olisi ollut täysin turha raakile ainakin tänne 2000-luvulle asti.

Sen sijaan Internetin kehitys eli omaa elämäänsä yliopistojen tietojenkäsittelytieteen laitoksilla, jossa ei tarvinnut välittää siitä, mitä puhelinverkkoihmiset miettivät.

Pilliin puhaltajat ja journalistit tarvitsevat yksityisyyttä. Oli sitten kyseessä valtion tai yrityksen väärinkäytökset, niiden paljastaja tarvitsee yksityisyyttä voidakseen toimia.

Salaliitto tarvitsee yksityisyyttä oli tähtäimessä diktaattorin kukistaminen tai virkamiesten väärinkäytösten paljastaminen.

Viimeisenä vielä toistaiseksi heikommin ymmärretty asia. Jos valtio tietää (lähes) kaiken ihmisten sosiaalisista verkoista, sen on ehkä mahdollista estää uusien valtaapitäviä uhkaavien liikkeiden synty ennen kuin se ehtii syntyäkään. Liikkeiden avainhenkilöt on helppoa havaita sosiaalisista verkoista ja näiden elämää voidaan haitata monin tavoin yksityistä tietoa hyödyntäen. Käytännössä jokaisesta ihmisestä voidaan kirjoittaa elämäntarina, jossa ihminen on läpeensä paha, kun valitaan elämästä sopivat palat julkaistavaksi. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi Lior Jacob Strahilevitzin artikkelin A Social Networks Theory of Privacy.

Vastaavasti yksityisyyden suojissa voi tehdä myös pahaa. Moni ylläluetelluista asioista on sellainen, jolla voi tehdä myös pahaa. Salaliitto voi tähdätä laillisen demokraattisen vallan syrjäyttämiseen tai terroritekoon. Ihminen voi vuotaa valtiolle tai yritykselle tärkeitä salaisuuksia vieraalle vallalle.

Yksityisyydensuojan olemassaoloon on muitakin syitä. Kirjoita kommenttikenttään omat syysi.

Kilometrivero, yksityisyydensuoja ja läpinäkyvä yhteiskunta

Autojen kilometriverosta on ehditty jo kirjoittaa varsin paljon. Käyn tässä artikkelissa läpi lähinnä yksityisyydensuojaan liittyviä asioita, sillä muita on käsitelty kohtuullisen kattavasti esimerkiksi Soininvaaran blogilla.

Mutta ensin huomautus: gps-seurantaan pohjaava kilometrivero ei nähdäkseni ole teknologiana sillä tasolla, että sen voisi ostaa suoraan kaupan hyllyltä. Suomen ei myöskään kannata olla edelläkävijä – meillä ei ole osaamista, eikä maailmantaloudessa asemaa, jossa edelläkävijyyttä tällaisissa asioissa voisi hyödyntää. Katsokaa vain digitelevisiota elävänä esimerkkinä siitä, kuinka edelläkävijyys kannattaa.

Yksityisyydensuojaan liittyviäkin asioita on ehditty käsitellä muutamastakin näkökulmasta. Hannu Oskala kirjoittaa ”auto ei ole yksilö” huomaamatta sitä, että yksityisyydensuojan tehtävä on suojata sellaisia asioita, jotka voidaan yhdistää yksilöön. Yksityisautolla tyypillisesti ajaa aina sama henkilö, joten vaatimus täyttyy. Jyrki Kasvi taas huomauttaa, että verottajan ylläpitämänä gps-tietokannasta voisi helposti tulla toimittajien suosikki. Verotiedothan ovat Suomen lainsäädännössä julkisia.

Vähintään yhtä tärkeää on huomata se, että maailma muuttuu. Nyt jokaisella meistä on kännykkä, jota seurataan koko ajan. Akun voi irroittaa, jos yksityisyydellä on oikeasti väliä. Mutta samaan aikaan ympäristöstä jatkuvasti julkaistavien valokuvien ja live-videon määrä kasvaa. Kasvontunnistusohjelmistot (ja rekisterinumeron tunnistusohjelmistot) kehittyvät sitä tahtia, että muutaman vuoden päästä lähes kaikkialla liikkeitä voidaan joka tapauksessa seurata – ja tullaan seuraamaan.

David Brinin kirjassa Transparent Society maalaama tulevaisuus on nyt.

Siksi huomion pitäisikin keskittyä siihen, miten voimme taata tärkeät osat yksityisyydestä maailmassa, jossa kaikki tieto kertyy helposti hyödynnettäviin tietokantoihin.

