Eroon kotitöistä

Meidän perheen arkirutiineihin kuuluu se, että töistä tullessani käyn kaupassa ostamassa päivän ostokset. Kolmen lapsen perheessä sitä kotiin kannettavaa ruokaa kertyy hämmästyttävät määrät. Kymmenen kilon kasseissa on kannettavaa. Onnellinen saa olla siitä, että meidän lapsille hedelmät maistuvat hyvin.

Robot-kitchen

Robottikeittiö laittaa ruoan ja siivoaa jälkensä itse

Ilta kuluu suurelta osin ruoanlaiton, iltaruoan ja keittiön siivoamisen parissa samalla, kun puoliso pyykkää. Lelujen siivous, lastenhoito ja nukuttaminen vievät sitten loppuajan. Kaiken tämän päälle tulee vielä kaikki epäsäännöllinen metatyö. Joissakin perheissä päälle tulee vielä lasten kuskaaminen harrastuksiin.

Ei siis ihme, että meillä odotetaan ruoan laittavaa ja keittiön siivoavaa robottikeittiötä kuin kuuta nousevaa. Tämä keittiö osaa kokata mitä tahansa mitä ihminenkin. Sille voi opettaa omat parhaat reseptinsä ja netistä voi hakea muiden tekemiä reseptejä. Vaikka pidän ruoanlaitosta, on viidelle ihmiselle kokkaaminen täyttä työtä. Paljon mukavampaa olisi itse laittaa ruokaa silloin, kun haluaa ja jättää arkinen ruoanlaitto koneen tehtäväksi.

Iso osa perheiden ajasta kuluu rutiinitöihin, jotka on vaan pakko tehdä.

Haluaisin myös robotin, joka kerää lattialle unohtuneet lelut ja vaatteet ja laittaa ne paikoilleen; robotin, joka lajittelee pyykit pesukoneeseen, taittelee kuivumaan ja viikkaa ne kaappiin. Ja sitä metatyötäkin varten voisi olla paljon nykyistä parempia välineitä. Mihin sinä käyttäisit kaiken kotitöistä vapautuvan ajan?

Screen Shot 2016-04-10 at 9.45.23 AM

Pienten lasten vanhemmat tekevät paljon pidempää päivää kuin muut.

 

Kotityön tuottavuuden kasvulla oli merkittävä rooli naisten työmarkkinoille siirtymisessä ja tasa-arvon kehitysaskeleissa. 70-luvun jälkeen alkoi kuitenkin stagnaatio. Kotityön määrä ei ole Suomessa viimeisen 30-vuoden aikana paljoa muuttunut. Ainoa muutos on se, että miehet viettävät enemmän aikaa lastenhoidon parissa. Liekö sattumaa, että työtasa-arvo on monessa suhteessa polkenut paikallaan viime vuosikymmenet?

Sata vuotta sitten kotityö oli murroksessa. Sähkön yleistymisen myötä markkinoille alkoi tulla uusia kodinkoneita, jotka helpottivat ihmisten – erityisesti perheiden arkea: jääkaappi ja pakastin, sähköuuni ja liesi, pölynimuri, pesukone ja astianpesukone, vesiputket ja sisävessat ja (rikkaammissa perheissä) hevoset korvannut auto.

home and paid work women 1900s

Tältä näyttää tuottavuusloikka kotona. Naisten tekemän kotityön määrä putosi radikaalisti 1900-luvun aikana. (Luvut Yhdysvalloista sillä suomalaisia vastaavia lukuja en onnistunut löytämään.)

Kotityöväheni aina 80-luvulle asti – ja samalla naisten osallistuminen työmarkkinoille kasvoi. Pohjoismaissa hyvinvointivaltion rakentaminen näytteli merkittävää roolia. Valtio panosti merkittävästi työllisyyttä nostaviin päivähoidon ja koulutuksen kaltaisiin toimintoihin.

Tekniset ja yhteiskunnalliset kotityötä vähentävät innovaatiot olivat merkittävä hyvinvoinnin ja talouskasvun lähde. Ensi vuonna julkaistava robottikeittiö on vasta alkua. Haasteita löytyy niin teknisen toimivuuden, turvallisuuden ja huoltotarpeen suhteen kuin myös oikean bisnesmallin ja käytettävyyden puolella. Mutta jos haasteet onnistutaan ratkaisemaan, tulee koti kokemaan isoimman muutoksen sitten jääkaapin ja sähköhellan.

