Kasvavan kaupungin lapset – kuinka saamme päiväkodit riittämään ja lapsiperheiden arjen toimimaan

Elina Moision ja Mikko Särelän yhteinen blogikirjoitus.

Kasvavan kaupungin lapset – kuinka saamme päiväkodit riittämään ja lapsiperheiden arjen toimimaan

Helsinki on lasten kaupunki. Yhä useampi perhe haluaa olla kaupunkilaisia ja asua Helsingissä. Lasten kulttuuri kukoistaa, harrastusmahdollisuudet paranevat ja palveluille on kysyntää. Mutta miten turvaamme riittävät päiväkodit nykyisille ja uusille helsinkiläisille? hänhrkein tehtävämme on huolehtia varhaiskasvatuksen riittävyydestä, läheisyydestä ja laadukkuudesta koko kaupungissa.

Lapsiperheet valitsevat yhä useammin Helsingin

Helsinki kasvaa taas ja yhä useampi perhe jää Helsinkiin, jos se vain on mahdollista. Lasten määrä onkin kasvanut kuluneen kymmenen vuoden aikana vauhdilla. Aikaisemmin tilanne oli aivan päinvastainen; julkisuudessa keskusteltiin väen vähentymisestä eri puolilla kaupunkia, ja lasten määrä pieneni. Tämä kehitys on nyt täysin kääntynyt monessa kaupunginosassa. Lisäksi meillä on lukuisia uusia alueita, joille rakennetaan uusia koteja uusille perheille.

Kaikille lapsille päivähoitopaikka läheltä kotia

Jokaiselle lapselle pitää tarjota päivähoitopaikka lähellä kotiaan silloin, kun perhe sitä tarvitsee. Tämä on tärkein periaate päiväkotipaikoista päätettäessä. Perheillä pitää olla varmuus siitä, että päivähoitopaikka löytyy läheltä. Arjen ajankäytön suunnittelusta tulee muuten mahdotonta.

Tällä hetkellä liian moni perhe joutuu ottamaan vastaan hoitopaikan arkea vaikeuttavan matkan päästä. Meidän täytyy myös huolehtia, että päiväkodeissa henkilöstö on sitoutunutta ja osaavaa, ja että heidän työskentelyolosuhteet paranevat.

Ratkaisumme: nopea, joustava ja houkutteleva palvelumalli

Helsingin tulee lisätä nopeasti päiväkoteja ja päivähoitopaikkoja. Meidän täytyy toteuttaa uudet palvelut lapsille joustavammin ja nopeammin siellä, missä lapset ovat. Tähän tarvitaan uusi, joustavampi palvelujen tarjoamisen malli, jossa palvelun pystyttäminen ei vie kymmentä vuotta. Seuraavaksi ensin muutamia keinoja jotain voidaan käyttää heti ja sen jälkeen pidemmän aikavälin ratkaisuehdotuksia.

Mitä voidaan tehdä nopeasti?

Pieniä päiväkoteja suurempien rinnalle

Helsingissä on pyritty suuriin yksiköihin myös päiväkodeissa. Linjaus on sinänsä hyvä, sillä suuremmassa päiväkodissa on enemmän aikuisia jakamassa lasten varhaiskasvatusta  ja hoitoa. Alueen pääyksikkö voi edelleen olla suurempi päiväkoti. Näihin tarvitaan monipuoliset tilat, jotta esimerkiksi neuvolapsykologit sekä puhe- ja toimintaterapeutit voivat hoitaa lapsia heille luontevassa ympäristössä.

Suurille yksiköille on kuitenkin vaikeampi löytää tiloja kuin pienille. Tästä syystä suurempia yksiköitä tulee täydentää pienemmillä ja joustavammin käyttöön otettavilla yksiköillä. Näitä on helppoa lisätä ja vähentää tarvittaessa. Pienet yksiköt voivat olla esimerkiksi paviljonkeja, jotka sijoitetaan joustavasti lähelle pääyksikköä, tai kivijalkapäiväkoteja, jotka mitoitetaan palvelemaan paria lähikorttelia.

Joskus yksityinen on nopeampi ja siksi hyvä ratkaisu

Pienemmät, täydentävät päiväkodit voivat olla myös yksityisiä. Yksityiset päiväkodit, sopimuspäiväkodit ja jopa kunnan omat ryhmäperhepäiväkodit pystyvät usein vastaamaan tarpeisiin nopeammin. Siksi niitä tulee sallia enemmän. Yksityisillä päivähoitopaikoilla Helsinki pystyy tuottamaan nopeasti lisää hoitopaikkoja, sinne missä tällä hetkellä on suurin tarve.

Miten ongelmilta vältytään jatkossa?