Ehdotan siis siirtymistä avoimeen yhteiskuntaan, jossa painopiste on siinä, että tietokannan väärinkäytöstä jää väistämättä julkinen jälki ja siitä rangaistaan. Verotietokanta tehdään sellaiseksi, että jokainen tietojen tarkastelu

  • vaatii henkilökohtaisen vahvan tunnistautumisen,
  • julkaistaan välittömästi avoimesti nähtäväksi Internetissä ”Henkilö X on tarkastellut auton Y liikkumistietoja aikavälillä AA-BB”
  • Oikeuden päätöksellä vakavien rikosten tutkinnassa voitaisiin luoda pseudonyymi, jolla tietoja tarkastellaan. Oikeuden päätösvaltuutus toteutetaan kryptografisesti siten, että se voidaan vahvasti yhdistää tuohon pseudonyymiin – eli virastossa pseudonyymin tekeminen ilman vastaavaa oikeuden päätöstä ei ole mahdollista ilman kiinni jäämistä
  • Jokainen vaihe tietojen tarkastelussa on sellainen, jossa tekijästä jää vahvasti tunnistettu jälki
  • Järjestelmätietojen väärinkäytöstä määrätään kovat minimirangaistukset. Läpinäkyvä yhteiskunta voi toimia vain, jos väärinkäytöksestä jää suurella todennäköisyydellä kiinni ja saatava rangaistus on niin kova, ettei kukaan halua ottaa riskiä.

Lopuksi vielä korostan, että ylläoleva sisältää varmasti ongelmia. Sen on tarkoitus kuvailla sitä, minkälaiseen järjestelmään pitäisi pyrkiä, jotta yksityisyydensuoja otettaisiin huomioon tietokannan käyttöpuolella. Kunhan tuollainen mekanismi saadaan toimimaan yhden järjestelmän kanssa, menetelmä tulee laajentaa myös muihin yksityistä tietoa sisältäviin tietokantoihin. Matkan varrella opimme mikä toimii, mikä ei ja korjaamme suuntaa niin että lopputulos on hyvä.

On aika lopettaa jarruttaminen ja luoda tietoyhteiskunnan vaatimat mekanismit tärkeiden kansalaisoikeuden vaalimiseen.

Suuri raitiolinjastouudistus: Munkkiniemi – Paavalinkirkko

HSL suunnittelee raitiolinjaston uudistamista. Työssä on tavoitteena selvittää, miten linjastoa voitaisiin parantaa nykytilanteeseen nähden vain pienillä muutoksilla ratikkarataan. Tällä hetkellä linjastosta on tehty kolme vaihtoehtoa, jotka löytyvät täältä.

Esitän tässä tekstissä muutamia huomioita siitä, miten ratikkalinjastoa olisi mahdollista kehittää juuri nyt pienellä vaivalla, eli rakentamalla Reijolankadulle ja Pasilankadulle muutaman sataa metriä kiskoja.

Reijolankadun ja Pasilankadun kiskot ovat mukana HSL:n ratikkasuunnitelmassa. Niiden avulla voidaan tehdä uusi poikittainen yhteys Munkkiniemen, Pasilan ja Sörnäisten välille esimerkiksi näin. Saman tyyppinen linjaus löytyy HSL:n vaihtoehdosta B (linja 3) (se kulkee alustavassa luonnoksessa Viipurinkadun kautta).

Poikittaislinja Munkkiniemestä Paavalinkirkolle. Uusia kiskoja tarvitaan Reijolankadulle (n. 250m) ja Pasilankadulle (n. 300m).

Munkkiniemi – Paavalinkirkko tarjoaa korvaa tulevan jokeri 0:n Pasilan ja Munkkiniemen välillä. Samalla voidaan yhdistää bussilinjat 58 ja 59, jolloin itä-Helsingistä saadaan tiheästi liikennöivä linja Herttoniemestä Pasilan kautta Pajamäkeen.

58 ja 59 yhdistämisen jälkeen Pajamäki – Pasila – Herttoniemi -reittiä kulkee tiheästi liikennöivä diagonaalilinja.

