Kaupunkirakentamisen aika (40): Sosiaalinen segregaatio

Sosiaalinen segregaatio

Sosiaalinen segregaatio tarkoittaa sitä, että eri sosiaaliluokat asuvat omilla alueillaan, köyhät köyhien alueilla ja rikkaat rikkaiden alueilla ja keskituloiset jossain siinä välissä.

Itsestäänselvyyksiäkin kannattaa kyseenalaistaa. Onko huono-osaisuus pahempi asia, jos naapurikin on huono-osainen? Voisi väittää myös päinvastoin: köyhän työttömän elämä voi olla paljon ikävämpää, jos hän on yksin eristettynä rikkaiden hyväosaisten keskuudessa. Oma köyhyys tuntuu sitä ikävämmältä, mitä enemmän oma tulotaso poikkeaa naapureiden tulotasosta.

Onko huono-osaisuus tarttuva tauti?

Professori Erik Allardt sanoi joskus vuosikymmeniä sitten, että asuinalueiden erilaistuminen on hyvä asia, kunhan vältetään sosiaalisesti leimautuneiden alueiden synty.

Kahden omalla tavallaan hyväosaisen asuinalueen, vihreän Kumpulan ja kokoomuslaisen Pakilan on aivan hyvä olla omina alueinaan, koska naapureiden kanssakäyminen sujuu paremmin.

Mutta entä nuo huono-osaisten alueet, slummit? Muuttuuko köyhyys synkemmäksi tai vaikeammin voitettavaksi, jos köyhät asuvat omilla köyhien asuinalueillaan vai tuleeko siitä vain näkyvämpi. Onko sosiaalinen sekoittaminen siis huono-osaisuuden häivyttämistä – ei pois silmistä, mutta pois tilastoista?

Kysymys on siis siitä, pysyvätkö köyhät yhtä köyhinä ja huono-osaisina, jos he asuvat sekaisin muiden ihmisten keskuudessa sen sijaan, että asuisivat omilla köyhien asuinalueillaan.

Tätäkin on tutkittu kokeellisesti. Yhdysvalloissa köyhiä arvottiin siirtymään slummeista keskiluokkaisille asuinalueille. Aikuisten työttömyydelle ei tapahtunut mitään, mutta heidän lastensa tulevaisuus parani keskimäärin selvästi.

Huono-osaisten asuinalueiden syntymistä pitää välttää jo senkin takia, että muuten edistämme köyhyyden periytymistä. Tämä on asiassa ratkaisevan tärkeä näkökohta.

Huono-osaisuus on tarttuva tauti, jolta lapsia tulee varjella.

Kaupunkirakentamisen aika (39): Kuka hyötyy ruuhkamaksuista?

Kuka hyötyy ruuhkamaksusta: köyhät pois rikkaiden tieltä?

Ketkä hyötyvät ruuhkamaksusta? Kenen etua ne palvelevat liikenteestä ja keitä ne syrjivät?

Liikenteessä on tilaa vain tietyllä määrälle autoja. Ylimääräiset autot voidaan karsia liikenteestä joko ruuhkilla (aikakustannus) tai ruuhkamaksuilla eli rahalla.

Jos ajattelemme ruuhkamaksuja autoilijoiden välisenä nollasummapelinä, niistä hyötyvät ne, joilla on vähän aikaa ja paljon rahaa, koska he voivat muuttaa ruuhkamaksujen ansiosta aikaa rahaksi ja kärsivät ne, joilla olisi aikaa seistä ruuhkissa, mutta ei rahaa maksaa ruuhkamaksuja.

Asia olisi näin yksinkertainen, jos jokin veroparatiisissa elävä yhtiö keräisi ruuhkamaksut, eikä kerättyjä rahoja nähtäisi sen jälkeen.

Koska ruuhkamaksut kerätään kunnalle, joka voi käyttää niitä joko kunnallisveron alentamiseen, parempiin julkisiin palveluihin tai joukkoliikenteen hyväksi, voittajia ovat lopulta jokseenkin kaikki – myös ne, jotka jäävät ruuhkista pois, koska eivät halua maksaa.

Helsingin kasvu jatkuu – liian hitaana

Helsingin kasvu jatkuu. Viime vuonna valmistui 4395 uutta asuntoa ja Helsingin väkiluku kasvoi 6 973 asukkaalla ja oli 635 181 vuoden 2016 lopussa. Viidessä vuodessa Helsinki on kasvanut yli 20000 asukkaan verran enemmän kuin ennustettiin.

