Täydennysrakentaminen: kehä II – Turunväylän solmu

Kehä II:n ja Turunväylän risteys on yksi Espoon vilkkaimmin liikennöityjä liikenteen solmukohtia. Risteyksen läpi ajaa päivittäin runsaat 60000 autoa Turunväylällä ja noin 60000 autoa kehä II:lla. Lisäksi noin 20000 autoa ajaa viereisen Nihtisillan läpi. Risteys on pahoin ruuhkautunut.

Ratkaisuksi ehdotan nykyisen siltoihin pohjautuvan risteyksen sijaan niin sanottua turboympyrää. Ideaa esiteltiin tammikuussa Helsingin Sanomien jutussa. Risteysaluetta lähestyttäessä Turunväylä sukeltaisi maan alle ja kehä II pysyy maan pinnan tasossa. Näiden väliin, myös maan alle, rakennetaan liikenneympyrä. Vain Turunväylältä kehälle ja kehältä Turunväylälle vaihtavat kulkevat liikenneympyrän kautta.


View Espoon täydennysrakentaminen in a larger map

Mitä tällä sitten saavutetaan?

Kyseinen risteys vie nykyisellään maapinta-alaa vajaan neliökilometrin. Tämä vapautuva tila voidaan käyttää toimitilarakentamisen tarpeisiin ja synnyttää Nihtisillan olemassaolevasta työpaikka-alueesta merkittävä klusteri ja jatko Leppävaaran työpaikka-alueelle. Tehokkaasti rakentaen alueelle mahtuisi ainakin 10000-15000 työpaikkaa, hyvien liikenneyhteyksien varrella, niin henkilöautolla kuin julkisillakin tuleville työntekijöille. Alueen rakentaminen lisää myös viereisen Suurpellon houkuttelevuutta asuinalueena.

Turunväylää pitkin kulkee paljon sekä lähi- että kaukoliikenteen busseja. Lisäksi HSL:n suunnittelema Jokeri 2 kulkee Leppävaarasta Matinkylään reittiä kehä I – Turunväylä – kehä II – Suurpelto – Olari – Matinkylä ja palvelee erinomaisesti Nihtisillan seudulle syntyvää työpaikka-aluetta tiheällä vuorovälillä.

Miten Kilon pelto ja kartano eroaa Kilosta?

Minulle esitettiin kysymys siitä, miten Kilon pelto tai Kilon kartanon maat eroavat nykyisestä Kilosta rakentamisen kannalta? Nykyisessä Kilossahan on varsin heikosti lähipalveluita ja huonon julkiset liikenneyhteydet mihinkään.

Kilon tärkeimmät ongelmat ovat alhaisessa asukastiheydessä ja maankäyttörakenteessa, joka vaikeuttaa merkittävästi palveluiden ja julkisen liikenteen tuottamista. Kartta valaiskoon tätä.


View Larger Map

Kilo koostuu kahdesta alueesta Nuijala ja Kuninkainen. Nuijala on kooltaan 3km2 ja väestöä noin 6000 asukasta ja Kuninkainen on 2km2 ja väestöä noin 2800. Väestötiheys Nuijalassa on siis noin 2000 asukasta neliökilometrillä ja Kuninkaisissa noin 1400 asukasta neliökilometrillä. Kilon 5km2 alueella asuu vähemmän ihmisiä kuin suunnitelmassani Kilon pellolla, kartanon mailla ja Turuntien varrella. Matala väestöntiheys on merkittävä haitta Kilossa palveluiden ja toimivan julkisen liikenteen järjestämiselle.

Toinen merkittävä ongelma Kilossa on tapa, jolla Kilo alueena rakentuu. Katsokaapa ylläolevaa karttaa tarkkaan ja yrittäkää miettiä miten koko alueen voisi palvella yhdellä bussilinjalla (junan lisäksi). Käytännössä kyse on täydellisen mahdottomasta tehtävästä. Asutus on levinnyt niin laajalle alueelle ja tieverkko on rakennettu siten, että toimivan runkolinjan rakentaminen on mahdotonta. Kilo onkin rakennettu tyypillisen yksityisautoilun varaan rakennetun lähiön tapaan. Käytännössä vain aseman lähellä on perheen mahdollista elää yhden auton varassa.

