Digi- ja paperivaalien turvallisuuden eroja

Aalto-yliopisto järjesti tänään seminaarin digitaalisten vaalien turvallisuudesta, jossa minäkin olin puhujana. Tässä pitämäni puhe digi- ja paperivaalien eroista.

Demokratialla ja kansakunnalla on pitkä aikajänne. Suomi on itsenäisenä kansakuntana 99-vuotias. Eduskunta ja yleiset ja yhtäläiset vaalit runsaat sata vuotta. Meidän isoisovanhempamme ovat olleet mukana rakentamassa Suomea, joka on selvinnyt monista maailman myrskyistä. Hyvinkin menestyvä demokratia kokee merkittävän haasteen ehkä kerran tai pari vuosisadassa.

Vaalit tai vallankumous

Vaalit ovat tapa valita ja vaihtaa hallitsijoita ilman vallankumousta. Tämän takia vaalien tulos pitää laskea oikein ja kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että tulos laskettiin oikein. Vallanpitäjien vaihtaminen on myös yksi tärkeä syy vaalisalaisuuden olemassaoloon. Ilman sitä hallitsija voisi kohdistaa vainoa väärin äänestäneihin. (Muita syitä on mm. se, ettei perhepiirissä, organisaatioissa tai yrityksissä voida painostaa ihmisiä äänestämään joukon tahdon mukaisesti.)

Perinteinen vaalitapa on mahdollista selittää kaikille kansalaisille. Vaalipäivänä jokaisella alueella on äänestyspaikka, jossa eri poliittiisista ryhmistä valitut vaalivirkailijat valvovat vaalin toimitusta ja toisiaan. Äänestyksen sulkeuduttua nämä virkailijat laskevat äänet ja toimittavat sekä laskun tuloksen, että sinetöidyn äänet sisältävän kuoren keskusvaalilautakuntaan. Tulokset julkistetaan ja äänet tarkastuslasketaan. Jos joku valittaa vaalivilpistä, on helppo selvittää ketkä olivat laskemassa ääniä ja hankkia näiltä lausunnot siitä, mitä ääntenlaskennassa tapahtui.

Digitaalisissa vaaleissa äänestys ja laskenta pohjautuu monimutkaisiin ohjelmistoihin ja tiedon salausta hyödyntäviin algoritmeihin, joita ymmärtää vain pieni eliitti alalla työskenteleviä. Jos joku valittaa vaalivilpistä, epäilyksiä ei ole mahdollista selvittää ja epäillys jää kytemään ihmisten mieliin.

Vaihtoehtoisesti digivaaleissa luovutaan vaalisalaisuudesta. Näin toimittiin esimerkiksi vuoden 2008 kuntavaaleissa tehdyssä vaalikokeilussa. Vaalijärjestelmä tallensi jokaisen äänestäjän henkilötiedot ja tämän antaman äänen tiedostoon, joka salattiin ja arkistoitiin. Näin vaalien tulos voitiin jälkikäteen osoittaa vääräksi. Samalla luovuttiin vaalisalaisuudesta. Hallitus pystyi halutessaan selvittämään jokaisen äänestäjän antaman äänen.

Vaalien pitää toimia myös poikkeusolosuhteissa, joissa vallassa on hallitus, joka haluaa aktiivisesti haitata itselleen epämieluisan kansanosan elämää.

Vaalit kansallisen turvallisuuden etuvartiona

Suomalaisten vaalien turvallisuus perustuu ihmisiin. Jokaisessa vaalipaikassa on virkailijoita useista puolueista. Nämä valvovat sekä äänestämään tulevia että toisiaan. He valvovat, että jokainen ääni annetaan sääntöjen mukaisesti. Vaalipaikan sulkeuduttua he laskevat annetut äänet ja valvovat toisiaan, ettei kukaan vilpillisesti muuta annettuja ääniä.

Turvallisuus perustuu siihen, että virkailijat eivät voi yhdessä sopia vaalivilpistä. He edustavat kilpailevia puolueita ja heillä on näin keskenään ristiriitaiset tavoitteet, jotka valjastetaan valvomaan vapaita vaaleja. Lisäksi kansallisen vaalin tuloksia heiluttava vaalivilppi vaatisi sitä, että vilppiä tehdään onnistuneesti sadoilla tai tuhansilla äänestyspaikoilla. Tämä vaatisi tuhansien ihmisten salaliiton – kaikista Suomen eri puolueista.