Samalla pitää huomata, että Helsinki ei edelleenkään kasva riittävän nopeasti. Helsingin kantakaupungissa ja sen lähellä asuntojen hintataso kasvaa yhä nopeammin kuin tulotaso tai inflaatio. Tällä vuosikymmenellä kantakaupungin hintataso on kasvanut neljänneksellä eli 3,7% vuodessa. Viime vuonna hinnat nousivat 4,8% (Helsinki 1) ja 3,4% (Helsinki 2).

Tämän takia tarvitsemme lisää kaupunkia Helsinkiin.

Screen Shot 2017-04-04 at 4.36.03 PM

Kaupunkirakentamisen aika (38): Lisää kaupunkia Hakaniemeen

Lisää kaupunkia Hakaniemeen

Hakaniemenrannan ja Sörnäisten rantatien varteen tulee asuntoja noin 3 400 uudelle asukkaalle. Alueen kehittäminen lähti liikkeelle Lisää kaupunkia Helsinkiin -liikkeen ja Kallio-liikkeen yhteisestä Sykkivä Hakaniemi -kilpailusta vuonna 2013. Sen seurauksena Helsingin kaupunginhallitus ohjeisti kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelemaan tiivistämiskaavan Hakaniemenrantaan ja Sörnäisten rantatien varteen.

Hakaniemenranta on osa Helsingin keskeistä huonosti hyödynnettyä Siltavuorensalmea. Yhdessä Pitkänsillan toisella puolella olevan Siltasaarensalmen kanssa se voisi olla Helsingin kansainvälisestikin arvostettu helmi. Hakaniemenranta on aivan ydinkeskustassa ja siinä voisivat luontevasti yhdistyä merinäkymät, kaunis arkkitehtuuri ja urbaanit mukavuudet. Alueelle tarvitaan paremmat kävely-yhteydet salmen poikki ja selkeä näkemys siitä, miten salmen ympäristöä kehitetään.

Meidän ehdotuksestamme Siltavuorensalmen ympäristöstä järjestetään monialainen suunnittelukilpailu. Lautakunnassa seuraava ehdotus hyväksyttiin kiitoksin:

Jatkosuunnittelussa Siltavuorensalmen alueesta mukaan lukien Hakaniemenranta järjestetään monialainen suunnittelukilpailu, jossa osallistuvilta joukkueilta vaaditaan esimerkiksi arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja kaupunkimuotoilun osaamista.

Nyt, kun Helsingin kasvu on kääntymässä sisäänpäin, on aika opetella hyödyntämään suunnittelukilpailuja strategisena välineenä kaupungille. Niillä voidaan nostaa esille uusia tekijöitä ja uusia ideoita, etsiä toteuttamiskelpoisia ehdotuksia tai löytää toteuttajia haastaviin kohteisiin.

Tämä on yksi upeimmista kehittämiskohteista koko Helsingissä. Tehdään siitä hieno ja erityinen paikka.

Kaupunkirakentamisen aika (37): Toimistoja asunnoiksi

Toimistoja asunnoiksi

Helsingissä on kova paine muuttaa toimistoja asunnoksi. Jos se olisi ilmoitusluontoinen asia, varmaankin noin miljoona neliötä toimistoja joko remontoitaisiin asunnoiksi tai purettaisiin ja rakennettaisiin asunnoiksi. Näin saataisiin asuntoja 25 000 helsinkiläiselle.

Kaupunki on suhtautunut nihkeästi näihin niin sanottuihin konversioihin.

Jos tontti tuottaa paremmin asuntoina kuin toimistoina, eikö sen silloin pitäisi suhteellisen edun periaatetta kunnioittaen päätyä asumiseen? Virkamiesten vastaus on, että jos tuota periaatetta noudatettaisiin, kaikki menisi asumiseen, mutta myös työpaikkoja tarvitaan.

Se, että asumisesta maksetaan enemmän kuin toimistoista, johtuu tietysti siitä, että asunnoista on valtava pula ja toimistoja on tyhjillään lähes kaksi miljoonaa neliömetriä.

Helsingin keskusta olisi aika tylsä pelkkänä nukkumalähiönä, mutta melko paljon voisi toimistoja – entisiä piilokonttoreita – muuttaa asunnoiksi, koska erityisesti Etelä-Helsinki on hyvin haluttua asuinaluetta.

Bulevardin eteläpuolella voisi hyvin sallia kaikkien ylimpien kerrosten toimitilojen muuttamisen asuinkäyttöön, jos kiinteistön omistaja niin haluaa. Toimisto- ja liiketilaa voisi jättää ensimmäiseen tai ehkä toiseenkin kerrokseen, koska näyteikkunat virkistävät katukuvaa ja koska alueella on järkevää suosia pientoimistoja – työpaikkoja niille, jotka asuvat alueella. Muualta pääkaupunkiseudulta katsottuna Etelä-Helsinki on aika vaikeasti saavutettavissa oleva työpaikka-alueena.