Allekirjoita järkeä tekijänoikeuslakiin

Järkeä tekijänoikeuteen aloite on kerännyt tätä kirjoittaessani 47675 allekirjoitusta. Jotta aloite vietäisiin eduskunnan käsittelyyn, tämän ja huomisen aikana tarvitaan vielä runsaat 2000 allekirjoitusta.

En ryhdy kirjoittamaan pitkää selitystä siitä, mitä aloitteessa ollaan tekemässä. Netti on pullollaan asiasta kirjoitettuja tekstejä, joista viittaan tässä Heikki Sairasen artikkeliin 3 syytä viedä tekijänoikeusaloite eduskunnan käsittelyyn ja Järkeä tekijänoikeuslakiin -sivuston lyhyeen selvitykseen esityksen sisällöstä.

Nostan sen sijaan esille ainakin kaikkien tieteiskirjallisuudesta ja tulevaisuudesta kiinnostuneita varmasti mietityttävän näkökulman. Tekijänoikeus nimittäin tarjoaa nykymuodossaan monopolin lähes kaikelle tuotetulle informaatiolle. Tämä sisältää niin ohjelmistojen koodin ja rajapinnat kuin myös erilaiset valmistusohjeet.

Jo nykyään teollisuus käyttää tekijänoikeuden suomaa monopolia varmistamaan ettei kukaan muu kykene valmistamaan esimerkiksi varaosia (tai tekemään laitehuoltoja) kuin alkuperäinen valmistaja. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa kaikista tuotteista, joita käytämme sisältää ohjelmistokomponentteja ja näin yhä suurempi osa taloudesta muuttuu osaksi yhteiskunnalle haitallista monopolikapitalismia.

Toinen kehitystrendi on 3d-tulostaminen, joka lupaa helpotusta ja halvempaa ja nopeampaa tuotantoa moniin asioihin. Esimerkeiksi kelpaavat vaikka murtuneen luun ympärille tehtävä kevytrakenteinenn kipsi, avaruussukkuloihin kelpaava rakettimoottori tai seksilelut. Kun ihmiset alkavat tulostamaan legoja, barbienukkeja, kodinkoneita, varaosia, taideteoksia ja synttärikutsujen rihkamaa kotonaan, niin ollaan paljon isomman kipuilun äärellä.

Me tulemme selviämään kaikista noista muutoksista paljon paremmin, jos olemme onnistuneet rakentamaan kulttuurin, jossa tekijänoikeuksista keskustellaan myös meidän kuluttajien kanssa. Siksi sinunkin kannattaa allekirjoittaa Järkeä tekijänoikeuslakiin. Tee se nyt ja pyydä myös kavereitasi ja sukulaisiasi allekirjoittamaan.

Liars & Outliers luvut 1-3: luottamus

Aloitin lukemaan Bruce Schneierin kirjaa Liars & Outliers ja päätin kirjoittaa kirjasta nousevia ajatuksia teidän muidenkin luettavaksi. Kirjoitan blogitekstejä sitä mukaa kuin etenen kirjan kanssa.

Kirjan aiheena on luottamus: miten luottamus syntyy; mikä saa ihmiset toimimaan luotettavasti; mikä on luottamuksen merkitys yhteiskunnalle; ja mikä on turvallisuuden ja luottamuksen suhde.

Koko tämä pohdinta lähtee liikkeelle siitä, että (1) luottamus on välttämättömän tärkeä voiteluöljy yhteiskunnan rattaissa (katso vaikka tämä), (2) luottamuksen teknologiat ovat kehittyneet voimakkaasti kasvokkaiseen kanssakäymiseen ja (3) Internet muuttaa globaaleja rakenteita tavoilla, jotka vähentävät perinteisten luottamusta luovien mekanismien käyttökelpoisuutta.

Edessämme on haaste siitä, miten luoda uusia tapoja luoda luotettavuutta ja luottamusta globaalilla tasolla. Jotta tämän haasteen voisi ymmärtää paremmin, pitää ensin ymmärtää paremmin yhteistyötä ja sitä miksi se on välillä vaikeaa. Otetaan aluksi siis pieni ajatuskoe.

Olkoon joukko yksilöitä. Toiset yksilöistä tekevät kohdatessaan muiden kanssa yhteistyötä ja toiset ottavat väkivaltaa käyttäen ruoan itselleen. Kutsutaan yhteistyötä tekeviä kyyhkyiksi ja aggressiivisia haukoiksi; kun kyyhky kohtaa kyyhkyn, molemmat saavat ruokaa. Jos kyyhky kohtaa haukan, kyyhky väistää ja haukka ottaa ruoan; ja kun haukka kohtaa haukan, tulee taistelu, jonka seurauksena haukka saattaa kuolla (tietyllä todennäköisyydellä).

Aloitetaan peli siten, että alkuperäisessä joukossa on tietty osuus haukkoja (ja loput kyyhkyjä) ja pelataan peliä monta kierrosta siten että jokaisella kierroksella yksilöt paritetaan satunnaisesti toisten kanssa.

