Kaupunkiympäristölautakunta 20.8.2019 ennakko

Kaupunkiympäristölautakunnan lista löytyy täältä.

Johanneksenpuiston peruskorjaus. Suunnitelma huomioi alueen historian ja vaikuttaa monin tavoin hyvältä. Pari huomiota asioista, joita voisi parantaa:

  • puistossa on aivan liian vähän penkkejä
  • Leikkipaikka on jaettu pienten ja isojen alueeseen siten, että näiden välillä on huono näköyhteys ja suoraan puistoista toiseen ei pääse liikkumaan, vaan pitää kiertää puiston kautta, jolloin vanhemmalle tulee yksi asiaa lisää valvottavaksi. Monissa perheissä on useampi lapsi ja lapset voivat olla eri-ikäisiä. Siksi paikat tulisi suunnitella siitä näkökulmasta, että yksi aikuinen voi olla kahden tai useamman lapsen kanssa puistossa.

Kaupunkiympäristön toimialan katsaus tämän vuoden toimintaan ja ehdotus vuosille 2020-2022. Asemakaavoitus hoitaa tällä hetkellä omat tavoitteensa erittäin hyvin, mutta tonttien luovutus laahaa. Luovutettavissa tonteissa ollaan jäämässä arviolta 300 000 kerrosneliömetriin. Tätä ihmeteltiin jo vuosi sitten ja nyt ollaan samassa tilanteessa. Vuosi sitten pyysin toimialaa selvittämään mistä nämä pullonkaulat johtuvat. Toivottavasti nyt asiaan on saatu selvyyttä, jotta tilanne voidaan korjata.

Tulevien vuosien suunnitelma taas ei tarjoa selkeää käsitystä siitä, mihin rahaa ollaan esim. investoinneissa käyttämässä. Tästä pitäisi saada parempi selko.

Tukku talousarvioaloitteita saa vastauksen. Joukossa mm. Osmo Soininvaaran talousarvioaloite, jossa todetaan että Helsingin yliopiston metroaseman itäisen sisäänkäynnin suunnittelu pitää aloittaa ripeästi niin, että se ehditään toteuttaa osana Laajasalon raitiotien tuomaa katuremonttia. Ajattelin kysyä onko tuonne tarkoitus suunnitella samalla liiketiloja tai muuta liikkujia hyödyttävää.

 

 

Valtuustoaloite erityislasten palveluiden parantamisesta

Tein keskiviikkona 8.5. Helsingin kaupunginvaltuustossa valtuustoaloitteen erityislasten ja näiden perheiden palveluiden parantamisesta.

Oma kokemukseni erityislasten vanhempana on, että palveluita on, mutta niiden saaminen ja käyttäminen vaatii vanhemmilta liian paljon aikaa ja energiaa. Vastuu kokonaisuudesta jää tyypillisesti vanhemmille, jotka ovat muutenkin erittäin kuormitettuja erityislapsen vanhemmuudesta.

Niille, joille erityisvanhemmuus ei ole tuttua, mukailen erään lastenpsykiatrin sanoja: suurimmalle osalle lapsia paras vanhemmuusfilosofia on ”ota rauhallisesti”. Lapsista kasvaa fiksuja aikuisia, kunhan olosuhteet ovat suurin piirtein ok. Sitten on se joukko erityislapsia, jotka tarvitsevat liki täydellistä vanhemmuutta, jotta saavat mahdollisuuden hyvään elämään. 

Palvelut ovat myös usein huonosti sopivia erityislasten perheille. Uupuneille vanhemmille voidaan esimerkiksi tarjota kotihoitoa, joka pitää kolmen kuukauden välein hakea uudestaan, koska mitä jos se lapsen autismi olisi välissä parantunut.

Toimintaterapia saatetaan tarjota tunnin matkan päähän lapsen kotoa tai koulusta ja kuljettaminen on vanhemman vastuulla, eikä kukaan kerro, että toimintaterapeutti voi tulla tekemään terapian päiväkotiin tai kouluun. Ja kun asia selviää, on vanhemman vastuulla varmistaa, että lääkäri kirjoittaa Kelalle oikeanlaisen lausunnon ja että koulu järjestää tilat ja terapeutti kykenee liikkumaan lapsen luo.

Erityislapsen luokka saatetaan lakkauttaa ilman ennakkovaroitusta ”koska alueen koululaiset tarvitsevat luokkatilan” (tosi kertomus) tai laittaa isoon luokkaan integroituna oppilaana vailla käytännössä mitään tukea omille haasteilleen.

