Tutkimustulos: tarvitaan lisää kaupunkia Helsinkiin

Sosiologi Jukka Matias Tuominen on tehnyt gradun  Helsingin seudun asumistyytyväisyydestä. Tutkimus on kattavin kyselytutkimus ihmisten asumispreferensseistä Helsingin seudulla.

Tässä muutama avaintulos.

Joka tapauksessa esimerkiksi tässä tutkimuksessa käytettävän KatuMetro-kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia Helsingin seudulla asuvista asuisi mieluiten pientalossa, ja noin puolet esi- kaupunkialueella tai lähiössä. Kaupungin keskustaa pitää taas mieluisimpana asuinpaikkana vajaa neljännes Helsingin seutulaisista sekä maaseututaajamaa vajaa viidennes. (s. 18)

”Keskustaa pitää mieluisimpana asuinpaikkana vajaa neljännes Helsingin seutulaisista”. Kun seudun väestö on noin 1,4 miljoonaa asukasta, niin näitä keskustaan haluavia on nyt noin 350 000.

Jostain syystä kirjoittaja ei kuitenkaan huomaa eroa keskustaan haluavien määrän ja kantakaupunkiin asumaan mahtuvien välillä. Kantakaupunkiin mahtuu nykyisellään asumaan noin 150 000 asukasta ja uudet satama-alueetkin tarjoavat mahdollisuuden vain joillekin kymmenille tuhansille.

Lisää tiivistä asutusta siis kaivataan ja paljon, että myös tuolle neljännekselle seudun väestöstä saadaan asunnot. Pientaloja Helsinkiin voidaan rakentaa paljon lisää, kunhan vain annetaan lupa nykyisille pientalotonttien omistajille rakentaa lisää.

Tätä taustaa varten ei ole myöskään ihme, että kantakaupungissa asuvat ovat tyytymättömämpiä asuntoihinsa ja asuinympäristöönsä, kuten Helsingin Sanomat uutisoi. Hyvästä tiiviistä kaupunkiympäristöstä on niin kova pula, että ihmiset joutuvat tinkimään niin asuntojen koossa kuin asunnon viihtyvyydestäkin.

Tutkimukseen liittyvässä kyselyssä ei kysytty yhtään kysymystä siitä kuinka tyytyväinen ihminen on päivittäin tehtäviin matkoihin (mm. työ-, opiskelu-, kauppa- ja harrastusmatkat) eikä se siis pureudu siihen asumispreferenssien tärkeimpään valintakysymykseen, joka useimmille tulee vastaan: tinginkö asuinympäristön ja asunnon laadusta ja saan vastineeksi päivittäin aikaa – vai kulutanko enemmän aikaa liikkumiseen ja saan vastineeksi enemmän tilaa. Tästä aiheesta olisi hyvä tehdä jatkotutkimusta, jotta saamme parempaa tietoa ihmisten asumispreferensseistä.

Kaupunkien digitalisoituminen: elämänlaatu ja harrastukset

Historiallisesti suuret kaupungit kykenivät tarjoamaan ihmisille monenlaisia harrastuksia ja mahdollisuuden löytää samanmielisiä ihmisiä. Tämä on ollut tärkeää monille alakulttuureilla ja ehkä samalla yksi syy siihen, miksi suuret kaupungit ovat historiallisesti olleet suvaitsevaisempia kuin muut paikat. Monin tavoin erilaiset ihmiset hakeutuvat suuriin kaupunkeihin ja tekevät niistä kotinsa.

Harrastusten ja ihmisten löytäminen oli kuitenkin vaikeaa – ainakin, jos kyse oli vähänkään harvinaisemmasta kiinnostuksen kohteesta.

Tällä ei ole niin suurta väliä sille, jonka harrastukset ja ihmismaku edustaa valtavirtaa. Pienestäkin kaupungista löytää kavereita pelaamaan jalkapalloa (tai Pohjanmaalla pesäpalloa), mutta roolipeliseuran tai poikien ringettejoukkueen löytäminen onkin jo paljon vaikeampaa. Kahdenkymmenentuhannen asukkaan kaupungissa yhden ikäluokan koko on noin 200 lasta. Jos harrastusta harrastaa yksi sadasta suomalaisesta, on koko kaupungissa keskimäärin kaksi harrastajaa per ikäluokka – aika vähän siis.

Suurilla kaupungeilla oli siis tarjottavaa kaikille niille, jotka eivät osuneet gaussin käyrän keskelle kiinnostuksen kohteissaan – sitä enemmän, mitä suurempi kaupunki. Valitettavasti mitä suurempi kaupunki, sen vaikeampaa myös niiden ihmisten ja harrastusten löytäminen oli. Tämä rajoitti suurten kaupunkien tuomaa elämänlaatua lähinnä niihin, jotka kasvoivat kaupungissa, joilla oli aikaa ja energiaa etsiä uusia harrastuksia ja ihmissuhteita ja niihin, joilla esim. opiskeluympäristö tai olemassaolevat ihmissuhteet toivat tämän tullessaan.

Internet muutti tämän kaiken.

Samanmieliset voivat löytää toisensa Internetissä ja ylläpitää keskinäisiä ihmissuhteita. Mutta me ihmiset olemme silti sosiaalisia olentoja ja kaipaamme sitä, että nämä ystävämme voivat piipahtaa meille kylään, että voimme mennä naapurin kallioille istumaan ja nauttimaan kesästä tai mennä yhdessä säännöllisesti harrastamaan. Näitä niin kutsuttuja voimakkaita ihmissuhteita Internet ei korvaa – se täydentää niitä ja tekee mahdolliseksi löytää kavereita, joiden kanssa synkkaa yhä paremmin.

Toisin kuin 90-luvulla kuviteltiin, Internet ei poistanut ajan, paikan ja tilan merkitystä ja tehnyt kaupungeista tarpeettomia. Sen sijaan se teki kaupunkien sosiaalisesta ympäristöstä helpommin käytettävän. Siksi Internet toi mukanaan kaupungistumisen uuden nousun.

Joku voisi väittää, että gaussinkäyrän reunalla on vain vähän ihmisiä. Tämä pitää paikkansa, kun puhutaan yksittäisestä harrastuksesta. Mutta ihmiset ovat kiinnostuneita monista asioista ja näillä on monenlaisia tarpeita. Riittää, jos on yhdessä tai kahdessa tärkeässä asiassa gaussinkäyrän reunalla. Ja aika iso osa ihmisistä on.