Lisää pientaloja Helsinkiin

Helsingissä on kaupungin tilastojen mukaan 44 055 pientaloa. Helsingissä tyypillisen pientalon tonttitehokkuus on noin 0,15-0,3. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi 500m2 tontilla on 75-150m2 asuntoja (käytännössä yksi tai kaksi asuntoa siis).

Muualla Euroopassa rakennetaan pientaloja, joiden tonttitehokkuus voi olla jopa 2. Tällaisessa pientalossa on pieni oma piha ja kahdesta kolmeen kerrosta. Alla esimerkki siitä, miten tällaista tiivistä pientaloasutusta voisi rakentaa Helsingissä. Paino tässä on sanalla esimerkki. Haluan antaa valinnanvapauden siitä rakennetaanko ja miten rakennetaan tontin omistajalle.

Kaupungin tarvitsee vain sallia rakentaminen ja luoda periaatteet siitä miten hoidetaan alueen yhteiset asiat, mm. paloturvallisuus, miten saa rakentaa naapuritontin reunaan ja niin edelleen. Jotta tiedetään mitä kaikkea pitää huomioida, tällaisesta uudisrakentamisesta ja tiivistämisestä pitää hankkia kokemuksia.

Screen Shot 2014-05-30 at 10.27.41

Helsingissä voitaisiin tehdä periaatepäätös siitä, että tontin omistaja saa rakennusluvan lisärakentamiseen aina tonttitehokkuuteen 1,2 asti. Nyt tällainen käytäntö on olemassa tonttitehokkuuteen 0,3 asti. Näin nykyinen asunnon omistaja voisi päättää haluaako pitää suuren pihansa, vai kenties rakennuttaa tontille yhden tai useampia uusia pientaloja.

Kaupungin tutkimusten mukaan pientalotonttien rakennusoikeus rakentuu keskimäärin 1% vuosivauhdilla. Käytännössä lisärakentamista tehdään siis silloin, kun perikunta miettii mitä tehdä tontille.

Jos arvioidaan, että tahti pysyisi suurin piirtein samana tai hieman nykyistä nopeampana, niin 40-50 vuodessa pientalojen määrä voisi kasvaa 50-100% nykyisestä. Helsinki voisi siis saada pientaloalueiden orgaanisella kasvulla uusia pientaloja jopa runsaalle sadalle tuhannelle asukkaalle.

Samalla vastattaisiin luontevalla tavalla siihen mm. lapsiperheiden tarpeeseen saada asuntoja, jossa on luontevasti oma piha.

Pieniä parannuksia joukkoliikenteeseen

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että joukkoliikennettä tulisi rakentaa verkkona, joka tarjoaa liikkumisen vapauden. Kun joukkoliikennettä kehitetään verkkona, pitää panostaa erityisesti tärkeiden vaihtopaikkojen sujuvuuteen. Jotta tähän voidaan panostaa, pitää tiedostaa missä nämä paikat ovat.

Yksi tällainen paikka löytyy Hämeentien ja Teollisuuskadun risteämiskohdasta. Tässä kohtaavat poikittainen bussilinja 58 ja kaikki Tuusulanväylän ja Lahdenväylän suunnasta tulevat bussit. Myös matkustajat voisivat käyttää tätä hyvänä vaihtopaikkana, jos asiaan olisi kiinnitetty lainkaan huomiota. Nyt tilanne näyttää tältä:

Screen Shot 2014-05-29 at 14.06.19

Linjan 58 pysäkki on Teollisuuskadulla Hämeentien sillan länsipuolella. Bussilinjojen lähin pysäkki on Kurvin eteläpuolella Hämeentiellä. Matkaa pysäkkien välillä on 400 metriä, johon keskimääräisellä matkustajalla kuluu noin 6 minuuttia. Onnettoman kävely-ympäristön vuoksi matka vielä tuntuu paljon pidemmältä. Esteettömän reitin tarvitsevan matka on satoja metrejä pidempi.

Näin ei olisi mikään pakko olla. Optimitilanne olisi se, että matkustaja voisi vaihtaa samalta pysäkiltä tai ainakin samassa risteyksessä. Vaihtoehtoja on useita.