Suomi ja Helsinki on yhä monin tavoin epäreilu erityislapsia kohtaan.

Lopuksi lukuvinkki: Kolme tapaa tulla täydelliseksi vanhemmaksi.

Kaupunkiympäristölautakunta 20.6.2017

Nyt se alkaa taas. Valtuusto valitsi minut kaupunkiympäristölautakuntaan Osmo Soininvaaran varajäseneksi ja lisäksi Rakennusten ja yleiset alueet -jaoston (RYA) varapuheenjohtajaksi.

Uuden lautakunnan ensimmäinen kokous on huomenna tiistaina ja olen menossa paikalle Osmon ollessa estynyt. Lista löytyy täältä. Listan pääasiana on toimivallan delegoiminen. Toimivallan delegoiminen tehdään aluksi yhdeksi vuodeksi eli ensi vuoden toukokuuhun asti. Näin ehditään saamaan kokemuksia uudesta järjestelmästä ja tekemään mahdollisesti tarvittavia korjausliikkeitä.

Esittelen delegointiehdotukset alla. Ne vaikuttavat minusta hyviltä, mutta muutamasta haluan, että virasto tekee selonteon niiden käytöstä ensi keväänä ennen päätöksen uusimista.

Delegoidaan

  • asemakaavapäällikölle päätökset kadun, torin, puiston ja muun yleisen alueen nimen muuttamisesta sekä kaupunginosan ja kortteleiden numeroiden muuttamisesta, jos kysymys ei ole periaatteellisesti merkittävästä muutoksesta.
  • yleiskaavapäällikölle lausuntojen antamisesta muille kunnille kaava-asioissa, jos kysymys ei ole periaatteellisesti merkittävästä tai taloudellisesti laajakantoisesta asiasta.
  • hankintavaltuuksia asemakaavoituksen alueyksiköiden päälliköille aina 60000 euroon asti.
  • tonttipäällikölle oikeus varata yli 3000m2 tontteja kohteissa, jotka ovat jo aiemmin (epäonnistuneesti) kuulutettu varattavaksi; jatkaa asuntotonttien varausta, mikäli jatkoaika on yli vuoden ja
  • Tonttipäällikkö, asuntotontit-tiimin päällikkö, yritystontit-tiimin päällikkö ja tontit-yksikön päällikkö päättävät kaupunginhallituksen päättämien tontinvarausehtojen vähäisistä tarkistamisista.
  • vähäisten muutosten tekeminen sopimusehtoihin tontit-yksikön päällikölle, asuntotontit-tiimin päällikölle ja yritystontit-tiimin päällikölle.

Mari Holopaisen valtuustoaloite katupuiden lisäämisestä saa virastosta positiivisen vastaanoton. Ajattelin esittää vastaukseen lisäyksenä sen, että myös läpäisevän pinnan ja muun vihreän määrää katuympäristössä tulisi lisätä.

Lisäksi listalla on Kalasatamassa tontinvuokrausperusteita ja joukko oikaisuvaatimuksia.

Lisää kaupunkia Kallioon: Helsinginkadun asema

Teimme Urban Helsingin Matti Tapanisen ja Riku Ojan kanssa kannanoton Kallion-seudun kehittämisestä.

Helsinginkadun asema ja urbaani täydennysrakentaminen

Visiossamme Kallion alueella panostetaan julkisen kaupunkitilan laatuun ja puistoihin. Samalla rakennetaan kokonaan uusi poikittainen raideliikenteen yhteys, Helsinginkadun lähijuna-asema, alikulku radan ali, täydennysrakentamista ja asuntoja runsaalle viidelle tuhannelle uudelle asukkaalle.

Syksyllä 2016 hyväksytyn yleiskaavan tavoitteena on rakentaa urbaanimpaa Helsinkiä. Ehdotamme, että yleiskaavan toteuttamisessa otetaan kantakaupungin tiivistäminen yhdeksi kantavaksi periaatteeksi.

Tässä kannanotossa esitämme tavan, jolla Kallion alueella voidaan tarjota mahdollisuuksia hyvään asumiseen ja elämään uusille ja alueella jo asuville asukkaille.

