Johtamisoppia ratikkalinjojen nopeuttamiseen

Sitä saat mitä mittaat. Ja luotettavasti saat sitä, mistä palkitset.

Suuren organisaation johtaminen ei ole helppoa oli organisaatio sitten yritys, kaupunki tai valtio. Työntekijät ja organisaatiot eivät toimi niinkuin käsketään vain siksi, että joku käskee. Tämän on moni huomannut karvaasti Helsingissäkin. Jotta organisaatiot ja toimintatavat muuttuvat, pitää muutosta johtaa. Ja siinä mittaaminen ja palkitseminen ovat tärkeitä keinoja.

Helsingissä on jo pitkään ollut tavoitteena nopeuttaa ratikoita, mutta sen sijaan ratikat ovat vuosi vuodelta hidastuneet. Kaupungissa tiedetään kyllä tismalleen mitä pitää tehdä raitiovaunuverkon nopeuttamiseksi, mutta tarvittavia muutoksia ei saada aikaan. Muutokset ovat myös taloudellisesti kannattavia – ne siis säästävät vähentyneinä liikennöintikustannuksina itsensä takaisin.

Ongelmana on johtamisen puute.

Raitioliikenteen toimintaedellytysten parannuksista on vastuussa kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvirasto, HKL-infra ja HSL ja liikennöinnistä HKL. Neljän tuon kokoisen organisaation johtaminen saman tavoitteen toteuttamiseksi ei ole parhaissakaan olosuhteissa helppoa. Ja on tunnettua, etteivät näiden organisaatioiden välit ole erityisen lämpimiä.

Kerrataan siis tarvittavat toimet raitioliikenteen nopeuttamiseksi:

  1. Ratikkaradan parempi eristäminen muusta liikenteestä
  2. Liikennevaloetuudet
  3. Ratatekniset parannukset (mm. syväuraristikot ja turhat hidastavat mutkat pois)
  4. Pysäkkitoimintojen nopeuttaminen
  5. Pysäkkivälien tarkastelu ja mahdollinen pidentäminen erityisesti vähän käytettyjen pysäkkien kohdalla. Nyrkkisääntönä: keskustan ulkopuolella noin 500m pysäkkiväli on luonteva, keskustassa voi pysäkkiväli olla lyhempikin.

Mitä siis mitataan?

1. Ratikkaradan eristäminen muusta liikenteestä. 

Luokitellaan rata neljään pääluokkaan yllä olevan kuvan mukaisesti ja pisteytetään ne seuraavasti (1) Yhteinen kaista (2) Oma, valkoisella viivalla eroteltu kaista, (3) Oma, korotettu kaista, (4) Oma, erillinen kaista. Lisäksi rataosuuden luokittelusta vähennetään yksi piste, mikäli autot saavat kääntyä ratikan eteen ilman nuolivaloja tai jos radan vieressä on ongelmia aiheuttavia pysäköintipaikkoja (kumulatiivisesti, eli valkoviivalla eroteltu pysäköintiongelmainen kaista jossa autot saavat kääntyä vasemmalle saa 0 pistettä).

Seuraavaksi lasketaan raitiotieverkostolle erotteluindeksi seuraavalla tavalla: lasketaan kaikkien rataosuuksien pituuden painotettu summa, erottelupisteytyksellä painotettuna ja jaetaan tämä koko verkon pituudella. Näin saadaan aikaan indeksi, jonka arvo on 0-4.

Aletaan mittaamaan ja raportoimaan tämä indeksi vuosittain ja otetaan tavoite siitä, kuinka paljon indeksin tulee joka vuosi parantua.

2. Liikennevaloetuudet

Ryhdytään mittaamaan kaikissa raitioliikenteen liikennevaloristeyksissä:

  1. raitiovaunun keskimääräistä pysähdysaikaa ja sen hajontaa. Koska joukkoliikenteessä täytyy panostaa erityisesti matka-ajan luotettavuuteen, mitataan erityisesti sitä kuinka nopeasti 10% nopeimmista ja 10% hitaimmista ratikoista pääsee risteyksestä läpi.
  2. Niissä valoristeyksissä, joissa ratikat pääsevät useimmiten läpi pysähtymättä, mitataan sitä kuinka paljon ratikan tarvitsee hidastaa ennen liikennevaloja.

