Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa?

Digitaalisaatio voisi demokratian kannalta tarkoittaa mallia, jonka perustana on virtaava demokratia (liquid democracy). Siinä kuka tahansa voi toimia päätöksenteon edustajana ja edustajan mandaatti on suoraan suhteessa siihen kuinka moni on tälle mandaatin antanut. Ihmiset voisivat halutessaan siirtää mandaatin yhdeltä ihmiseltä toiselle milloin vaan.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen puolusti Hesarissa hallituksen päätöstä edistää digitaalisia vaaleja hallituksen digitalisaatio-ohjelmalla. Johtoajatuksena kirjoituksessa on se, että digitalisaatio on edistystä ja siksi vaalitkin pitää digitalisoida.

Vehviläinen ei näytä ymmärtävän sitä, mistä digitalisaatiossa on kyse.

Tietokoneiden tulon jälkeen pitkään ihmeteltiin sitä, miksi tietokoneet eivät nostaneet tuottavuutta. Syynä oli se, että organisaatiot eivät muuttaneet toimintapojaan. Tuottavuuden kasvu vaatii sitä, että toimintatavat rakennetaan uudestaan, eikä vain siirretä olemassaolevaa menetelmää tietokoneelle.

Kun AirBnB digitalisoi hotellialan, se rakensi digitaalisen alustan, jossa kuka tahansa voi vuokrata omaa asuntoaan ja loi uusia palveluita niin matkustajille kuin yöpymispaikan vuokraajillekin. Kun rakennusyhtiö rakentaa alustan, josta voi palkata (vertaisarvioituja) osaajia rakennustyömaalle, se muuttaa alan henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa rakennetta. Digitalisaatio on sitä, että suunnitellaan järjestelmän toiminta käyttäjän tarpeista lähtien uudestaan.

Se perinteinen vaihtoehto, jossa olemassaolevat prosessit siirretään sellaisenaan digitaalisiksi, tuottaa paljon kustannuksia ja vähän hyötyjä. Siksi tietokoneistuminen ei pitkään aikaan lisännyt tuottavuutta tai muuttanut organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteita. Nyt suunnitellussa vaalien sähköistämisessä on kyse juuri tästä.

Sähköinen äänestäminen on vanhanaikainen yritys digitoida varsin hyvin toimiva äänestysjärjestelmä koskematta demokratian rakenteisiin. Lopputulos on kuin paluu 90-luvulle; kallis, sisältää merkittäviä riskejä ja tuottaa vähän hyötyjä.

Mitä digitalisaatio sitten voisi tarkoittaa edustuksellisen demokratian osalta?

Virtaava demokratia (liquid democracy) on suoran demokratian malli, jossa jokainen voi käyttää omaa ääntään itse tai käyttää edustajaa, jolle antaa valtakirjan toimia puolestaan. Edustajan mandaatti (ja siis käyttämien äänien määrä) on suoraan suhteessa siihen kuinka monelta edustaja on mandaatin saanut. Mandaatin voi myös ottaa pois milloin vain, eikä ainoastaan neljän vuoden välein vaaleissa.

Virtaava demokratia kuvaesimerkki

Virtaavassa demokratiassa kukin ihminen voi halutessaan antaa jollekulle toiselle valtakirjan äänestää puolestaan – ja tämä voi puolestaan antaa valtakirjan jollekulle eteenpäin. Näin vasemmanpuolisessa kuvassa alimmaisena oikealla oleva henkilö käyttää 8 hengen ääniä päätöksenteossa. Keskimmäisessä kuvassa yksi ihminen päättää poistaa oman mandaattinsa omalta delegaatiltaan, jolloin tämä saa käyttää ääntään itse. Lopuksi tämä antaa mahdaatin uudelle henkilölle, jolloin oikealla alhaalla olevan delegaatin äänivalta nousee 9 ääneen.

Ei virtaava demokratia ole mallina valmis. Sen edistäminen vaatii tutkimusta ja ihan konkreettisten ongelmien ratkaisemista alkaen siitä tarvitseeko äänen delegoimisen olla anonyymiä, voidaanko rakentaa järjestelmä, joka sen tekee turvallisesti ja luotettavasti ja aina siihen, minkälaisia vaikutuksia virtaavalla demokratialla on yhteiskunnan toimintaan.

Paperivaalien digitoimisen sijaan Suomen kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään uusia demokratian tapoja. Virtaava demokratia osoittaa, että digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden tuoda demokratian lähemmäksi kansalaisia. Malli ei ole vielä valmis otettavaksi käyttöön, mutta sitä on syytä tutkia. Luonteva paikka kokeilulle löytyy kuntapolitiikasta, jossa tehdään asukkaita lähellä olevia päätöksiä.