Internetin piti tehdä kaupungeista tarpeettomia. Toisin kävi.

Julkaistu Locus-lehden kolumnina…

Internet on kaikkialla maailmassa kiihdyttänyt kaupungistumista – erityisesti suurkaupungistumista. Internet parantaa suurkaupungin elämää enemmän kuin pikkukaupungin tai maaseudun. Siinä missä pikkukaupungissa saivat Internetin myötä kaikki samat tavarat kuin suurkaupungin asukkikin, sai suurkaupunkilainen mahdollisuuden löytää kaiken mahdollisen ja mahdottoman muutamalla napin painalluksella.

Urbanismi toi lapsiperheet kaupunkiin. Esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa lasten määrä on kasvanut kymmenillä prosenteilla kymmenessä vuodessa. Ennätyksen teki Vallila, jossa lapsia on nyt 60% enemmän kuin vuonna 2005.

Yhtenäiskulttuuri jäi 80-luvulle. Internet toi mukanaan markkinoiden ja sosiaalisen kentän pirstoutumisen, jossa ihmisten kiinnostukset pilkkoutuvat aina vain erikoistuneempiin aiheisiin. Sosiaalisen kentän pirstoutuneisuus vetää ihmisiä suurkaupunkeihin. Haasteena onkin löytää itseä kiinnostavat ihmiset ja tapahtumat. Internet ei muuta ihmisten fyysistä etäisyyttä, mutta löytää neulan heinäsuovasta hetkessä.

Erikoistumisen hyödyt eivät rajaudu vain työhön ja markkinoihin. Maaseudulla valitetaan, miksi toimintaa järjestetään niin paljon ja monipuolisesti vain Helsingissä. Eikö tapahtumia voisi tuoda muuallekin? Ei ymmärretä sitä, että toimintaa järjestävät ihmiset ensisijassa itselleen ja kavereilleen. Suuressa kaupungissa on väestöpohjaa, josta löytää aktiivisia samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä.

Internet on muuttanut sitä, miten kaveriporukoita syntyy ja vapaa-aikaa vietetään. Ravintolapäivät, popup-kulttuuri ja kaupunkiaktivismi tekevät sosiaalisesta ympäristöstä avoimemman. Kaupungit tarjoavat uudelle tulokkaalle runsain mitoin mahdollisuuksia löytää sen juuri itselle sopivan porukan.

Ihminen on sosiaalinen. Kaipaamme halauksia; että voimme kuulla, kun rakkaat ystävämme nauravat onnesta; ja niitä hetkiä, kun voimme vain olla hiljaa ystäviemme kanssa. Näitä ei Internet korvaa. Siksi ihmiset muuttavat kaupunkeihin nopeammin kuin koskaan.

Kuvittele, että kaikki kaupungissa olevat tilat ovat jatkuvasti napin painalluksella käytettävissäsi. Teknologia siihen on jo olemassa. Se vaatii vain sitä, että joku yhdistää ubermäisen varausjärjestelmän kännykällä toimiviin lukkoihin taloudellisesti toimivaan bisnesmalliin. Funktionalistisen erottelun aika on ohi. Tilalla on monikäyttöisyyden tuoma tehokkuus.

Työ vapautuu konttorin kahleista. Itsenäisen työ ja rutiinitehtävät voidaan hoitaa etänä. Läsnäoloa tarvitaan niihin kontakteihin, jotka ovat merkityksellisiä: luottamuksen rakentaminen, suhteen ylläpito ja uuden luominen.

Samalla vaatimuksemme työympäristön laadulle nousevat. Kesämökki hakkaa avokonttorin keskittymistä vaativassa kirjoittamisessa ja palveluita täynnä oleva kaupunki lähiökonttorin palaverien- ja kokoustenpitopaikkana.

Muuttuva työelämä muokkaa myös ihmisten liikkumistottumuksia. Ja aina siellä, missä on paljon ihmisiä, on myös paljon liikettä.

Liikkumisen mullistus alkaa itseajavien autojen myötä. Ensin tulevat itse ajavat rekkajunat, sitten robotaksit, jotka kuskaavat paikasta toiseen huokeaan hintaan. Robottiautot lisäävät maantieverkoston kykyä välittää autoja merkittävästi, mutta vaikkeivät vaikuta välityskykyyn tiiviissä kaupunkirakenteessa. Kalleista pysäköintihalleista tulee kuollutta pääomaa.