Suunnitteluperiaatteet:

  1. Panostetaan laadukkaaseen urbaaniin tilaan, kauniiseen arkkitehtuuriin, puistoihin, merelliseen ympäristöön ja monipuolisesti käytettävään julkiseen tilaan.
  2. Tarjotaan entistä useammalle mahdollisuus asua Kalliossa täydennysrakentamalla ja käyttötarkoitusten muutoksilla.
  3. Parannetaan joukkoliikenneyhteyksiä rakentamalla Helsinginkadun asema ja nopea raitiotieyhteys Hakaniemestä Helsinginkadulle ja Töölöön.
  4. Hyödynnetään monialaisia suunnittelukilpailuja, jotta saadaan useita vaihtoeh- toisia näkemyksiä alueen kehittämiseksi. Suunnittelukilpailusta tehdään Helsingille strateginen väline, jolla haetaan sekä ideoita että kehitetään helsinkiläistä urbaania suunnitteluperinnettä.
  5. Kaavoitetaan runsaasti liiketiloja tärkeimmille kaduille ja toreille. Tontteja luovutettaessa sovitaan, että kaupunkiin rakennetaan laadukasta julkista tilaa. Uusien rakennettavien talojen seinien tehtävä on luoda julkista laadukasta tilaa. Katujen ja puistojen tulee olla kiinnostavia kävelijän näkökulmasta eli kadun ja rakennusten tulee tarjota vaihtelua ja uutta katseltavaa kävelijän vauhtiin sovitettuna, noin 5 sekunnin välein Jan Gehlin periaatteita noudattaen. 
hesarin asema

KUVASSA HAHMOTELTU HELSINGINKADUN LÄHILIIKENNEASEMAN SIJAINTIA (KELTAISELLA) SEKÄ MAHDOLLISIA ASUMISEN JA TIIVISTÄVÄN RAKENTAMISEN PAIKKOJA JA SIJOITTUMISTA (ORANSSILLA). KUHUNKIN PAIKKAAN SOPIVINTA TIIVISTÄMISTAPAA VOIDAAN TUTKIA KORTTELEITTAIN JA TONTEITTAIN ERIKSEEN. SE VOI OLLA LAAJENNUS, KOROTUS, KÄYTTÖTARKOITUKSEN MUUTOS TAI RAKENNUSALAN OSAN TAI SEN KOKO ALAN UUDELLEEN KÄYTTÖ.

 

Täydennysrakentamalla Helsinginkadun ja Sturenkadun risteys alue voi saada uusista rakennuksista ja kortteleista upean portin toivottamaan ihmiset kaupunkiin.

Lisäksi vahvistetaan asumisen yhteyksiä Töölönlahden puistoalueeseen. Esittämäs- sämme ratkaisussa Linjojen aluetta tiivistetään kohti uutta Helsinginkadun asemaa rakennettavan raitiotien ympärillä. Samalla rakennetaan uusi alikulku Ensimmäisen linjan päästä radan ali. Rakentaminen mahdollistaa urbaanin palveluita tuottavan alueen laajenemisen ja parantaa kantakaupungin saavutettavuutta koko junaverkon vaikutuspiirissä oleville.

Uusi lähiliikenneasema luo myös uuden houkuttelevan ja hyvin saavutettavan paikan uusille työpaikoille. Helsinginkadun aseman myötä Linnanmäki saa oman juna-asemansa.

Linnanmäen asema tuo juna-aseman lyhyen ratikkamatkan päähän Hakaniemestä, Kalliosta, Arabianrannasta, Töölöstä ja Ruoholahdesta. Tämä helpottaa sekä kan- takaupunkiin tulevien elämää että parantaa kantakaupungissa asuvien liikkumismahdol- lisuuksia.

Raitiotieyhteys Toiselta Linjalta Helsinginkadulle ottaa Toisen Linjan raitiotien uuteen käyttöön ja tuo kokonaan uuden yhteyden itäisen ja läntisen kantakaupungin välille, mikä nopeuttaa liikkumista kantakaupungissa merkittävästi (Katso taulukko).

Se tarjoaa junamatkustajille vaihtopaikan lähellä keskustaa silloin, kun Linnunlaulu on tukossa. Yhteys lisää Alppiharjun ja Kallion houkuttelevuutta ja vetovoimaa työpaikka- alueena.