Mäkelänkadun ja Hämeentien suunnasta tulevilla busseilla voisi olla pysäkki ennen Hämeentien siltaa tai sitten pysäkki voisi olla edes Kurvissa samassa kohtaa kuin toisen suunnan bussipysäkit.

Jokeri 0 voitaisiin myös linjata nousemaan ylös Teollisuuskadulta Hämeentien tasolle ja palaamaan sitten takaisin alas. Tämä tosin vaatisi ainakin lännen suuntaan uuden rampin joukkoliikennettä varten ja muitakin katujärjestelyitä, jotta bussin matka ei hidastuisi kohtuuttomasti.

Toisena vaihtoehtona on toteuttaa HSL:n uuden raitiolinjaston suunnitelma jatkaa linja 7 Mäkelänkadun ja Pasilan kautta Meilahteen – ja jatkaa linja samantien Munkkiniemeen ja Munkkivuoreen. Tällöin Mäkelänkatua bussilla tulevat (länteen matkalla olevat) voivat vaihtaa ratikkaan Pasilan tienoilla ja Lahdenväylän suunnasta tuleville voidaan järjestää vaihtopaikka Mäkelänkadun ja Hämeentien risteyksessä.

Mutta parantaa pitää. Satojen metrien vaihtomatkat tärkeissä joukkoliikenteen solmukohdissa eivät kuulu joukkoliikenteen laatuun panostavan kaupungin toimintatapaan. Tällaiset ongelmat ovat pieniä, mutta merkittäviä esteitä joukkoliikenteen parantamisen tiellä.

Pasilankadun liikennesuunnitelma: esteettömyys ja ratikoiden nopeus

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsitellään huomenna Pasilankadun liikennesuunnitelmaa. Siinä raitiovaunu ja bussi siirretään kulkemaan yhteisillä kaistoilla kadun keskellä. Ratkaisussa on useita ongelmia, joita ei ole lainkaan huomioitu.

Screen Shot 2014-05-12 at 11.39.35

Pasilankadun liikennesuunnitelma. Raitiovaunu tulee ylhäältä Pasilansiltaa pitkin ja jatkaa Länsi-Pasilan kierrokselle.

Ensinnäkin yhteinen pysäkki ei ole esteetön siksi, että matalalattiabussi on selvästi matalampi kuin raitiovaunu. Tämä tarkoittaa sitä, että pyörätuolilla kulkeva henkilö ei voi nousta pysäkiltä raitiovaunuun ilman apua. Helsinki on käyttänyt tämän vuosituhannen esteettömien raitiovaunujen hankkimiseen – ja yhteispysäkeillä tuhotaan suuri osa siitä hyödystä, joka näistä saadaan. Liikkuminen on perusoikeus ja kaupunki on sitoutunut edistämään esteettömyyttä.

Kallion virastotalo esteettomyys

Kuten kuvasta näkyy, bussin ja ratikan yhteispysäkki ei ole esteetön. (Kuva Hannu Oskala)

Toisekseen suunnitelmassa ilmeisesti jää autoille mahdollisuus kääntyä vasemmalle raitiovaunukiskojen yli Maistraatinporttiin. HSL:n tekemässä linjojen 2, 3, 7 kehittämissuunnitelmassa todettiin tällaisista kääntymisistä seuraavaa:

Tämän työn aikana havaittiin, että hyvin usein autoilija ei ymmärrä vasemmalle kääntyessään, että takaa vasemmalta saattaa olla tulossa suoraan menevä raitiovaunu. Vasemmalle kääntyessään autoilijan huomio on usein kiinnittynyt vastaan tulevaan liikenteeseen

On myös hyvin tyypillistä, että kääntyvä autoilija jää seisomaan keskelle raitiovaunukaistaa odottamaan, että vastaantulevia autoja ei ole. Tällaisista risteyksistä pitää siis pyrkiä eroon siksi, että ne ovat vaarallisia onnettomuuspaikkoja.

Mäkelänkadulla Kumpulantien ja Suvannontien välillä onnettomuudet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta raitiovaunun eteen kääntymisiä, kun ajoneuvo kääntyy vasemmalle Mäkelänkadun poikkikaduille.