Digivaaleissa turvallisuus perustuu siihen olettamukseen, että vaalivilppiä tekevä ei pääse käsiksi järjestelmiin, joissa äänestys toteutetaan. Hyökkääjä, joka saa vaalijärjestelmät haltuunsa, voi tehdä käytännössä mitä tahansa. Nettivaaleissa tehtävät hyökkäykset ovat vielä helpompia sillä hyökkääjälle riittää, että murtautuu onnistuneesti käyttäjien huonosti suojattuihin tietokoneisiin ja kännyköihin.

Perinteisen vaalin turvallisuus on kuin puolustusta syvyydessä. Pieni haavoittuvuus tai murtuma ei johda katastrofaaliseen puolustuksen kaatumiseen. Digivaalien turvallisuus on taas luonteeltaan kuin Maginot-linja. Jos hyökkääjä löytää tiensä sen ohi, myös sota on ohi.

Lopuksi

Digivaalit tarjoavat harvinaisen vähän hyötyjä ja niillä on merkittäviä turvallisuushaittoja, jotka toteutuvat juuri silloin, kun turvallisuutta kaivataan eniten. Vaalit pitää voida käydä luotettavasti myös silloin, kun koko demokratian kohtalo on vaakalaudalla – tapahtui tämä sitten ensi vuonna, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä. Siksi vaalien pitää toimia myös poikkeusolosuhteissa.

 

Suomen nykyinen vaalijärjestelmä on rakennettu toimimaan sisällissodan jälkeisessä epäluottamuksen ilmapiirissä. Siksi suomalaiset äänestävät tanskalaisten ohella maailman vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa. Ei heitetä sadan vuoden kansallista työtä hukkaan.

Muita kirjoituksia digitaalisista vaaleista:
Digivaalit vaarantavat kansallisen turvallisuuden
Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa? 

Kolmas teollinen vallankumous ja länsimaisen yhteiskunnan murros

Ensimmäinen teollinen vallankumous pääsi vauhtiin noin 200 vuotta sitten. Avain tähän muutokseen oli kyky rakentaa koneita, jotka pystyivät korvaamaan ihmisen näppäryyttä ja rajatuissa tapauksissa myös ulkoisia voimanlähteitä tuuli-, vesi- ja höyryvoiman muodossa.

Ensimmäinen teollinen vallankumous tuotti valtavan murroksen. Kun aiemmin valta mitattiin sillä, kuinka lähellä olit kuningasta tai kuinka paljon tuottavaa maata omistit, tulivat haastajiksi kapitalistit. Siis ne, jotka rakensivat tehtaita tuottamaan asioita maailman markkinoille. Aatelisto ei koskaan toipunut tästä iskusta.

spinning_jenny

Kehruujenny (Wikipedia)

Hyvin toimeentulevien perinteisten käsityöläisten asema ja tulot kärsivätt. Ei siis ihme, että teollistuminen toi mukanaan myös vastareaktion luddiittien muodossa. Käsityöläiset vastustivat teollistumisen tuomaa hintojen halpenemista tuhoamalla valmistamiseen käytettäviä koneita. Teollistumisen luomat säröt vallan rakenteissa kasvoivat ja huipentuivat vuonna 1848, kun vallankumouksellinen aalto levisi läpi Euroopan.

europe_1848_map_en

Vallankumouksien aalto Euroopassa 1848-1849. (By Alexander Altenhof*)

Kun teknologia, talous ja kulttuuri muuttavat ihmisryhmien ja ideoiden välisiä valtasuhteita, yhteiskunta voi jäädä pitkäksikin aikaa elämään vanhassa rakenteessa, mutta lopulta todellisuus ottaa yhteiskunnan kiinni ja säröt muodostuvat murtumiksi ja lopulta yhteiskunnalliseksi murrokseksi.