Lue myös ajatuksiani sähköisten vaalien turvallisuudesta.

Uusi yleiskaava

Helsinki on saanut uuden yleiskaavan. Tämän eteen on tehty työtä jo monta vuotta. Perustin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän melkein seitsemän vuotta sitten. Sen tavoitteena oli yksinkertaisesti se, että tiivistä kaupungin palvelut ja mukavuudet tarjoavaa umpikorttelikaupunkia riittää kaikille sellaiseen asumaan haluaville.

Vuonna 2012 julkaisimme Otso Kivekkään, Osmo Soininvaaran ja Mari Holopaisen kanssa yhteisen pamfletin Seuraavat 400 000 helsinkiläistä. Siinä esitimme mm. motareiden muuttamista bulevardeiksi ja laajan pikaraitiotieverkon rakentamista. Nyt hyväksytty yleiskaava toteuttaa nämä ajatukset, vaikka asuntomäärän tavoite jääkin vähän alemmas.

yleiskaavakartta-lopullinen

Uuden yleiskaavan kartta

 

Uusi yleiskaava on tärkeä siksi, että se sallii tiivin kaupungin rakentamisen, kantakaupungin tiivistämisen ja laajentamisen. Sellaisen kaupungin, jossa on umpikortteleita, asunnot, työpaikat ja palvelut sekaisin ja kivijaloissa kahviloita ja muita kaupunkilaisia palvelevia liikkeitä ja toimintoja. Kaupungin, jossa lähes kaikki asukkaat asuvat raideliikenteen varrella.

yleiskaava_joukkoliikenteen_runkoverkko_20160614

Vuonna 2050 yleiskaavan raideverkon piirissä 600m etäisyydellä asemasta asuu noin 90% Helsingin asukkaista

 

Kannattaa kuitenkin huomata, että yleiskaava ei pakota rakentamaan hyvää ja tiivistä kaupunkia. Sen eteen pitää tehdä työtä. Tässä muutamia asioita, joihin meidän kaupunkilaisten pitää seuraavaksi kiinnittää huomiomme, jotta voimme varmistaa sen, että saamme paljon hyvää uutta kaupunkia ja jotta moni uusi kaupunkilainen saisi itselleen kodin.

Tiiviin kaupunkiympäristön vaatiminen

Useimmat tiiviistä kaupungista pitävät haluavat asua tiiviisti siksi, että sellainen asuinympäristö tarjoaa niitä mukavuuksia, joita he elämältään haluavat. Tiiveys ei ole itseisarvo vaan väline muihin arvokkaisiin asioihin. Lapsiperheessä päiväkoti ja koulu löytyy kävelyetäisyydeltä samoin kavereita erilaisiin harrastuksiin. Joukkoliikenne tarjoaa hyvät liikkumismahdollisuudet moneen suuntaan ja päivittäiseen elämään on helppoa sovittaa tapaamisia kavereiden ja ystävien kanssa.

Siksi meidän pitää vaatia tiivistä rakentamista ja erityisesti umpikortteleita nimenomaan siellä, missä siitä saadaan kaikista suurimmat hyödyt kaupunkilaisille. Kaupunkisuunnittelussa pitää oppia ajattelemaan samanaikaisesti rakentuvien asuntojen laatua ja syntyvän kaupunkiympäristön laatua. Osaoptimointi johtaa kaikkien kannalta huonoon lopputulokseen.

Erityisen tärkeissä paikoissa kaupunki pitää opettaa rakentamaan tiiviitä ja kapeita umpikortteleita, jotka mahtuvat kapeisiinkin paikkoihin – tällaisia kohteita löytyy uudesta yleiskaavasta monia.

Kaupunginosien välisten rajapintojen ymmärrys

Puhuin tiistaina kaupunkisuunnittelulautakunnassa Kalasataman pohjoisosassa siitä kuinka alue pitää nähdä rajapintana Kalasataman, Hermannin ja Arabianrannan välillä. Tällaiset alueiden väliset rajat jäävät herkästi huonosti suunnitelluiksi reunoiksi, jotka vähentävät ihmisten liikkumista kaupunginosarajojen yli. Tämä on yksi osasyy siihen, miksi urbaanin kaupungin rakentaminen on niin vaikeaa ja seuraa ainakin osin siitä, että kaavoitusta yleensä tehdään yhden kaavoitettavan alueen näkökulmasta.