Lähtöpaikka

Määränpää

Matka- aika nyt

Matka- aika

Rautatieasema

Helsinginkadun asema

16 min

3 min

Helsinginkadun asema

Pasila

18 min

3 min

Töölöntori

Hakaniemen tori

19 min

10 min

Töölöntori

Käpylänasema

27 min

n. 17 min

Töölöntori

Malminkartano

30 min

n. 25 min

Hakaniemen tori

Pasila

17 min

14 min

Taulukko: esitetyt matka-ajat on poimittu Reittioppaasta arvioiden siten, että Portha- ninkadulta Helsinginkadun asemalle uutta linjausta pitkin matkaan kuluu 3 minuuttia ja että Rautatieasema – Helsinginkatu – Pasila taittuisi 6 minuutissa nykyisen 5 minuutin sijaan. Raitiovaunun ja junan väliseen vaihtoon kuluvaksi ajaksi Helsinginkadun asemalla olemme arvioineet kuluvan 6 minuuttia, josta puolet kävelyyn ja puolet odotukseen.

Helsingissä 16.2.2017 Riku Oja, Mikko Särelä ja Matti Tapaninen

Seuraavat 400 000 helsinkiläistä: Miksi joukkoliikennettä tuetaan?

Tällä kertaa tarjolla on Osmo Soininvaaran analyysi siitä miksi joukkoliikennettä tuetaan. Tällaiset analyysit tarjoavat hyvän lähtökohdan ymmärtää monimutkaisia asioita. Suosittelen lämpimästi lukemaan koko tekstin. Se on ikivihreä eli aina yhtä ajankohtainen.

SEURAAVAT 400 000 HELSINKILÄISTÄ ON SYKSYLLÄ 2012 MINUN, OTSO KIVEKKÄÄN, OSMO SOININVAARAN JA MARI HOLOPAISEN JULKAISEMA PAMFLETTI SIITÄ, MITEN HELSINKIÄ TULISI KEHITTÄÄ. ALLA KIRJAN SEURAAVA LUKu on Osmo soininvaaran ”Miksi joukkoliikennettä tuetaan?”. HYVIÄ LUKUHETKIÄ.

Seuraavat 400 000 helsinkiläistä
Miksi joukkoliikennettä tuetaan?
Osmo Soininvaara

Pidämme itsestään selvänä, että asunnot ovat kalleimpia kaupunkien keskustoissa. Keskusta ei kuitenkaan ole kallein alue aina ja kaikkialla. On paljon kaupunkeja, joiden keskustat ovat slummiutuneita. Helsingissäkin vielä 1960-luvulla asunnon sai Kruununhaasta halvemmalla kuin Tapiolasta.

Kirjassaan Triumph of the City Edward Glaeser pohtii, miksi joidenkin kaupunkien keskustat slummiutuvat ja toiset kukoistavat. Tämä kaupunkikehitystä pohtiva ekonomisti selittää asian ajankäytöllä. Autoon perustuvassa yhdyskunnassa keskusta on kaupungin vaikeim- min saavutettavissa oleva alue ja siksi epäsuosittu.

Joukkoliikennekaupungissa asia on toisin päin. Keskustassa asuvat käyttävät vähiten aikaa liikkumiseen, ja he liikkuvat usein jalkaisin tai lyhyitä ratikkamatkoja tehden. Tähän on lisättävä, että autoon perustuvassa kaupungissa moottoriteiden pilkkoma elinympäristö on keskustoissa vastenmielinen.

Glaeser esittää teorian joukkoliikennekaupungin rengasmaisesta rakenteesta. (Sulkeissa teorian sovellus pääkaupunkiseutuun):

  • Sisempi varakkaiden kerrostalokeskusta (Töölö, Kruununhaka?)
  • Ulompi keskituloisten kerrostalokeskusta (Vallila, Kallio?)
  • Sisempi varakas autokaupunkivyöhyke (Tapiola)
  • Ulompi vähävaraisten lähiövyöhyke

Glaeser on tutkinut lähinnä amerikkalaisia kaupunkeja. Siksi listasta puuttuvat radanvarren kerrostalolähiöt.

Helsingin keskustan elinvoimaisuuden pelasti 1960-luvulla tehty Smith&Polvisen liikennesuunnitelma, jossa osa kantakaupunkia olisi purettu valtavien moottoriteiden tieltä. Se avasi silmät näkemään, mihin kehitys on johtamassa ja sai aikaan äkkikäännöksen liikennepolitiikassa. Pysäköintiä keskustassa alettiin jarruttaa ja joukkoliikennettä tukea. Kun vielä talokohtainen koksilämmitys korvattiin kaukolämmöllä, asumisolosuhteet paranivat olennaisesti. Nyt Kruununhaka on jopa elitistinen asuinalue.