Samalla tavalla kävi toisen teollisen vallankumouksen kanssa. Silloin uutena tekijänä oli ihmiskunnan kyky valjastaa ulkoinen energia sähkön ja polttomoottorin muodossa missä tahansa. Unelmoitiin, että tämä uusi mahdollisuus vapauttaa ihmiskunnan paikan kahleista ja tuo mukanaan tasa-arvon.

electricity-19th-century

Sähkö mullisti maailman

Toisin kävi. Tuli maailmanlaajuinen vallankumouksien aalto, kaksi maailmansotaa ja kylmä sota. Valta siirtyi tehtaiden omistajilta niille, jotka kykenivät hallitsemaan globaaleja arvoketjuja.

Jokaisessa yhteiskunnassa on aina olemassa oleva vallan rakenne, joka on sopeutunut lähihistoriassa vallinneeseen kulttuuriseen, teknologiseen ja taloudelliseen ympäristöön. Uusi teknologia, kirjapainoista radion ja television kautta internettiin ja robotiikkaan, tarjoaa ihmisille uusia mahdollisuuksia. Samalla erilaisten tuotteiden ja palveluiden suhteelliset hinnat muuttuvat ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat.

Vanhat rakenteet murentuvat ja uutta rakentuu tilalle.

Nyt elämme kolmatta teollista vallankumousta. Siinä yksi kerrallaan koneet korvaavat asioita, joihin aiemmin tarvittiin ihmisaivoja. Yhteiskunnan ja vallan rakenteet muuttuvat ja olemassaolevat säröt etsivät tapaa purkautua. Valta siirtyy niille, jotka kykenevät hyödyntämään ja rakentamaan tarkoitukseensa tehokkaita verkostoja. Murroksesta kertoo niin suurten kaupunkien ja muiden alueiden välisen kuilun kasvaminen kuin oikeistopopulismin nousukin.

*Alexander Altenhof – Own work. Source of Information:Historical atlases– Ramsay Muir, George Philip (ed.): Philip’s New School Atlas of Universal History, George Philip & Son, Ltd., London 1928– Dr. Walter Leisering (ed.): Putzger Historischer Weltatlas, Cornelsen Verlag, Berlin 1992, ISBN 3-464-00176-8– Bayerischer Schulbuch-Verlag (ed.): Großer Historischer Weltatlas, Dritter Teil, Neuzeit, Bayerischer Schulbuch-Verlag, München 1981, ISBN 3-7627-6021-7– Prof. Dr. Vadim Oswalt u. Prof. Dr. Hans Ulrich Rudolf (ed.): Klett-Perthes Atlas zur Weltgeschichte, Ernst Klett Verlag, Stuttgart 2011, ISBN 978-3-12-828194-0– Zentralinstitut für Geschichte der Akademie der Wissenschaften der DDR (ed.): Atlas zur Geschichte, Band 1, VEB Hermann Haack, Gotha 1989, ISBN 3-7301-0040-8– Domokos György (ed.): Történelmi atlasz a középiskolák számára, Kartográfiai Vállalat. Budapest, Budapest 1989, ISBN 963-351-422-3Other publications– Mike Rapport: 1848. Revolution in Europa, Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Lizenzausgabe des Konrad Theiss Verlags, 2011, ISBN 978-3-534-23963-4, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=50960616)

Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa?

Digitaalisaatio voisi demokratian kannalta tarkoittaa mallia, jonka perustana on virtaava demokratia (liquid democracy). Siinä kuka tahansa voi toimia päätöksenteon edustajana ja edustajan mandaatti on suoraan suhteessa siihen kuinka moni on tälle mandaatin antanut. Ihmiset voisivat halutessaan siirtää mandaatin yhdeltä ihmiseltä toiselle milloin vaan.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen puolusti Hesarissa hallituksen päätöstä edistää digitaalisia vaaleja hallituksen digitalisaatio-ohjelmalla. Johtoajatuksena kirjoituksessa on se, että digitalisaatio on edistystä ja siksi vaalitkin pitää digitalisoida.

Vehviläinen ei näytä ymmärtävän sitä, mistä digitalisaatiossa on kyse.