3. Ratatekniset parannukset

Raportoidaan vuosittain, kuinka suuri osa ristikoista on syväuraisia. Asetetaan tavoitteeksi, että esimerkiksi 10% ristikoista saadaan uusittua joka vuosi. Näin koko verkko saataisiin uusittua 10 vuodessa. (Tarkka vuosittainen tavoite tulee miettiä huomioonottaen ristikoiden uusimisen hyödyt, kustannukset ja risteysten korjaamisen keskimääräinen tahti. Annettu 10 vuotta ja 10% on tarkoitettu esimerkiksi.)

Nykyisellään raitiovaunut kaartelevat myös suorilla katuosuuksilla. Tästä seuraa hidastumisen lisäksi myös turhaa melua. Määritetään siis jokaiselle katuosuudelle minimikaarresäde, joka on pienempi seuraavista: 1. kaarresäde, jolla raitiovaunu voi ajaa saman nopeusrajoituksen mukaisesti kuin autotkin 2. kadun geometrian tuottama ehdoton minimikaarresäde.

Mitataan ratikkaverkon olemassaolevia kaarteita ja lasketaan painotettu indeksi, joka kuvaa sitä kuinka paljon hidastusta ratageometria tuottaa turhaan raitioliikenteelle. Määritetään vuosittainen tavoite tämän parantamiseksi.

4. Pysäkkitoimintojen nopeuttaminen

Yksi merkittävä tekijä raitiovaunuliikenteen nopeuteen ja ajoaikojen luotettavuuteen on se kuinka pitkään ratikka seisoo pysäkillä. Pysäkkiaika riippuu muutamasta seikasta.

  1. Raitiovaunun tekniset ratkaisut: matalalattiaraitiovaunussa poistuminen ja sisääntulo on nopeampaa. Enemmän ovia tarkoittaa sitä, että isompi määrä ihmisiä voi poistua ja tulla sisään samassa ajassa.
  2. Kuljettajarahastuksen poistaminen vähentää satunnaisia viivytyksiä pysäkeillä ja siten myös sitä aikaa, joka on pakko varata raitiovaunun aikatauluun viivytyksiä varten – silloinkin kun viivytyksiä ei tule.
  3. Pysäkin rakenne. Jos pysäkki on liian kapea siihen, että poistuvat ja nousevat matkustajat mahtuisivat sille yhtäaikaa, kuluu tönimiseen ja ruuhkaan ylimääräistä aikaa. Tällainen tilanne on esimerkiksi Oopperan pysäkillä, jossa tilanahtaus hidastaa pysäkkitoimintoja.
  4. Pysäkin rakenne: nykyisten pysäkkien katos sijaitsee vain ratikan kahden ensimmäisen oven kohdalla. Tämä ohjaa suurimman matkustajavirran näistä ovista sisään, sen sijaan että käytettäisiin tasaisesti kaikkia ovia. Paremmin suunniteltu pysäkki ohjaisi matkustajat tasaisemmin kaikille oville.
  5. Nousevien ja poistuvien matkustajien määrä. Mitä enemmän nousevia tai poistuvia matkustajia, sitä pidempään lastaukseen menee. Matkustajien määrää halutaan kuitenkin kasvattaa, joten sen vähentäminen ei ole hyödyllinen keino nopeuttaa pysäkkitoimintoja.

Mitataan pysäkkiaikaa ja nousevien ja poistuvien matkustajien määrää siten, että nämä kaksi tietoa voidaan yhdistää. Jaetaan pysäkit nousumääriltään esimerkiksi kahteen luokkaan: kevyet pysäkit, joissa on vähän matkustajia ja raskaat pysäkit, joilla on paljon matkustajia. Pyritään molemmissa kategorioissa tasaiseen ja ripeään pysäkkiaikaan (ymmärtäen se, että kevyellä pysäkillä pysähdys voi olla selvästi lyhyempi kuin raskaalla pysäkillä).

5. Pysäkkivälien tarkastelu

Määritetään nopeus- ja palvelutavoitteet eri rataosuuksille, kuten ylläolevassa kuvassa on tehty. Erityisen tärkeää on se, että esikaupunkialueella pysäkkiväli asetetaan tavoitellun linjanopeuden mukaisesti.

Mitataan keskimääräiset pysäkkivälit alueittain (ylläolevassa kuvassa keskusta, kantakaupunki ja esikaupungit) ja raportoidaan niiden suhde tavoiteltuun pysäkkiväliin.