Päiväkoteja joukkoliikenteen solmukohtiin

Helposti saavutettava päiväkoti on perheille houkutteleva ja arjen kannalta toimiva. Siksi ehdotamme, että kaupunki sijoittaa joukkoliikenteen solmukohtiin suuria yksiköitä. Vanhempien työmatkan varrella sijaitseva päiväkoti on monelle paras ratkaisu. Tämä helpottaa nykyisten päiväkotien ahtautta.

Tarvitaan parempi ennustemalli

Uusiin päiväkoteihin investoimisen lisäksi Helsinki tarvitsee parempaa tietoa lasten nykyisestä ja tulevasta määrästä. Nykyisin ennusteet perustuvat arvioituun rakentamiseen, perheiden historialliseen käyttäytymiseen ja laskennallisiin asumisväljyyden muutoksiin. Tällainen malli huomaa muutokset ihmisten käyttäytymisessä aivan liian myöhään.

Tarvitsemme eteenpäin katsovan ennustemallin, jolla voimme arvioida päiväkotipaikkojen tarpeen huomattavasti nykyistä tarkemmin. Helsinki voi esimerkiksi kysyä aktiivisesti asukkailta heidän ajatuksistaan perheen perustamisesta. Oleellista on myös tieto siitä, aikovatko perheet lapsen saatuaan muuttaa jonnekin. Kun nämä tiedot yhdistetään dataan siitä, minne ihmiset oikeasti muuttavat, saadaan tarkempi ennuste siitä minne tarvitaan lisää palveluita lapsiperheille.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Helsingin väestönkasvusta tulee nykyisten kaupunginosien täydennysrakentamisesta. Siksi tarvitsemme lisäksi toimintamallin, jossa päiväkodit ja koulut pystytään rakentamaan myös alueella, jossa kaupunki ei omista maata tai kiinteistöjä.

Täydennysrakentamiseen yhteistyömalli

Jos isompia alueita, esimerkiksi Vattuniemen teollisuusalue, rakennetaan tontti kerrallaan jokainen maanomistaja haluaa tietenkin tontilleen pelkät asuintalot. Koska asuintontista saa eniten rahaa. Tällainen osaoptimointi ei ole kenenkään etu. Asuntoja ilman päiväkoteja ja kouluja on vaikea myydä, koska sellaisella alueella on lapsiperheen vaikea asua. Ratkaisu on yhdistää erilliset hankkeet yhden rakennuttajayhteisön alle, joka vastaa sitten myös päiväkotien ja muun tarpeellisen infrastruktuurin rakentamisesta. Yhteisö jakaa koko projektin tuotot maanomistajien ja rakennuttajien kesken.

Kaupunkirakentamisen aika (25): Ylimääräiset pysäköintipaikat maksaa kaupunki

Ylimääräiset pysäköintipaikat maksaa kaupunki

Argumenttina pysäköintipaikkanormin puolesta on sanottu, että niiden poistaminen ei tee asunnoista halvempia, vaan lisää rakennusliikkeiden voittoja, koska asuntojen markkinahinta ei laske, mutta rakennusliikkeen kustannukset laskevat.

Tämä argumentti sisältää monta kummallisuutta.

Helsingissä AM-ohjelman mukaisessa asuntotuotantojakaumassa vain 40 % on vapaasti hinnoiteltavia kovanrahan kohteita, joita tuo väite ylipäänsä voisi tarkoittaa. Loput ovat eri tavoin hintasäännösteltyä tuotantoa, jossa kustannukset siirtyvät suoraan asumisen hintaan. Uusien Ara-tonttien pysäköintikustannukset jaetaan vuokrien tasauksen kautta kaikkien maksettavaksi niin, että myllypurolaiset Ara-asukkaat joutuvat maksamaan Jätkäsaaren pysäköinnistä.

Vapaarahoitteisessa tuotannossa asunnot myydään markkinahintaan eniten tarjoaville. Tuotantokustannuksilla ei todellakaan ole vaikutusta siihen, millä hinnalla rakennuttaja saa myydyksi. Autopaikkojen kalleus ei siis välttämättä vaikuta markkinahintaan. Mutta jos näin todella on, silloinhan asunnon ostajat pitävät autopaikkoja arvottomina. Tämä on pikemminkin peruste vähentää niitä.

Vaikka autopaikkojen olemassaolo ei nostakaan asuntojen arvoa, niiden rakentaminen ei ole pois rakennuttajan voitosta. Rakentamista on edeltänyt tarjouskierros tontista.  Kallis autopaikkavaatimus on tiedossa tarjouskilpailuvaiheessa ja se alentaa tontin arvoa rakennuttajien silmissä aivan samalla tavalla kuin sitä alentaa vaikeasti rakennettava maaperä. Tappio kalliista autopaikoista siirtyy sellaisenaan tontin arvoon. Koska kaupunki yleensä omistaa maan, kallis kaava vähentää kaupungin tontinluovutustuloja. Toisin sanoen kalliit autopaikat maksaa kaupunki.