Lisäbonuksena tietenkin se, että linnuntietä matka Leppävaaran palveluiden äärelle on lyhyt (1,9km), mutta teitä pitkin matkaa kertyy merkittävästi enemmän (3,5km pohjoiskautta ja 5,5km eteläkautta).
Kunnollisen bussilinjan rakentaminen Kiloon kärsii siis sekä asutuksen hajanaisuudesta, tieverkon ongelmista, että pitkistä todellisista matkoista lähimpään palvelukeskukseen.

Kilon pellon ja kartanon rakentamisen yhteydessä nämä alueet on mahdollista rakentaa siten, että koko alue voidaan palvella yhdellä runkolinjalla, kuten aiemmassa tekstissäni esitin. 8000 asukasta noin puolentoista kilometrin linjalla on enemmän kuin tarpeeksi hyvän runkolinjan rakentamiselle.

Linkit:
Espoon asukasluku pienalueittain
Espoon pienalueiden kartta
Pienalueiden pinta-alat: lähde Espoon kaupunkisuunnitteluvirasto

Leppävaara – tiivistä kaupunkia

Rautatie toi Leppävaaraan Espoon ensimmäisen tiiviin kaupunkimaisen asutuskeskuksen jo runsaat sata vuotta sitten. Kun Etelä-Leppävaaraakin päästiin maakiistojen jäljiltä rakentamaan 90-luvun lopulla, on alueesta noussut Espoon kaupunkimaisin alue. Leppävaaran aseman ympäristössä on tiivis vyöhyke niin asukkaita, palveluita kuin työpaikkoja. Leppävaara ei kuitenkaan ole vielä valmis, vaan täydennysrakentamista tarvitaan ja runsaasti. 
Idässä suunnitteilla on Vermontien asuinalue entisen Siemensin pääkonttorin seutuvilla. Asukkaita alueelle tulee suunnitelman mukaan noin 3500, eli saman verran kuin Perkkaalla nykyään. 
Tämän lisäksi ehdotan, että Leppävaarassa rakennetaan tiivistä kaupunkia Kilon pelloille, Kilonkartanon maille ja Turuntien varrelle Leppävaaran keskustan kohdalla, kuten allaoleva kartta näyttää. Tälle alueelle saadaan rakennettua tiivistä kaupunkia noin 10000 asukkaalle siten, että Kilonkartanon alueelle jätetään merkittävän kokoinen puistoalue. 
Täydennysrakentamisen jälkeen Etelä-Leppävaaran kaupunginosassa asuu tiiviin asutuksen alueella runsaat 20000 asukasta. Näin suurelle joukolle kannattaa rakentaa paremmat joukkoliikenneyhteydet. Siksi ehdotankin, että Leppävaaraan jatketaan ratikkalinja Munkkiniemestä Turunväylää pitkin, Perkkaan ja Vermon välistä Ruusutorppaan, Kilon pellon ja kartanon uusille asuinalueille. Linja palvelee samalla niin Leppävaaran sisäisiä poikittaisia yhteyksiä kuin liikkumistarpeita Munkkiniemi-Meilahti-Töölö -suuntaan ja työpaikkaliikkumista Länsi-Helsingistä Leppävaaran työpaikka-alueelle. 
Leppävaara on luonteeltaan tiivistä kaupunkia parhaimmillaan. Asutusalueella on lyhyet matkat kaikkialle ja viihtyisä luonnonläheinen ympäristö. Lisärakentaminen tukee Leppävaaran kehitystä urbaanina ja luonnonläheisenä kaupunkikeskuksena. 
Kaupunkialueen laajeneminen tuo asiakkaita palveluille. Kymmenen tuhatta uutta asukasta ja ratikka tuovat asiakkaita kahviloihin, ravintoloihin ja muihin palveluihin niin Leppävaarankadulla ja Albergan esplanadilla kuin Sellossa ja Galleriassa. 