Lopuksi. Helsingin kaupungin ratikkaprojektin tulisi ottaa tavoitteeksi se, että tällainen kokonaistilasto julkaistaan joka vuosi. Esitettyjen mittausten lisäksi tulee raportoida ratikoiden keskimääräiset nopeudet pysäkinväleittäin – ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset kyseisten pysäkinvälien nopeuksiin. Raportissa tulee vertailla mitattua vuotta aiempiin vuosiin, jotta voidaan arvioida tapahtunutta kehitystä.

Kunhan nämä mittaukset tehdään kerran, voidaan tämän jälkeen asettaa tulostavoitteet kaikille neljälle organisaatiolle siten, että organisaation johdon bonukset ovat 1. riippuvaisia raitioliikenteen nopeuttamisesta ja 2. asioita, joihin juuri siinä organisaatiossa voidaan suoraan vaikuttaa.

Turvallisuusverkko ja kansallinen turvallisuus

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta ja viestintämarkkinalain 2 §:n muuttamisesta

Näillä sanoilla alkaa hallituksen esitys, joka oli viime viikolla käsiteltävänä hallintovaliokunnassa. Esityksessä on useita hyviä ja tärkeitä tavoitteita, kuten alkutekstistä käy ilmi.

Lain tarkoituksena olisi normaalioloissa ja niiden häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa varmistaa valtion ylimmän johdon ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeiden viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistoiminnan edellyttämän viestinnän häiriöttömyys ja jatkuvuus sekä turvata päätöksenteossa ja johtamisessa tarvittavan tiedon käytettävyys, eheys ja luottamuksellisuus.

Käydäänpä tämä läpi yksityiskohtaisesti.

normaalioloissa ja niiden häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa

Normaaliolot ovat sitä, mitä elämme nyt.

Häiriötilanne on tilanne, jossa esimerkiksi sähkönjakelu, kommunikaatioverkot, kuljetuslogistiikka tai muu kriittinen osa yhteiskunnan infrastruktuuria kärsii vakavasta häiriöstä.

Poikkeusoloja lain mukaan ovat:

  1. Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
  2. Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
  3. väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
  4. erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä
  5. vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Turvaverkon käyttäjinä on valtion ylin johto, yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeät viranomaiset ja muita toimijoita. Turvallisuuden kannalta tärkeitä toimijoita lienee ainakin  puolustusvoimat, poliisi ja rajavartiolaitos. Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on se, keitä kaikkia tuolla ”muita toimijoita” -osalla tarkoitetaan.

varmistaa […]viestinnän häiriöttömyys ja jatkuvuus sekä turvata päätöksenteossa ja johtamisessa tarvittavan tiedon käytettävyys, eheys ja luottamuksellisuus.

Turvaverkon tavoitteena on siis olla valtion keskeinen viestintäjärjestelmä esimerkiksi sotatilanteessa. Sillä on siis erittäin korkeat turvallisuusvaatimukset niin tiedon suojaamisessa kuin tiedon saatavuudessakin. Siksi on tärkeää varmistaa, että turvaverkkoon hyökkääminen verkon kautta on erityisen vaikeaa ja kallista.

Valitettavasti tämä tavoite tuntuu lainsäätäjiltä unohtuneen.

Sen sijaan tavoitellaan kustannustehokkuutta sillä, että verkolle haalitaan mahdollisimman paljon käyttäjiä.

Turvallisuusverkkotoimintaa varten rakennetun kapasiteetin käyttö tehokkaasti kaikissa yhteiskunnallisissa oloissa edellyttää, että rakennettua tietoliikenneverkkoa ja siihen liittyviä tieto- ja viestintäteknisiä palveluja käytetään julkisessa hallinnossa mahdollisimman laajasti.

Hallituksen esityksessä arvioidaankin

Kunnallisten käyttäjien toimipisteisiin voidaan toteuttaa joko suora asiakasliittymä, asiakasliityntä yhdysväyläliittymänä tai niin sanottu portaaliliittymä […] Yhdysväyläliittymällä tullaan liittämään turvallisuusverkkoon pelastustoimen, ensihoidon ja sosiaali- ja terveyshuollon johtokeskukset.

[…] Käyttäjiä johtokeskuksissa olisi muutama sata.

 

Portaaliliittymässä luodaan pääsy kuntasektorilla käytössä olevien tietoliikenneverkkojen kautta turvallisuusverkkoon ja sen palveluihin […] Portaaliliittymän kautta turvallisuusverkon käyttäjiksi tulevat yksittäiset kunnalliset toimijat. Portaaliliittymän kautta yksittäisiä käyttäjiä olisi tavoitetilassa arviolta noin 16000.