Tärkeimmät tällaisista kaavoitettavista alueista ovat tulevat kaupunkibulevardit. Niiden varrelle syntyy kapea käytävä tiivistä korttelikaupunkia. Bulevardien toimivuus aidosti urbaanina mukavuuksia tuottavana kaupunkina riippuu siitä, kuinka hyvin nämä alueet liittyvät niiden vieressä oleviin esikaupunkialueisiin.

Meidän tulee tehdä työtä sen eteen, että kaupunkisuunnittelussa osataan rakentaa jatkuvaa kaupunkia, jossa kaupunginosien väliset rajat eivät vähennä ihmisten liikkumista jalan paikasta toiseen.

Luontokohteiden suojeleminen ja kehittäminen

Yleiskaavaan jäi erilaisilla rakentamismerkinnöillä joitakin tärkeitä viheralueita, jotka on parempi jättää tulevien sukupolvien nautittaviksi. Esimerkiksi nostan tässä Ramsinniemen, joka on kapea niemi Vuosaaressa Vartiosaaren itäpuolella.

Arvokkaimpia luontokohteita suojellaan parhaiten niin, että etsimme tapoja tiivistää ja laajentaa olemassaolevaa rakennettua nopeasti ja hyödynnämme tiiviin kaupunkirakentamisen mahdollisuudet. Meidän pitää myös tehdä työtä pysäköintinormin purkamiseksi – se on usein suurin este olemassaolevien alueiden tiivistämiselle ja silloinkin, kun tiivistäminen on taloudellisesti mahdollista, pakollisten pysäköintipaikkojen rakentaminen heikentää erityisesti lähiöissä asuinympäristöä, kun asukkaiden rakkaat lähipuut joudutaan kaatamaan parkkipaikkojen tieltä.

Yhteenveto

Yleiskaava tarjoaa paljon mahdollisuuksia rakentaa parempaa ja tiiviimpää kaupunkia. Yksi etappi on saavutettu ja siitä kannattaa iloita.

Se ei kuitenkaan takaa muutosta parempaan. Siksi työ paremman ja monipuolisemman kaupungin eteen on oikeastaan vasta ihan alussa. Tarvitsemme muutosta kaupunkisuunnittelun toimintatapoihin, normeihin, tavoitteisiin ja siihen, miten kehityskohteita valitaan. Mihin muihin asioihin meidän pitäisi kiinnittää huomiota?

Kaupunkisuunnittelulautakunta 25.10.2016

Koskelan sairaala-alueen asemakaava päätettiin poistaa erityisasumisen ja palveluiden alueelta puurakentamisen vaativa merkintä (6-2 minä ja Elina Moisio vähemmistössä) ja lisätä maininta, että puurakentamista voidaan edistää tontinluovutusehdoissa.

Kyläsaaren opiskelijatalot ja urheiluhalli hyväksyttiin viraston ehdottamassa muodossa. Itse puhuin tässä yhteydessä siitä, että näitä kaupunginosien välisiä reunoja pitäisi ajatella enemmän rajapintoina, jotka pitää suunnitella kuin kaupunginosan reunana, johon rakenne loppuu.

Myönsimme Villingissä poikkeusluvan. Asemakaavaprosessi kestää vielä ja ehdotus tullee lautakuntaan alkuvuodesta 2017.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 25.10.2016

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista löytyy täältä ja Oden kommentit täältä. Olen tällä kertaa menossa Oden ollessa estynyt.

Koskelan sairaala-alueen asemakaava pöydältä. 3000 asukasta lisää ja ensimmäinen asemakaavakohde, jossa Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä tehdyllä työllä on ollut merkitystä. Alueen suunnitteluperiaatteet herättivät kolme vuotta sitten runsaasti keskustelua ryhmässä ja moni keskustelija ideoi omaa vaihtoehtoaan alueen suunnittelun pohjalle. Näistä jalostui ryhmässä ehdotus, johon kerättiin nimiä ja joka lähetettiin kaupunkisuunnitteluvirastolle osana virallista vuorovaikutusta.

Sen kolmen vuoden takaisen ehdotuksen voi käydä katsomassa täällä.

screen-shot-2016-10-11-at-10-12-03-am

 

Kyläsaaressa opiskelijatalot ja urheiluhalli saavat asemakaavaa. Itseäni ihmetyttää se, miksi talo on vedetty niin kauaksi kadusta. Täytyy kysyä huomisessa kokouksessa esittelijältä miksi näin.

