Valtuustoaloite erityislasten palveluiden parantamisesta

Tein keskiviikkona 8.5. Helsingin kaupunginvaltuustossa valtuustoaloitteen erityislasten ja näiden perheiden palveluiden parantamisesta.

Oma kokemukseni erityislasten vanhempana on, että palveluita on, mutta niiden saaminen ja käyttäminen vaatii vanhemmilta liian paljon aikaa ja energiaa. Vastuu kokonaisuudesta jää tyypillisesti vanhemmille, jotka ovat muutenkin erittäin kuormitettuja erityislapsen vanhemmuudesta.

Niille, joille erityisvanhemmuus ei ole tuttua, mukailen erään lastenpsykiatrin sanoja: suurimmalle osalle lapsia paras vanhemmuusfilosofia on ”ota rauhallisesti”. Lapsista kasvaa fiksuja aikuisia, kunhan olosuhteet ovat suurin piirtein ok. Sitten on se joukko erityislapsia, jotka tarvitsevat liki täydellistä vanhemmuutta, jotta saavat mahdollisuuden hyvään elämään. 

Palvelut ovat myös usein huonosti sopivia erityislasten perheille. Uupuneille vanhemmille voidaan esimerkiksi tarjota kotihoitoa, joka pitää kolmen kuukauden välein hakea uudestaan, koska mitä jos se lapsen autismi olisi välissä parantunut.

Toimintaterapia saatetaan tarjota tunnin matkan päähän lapsen kotoa tai koulusta ja kuljettaminen on vanhemman vastuulla, eikä kukaan kerro, että toimintaterapeutti voi tulla tekemään terapian päiväkotiin tai kouluun. Ja kun asia selviää, on vanhemman vastuulla varmistaa, että lääkäri kirjoittaa Kelalle oikeanlaisen lausunnon ja että koulu järjestää tilat ja terapeutti kykenee liikkumaan lapsen luo.

Erityislapsen luokka saatetaan lakkauttaa ilman ennakkovaroitusta ”koska alueen koululaiset tarvitsevat luokkatilan” (tosi kertomus) tai laittaa isoon luokkaan integroituna oppilaana vailla käytännössä mitään tukea omille haasteilleen.

Suomi ja Helsinki on yhä monin tavoin epäreilu erityislapsia kohtaan.

Lopuksi lukuvinkki: Kolme tapaa tulla täydelliseksi vanhemmaksi.

Kaupunkiympäristölautakunta 7.5.2019 ennakko

Talvi on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt kirjoittamaan normaaliin tapaan lautakunnassa käymisestä. Eteen tuli mm. muutto ja etenkin erityislasten kanssa elämä menee sen jälkeen hyväksi aikaa sekaisin.

Tiistaina joka tapauksessa kokoustetaan. Lautakunnan listan löydätte täältä. Luvassa on mm. vastaus minun ja Hannu Oskalan kirjoittamaan valtuustoaloitteeseen, jossa haetaan keinoja asuntotuotannon nopeuttamiseksi.

Katajanokalle suunnitellaan noin 15000 kerrosneliön kokoista pääkonttoria (ja noin tuhat työpaikkaa). Kaupunkikuvallisesti suunniteltu rakennus on hyvin sovitettu ympäristöönsä. Työpaikat ovat kaupungille taloudellisesti iso asia mm. yhteisöverojen takia. Vaakakupin toisella puolella on sitten se, että tila on suhteellisen pienen joukon käytössä, mikä tekee rannasta kuolleen iltaisin ja viikonloppuisin.

Tonttivarauskierros: vihdoin päästään rakentamaan Koskelan sairaala-aluetta. Sen suunnitelmien kehittämiseen urbaanimpaan suuntaan oli Lisää kaupunkia Helsinkiin ryhmällä aikanaan iso panos. Kuvassa nyt varattavat tontit ja niiden hallintamuotojakaumat. Osittain jakaumat poikkeavat siksi, että uusille alueille tehdään usein ensin ARA-asuntoja ja välimallin asuntoja ja vapaarahoitteiset omistusasunnot vasta viimeiseksi.

Liitteistä löytyy myös katsaus tontinvaraustilanteeseen. Suosittelen lämpimästi lukemista! Yhteensä varattuja tontteja on nyt runsaalle kahdellekymmenelle tuhannelle asunnolle. Valitettavasti tämän perusteella on vaikeaa sanoa kuinka paljon lähivuosina voidaan rakentaa, sillä kaikki tontit eivät vielä ole rakentamiskelpoisia ja joukossa on esim. 1000 asuntoa Kalasataman tornitalokokonaisuudesta, joka rakentuu arviolta 10 vuoden aikana.

Lausunto minun ja Hannu Oskalan kirjoittamasta 10000 asuntoa vuodessa valtuustoaloitteesta. Vastaus pääosin kirjoittaa auki sen mikä on tärkeää. Kaavoitus kykenee nykyään tuottamaan riittävästi kaavoja toteutettavaksi.

Yhtenä isona ongelmana on pula rakentamiseen liittyvistä erityisasiantuntijoista niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Muun muassa Asumisen tuotantotoimistolla on ollut vaikeuksia rekrytoida tarvittavaa työvoimaa.

Mikäli asuntotuotantotavoite nostettaisiin entisestään aina 10 000 asuntoon asti tulisi koko asuntotuotantoprosessin osalta kaupungin omia resursseja myös nostaa.

Tässä pari muutosta, joilla voitaisiin varmistaa, että voimme rakentaa lisää kaupunkia nopeasti ja laadukkaasti:

  • Helsingin tulee digitalisoida kaavoituksen ja rakentamisen prosesseja niin, että teknisiä osia suunnittelu- ja lupaprosesseista kyetään automatisoimaan
  • valtion tulisi varmistaa koulutuspolitiikalla, että kaupunkien kasvuun tarvittavia ammattilaisia on riittävästi saatavilla
  • valtion tulisi luopua tieverkon ylläpidosta ja määrittelemisestä Helsingissä kehän sisäpuolella ja samalla siirtyä liikenneinfrastruktuurin hankerahoituksesta siihen, että panostus pääkaupunkiseutuun on vuosittainen summa rahaa (esimerkiksi suhteessa Helsingin väestöosuuteen koko Suomen väestöstä)

Kallvikintien suunnitteluperiaatteet pöydältä. En valitettavasti ollut kuulemassa esittelyä. Varaudutaan raidejokeri 2 rakentamiseen ja suunnitellaan sitä, miten aluetta täydennysrakennetaan tulevaisuudessa.

Tällaisilla alueilla olisi keskeisen tärkeää löytää ne reitit, joissa voidaan luoda kaupunkitilaa tuomalla paikalle erilaisia asioita, jotka houkuttelevat ihmisiä paikalle – ja tarkoin suunnitelluilla kaupunkitilaa parantavilla rakennuksilla.

Raidejokerin päätepysäkille liiketilaa ja asumista. Punos-niminen hanke hakee tonttivarausta Itäkeskuksessa raidejokerin päätepysäkin viereen. Hankkeessa rakennettaisiin 12000k-m2 liiketiloja ja 19000k-m2 asuntoja. Uusia asukkaita noin 500. Paikka on haastava – kahden ison väylän välissä, mutta sijainti on erinomainen niin joukkoliikenteellä kuin autollakin liikkuvalle.

Kalasatamassa Työpajankadulla päivitetään toimistorakennuksen asemakaavaa. Tilaa tulee 6000k-m2 lisää eli yhteensä 36000k-m2 ja tonttitehokkuus nousee 4,38:aan. Tällaiseen taloon mahtuu nykyään noin 2400 työntekijää.

Osmo Soininvaaran ja Risto Rautavan valtuustoaloite Helsingin yliopiston metroaseman toisesta sisäänkäynnistä saa positiivisen vastauksen. Lopuksi todetaan vielä: ”Sen toteuttaminen vaatii siis lisäyksen talousarvion investointimäärärahoihin.” HKL lupaili omassa vastauksessaan, että sisäänkäynti toteutettaisiin ennen kuin Laajasalon raitiotie valmistuu. Koska kaupunki saa lainaa käytännössä nollakorolla, tämä investointi kannattaisi tehdä niin nopeasti kuin suunnittelulta lapio saadaan maahan.