Hetkonen. Valtio on rakentamassa turvallisuusverkkoa, joka on välttämätön valtionjohdon toimivuuden turvaamiseksi poikkeusolosuhteissa. Tämä asettaa äärimmäisen kovat turvallisuusvaatimukset verkolle. Ja sitten samaan verkkoon halutaan tuoda 16000 ulkopuolista käyttäjää, jotka tulevat verkkoon portaaliliittymän (oletettavasti matkapuhelin- tai Internet-yhteyden) kautta; käyttäjiä, joiden laitteista merkittävä osa lienee saastuneita ja joilla ei ole tarvittavaa kykyä toimia turvallisuutta vaativissa ympäristöissä.

Eikö Ulkoministeriön katastrofista vielä opittu mitään?

Kurssi kohti tulevaisuutta, Eurooppa

1400-luvulle tultaessa Kiina oli maailman vaurain ja teknisesti edistynein kansakunta. Keisari rakennutti maailman suurimmat valtamerialukset, jotka purjehtivat Afrikkaan asti ja toivat mukanaan lännen eksotiikkaa. Sitten Kiinan johto määräsi valtamerialukset tuhottaviksi, kielsi niiden rakentamisen kuolemanrangaistuksella, lopetti kansainväliseen kauppaan panostamisen ja keskittyi omiin sisämarkkinoihinsa – juuri globalisaation ajan kynnyksellä.

Kiinan löytöretket 1400-luvulla Lähi-itään ja Afrikkaan

Kiinan löytöretket 1400-luvulla

Kiina jäi kaupan ja teknologian kehityksessä ratkaisevasti jälkeen Euroopasta, eikä ole siitä vieläkään täysin toipunut.

Päätöksillä on merkitystä. Teknologisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten murroskausien aikana päätösten vaikutukset näkyvät vuosikymmenien ja vuosisatojen päähän. Valtakunnat kukoistavat tai kuihtuvat riippuen valituista päätöksistä.

Euroopan Unioni on Euroopan historiassa vertaa vailla oleva menestystarina. Vapaakaupasta (Euroopan Hiili- ja teräsyhteisö oli sen alkuperäinen nimi) liikkeelle lähtenyt unioni on saanut aikaan pisimmän rauhan jakson Euroopassa sitten Pax Romanan. Mutta viime vuosina Euroopassa on alettu katselemaan entistä enemmän peruutuspeiliin. Jyrki Kasvi kirjoittaakin:

on kriittistä […] tutkitaanko uusia mahdollisuuksia avaavia teknologioita vai annetaanko vanhoille teollisuudenaloille tekohengitystä.

Eurooppa kohtaa moninkertaisen murroksen. Yhteisvaluutta euro on kestämättömällä pohjalla ja kuten 1930-luvun globaalissa lamassa ratkaisu vaatii merkittäviä rakenteellisia muutoksia.

Kulunut 40 vuotta on ollut teknologisen kehityksen osalta varsin rauhallinen. Internet on ainoa merkittävä yhteiskunnallinen murros. Edessämme on paljon nopeamman kehityksen aikakausi: monet kehitysasteella olevat teknologiat ovat etenemässä siihen pisteeseen, jossa ne muuttavat yhteiskuntaa. Esimerkkeinä mainittakoon geeniteknologia, nanoteknologia, 3d-tulostaminen ja kehon varaosien kasvattaminen kantasoluista. Kansainvälisessä kilpailussa voittavat ne, jotka kykenevät ottamaan uudet teknologiat turvallisesti hyötykäyttöön nopeimmin. Perässähiihtäjän osa ei ole helppo.

Maailma ilman rajoja. Kyberuhat, eli Internetin nousu vakoilun, sabotaasin ja sotatoimien välineenä on ehkä merkittävin murros kansainvälisessä politiikassa sitten ydinaseen. Enää ei puhuta vain tiedosta, biteistä ja rahasta, vaan fyysisen maailman turvallisuudesta. Yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri on kaikki verkotettua. Potentiaalisia kohteita ovat sähköntuotanto, tietoliikenne, liikenteenohjausjärjestelmät, tehdasautomaatio, lentokoneiden ja autojen ohjausjärjestelmät… Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin.

Eurooppa tarvitsee päättäjiä, jotka ymmärtävät teknologian kehityksen ja yhteiskunnallisen muutoksen välistä vuorovaikutusta. Jyrki Kasvia pätevämpää ja kykenevämpää poliitikkoa on vaikea löytää. Siksi ryhdyin Jyrkin kampanjapäälliköksi.