Lisäksi ratkaisu hidastaa raitiovaunuliikennettä, kun pysäkkiaikatauluihin joudutaan varaamaan aikaa satunnaisia viivytyksiä varten.

Kaupunki on strategiassaan linjannut, että raitiovaunuliikennettä tulee nopeuttaa, eikä hidastaa. Kaupunki on linjannut, että joukkoliikenteessä tulee edistää myös pyörätuolissa liikkuvien mahdollisuutta liikkua. Siksi tällaisia esteettömyyttä ja raitiovaunuliikennettä heikentäviä ratkaisuja ei tule ottaa käyttöön.

Eläintarhan alueen tulevaisuudesta

Kaupunkisuunnittelulautakunnan listalla on viikon päästä Eläintarhan alueen maankäytön periaatteet. Alue sijoittuu Töölön ja junaradan väliin Töölönlahden pohjoispuolella. Kooltaan koko alue on noin 60 hehtaaria, mikä sisältää runsaan määrän urheiluun liittyviä toimintoja ja Töölönlahden tärkeän yhteyden keskuspuistoon.

Eläintarha - Pisara

Eläintarhan alue. Lähde Eläintarhan maankäytön periaatteet (Pisara-aseman paikka lisätty kuvaan)

Nyt, kun pohditaan miten aluetta voisi kehittää, on syytä pohtia mitä alueelle halutaan tehdä. Esittelen alla muutaman ainakin osin keskenään ristiriitaisen toiveen, joiden pohjalta pitäisi sitten päästää ammattilaiset suunnittelemaan parempaa Eläintarhan aluetta. Asemakaavoitushan on suurelta osin nimenomaan sitä, ristiriitojen yhteensovittamista.

  • Stadionin näkymäakseli kohti Mannerheimintietä ja Töölönlahtea on osa alueen historiaa. Näkymäakseli on valitettavasti tuhottu muuttamalla Mäntymäen tapahtumakenttä pysäköintikentäksi ja kasvattamalla puustoa näkymäakselin eteen. (Ei, noita puita ei mielestäni kannata poistaa, mutta on hyödyllistä huomata se, että näkymäakselia ei enää ole samassa mielessä kuin silloin kun alue suunniteltiin.)
  • Töölönlahden arvokas viheryhteys keskuspuistoon kulkee kaupunginpuutarhan läpi.  Tätä ei sovi katkoa. Samassa kohdassa olisi toinenkin arvokas näkymäakseli kaupunginpuutarhalta Töölönlahdelle ja päinvastoin, jonka senkin valitettavasti peittää puut ja pensaat. (Sama tässä; ei puita kannata poistaa, vaikka ne estävätkin näkyvyyden.)
  • Helsinginkatu, Nordenskiöldinkatu ja Vauhtitie ovat kaikki surkeaa kaupunkiympäristöä ja surkeaa jalankulkuympäristöä. Täydennysrakentaminen katuun kiinni voisi parantaaa olennaisesti näitä paikkoja. Helsinginkadulla ja Nordenskiöldinkadulla se on mielestäni välttämätöntä; Vauhtitien varrella rakentamista voidaan tehdä, mutta sitä ei ole pakko tehdä.

Tarkkaavainen lukija huomaa varmasti jonkinlaisen ristiriidan viimeisen ja kahden ensimmäisen toiveen välillä. Oikea ratkaisu tässä on se, että annetaan ammattilaisen etsiä ratkaisu, jossa nämä ristiriitaiset toiveet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja rakennetaan monimuotoista kaupunkia.

Lopuksi sanoisin vielä sen, että Helsinki kasvaa ja tilaa asunnoille täytyy löytää. Siksi mitään paikkaa ei tule rajata ulos vailla mitään perusteluita. Nordenskiöldinkadun ja Helsinginkadun rakentaminen yhdistäisi Töölön Pasilaan, Alppilaan ja Kallioon. Tätä näkökulmaa vasten on omituista, ettei virastossa haluta edes pohtia Helsinginkadun, Nordenskiöldinkadun ja Vauhtitien varsien rakentamista.