Murros on nopeampi kuin ihmiset kuvittelevat. Yksi roboauto korvaa jopa kymmenen tavallista autoa, joten 80% markkinoista voidaan vallata muutamassa vuodessa. Edessä on aiempaa voimakkaampi jako urbaaniin ja muuhun ympäristöön. Itseajavat autot tekevät kulkumuotojen välillä vaihtamisen helpoksi. Raiteita tarvitaan tulevaisuudessakin sinne, missä kulkee paljon ihmisiä.

Työn murros on vasta alkamassa. Informaatioteknologia syö perinteisiä keskiluokkaisia ammatteja ja irroittaa toisistaan vanhoja. Keskiarvon ja keskimääräisyyden aika on ohi. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka ovat globaalisti parhaita, vaikka kapealla erikoisalalla.

Kaupunkien voitto -pamfletin julkistamistilaisuus 7.10.

Olen viime kuukausina kirjoittanut Osmo Soininvaaran kanssa EVAlle pamflettia Kaupunkien voitto. Julkistustilaisuus on avoin, mutta ilmoittautuminen pakollinen. Kopio virallisesta kutsusta alla.

KAUPUNKIEN VOITTO

Suurten kaupunkien kasvu tulee kiihtymään, Suomessa vielä enemmän kuin muualla. Suomen taloudellisen menestyksen kannalta keskeiset kasvavat elinkeinoalat viihtyvät parhaiten suurissa kaupungeissa.

Mitä rakennuspalikoita tarvitaan kaupunkien voittoon?

EVAlla on ilo kutsua Sinut EVA Pamfletin Kaupunkien voitto – Kuusi keinoa vapauttaa kaupunkien kasvu julkistustilaisuuteen

Keskiviikkona 7. lokakuuta klo 16 -17.30.
Paikka: Virgin Oil Co. (Kaivopiha, Mannerheimintie 5, Helsinki)

Pamfletin ovat EVAlle kirjoittaneet tietokirjailija, pitkän uran Vihreiden edustajana politiikassa tehnyt Osmo Soininvaara sekä Mikko Särelä, TkT, projektipäällikkö Aalto-yliopistolta.

Teoksen esittelyn jälkeen keskusteluun osallistuvat myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen sekä Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.

Tilaisuus jatkuu viinitarjoilulla.
Lämpimästi tervetuloa!
Matti Apunen
Johtaja
EVA

Julkistustilaisuuteen ilmoittautumiset viimeistään maanantaina 5.10. klo 12:
http://www.eva.fi/kaupunkien-voitto-ilmo/

Lisätietoja: viestintäpäällikkö Henna Hopia,
henna.hopia@eva.fi, +358 45 601 8886

Kaupunkien digitalisoituminen: elämänlaatu ja harrastukset

Historiallisesti suuret kaupungit kykenivät tarjoamaan ihmisille monenlaisia harrastuksia ja mahdollisuuden löytää samanmielisiä ihmisiä. Tämä on ollut tärkeää monille alakulttuureilla ja ehkä samalla yksi syy siihen, miksi suuret kaupungit ovat historiallisesti olleet suvaitsevaisempia kuin muut paikat. Monin tavoin erilaiset ihmiset hakeutuvat suuriin kaupunkeihin ja tekevät niistä kotinsa.

Harrastusten ja ihmisten löytäminen oli kuitenkin vaikeaa – ainakin, jos kyse oli vähänkään harvinaisemmasta kiinnostuksen kohteesta.

Tällä ei ole niin suurta väliä sille, jonka harrastukset ja ihmismaku edustaa valtavirtaa. Pienestäkin kaupungista löytää kavereita pelaamaan jalkapalloa (tai Pohjanmaalla pesäpalloa), mutta roolipeliseuran tai poikien ringettejoukkueen löytäminen onkin jo paljon vaikeampaa. Kahdenkymmenentuhannen asukkaan kaupungissa yhden ikäluokan koko on noin 200 lasta. Jos harrastusta harrastaa yksi sadasta suomalaisesta, on koko kaupungissa keskimäärin kaksi harrastajaa per ikäluokka – aika vähän siis.