Tietokoneiden tulon jälkeen pitkään ihmeteltiin sitä, miksi tietokoneet eivät nostaneet tuottavuutta. Syynä oli se, että organisaatiot eivät muuttaneet toimintapojaan. Tuottavuuden kasvu vaatii sitä, että toimintatavat rakennetaan uudestaan, eikä vain siirretä olemassaolevaa menetelmää tietokoneelle.

Kun AirBnB digitalisoi hotellialan, se rakensi digitaalisen alustan, jossa kuka tahansa voi vuokrata omaa asuntoaan ja loi uusia palveluita niin matkustajille kuin yöpymispaikan vuokraajillekin. Kun rakennusyhtiö rakentaa alustan, josta voi palkata (vertaisarvioituja) osaajia rakennustyömaalle, se muuttaa alan henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa rakennetta. Digitalisaatio on sitä, että suunnitellaan järjestelmän toiminta käyttäjän tarpeista lähtien uudestaan.

Se perinteinen vaihtoehto, jossa olemassaolevat prosessit siirretään sellaisenaan digitaalisiksi, tuottaa paljon kustannuksia ja vähän hyötyjä. Siksi tietokoneistuminen ei pitkään aikaan lisännyt tuottavuutta tai muuttanut organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteita. Nyt suunnitellussa vaalien sähköistämisessä on kyse juuri tästä.

Sähköinen äänestäminen on vanhanaikainen yritys digitoida varsin hyvin toimiva äänestysjärjestelmä koskematta demokratian rakenteisiin. Lopputulos on kuin paluu 90-luvulle; kallis, sisältää merkittäviä riskejä ja tuottaa vähän hyötyjä.

Mitä digitalisaatio sitten voisi tarkoittaa edustuksellisen demokratian osalta?

Virtaava demokratia (liquid democracy) on suoran demokratian malli, jossa jokainen voi käyttää omaa ääntään itse tai käyttää edustajaa, jolle antaa valtakirjan toimia puolestaan. Edustajan mandaatti (ja siis käyttämien äänien määrä) on suoraan suhteessa siihen kuinka monelta edustaja on mandaatin saanut. Mandaatin voi myös ottaa pois milloin vain, eikä ainoastaan neljän vuoden välein vaaleissa.

Virtaava demokratia kuvaesimerkki

Virtaavassa demokratiassa kukin ihminen voi halutessaan antaa jollekulle toiselle valtakirjan äänestää puolestaan – ja tämä voi puolestaan antaa valtakirjan jollekulle eteenpäin. Näin vasemmanpuolisessa kuvassa alimmaisena oikealla oleva henkilö käyttää 8 hengen ääniä päätöksenteossa. Keskimmäisessä kuvassa yksi ihminen päättää poistaa oman mandaattinsa omalta delegaatiltaan, jolloin tämä saa käyttää ääntään itse. Lopuksi tämä antaa mahdaatin uudelle henkilölle, jolloin oikealla alhaalla olevan delegaatin äänivalta nousee 9 ääneen.

Ei virtaava demokratia ole mallina valmis. Sen edistäminen vaatii tutkimusta ja ihan konkreettisten ongelmien ratkaisemista alkaen siitä tarvitseeko äänen delegoimisen olla anonyymiä, voidaanko rakentaa järjestelmä, joka sen tekee turvallisesti ja luotettavasti ja aina siihen, minkälaisia vaikutuksia virtaavalla demokratialla on yhteiskunnan toimintaan.

Paperivaalien digitoimisen sijaan Suomen kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään uusia demokratian tapoja. Virtaava demokratia osoittaa, että digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden tuoda demokratian lähemmäksi kansalaisia. Malli ei ole vielä valmis otettavaksi käyttöön, mutta sitä on syytä tutkia. Luonteva paikka kokeilulle löytyy kuntapolitiikasta, jossa tehdään asukkaita lähellä olevia päätöksiä.

Lue myös ajatuksiani sähköisten vaalien turvallisuudesta.

Digivaalit vaarantavat kansallisen turvallisuuden

Väitellessäni kesällä 2011 siitä, miten Internet arkkitehtuuria voitaisiin kehittää turvallisempaan ja informaatiokeskeisempään suuntaan päätin, että seuraavaksi haluan tutkia jotain millä on konkreettisempaa merkitystä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiselle.  Aikani pohdittua päädyin tekemään työtä kyberturvallisuuden parissa.

Minun kiinnostukseni heräsi, kun huomasin, että digitalisaatio ja tietoverkot olivat levinneet puhtaan informaation käsittelystä teollisiin järjestelmiin, automaatiojärjestelmiin ja muihin yhteiskuntaamme pyörittäviin järjestelmiin. Tutkin 2010-luvun ensimmäisinä vuosina muun muassa sitä, miten voimme selvittää yhteiskuntamme haavoittuvuuden verkkohyökkäyksiä kohtaan ja miten turvallisuutta voidaan parantaa teknologian ja lainsäädännön keinoin.

Nämä teemat nousivat taas mieleeni, kun näin pari päivää sitten YLEn uutisen, jossa kerrottiin hallituksen selvittävän taas digitaalista äänestystä.

Vaaleilla valitut edustajat ovat kansallisen turvallisuuden ensimmäinen puolustuslinja

Rehelliset ja avoimet vaalit ovat välttämätön osa demokraattista yhteiskuntaa. Vaaleilla valitut päättäjät voivat esimerkiksi lakkauttaa Suomen valtion, liittää Suomen Venäjään tai julistaa sodan muuta maailmaa vastaan – tai vain päättää olla tekemättä mitään tilanteessa, jossa venäläiset vihreät miehet ilmestyvät destabiloimaan Suomen valtiota.

Suomalaisen yhteiskunnan säilyminen riippuu siitä, että meillä on vapaat vaalit, joita suurvaltakaan ei voi väärentää. Vaalijärjestelmää pitää siis arvioida seuraavaa uhkaa vastaan:  kykeneekö miljardibudjetilla varustettu vieraan suurvallan tiedustelupalvelu muuttamaan merkittävästi Suomessa järjestettyjen valtakunnallisten vaalien lopputulosta

Yksittäisiä ihmisiä on helppo manipuloida, mutta ihmisillä toimivaa vaalijärjestelmää ei

Yksittäistä ihmistä on yllättävän helppo manipuloida tekemään asioita, joita tämän ei pitäisi tehdä. Monissa asioissa, joiden turvallisuus on tärkeää, ihminen on se heikoin lenkki. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea vaikka Kevin Mitnickin tarinoita* siitä kuinka sosiaalisilla taidoilla päästään sisään jos jonkinlaisiin paikkoihin ja saadaan yksityistä tai salaista tietoa.

Ihmistä ei kuitenkaan yleensä saa tekemään mitä tahansa, vaan lähinnä asioita, jotka vaikuttavat tämän mielestä normaaleilta tai järkeviltä. Sosiaalisessa manipuloimisessa on kyse siitä, että saadaan haitallinen asia vaikuttamaan normaalilta ja järkevältä. (Lisäksi jokin joukko ihmisistä on lahjottavissa tai kiristettävissä.)

Sen sijaan on vaikeaa houkutella iso joukko ihmisiä toimimaan väärin juuri hyökkääjän haluamalla tavalla.

Esimerkiksi kelpaa vaikka ääntenlaskujärjestelmä. On käytännössä mahdotonta houkutella kaikki tai edes suurin osa suomalaisten vaalien ääntenlaskijoista laskemaan äänet väärin samalla tavoin. Nykyisten vaalien turvallisuus syntyy siitä, että ihmiset ovat itsenäisiä ja erilaisia toisistaan, eri puolueista tulevat ihmiset vahtivat toisiaan ja sama tekniikka käytettynä yhteen ihmiseen ei tuota tismalleen samaa lopputulosta kuin toiseen ihmiseen.

Todennäköisyyslaskentaa käyttäen asian voi havainnollistaa näin:

  1. Jos hyökkääjän tarvitsee vakuuttaa yksi ihminen toimimaan väärin ja todennäköisyys yhden ihmisen vakuuttamiseen on 20% ja tämä voi kokeilla kymmenentä eri henkilöä, on hyökkääjällä 90% mahdollisuus onnistua.
  2. Jos hyökkääjän tarvitsee vakuuttaa kaikki kymmenen ihmistä, on hyökkääjällä 0,00001% mahdollisuus onnistua.

Vaalivilppi isossa mittakaavassa on mahdotonta, koska se vaatisi samanaikaisesti satojen tai tuhansien eri puolueista tulevien ihmisten vakuuttamista väärentämään vaalitulokset juuri samalla tavalla.

Tietokoneiden ja ohjelmistojen manipuloiminen

Tietokoneessa pyörivän ohjelmiston manipuloiminen on vaikeampaa kuin ihmisen, jos ohjelmiston ja tietokoneen turvallisuuteen on panostettu. Mutta jos hyökkääjä onnistuu pääsemään järjestelmään käsiksi, hän voi laittaa järjestelmän tekemään käytännössä mitä tahansa.

Kun hyökkääjänä on suurvalta, tämä voi hankkia käyttöönsä tismalleen samanlaiset laitteet kuin hyökkäyksen kohteena on ja harjoitella hyökkäystä niin monta kertaa, että kaikki menee oikein. Näin Yhdysvallat menetteli hyökätessään vuosikausia kenenkään huomaamatta Stuxnetilla Iranin ydinohjelman kimppuun.

Edes äänestyslaitteiden määrä ei auta – oli sitten laitteina vaalipisteisiin sijoitettavat äänestystietokoneet tai kuluttajien omat tietokoneet tai kännykät. Kaikki äänestystietokoneet ovat samanlaisia ja niissä on sama ohjelmisto. Hyökkääjälle riittää, kun pystyy murtamaan yhden. Saman hyökkäyksen voi kopioida kaikkiin muihin laitteisiin. Tälle ongelmalle on olemassa oma nimikin: monokulttuuri.

Kun hyökkääjä sitten löytää tavan päästä käsiksi äänestysjärjestelmään, tämä voi asentaa sinne ohjelmiston, joka väärentää vaaleja tavalla, joka on mahdotonta havaita.

Johtopäätöksiä

Vaalit ovat ensimmäinen puolustuslinja vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan ja sen vihollisten välissä. Siksi niiden turvallisuutta pitää tarkastella osana kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin kansakunnan selviämisestä ja kohtalosta.

Maantieteelle emme mahda mitään. Meillä on naapurissamme Venäjä, joka on aggressiivinen laajentumishaluinen suurvalta ja joka on käyttänyt vaalivilppiä niin historiassa kuin nykyäänkin saavuttaakseen omat tavoitteensa. Baltian maat katosivat maailman kartalta 50 vuodeksi. Vaalivilppiä käytettiin oikeuttamaan niiden liittäminen osaksi Neuvostoliittoa. Krimin niemimaa liitettiin osaksi Venäjää vaalivilpin keinoin. Yhdysvalloissa venäläiset hakkerit ovat tunkeutuneet presidentinvaalien äänestäjärekisterijärjestelmiin ja turvallisuusalan huippunimet ovat huolissaan siitä voidaanko Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksia edes pitää luotettavina.

Vaalien turvallisuuden pettäminen on uhka Suomen valtion olemassaololle. Meillä ei ole varaa mokata kerran ja korjata virheitämme, sillä meitä ei välttämättä ole enää olemassa, jos vihamielinen suurvalta pääsee päättämään vaaliemme tuloksen.

Pysytään turvallisessa paperisiin äänestyslippuihin perustuvassa vaalijärjestelmässä ja pidetään huolta siitä, että lapsenlapsemmekin pääsevät kasvamaan vapaassa ja demokraattisessa Suomessa.

Mikko Särelä on tietoverkkoteknologian tohtori ja työskennellyt digitaalisten järjestelmien turvallisuuden parissa kohta kaksikymmentä vuotta. 

* ”The Art of Deception: Controlling the Human Element of Security”, Kevin Mitnick, William Simon ja Steve Wozniak ja ”The Art of Intrusion: The Real Stories Behind the Exploits of Hackers, Intruders and Deceivers”, Kevin Mitnick ja William Simon

Helsingistä ihmisten ideoiden ja osaamisen käyttöliittymä

Pekka Saurin ja Mikko Särelän yhteiskirjoitus on alunperin julkaistu Suomen Kuvalehdessä. 