Ehdotettu poikittaislinjojen uudistamisen avulla voidaan

  • parantaa Munkkiniemi – Pasila – Sörnäinen -väliillä poikittaisliikenteen laatua laadukkaalla raideyhteydellä
  • parantaa merkittävästi Ilmalan työpaikka-alueen saavutettavuutta sekä idästä että lännestä
  • toteuttaa välittömästi Munkkivuoren raitiotie ehdotetun raitiolinjan jatkeena- ja keskustalinja heti, kun Topeliuksenkadun raitiotie valmistuu
  • Linja voidaan jatkaa Kalasatamaan jatkamalla kiskoja esimerkiksi Teollisuuskatua tai Aleksis Kiven katua pitkin. Harjun/Vallilan suunnasta tarvitaan joka tapauksessa raiteet Kalasatamaan, joten linja on hyvä tapa varautua siihen. Linjaus mahdollistaa myös pidemmällä aikavälillä koko jokeri 0:n toteuttamisen raitiotienä.
  • Haittapuolena yhteydet Sörnäisten itäpuolelta Meilahteen ja Munkkiniemeen muuttuvat vaihdollisiksi. Vaihtoehtoina on joko metro Sörnäisiin + ratikka tai 58/59 Pasilaan + ratikka.

Kaupunkisuunnittelulautakunta 3.12.2013

Lautakunnassa oli tänään pitkä lista päätettävänä isoja asioita. En ollut kokouksessa. Tässä kooste tärkeimmistä päätöksistä. Päätöstiedote löytyy täältä.

Yleiskaavavision tärkein osa on kantakaupungin läheisyydessä olevien moottoritiemäisten yhteyksien muuttaminen kaduiksi ja näiden varsien rakentaminen – ja esikaupunkien tiivistäminen kantakaupungiksi. Kantakaupungin raja siirtyy kehälle.

Vasemmalla Tuusulanväylän ympäristö nyt. Oikealla alue tulevaisuudessa, kun yleiskaavaa päästään toteuttamaan. Tältä näyttää yhdyskuntarakenteen eheytyminen

Nyt yleiskaavatoimistossa päästään käärimään hihat ja jatkamaan työtä. Visio hyväksyttiin muutamilla evästyksillä.

  • Säännöllisen lauttaliikenteen siirtyminen Vuosaareen tehdään mahdolliseksi. Tämä tarkoittanee ainakin matkustajasatamaa ja varausta metroasemalle. On ihan hyviä perusteita pitää ainakin osa risteilyliikenteestä Helsingin keskustassa. Erityisesti isot Itämerta kiertävät risteilyalukset tuovat paljon päiväturisteja – ja noin vajaan päivän pysähdysajassa ei kovin kaukaa ehditä kaupunkia katsomaan.
  • Merellisen viheralueverkoston laatuun ja saavutettavuuteen halutaan kiinnittää huomiota
  • Selvitetään mahdollisuuksia laajentaa raideliikennettä
  • Selvitetään mahdollisuudet hyödyntää maanalaisia tiloja liikunnan, kulttuuripalveluiden ja liikkumisen sujuvoittamisessa. Tulkitsen tämän viimeisen tarkoittavan sitä, että suunniteltuun pikaratikkaverkostoon suunnitellaan myös keskustan alittava maanalainen osa varmistamaan riittävä nopeus ja kapasiteetti pitkällä aikavälillä.

Telakkarannan asemakaava jäi viikoksi pöydälle. Tämä on upea uusi lisä Punavuoreen. Tässä on vielä pari pulmaa ratkottavana, erityisesti Elmulle luvatun Konepajahallin osalta. 3000 hengen rock-konserttiareena on juuri sellaista elämää, mitä tuolle seudulle tarvitaan. Siitä lienee seurannaisvaikutuksia alueen ravintolaelämään ja tuo siten Jätkäsaarta ja Hernesaarta askeleen lähemmäksi kaupunkia.

Telakkaranta

Sompasaaressa laitettiin varsin hieno kaava eteenpäin. Lisää korttelikaupunkia ratikan varrella. Normaalisti valittaisin siitä, että ratikka on laitettu alueen laitaan, mutta tässä tapauksessa saari on riittävän kapea, ettei sillä ole suurta väliä. (Ongelmaksi valittu linjaus muodostuu, jos länsipuolella oleva satama-allas päätetään täyttää ja siihen rakentaa lisää Kalasatamaa.)

Veturitien liikennesuunnitelma jäi pöydälle. Nyt esitetty vaihtoehto sisältää pitkän railon, joka estää liikkumisen kadun poikki. Kun rahat eivät riitä suureen tunnelisuunnitelmaan, pitäisi silti yrittää tehdä hyvää.