Suurilla kaupungeilla oli siis tarjottavaa kaikille niille, jotka eivät osuneet gaussin käyrän keskelle kiinnostuksen kohteissaan – sitä enemmän, mitä suurempi kaupunki. Valitettavasti mitä suurempi kaupunki, sen vaikeampaa myös niiden ihmisten ja harrastusten löytäminen oli. Tämä rajoitti suurten kaupunkien tuomaa elämänlaatua lähinnä niihin, jotka kasvoivat kaupungissa, joilla oli aikaa ja energiaa etsiä uusia harrastuksia ja ihmissuhteita ja niihin, joilla esim. opiskeluympäristö tai olemassaolevat ihmissuhteet toivat tämän tullessaan.

Internet muutti tämän kaiken.

Samanmieliset voivat löytää toisensa Internetissä ja ylläpitää keskinäisiä ihmissuhteita. Mutta me ihmiset olemme silti sosiaalisia olentoja ja kaipaamme sitä, että nämä ystävämme voivat piipahtaa meille kylään, että voimme mennä naapurin kallioille istumaan ja nauttimaan kesästä tai mennä yhdessä säännöllisesti harrastamaan. Näitä niin kutsuttuja voimakkaita ihmissuhteita Internet ei korvaa – se täydentää niitä ja tekee mahdolliseksi löytää kavereita, joiden kanssa synkkaa yhä paremmin.

Toisin kuin 90-luvulla kuviteltiin, Internet ei poistanut ajan, paikan ja tilan merkitystä ja tehnyt kaupungeista tarpeettomia. Sen sijaan se teki kaupunkien sosiaalisesta ympäristöstä helpommin käytettävän. Siksi Internet toi mukanaan kaupungistumisen uuden nousun.

Joku voisi väittää, että gaussinkäyrän reunalla on vain vähän ihmisiä. Tämä pitää paikkansa, kun puhutaan yksittäisestä harrastuksesta. Mutta ihmiset ovat kiinnostuneita monista asioista ja näillä on monenlaisia tarpeita. Riittää, jos on yhdessä tai kahdessa tärkeässä asiassa gaussinkäyrän reunalla. Ja aika iso osa ihmisistä on.

Kaupunkien digitalisoituminen: robottiliikenteen vaikutukset liikenteeseen (2)

Kirjoitussarjan edellisessä tekstissä kävin läpi robottiliikenteen historiaa ja teknisiä mahdollisuuksia. Tässä osassa lähden siitä oletuksesta, että autot jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa osaavat ajaa itse. 

Mitä tapahtuu, kun itseajavat autot tulevat? 

Jos omistat auton, joka ajaa itse, voit käyttää ajomatkan johonkin muuhun. Lukea kirjaa, kirjoittaa sähköposteja, tehdä töitä, pitää yhteyttä ystäviin ja perheeseen tai keskittyä olemaan muiden matkustajien kanssa. Matkustamisen aikakustannus alenee, kun liikkuminen ei ole enää niin ikävää.

Työhön voi ajaa vähän pidemmän matkan ja omakotitaloa kaipaavat voivat työmatkojen syömän ajan puolesta hankkia sen asunnon aiempaa kauempaa. Tämä sillä oletuksella, että ajettujen kilometrien euromääräiset kustannukset eivät kasva liian korkeiksi.

Toisaalta: miksi omistaisit auton itse? Entä jos joku Uberin tai Kutsu Plusan kaltainen yritys tarjoaa liikkumista palveluna ja maksat vain käytöstä? Hintaluokka voisi olla joitakin kymmeniä senttejä kilometriä kohden eli samaa luokkaa kuin nykyään arvioidaan oman auton kilometrikustannuksiksi. Ehkä jopa alempi siksi, että oma auto on tyhjän panttina 95% ajasta ja näin pääomakustannukset ovat kilometriä kohden suurempia kuin jatkuvassa käytössä olevissa robottitakseisa.

Kun (nykyään) auto on hankittu, sitä kannattaa käyttää lähes kaikkiin matkoihin. Marginaalikustannukset ovat mitättömät, vaikka keskimääräiset kilometrikustannukset ovatkin korkeat. Robottitaksi tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon niille, jotka haluavat liikkua autolla joskus mutta eivät aina. Omistusautosta tulee harrastus- ja työväline.

Muutos auton omistamisesta kilometripohjaiseen maksamiseen muuttaa myös sen miten teemme valintoja eri kulkutapojen välillä ja parantaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suhteellista kannattavuutta.

