”For years now, many businesses and individuals in the United States have been relying on the power of government, rather than competition in the marketplace, to increase their wealth. This is politicization of the economy. It made the financial crisis much worse, and the trend is accelerating.” Tyler Cowen New York Timesissa.
Markkinataloudessa yritysten on tarkoitus pärjätä sillä, että ne tuottavat asiakkaille parempia ja/tai halvempia tuotteita kuin kilpailijat. Keino tämän tekemiseen on uusien ideoiden keksiminen.
Toinen tapa yritykselle pärjätä ja tehdä voittoa on se, että yritys marssii lainsäätäjän pakeille ja houkuttelee tämän joko suoraan antamaan rahaa, tai sitten muuttamaan lakeja siten, että yritys saa itselleen markkinoilla paremman aseman. Tämä voi tapahtua siten, että kilpailijoiden asemaa heikennetään (esimerkkinä vaikkapa historiallinen Lidl-ketjun kyvyttömyys saada kaavoituksessa paikkoja kaupoilleen). Tällainen ei kuulu markkinatalouden piiriin, vaan markkinoiden politisoitumisen piiriin. Valitettavasti keino tuntuu olevan yrityksille varsin tehokas ja yhteiskunta on etenemässä kohti suurempaa markkinoiden politisoitumista. Hyviä ajatuksia kytköksien vähentämiseksi kaivataan – vaalirahoituksen avoimuus on hyvä, muttei todennäköisesti riittävä askel.
Jep jep. Kapitalismin ja markkinatalouden mallimaa on saanut viime aikoina paljon huomiota tuon suhteen, mutta minulle käsittämättömästä syystä useimmat näkevät yritysten, varsinkin suuryritysten, tukemisen positiivisena asiana.
Toisaalta sen ymmärtää niitten ihmisten osalta joilla konkreettisesti on lyhyellä aikavälilä ”oma lehmä ojassa” ja monilonkeroisten yhtiöiden lukuisaa yhteistyöverkostoa miettiessä näitä ihmisiä voi yllättäen olla koko joukko. Mutta silti terveen järjen pitäisi sanoa ettei se on vain erilaista ja eriarvoistavaa sosiaalipolitiikkaa, vielä salamyhkäistä sellaista. En ole täysin siltarumpupolitikointia vastaan, mutta haluaisin että politiikot pidettäisiin enemmän erillään yritystoiminnasta.
Varsinkin Suomen kaltaisella pienellä vientiinsä nojaavalla valtiolla ei pitäisi olla varaa ylläpitää huonoa bisnestä tekeviä firmoja, muttei myöskään tahallisesti vääristää kilpailua. Kilpailua vääristää mm. se että valtio tukee Nokiankin kaltaisen megabrändin ja valtavan kassan omaavan yrityksen tuotekehitystä.