Helsingin seudun arvioidaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä runsaalla 300 000 asukkaalla. Poliittisesti kuuma peruna onkin se, mihin nämä asukkaat sijoittuvat.

Oma käsitykseni, jonka ainakin omassa ystäväpiirissäni harjoitetut keskustelut vahvistavat, on se, että ihmiset jakautuvat kahteen joukkoon. Niihin, jotka mieluiten asuisivat kerrostalossa kantakaupungissa ja niihin, jotka kaipaavat oman pihan (joko omakotitalo tai rivitalo). Hyvin harvat haluavat ensisijaisesti asumaan kerrostaloon lähiössä – sellainen valitaan, kun varaa ei ole joko kerrostaloasuntoon keskustassa, tai sitten omaan pihaan riittävän lähellä työpaikkaa/keskustaa. Kuinka moni asuisi mieluummin Myyrmäessä tai Leppävaarassa jos samalla hinnalla voisi asua Töölössä tai Eirassa?

Pääkaupunkiseudun suurin ongelma on se, ettei niitä kantakaupungin asuntoja riitä kuin murto-osalle sellaisia haluaville. Kantakaupungin asuntotarjonnan kasvattamiseen on kaksi keinoa – joko sitä laajennetaan leveyssuunnassa (mikä on vaikeaa, koska suurin osa alueista on jo rakennettu lähiönomaisesti) tai korkeussuunnassa. Jälkimmäistä vastustaa vanhempi väki, sillä heille Helsinki on yhä se pikkukaupunki, jossa he ovat kasvaneet. ”Korkeat rakennukset pilaavat Helsingin profiilin” sanovat.

Kaupunki kasvaa ja kaupunkirakenne kasvaa sen mukana. Jos ei ylöspäin, niin sitten leveyssuunnassa.

Rakennetaan korkeasti ja tehdään se kunnolla. Ei mitään yksittäisiä maamerkkejä, vaan kunnollinen alue pilvenpiirtäjiä. Parilla hyvin rakennetulla pilvenpiirtäjäalueella kantakaupungin väestö voisi kasvaa sadalla tuhannella asukkaalla.

Edit: Kuvassa on Toronton profiili

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *