Aikaansaannoksiani kaupunkisuunnittelulautakunnassa

Pyöräilyn osalta moni asia on edistynyt valtavasti. Meillä on uudet ohjeet pyöräkaistojen ja -teiden rakentamisohjeet ja pyöräilyn infraa ollaan parantamassa. Pyöräkaistoja tulee muun muassa Mechelininkadulle, Mannerheimintielle, Topeliuksenkadulle kuin Helsinginkadullekin. Tässä en kuitenkaan voi ottaa itselleni kovin suurta kunniaa – kaikista tärkeimmän työn ovat tehneet viraston pyöräilyvirkamiehet ja Helsingin Polkupyöräilijät (Otso Kivekäs yhtenä työmyyränä).

Siitä, että telakkarantaan ratikoille saatiin omat kaistat, otan osan kunniasta. Ainakin Kokoomuksesta tuli ennen päätöstä paineita vaatia ratikoita sekakaistoille ja on ainakin osin minun ansiota, että rautalanka tuon ratkaisun ongelmista oli riittävää. Sekakaistat olisivat nimittäin maksaneet kaupungille ainakin miljoonan vuodessa ylimääräisinä liikennöintikuluina ja pahentaneet autojen ruuhkia, kun joukkoliikenteen käyttäjiä olisi siirtynyt autoihin.

Edistysaskeleet katutilan ja jalankulun roolissa ovat valitettavasti olleet hyvin pieniä. Pidin aiheesta esitelmän virastolle viime keväänä ja ajatukset saivat vahvaa tukea viraston sisältä. Tarvittava muutos ajattelutavassa on kuitenkin varsin suuri ja sellainen kestää aikaa. Minun ansiostani nämä asiat ovat kuitenkin esillä – ilman minun panostani kävely-ympäristön merkityksestä ei lautakunnassa puhuttaisi kuin jalankulkijoiden turvallisuudesta keskusteltaessa.

Kaavoitukseen olen tuonut aktiivisesti avoimuutta omalla blogaamisellani. Olen blogannut kaikista lautakunnan kokouksista, joihin olen menossa ja suuresta osasta niitä, joihin Ode ehtii. Olen myös pyrkinyt levittämään tietoa kaavoitushankkeista kaupunginosien Facebook-sivuilla.

Yksittäisenä suurena seikkana nostaisin vielä sen, että minun ansiostani Hernesaaren osayleiskaavassa ei ole niemenkärjessä täyttömaata ja helikopterikenttää.

10 kuukautta on lyhyt aika ja paljon on vielä tehtävää, että saadaan enemmän ja parempaa kaupunkia Helsinkiin.