Välillisesti autopaikkavaatimus nostaa myös kaikkien asuntojen hintoja. Asuntotuotantoa kahlitsee pula tonteista. Tonttipula ei johdu siitä, että kaupungilla ei olisi varaa ostaa mustetta kaavoittajan kynään, vaan siitä, että kaupungilla ei ole varaa rahoittaa kasvun vaatimia investointeja. Jos tonteista maksettaisiin enemmän, niitä voitaisiin luovuttaa rakentamiseen enemmän ja lisääntynyt tarjonta alentaisi asumisen hintaa.

Kaupunkirakentamisen aika (24): Sisäpiha on pieni puisto

Sisäpiha on pieni puisto

Umpikortteleista voidaan tehdä myös kaikille avointa puistotilaa. Näin on tehty esimerkiksi Kalasatamassa ja Barcelonan Eixamplessa. Kun korttelipuistojen läpi käveleminen mahdollistetaan, syntyy jalankulkijoille helppoja ja suoria kävelyreittejä vaihtelevassa ympäristössä. Sisäpihojen puistot ovat hiljaisia ja vehreitä ja kaduilla on runsaasti palveluita ja elämää. Kalasatamassa sisäpihojen julkisuus on toteutettu siten, että sisäpihat ovat omia tonttejaan, jotka omistaa alueellinen ympäristöä hoitava yhtiö.

Avoimessa käytössä olevat vehreät sisäpihat toimivat korttelipuistoina ja näin alueesta voidaan tehdä vielä piirun verran urbaanimpi.

Umpikortteliympäristö tarjoaa lapselle luontevan ja turvallisen tavan harjoitella itsenäistä liikkumista. Ensin omassa asunnossa, sitten umpikorttelin sisäpihalla. Umpikortteli tarjoaa siis kaupunkilaisille perheille samoja hyötyjä kuin oma piha omakotitaloasujille. Tämän opittuaan lasten on helppoa siirtyä leikkimään naapurikortteliin ja sitten ratikalla naapurikaupunginosaan. Jo ala-asteikäinen oppii helposti ratikalla liikkumisen taidon.

Myös rakennusliikkeiltä vaaditaan uudenlaista osaamista. Uudet sisäpihamme ovat usein melko ankeita ja kivisiä sen sijaan, että ne olisivat ihania talojen ympäröimiä puistoja. Tässäkin näkyy pitkä historiamme, jossa taloja rakennettiin lähinnä metsiin eikä rakennusliikkeen tarvinnut kiinnittää huomiota tontin viihtyisyyteen.

umpikorttelit sammatti

Sisäpiha Vallilassa (kuva lisätty blogitekstiin)

 

Suojatut sisäpihat voivat olla monenlaisia. Yllä oli jo kuva Sammatin suuresta puistokorttelista, joka tarjoaa mahtavat viihtymis- ja ulkoilumahdollisuudet asukkaille. Kokonaan toisenlaisen näkymän ihanaan ja intiimiin sisäpihaan tarjoaa Kruununhaassa sijaitseva korttelipiha, jonka koko on noin 16 metriä kertaa 24 metriä.

10357796_838538289608667_6385550962400878891_o

Kruununhakalainen sisäpiha (Kuva lisätty blogitekstiin)

 

Yhtenäistä sisäpihastandardia ei ole olemassa. Yksi sisäpiha on kuin yksi lisähuone korttelin asukkaille ja toinen sisäpiha on oma puisto. Kaupungin pitää pystyä palvelemaan monenlaisia asukkaita. Teollisen yhtenäiskulttuurin aika jäi 1900-luvulle.

Helsingissä on paljon kortteleita, joissa piha on jaettu muurein kunkin taloyhtiön omaksi pieneksi pihaksi. Muurien poistamiseen  tulisi rohkaista – ainakaan kaupunki ei saisi sitä kieltää rakennushistorian vaalimiseen vedoten.

Tiiviissä katurakenteessa tarvitaan ratkaisuja, jotka tuovat lisää yksityiskohtia rakennettuun ympäristöön. Siksi kannattaa suosia sisäänvetoja, erkkereitä ja muita ulokkeita ja julkisivupinnan rikkautta. Yksi tapa lisätä tällaista olisi, että erkkereiden tuomaa lisätilaa ei laskettaisi osaksi kaavassa määrättyä kerrosalaa. Monipuolisten ja yksityiskohtaisten julkisivujen rakentamista pitää myös edistää määräyksin tai kannustein. Julkisivu jos mikä on julkishyödyke.