Espoo tarvitsee lisää pihakatuja

Julkaistu Länsiväylässä 7.9.2011

Katujen muuttaminen pihakaduiksi on oiva keino lisätä asuinalueiden viihtyisyyttä. Pihakatu soveltuu kaikkialle, missä halutaan panostaa asumisen ja elämän laatuun.

Pihakadulla nopeusrajoitus on 20km/h ja koko katu on kaikkien käytettävissä. Samaa tilaa käyttävät siis niin leikkivät lapset, jalankulkijat, pyöräilijät kuin autoilijatkin. Katu merkitään erityisellä liikennemerkillä ja nopeusrajoituksen toteutumisen varmistamiseksi kadulle voidaan rakentaa erityyppisiä kavennuksia, korotuksia ja esimerkiksi penkkejä ja istutuksia.

Hyvä esimerkki pihakatujen käytöstä löytyy Säterinmetsästä. Kävelijä on pihakadulla kuningas – autoilijan velvollisuus on sovittaa vauhtinsa ympärillä liikkuvien jalankulkijoiden ja leikkijöiden mukaan.

Espoosta löytyy useita paikkoja, joissa asumisviihtyvyyttä voidaan lisätä muuttamalla katuja pihakaduiksi. Ehdotamme, että pihakatujen lisääminen aloitetaan Leppävaaran Ruusutorpasta.

Suurin osa Ruusutorpasta rajautuu Leppävaarankadun, Säterinkadun, Albergan Esplanadin ja Säterinpuistontien sisäpuolelle. Alue on tiiviisti rakennettua kaupunkiympäristöä, jossa kerrostalot ja pientalot sijaitsevat sulassa sovussa keskenään. Ruusutorpan katujen muuttaminen pihakaduiksi pääkatuja lukuunottamatta muuttaisi alueen rauhallisemmaksi ja tarjoaisi asukkaille yhteistä oleskelutilaa.

Mikko Särelä
asukasaktiivi, Leppävaara

Tiina Elo
kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr.)

Raidejokerin linjaus Espoossa

Raidejokeri on suunnitteilla oleva poikittaisratikka, joka korvaa jokeribussin (550). Linja kulkee Helsingissä reittiä Itäkeskus – Viikki – Oulunkylä – Maunula – Etelä-Haaga – Pitäjänmäki – (Leppävaara). Espoossa suunniteltu reitti kulkee Leppävaarasta Laajalahden asuinalueen läpi Pohjois-Tapiolaan ja Tapiolaan. Linjan karttaa voi tarkastella täällä.

Suunnitellussa linjauksessa on vakavia ongelmia. Laajalahden asuinalueen läpi kulkeminen vaatii kalliin tunnelin, joka nostaa linjan kustannuksia kymmenillä miljoonilla. Tämä lienee yksi syy siihen, ettei raide-jokeriin vaadittavia rahoja ole vielä löytynyt.

Toinen, merkittävästi vakavampi ongelma on linjan kuljettaminen Tapiolaan Otaniemen ja Keilaniemen sijasta. Kuten allaolevasta taulukosta nähdään Otaniemi/Keilaniemi -alue on yksi pääkaupunkiseudun merkittävimmistä työ- ja opiskelupaikoista. Aluetta myös kehitetään voimakkaasti ja sekä opiskelija- että työpaikkamäärät tulevat kasvamaan lähivuosikymmeninä merkittävästi. Sen sijaan Tapiolan keskus on pieni sekä asukasmäärältä, että työpaikkamäärältä.

Korkeatasoisen julkisen liikenteen tulee viedä sinne mistä ja mihin ihmiset ovat matkalla – eli tässä tapauksessa Otaniemeen ja Keilaniemeen. Töihin matkustettaessa vaihtoehdoksi ei kelpaa se, että ensin matkustetaan ratikalla Tapiolaan, josta tehdään aikaa vievä vaihto metroon, josta tarvitsee vielä kävellä satoja metrejä omalle työpaikalle. Tällaisen joukkoliikenteen ainoa funktio on maksimoida yksityisautoilun määrä.

Kaupunginosa             Asukkaat   Opiskelijat   Työpaikat
Tapiolan keskus           ~3000         –                   ~6000
Otaniemi/Keilaniemi   ~4000        ~15000       ~17000