Liikenteelliset vaikutukset

Robottiautot voivat tehdä liikenteestä paljon turvallisempaa kuin se on nykyään. Automaatti ei nuku, se reagoi yllättäviin tilanteisiin välittömästi ja kykenee kommunikoimaan jatkuvasti muiden liikenteessä olevien autojen kanssa. Kun onnettomuuskuolemat muuttuvat harvinaisemmiksi, kansalaisten ja median sietokyky edes niitä harvoja onnettomuuksia kohtaan katoaa tyystin.

Yksikään robottiautoja valmistava yritys ei voi ottaa sitä riskiä, että saavat niskaansa syytteen kansalaisten hengen vaarantamisesta. Siksi Googlen robottiauto on katuympäristössä paljon varovaisempi kuin ihmiskuski. Robottiautoja valmistavalla yrityksellä on paljon enemmän hävittävää kuin yksinäisellä kuljettajalla.

Lopputuloksena on se, että erityisesti kaupunkiliikenteestä tulee paljon aiempaa turvallisempaa ja jossain vaiheessa valtiot yksi kerrallaan kieltävät ihmiskuskit yleisillä kaduilla ja teillä.

Moottoriteillä robottiautot voivat ajaa pitkinä tiukasti toisissaan kiinni olevissa letkoissa. Tämä vähentää autojen energiankulutusta ja lisää moottoriteiden kykyä välittää liikennettä merkittävästi – ehkä jopa kaksin tai kolminkertaisesti nykyiseen verrattuna. Ratkaisu toimii kuitenkin vain siellä, missä koko letkan autot ajavat pitkiä matkoja samaan suuntaan ja risteykset on toteutettu eritasoliittyminä.

Kaupunkiliikenteessä näitä muutoksia ei ole näköpiirissä. Katuverkossa kapasiteetti määräytyy pitkälti siitä, miten risteyksissä risteävä liikenne tarvitsee aikaa. Autojen turvavälit ovat jo nyt hyvin pieniä eikä niiden pienentämisellä voida saada kuin ehkä joitakin kymmeniä prosentteja lisää välityskykyä irti risteyksestä.

Olen koettanut löytää edes yhden tutkimuksen, jossa tutkittaisiin robottiliikenteen vaikutusta kadun välityskykyyn ympäristössä, jossa on runsaasti jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ilman että merkittävästi heikennetään jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden asemaa. Toistaiseksi en ole sellaista löytänyt. Otan mielelläni vastaan vinkin, jos sellaiseen törmäätte.    Mutta huomatkaa, että siinä pitää tosiaan olla tutkittuna jalankulkijat ja pyöräilijät mukana. Jalankulkijat ja pyöräilijät eivät ole pieniä robottiautoja eikä risteyksen toimintaa voi ekstrapoloida pelkkien autojen välisestä toiminnasta.

Yhteenvetona voi todeta, että robottiauto tekee liikkumisesta autovyöhykkeellä helpompaa ja vaivattomampaa. Se myös vähentää tai poistaa pysäköintiin liittyviä ongelmia (siitä lisää omassa blogitekstissä) ja tekevät tarpeettomiksi vähän matkustajia keräävät bussilinjat. Liityntäliikenne hoitunee tässä tulevaisuudessa robotakseilla.

Kaupungissa robottiautot eivät sujuvoita henkilöautoliikennettä ja voivat jopa vähentää sen sujumista, kun roboautojen pitää liikkua myös tyhjinä seuraavaa matkustajaa hakien. Siksi tiiviissä kaupunkiympäristössä korostuu raideliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn rooli. Samalla liikkuminen tiiviistä kaupungista ulos helpottuu, kun robotaksit tarjoavat kaikille ne liikkumismahdollisuudet, joita nyt on vain niillä, jotka tarvitsevat autoa usein (ja ovat valmiit tekemään autoon sen alkuinvestoinnin).

Näin kokonaisuutena robottiautoilla on sekä kaupunkiseutuja hajauttava että tiivistävä vaikutus ja vastaavasti joukkoliikenteen kilpailukykyä parantava ja heikentävä vaikutus. Pientalovyöhyke ja tiivis urbaani kaupunki eriytyvät fyysisesti toisistaan aiempaa enemmän, mutta liikkuminen niiden välillä helpottuu – kunhan raideliikenne tarjoaa laadukkaat mahdollisuudet siirtyä näiden kahden maailman välillä.