Jos haukkojen saama etu on suuri, lopputuloksena on se, että kyyhkyt kuolevat lopulta kaikki nälkään ja koko joukko sisältää vain keskenään tappelevia haukkoja. Kun kyyhkyjen saamaa yhteistyöetua parannetaan, tai haukkojen saamia hyötyjä pienennetään (haittoja suurennetaan), päästään tilanteeseen, jossa haukkojen määrä lopulta vakiintuu jollekin tasolle koko joukossa, mutta ei koskaan putoa nollaan. (Puhdas kyyhkyjen yhteiskunta on epästabiili. Jos joukkoon tulee yksikin haukka, tämä voi ryöstää ruokaa muilta mielin määrin eikä koskaan saa vastaansa mahdollisia haittoja.)

Haukka kuvastaa tässä pelissä ihmistä, joka pyrkii yhteistyön sijasta hyväksikäyttämään muita. Siis parasiittia. Jokaisessa suuressa ja monimutkaisessa järjestelmässä on parasiitteja ja siksi tarve taistella parasiitteja vastaan. Turvallisuusteknologiaa tarvitaan juuri tätä tarkoitusta varten. Ei poistamaan parasiitteja kokonaan, vaan vähentämään niiden määrä riittävän pieneksi, etteivät ne kykene haittamaan yhteisön toimintaa liikaa.


Kaltevan pinnan argumentti

Kaltevan pinnan virheargumentista syytetään, kun jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Esimerkkejä tällaisesta on vaikka tasa-arvoisen avioliiton vastustajien väite siitä että sen hyväksyminen johtaa moniavioisuuden, pedofilian ja eläinavioliittojen hyväksymiseen; tai yksityisyydensuojan kannattajien väitteet siitä, että yksittäiset turvallisuuden nimissä tehtävät yksityisyyttä kaventavat toimenpiteet, johtavat asteittain orwellilaiseen valvontayhteiskuntaan.

Mutta onko kaltevan pinnan argumentti virheargumentti? Kaltevan pinnan argumentin oikeassa käytössä on kyse ensisijaisesti siitä, millä perusteilla asioita ajetaan. Siis ideologisesta taistelusta.

Valotetaanpa asiaa esimerkin avulla.

Tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat nojaavat väitteensä mm. siihen, että aikuisilla suostumuksensa antavilla ihmisillä pitäisi olla oikeus tehdä mitä haluavat. Avioliittolakia perustellaan myös monella muulla asialla, mutta nostan tuon esimerkiksi koska se on mielestäni varsin keskeinen osa argumentaatiota. Tämä väite koostuu kolmesta osasta: ensinnäkin homot ovat ihmisiä; toisekseen, jotkut homot haluavat mennä naimisiin; ja kolmanneksi, ihmisillä tulisi oikeus tehdä mitä haluavat (kunhan eivät vahingoita muita).

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat taas pyrkineet maalaamaan kysymyksen seuraavasti: ihmisten tulisi saada tehdä seksuaalisesti mitä tahansa.

Ja sitten takaisin kaltevan pinnan argumenttiin.

Väitän, että jos yhteiskunnassamme hyväksytään tasa-arvoinen avioliitto, niin se vahvistaa yhteiskunnassamme ajatusta siitä että  (1) homot ovat ihmisiä, (2) aikuisilla ihmisillä tulisi olla oikeus tehdä (seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyen) mitä haluavat kunhan eivät vahingoita muita.

Kaltevan pinnan argumenttia hyödyntäen voimme nähdä, että tämä vahvistaa monisuhteisten ihmisten esittämää vaatimusta siitä, että heidänkin suhteensa pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Voimme myös todeta, että tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen parantaa sadomasokistien ja fetisistien mahdollisuuksia taistella omien oikeuksiensa puolesta. Samalla vahvistuu myös argumentti pornon ja seksipalveluiden vapauttamisesta siltä osin kuin ne pohjautuvat vapaaehtoisten aikuisten ihmisten välisiin sopimuksiin. Tämä kaikki siksi, että molempien oikeudet voidaan johtaa tuosta ylläolevasta argumentista, jonka perusteella tasa-arvoista avioliittolakia säädetään.

Sen sijaan samasta ei voida johtaa oikeutusta lapsiin tai eläimiin sekaantumisen hyväksymiseen. Näissä molemmissa on osapuoli, joka ei ole (1) aikuinen ihminen, joka on antanut (2) suostumuksensa.

Yksityisyydensuojan osalta löydämme vastaavan esimerkin: kyse on punnitsemisesta turvallisuuden ja yksityisyydensuojan välillä. Jos otamme askeleen, jossa pieni haitta yksityisyydensuojalle hyväksytään siksi, että se ehkä mahdollisesti parantaa yhteiskunnan turvallisuutta, vahvistamme yhteiskunnallista ajatusmallia, jossa turvallisuus on tärkeämpää kuin muut perusoikeudet. Ja tämä johtaa siihen että tulevissa taistoissa on entistä helpompaa perustella sitä, kuinka yksityisyydensuojaa voidaan kaventaa turvallisuuden parantamiseksi.

Kaltevassa pinnassa on kyse ideologisesta taistelusta varsinaisen tapeltavan asian taustalla. Vahvistuuko ajatusmalli, jonka mukaan ihmiset saavat vapaaehtoisesti harjoittaa omaa seksuaalisuuttaan vai malli, jossa yhteiskunnan tehtävä on valvoa ja kontrolloida aikuisten ihmisten seksuaalisuutta? Yhteiskunnalliset päätökset eivät ole vain yksittäistapauksia, vaan ne tulee nähdä osana laajempaa kokonaisuutta, jossa ne vaikuttavat siihen suuntaan johon kuljemme.