Jyrki Kasvi

Jyrki Kasvi on ehdolla Euroopan Parlamenttiin 2014

Eurovaaleja ei voiteta yksin.

Jokaisen onnistuneen ehdokkaan takana on satoja tai tuhansia tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät omaa aikaansa kampanjointiin ja lahjoittavat rahaa kampanjalle. Siksi kampanja tarvitsee juuri sinua. Ilmoittaudu mukaan.

Jos olet huolissasi kansalaisoikeuksien ja Internetin tulevaisuudesta, tule mukaan. Jos olet käyttänyt avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, tule mukaan. Jos haluat tieteellisen tutkimuksen olevan avointa, tule mukaan.

Dystopian eteen ei tarvitse tehdä töitä. Paremman yhteiskunnan puolesta tarvitsee. Tule sinäkin mukaan.

Äänestäminen on vallankäyttöä

Helsingin sanomat kertoo (taas), että virkamiehet suunnittelevat nettiäänestämistä Suomen vaaleissa. Asiaa eteenpäin junttaava virkamies kertoo, että tavoitteena on lisätä äänestysaktiivisuutta.

Jonkun pitäisi ehkä viedä virkamiehet koulutukseen, jossa kerrottaisiin demokratian perusteista ja äänestyksen merkityksestä. Äänestäminen ei ole kiva ja hassu tapa, jolla kansalaiset voivat kertoa mielipiteistään. Äänestämisen tavoitteena ei ole se, että suomalaiset saavat kokea vaikuttavansa tai olevansa osa yhteiskuntaa.

Äänestäminen on demokratiassa ylin vallankäytön muoto.

Toistan, koska asia on tärkeä. Äänestäminen on demokratiassa ylin vallankäytön muoto.

Äänestämällä valitsemme ne ihmiset, jotka saavat seuraavat 4 vuotta päättää siitä miten tätä maata johdetaan. Äänestämällä voimme valita kansanedustajat, jotka lakkauttavat demokratian Suomessa. Äänestämällä voimme valita kansanedustajat, jotka takavarikoivat yli 100 000 euroa omistavien ihmisten omaisuuden. Äänestämällä voimme valita kansanedustajat, jotka lakkauttavat sosiaaliturvan – tai poistavat tuloloukkuja ja parantavat ihmisten elinmahdollisuuksia.

Äänestysjärjestelmää pitää arvioida vallankäytön näkökulmasta.

Lord Acton sanoi: valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Siksi äänestysjärjestelmässämme on useita rakenteita, joiden tarkoitus on estää väärinkäytökset.

  • Vaalisalaisuus. Äänestyslippu täytetään ja viedään uurnaan siten, että kenenkään ei anneta mahdollisuutta nähdä täytettyä lipuketta. Tämä tekee painostamisesta ja äänien ostamisesta vaikeampaa
  • Jokaisella äänestyspaikalla virkailijoina on jäseniä useista kilpailevista puolueista. Virkailijoiden yksi tehtävä on valvoa toisiaan. Jos jonkun puolueen henkilöt yrittävät vaalivilppiä, he joutuvat tekemään sen kilpailijoiden valppaiden silmien alla.
  • Äänestyslistat. Jokaisen äänestysalueen äänestäjistä tehdään lista, jonka avulla tiedetään annettujen äänien määrä. Äänet tarkistuslasketaan ja kunkin alueen annettujen äänien määrää verrataan listalla olevaan äänimäärään. Näin estetään ylimääräisten lipukkeiden lisääminen jälkikäteen.

Nettiäänestys ei täytä, eikä voi täyttää mitään näistä kolmesta kriteeristä. Nettiäänestyksen myötä ääniä voi ostaa ja toisten äänestyskäyttäytymistä valvoa. Yksittäinen henkilö, joka pääsee käsiksi vaalikonejärjestelmään, pystyy peukaloimaan vaalituloksia ilman että kukaan voi tarkastaa tapahtunutta virhettä. Äänestyslistojen toteuttaminen on hyvin vaikeaa, sillä se vaatii sitä että jokainen äänestäjä voisi tarkistaa ja tarkistaisi jälkikäteen, että hänen äänensä (tai äänestämättä jättäminen) on listattu äänilistoilla.

Nettiäänestäminen tekee vaalivilpistä pelottavan helppoa. Vähintään yhtä helppoa kuin se, että vieras valta tunkeutuu ministeriön tietojärjestelmiin. Haluammeko oikeasti tehdä itsestämme maalitaulun?