Kaupunkirakentamisen aika (23): Kaupungin turvattava asuntotuotannon määrä

Kaupungin on turvattava asuntotuotannon määrä

Viime aikoina on esiintynyt merkkejä asuntojen hinta- ja vuokratason kasvun taittumisesta. Osassa Helsingin seutua asuntojen hinnat ovat kääntyneet jopa absoluuttisesti laskuun. Tämä on herättänyt asuntosijoittajien keskuudessa vaatimuksia vuokra-asuntojen tuotannon hidastamisesta vuokrien pelätyn laskun estämiseksi.

Vuokrien pitääkin laskea. Asumisen nykyinen hinta on suurimpia sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia Helsingissä.

Aiemmissa suhdannekäänteissä on nähty, että asuntojen hintojen laskiessa rakennuttajat hidastavat tuotantoa. Nyt vastaava on estettävä. Onneksi kaupunki omistaa suurimman osan rakennusmaasta Helsingissä. Tontteja on luovutettava rakentamiseen hyvään tahtiin ja tontinluovutusehtoihin on laitettava vaatimus asuntojen valmistumisesta määräajassa. Jos tontinluovutus perustuu tarjouskilpailuihin,  kaupungin saama tonttitulo tietysti alenee, jos asuntojen markkinahinnat laskevat, mutta tämä on murheista pienimpiä.

Kaupunkirakentamisen aika (22): Asukaspysäköintitunnuksen hinta eriytettävä

Asukaspysäköintitunnuksen hinta eriytettävä alueittain

Kantakaupungin alueella, esimerkiksi Töölössä, on edelleen voimassa ristiriita asukaspysäköintipaikkojen riittävyyden ja asuntotuotannon välillä.. Jos uusi rakennus tuo alueelle lisää asukkaita, se tuo sinne myös lisää asukaspysäköintitunnukseen oikeutettuja.

Tähän on kaksi ratkaisua.

Voitaisiin päättää, että uusissa asunoissa asuvat eivät ole oikeutettuja asukaspysäköintitunnukseen. Tätä voi pitää epätasa-arvoisena, mutta ei se niin epätasa-arvoista ole kuin se, että nämä pakotetaan rakentamaan erittäin kalliita autopaikkoja tontille, mitä velvollisuutta vanhoilla kiinteistöillä ei ole.

Toinen vaihtoehto olisi nostaa asukaspysäköintitunnuksen hintaa. Kun sitä nostettiin kolmesta eurosta kuussa noin kahdeksaan euroon kuussa, asukaspysäköintitunnusten kysyntä väheni noin kolmella tuhannella. Hinnan nousu oli selvästi autoilijoiden edun mukaista, koska vapaan autopaikan sai paikan helpommin.

Pysäköintitunnuksen hintaa on nostettu tällä vuosikymmenellä lisää niin, että se on nyt 22 euroa kuussa eli 264 euroa vuodessa. Hinnannousu on vähentänyt liikkeellä olevien tunnusten määrää selvästi. Kantakaupungin eteläisissä osissa Pitkänsillan ja Taka-Töölön eteläpuolella asukaspysäköintipaikkoja on edelleen selvästi vähemmän kuin niiden käyttöön oikeuttavia tunnuksia, mutta ero on lieventynyt.

asukaspysakointitunnusten_maara

Oheisessa kuvassa on myytyjen asukaspysäköintitunnusten määrä suhteessa asukaspysäköintipaikkojen määrään pysäköintivyöhykkeillä A–F. Paikkoja on edelleen vähemmän kuin niihin oikeuttavia tunnuksia, mutta tasapaino on selvästi parantunut. Kalliossa ja Etu-Töölössä ja siitä pohjoiseen tasapaino on jo nyt suunnilleen kunnossa. Osittain tasapainon paraneminen johtuu siitä, että helsinkiläiset omistavat autoja vähemmän kuin aiemmin, mutta pääosa on seurausta tunnuksen hinnan nostamisesta.

Pysäköintitunnusten hintaa pitäisi nostaa edelleen kunnes tasapaino saavutetaan. Koska kysynnän ja tarjonnan suhde on erilainen eri puolilla kaupunkia, myös hinnan pitäisi vaihdella. Onhan se jo nyt Munkkiniemessä ja Lauttasaaressa alempi kuin muualla. Markkinatalouden mukainen ajattelu olisi järkevää tässäkin.

Kadunvarsipysäköinnin hinnan nousu tekisi tilaa kaupallisille pysäköintihalleille. Olisi kaikkien etu, että osa töölöläisautoilijoista siirtäisi autonsa sellaiseen. Kenenkään ei kuitenkaan kannata tehdä sitä, vaan toivoa, että muut tekevät näin niin kauan kun asukaspysäköinti on lähes ilmaista.