Hermannin rantatien ympäristöstä tulee herkästi sekava ja jalankulkijalle ikävä tuolla alueella, kun vastapuolella on jo pysäköintipaikka eikä katu saa seiniä lainkaan. Kaava on silti suhteellisen tiivis, kiitos 12-kerroksisen talon, joka on tarkoitettu opiskelija-asumiseen ja hotelliksi – sen tontin tehokkuus on huimat 5,6. Rakennukseen tulee myös 150m2 ravintolaksi kelpaavia liiketiloja.

screen-shot-2016-10-24-at-2-16-35-pm

Kyläsaareen tulee opiskelija-asuntoja, hotelli ja urheiluhalli.

 

Lyhyt lista tällä kertaa, kuten viimeksikin. Loppuvuonna on tulossa vielä paljon käsiteltäviä asioita.

Tarvitsemme uuden yleiskaavan – nyt

Helsinki on kasvava kaupunki. Uudet asukkaat tarvitsevat asuntoja. Helsinki tarvitsee uuden yleiskaavan viimeistään 2012. Paremman puutteessa nyt heti kelpaa myös.

Yleiskaavaa on nyt tehty runsaat neljä vuotta. Yleiskaavatyön aloittamisesta päätettiin tammikuussa 2012 ja se oli vaaliteema vuoden 2012 vaaleissa. Kaavasta on kerätty näkemyksiä niin poliitikoilta kuin kaupunkilaisilta kaikissa kaavan vaiheissa. Suurimmat päätökset tehtiin visiovaiheessa, kun kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että yleiskaavatyötä jatketaan siten, että Helsingin kasvu pohjautuu ensisijaisesti bulevardeihin ja olemassaolevien alueiden täydennysrakentamiseen.

Yleiskaava tarvitaan siksi, että yleiskaava määrittelee sen mitä eri alueille saa asemakaavoittaa ja asemakaava sen mitä saa rakentaa. Vanha, vuoden 2002, yleiskaava on tullut siihen pisteeseen, että kohta sen avulla ei voida enää kaavoittaa uutta asuntorakentamista. Jos siihen joudutaan, Helsingin asuntotuotanto pysähtyy.

screen-shot-2016-10-12-at-2-57-57-pm

Arvioitu yleiskaavavaranto. Perustuu ”Yleiskaavan lähtökohdat ja työohjelma 13.11.2012” -raportin sivulla 14. olevaan kuvaan.

Helsingissä on asuntopula ja tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, asunnottomuutta ja epätasa-arvoisuuden kasvua. Siksi valtuusto päätti keväällä asumisen ja maankäytön ohjelmassa käytännössä yksimielisesti, että asuntoja pitää kaavoittaa ja rakentaa paljon nykyistä nopeammin – 6000-7000 asuntoa vuodessa. Ilman asuntoja ei voi olla kohtuuhintaisia asuntoja. Ilman asuntorakentamisen sallivia asemakaavoja ei saada uusia asuntoja.

Yleiskaavavaranto loppuu muutaman vuoden kuluttua. Jos emme saa uutta yleiskaavaa voimaan, pysähtyy kaavoitus. Kun uusi yleiskaava hyväksytään, kestää vielä muutama vuosi ennen kuin se tulee voimaan hallinto-oikeuden käsitellessä valituksia. Siksi yleiskaavapäätöksellä on kiire.

Uusi yleiskaava on valtava voitto erityisesti meille Vihreille. Yksi Vihreän liikkeen tavoitteista on alusta alkaen ollut rakentaa kaupunkia kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla. Nyt tehty yleiskaava on vallankumous siinä, miten kaupunkia voidaan rakentaa. Tämä on käänne uusien autokeskeisten lähiöiden rakentamisesta kestävään kaupunkirakenteeseen, jossa panostetaan ratikoihin, pyöräilyyn ja kävelyyn.

Helsinki on nyt maailmanlaajuinen edelläkävijä, jonka toimia seurataan ja ihaillaan aktiivisesti maailmalla. Tämä tarjoaa meille mahdollisuuden rakentaa Helsingistä keskeinen paikka maailman kaupungistumiseen. Näin voidaan rakentaa Helsinkiin tuottavaa yritystoimintaa ja nopeuttaa monen kaupungin kehittymiseen nykyistä kestävämmäksi   Määrätietoisesti kaupunkia kehittävä Helsinki näkyy elinvoimaisena kaupunkina, joka kykenee tekemään päätöksiä, kykenee keksimään itsensä uudelleen ja näyttämään suuntaa maailman kaupungeille.

Toivon viisautta kaikille päättäjille, jotka valtuustossa yleiskaavasta päättävät. Hyväksykää yleiskaava nyt.