Ihmiskunta muuttaa vilkkaasti kaupunkeihin, joihin keskittyy yhä suurempi osa ihmisten osaamisesta ja kokemuksesta. Kaupungeissa tehtävät ratkaisut ovat avainasemassa tämän potentiaalin valjastamisessa. Suomessa katseet kääntyvät ensi sijassa Helsinkiin.

Yksi merkittävistä maailmaa muuttavista trendeistä on se, että AirBnB:n ja Googlen kaltaiset tiedon vapaaseen jakamiseen perustuvat alustayritykset valtaavat markkinoita vanhoilta yrityksiltä. Syynä on internetin tuoma murros, jossa käyttäjämäärän kasvu kasvattaa käyttäjien tuotteesta saamaa hyötyä ja arvoa. Tämä synnyttää itseään ruokkivan kehän, jossa osallistujien saama hyöty kasvaa uusien ihmisten tullessa mukaan.

Myös kaupunki on syytä nähdä alustana, jonka tehtävä on mahdollistaa arvoa luovaa vuorovaikutusta.

Kaupungit ovat luonteeltaan tuotannon ja kulutuksen keskittymiä. Kaupungit tarjoavat runsaasti tuotteita, palveluita ja toimintaa niin asukkailleen kuin vieraillekin. Vielä 1990-luvulla kaupunkiin muuttava joutui turvautumaan lehti-ilmoituksiin ja ilmoitustauluihin esimerkiksi harrastusryhmien löytämiseksi tai perustamiseksi. Nyt ämä käy helposti ja reaaliaikaisesti verkossa. Post-lokaalinen, ylipaikallinen internet parantaa myös paikallisen toiminnan edellytyksiä.

Kaupungit – ja julkishallinto ylipäätään – ovat perinteisesti toimineet tiedon säätelijöinä ja joskus panttaajinakin estäen uutta luovan toiminnan. Tämä asetelma on nyt muuttunut. Julkishallinnolla ei enää ole monopolia tietoon. Kommunikaatioteknologian huima eteneminen on johtanut tilanteeseen, jossa käytännöllisesti katsoen jokaisella kansalaisella on taskussaan sekä kaikki maailmassa julkaistu tieto että lukuisia julkaisualustoja.

Kaupungin mieltäminen arvoa luovana alustana edellyttää myös osallisuuden käsitteen uutta määrittelyä. Kansalaisten osallisuus ja osallistaminen on nähty voittopuolisesti demokratian näkökulmasta – kuka päättää, millä prosessilla päätetään, ketä on kuultu, onko otettu huomioon.

Tämä on tietenkin keskeinen osallisuuden määritelmä, mutta se on jättänyt katveeseen toisen vähintään yhtä tärkeän: kuinka yksilöiden ja yhteisöjen osaaminen ja muu potentiaali saadaan parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien käyttöön?

Jotta tässä onnistuttaisiin, seuraavien perusedellytysten pitää täyttyä: ilmaisunvapaus, tiedon avoimuus, tasa-arvo ja riittävä koulutustaso. Suomessa kaikki nämä elementit ovat tarjolla. Erityisesti Helsingin kaupunkiyhteisöllä korkeine koulutustasoineen, avoimen datan ohjelmineen ja lukuisine keskustelufoorumeineen on kansainvälisessäkin vertailussa poikkeuksellisen hyvä tilaisuus kehittyä uutta arvoa luovaksi alustaksi.

Kaupunkiorganisaation tulee oppia ymmärtämään itsensä kaupunkilaisten toiminnan ja keskinäisen vuorovaikutuksen edesauttajana. Helsingin kaupunginvaltuuston vastikään hyväksymä pormestari- ja toimialamalli avaa toimintakulttuurin muutokselle hienot mahdollisuudet. Helsinki voi toimia edelläkävijänä avoimeen tietoon ja vapaaseen keskusteluun perustuvan yhteiskunnan rakentamiselle. Tästä tulevat hyötymään niin Suomi kuin maailmakin.

Pekka Sauri on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Mikko Särelä on tietoverkkotekniikan tohtori ja Aalto Living+ -alustan projektipäällikkö.