Smith&Polvisen suunnitelma esitti esimerkiksi, että yksi korttelirivi asuntoja purettaisiin Liisankadulta moottoritien alta ja että Kruununvuoren selälle rakennettaisiin suuri moottoritiesilmukka. Tällaista ympäristöä voi käydä ihailemassa Tukholman Slussenilla. Kun valtuustolle näytettiin, mitä tämän tien päässä odottaa, valtuusto päätti valita toisen tien.

Joukkoliikennemyönteinen liikennepolitiikka pelasti aikanaan Helsingin keskustan. Joukkoliikenteestä keskusta on edelleen täysin riippuvainen. Keskusta näivettyisi täysin, jos liikenne olisi pelkkien henkilöautojen varassa, sillä eihän Helsingin keskustaan pääsisi silloin oikein mitenkään.

Joukkoliikenteen tukemisen ongelmat

Kaikki teollisuusmaiden suuret kaupungit tukevat joukkoliikennettä. Yleensä tällainen yksimielisyys on merkki siitä, että joukkoliikenteen subventointiin on painavat syyt.

Joukkoliikenteen tukea perustellaan autoilun vähentämisellä. Halvat joukkoliikenneliput ovat myös autoilijan etu, koska niiden ansiosta autolla pääsee eteenpäin. Kun Helsinki autoistui nopeasti, Itäväylä meni tukkoon ja ruuhka-aikaan matka Puotilasta keskustaan kesti 40 minuuttia. Kun suunta kääntyi joukkoliikennettä suosivaksi, myös autoliikenne sujuvoitui. Tähän riitti pelkkä bussikaista.

Autoliikenteen ulkoisten haittojen torjuminen joukkoliikennettä tukemalla on teoriassa väärin. Autoilun ulkoisia haittoja tulisi torjua autoilua verottamalla, ei joukkoliikennettä subventoimalla. Itse asiassa myös joukkoliikenteestä, erityisesti busseista, koituu ulkoista haittaa.

Kun tuetaan joukkoliikennettä sen sijaan, että verotettaisiin autoilua kaupungeissa, tuetaan liikkumista ja pitkiä matkoja. Liikkumisen subventointi lisää liikkumista, pidentää työmatkoja sekä kasvattaa ja keskittää kauppoja. Lontoossa, jossa auto on liikennevälineenä lähes käyttökelvoton ja joukkoliikenne kallista, lähiöiden palvelutaso on paljon parempi kuin Helsingissä.

Miksi kuitenkin melkein kaikissa kaupungeissa on päädytty vääräoppisesti tukemaan joukkoliikennettä sen sijaan, että verotettaisiin autoilua? Voi olla, että keinoja autoilun verottamiseen ei vain ole ollut. Auton hinnan tai bensiinin verottaminen on työkaluna huono, koska se kohdistuu autoiluun myös haja-asutusalueilla, joissa autolla ajaja ei ole kenenkään toisen tiellä.

Keskustan saavutettavuus on itseisarvo

Ehkä joukkoliikenteen tukeminen pikkuhiljaa hiipuu nyt, kun kaupunki toisensa jälkeen päätyy ottamaan käyttöön ruuhkamaksut. Rohkaistuneena Tukholman hyvistä kokemuksista Göteborg ottaa ruuhkamaksut käyttöön 2.1.2013. Kun julkiset taloudet ovat muutenkin ahtaalla, on autoilun verottaminen joukkoliikenteen subventoimisen sijasta myös veronmaksajien kannalta kevyempi vaihtoehto.

Vai voisiko politiikan takana sittenkin olla ulkoinen hyöty, joka liikkumisesta aiheutuu? Tiedämmehän, että isot kaupungit ovat paljon kilpailukykyisempiä kuin pienet. Suuruuden edut menetetään, jos liikkuminen kaupungissa on vaikeaa. Tämä käy perusteeksi tukea joukkoliikennettä, mutta erityisesti sillä voi perustella joukkoliikenteen nopeuttamista.

Muistetaan myös Glaeserin esille ottama ajatus, että vain saavutettavissa oleva kaupungin keskusta voi kukoistaa. Joukkoliikenteen tukeminen on erityisesti kaupungin keskustan elinvoimaisuuden tukemista.

Helsinki tukee joukkoliikennettä yli sadalla miljoonalla eurolla vuosittain. Samaan liikennepoliittiseen tehoon ja parempaankin päästäisiin nopeuttamalla joukkoliikennettä. Tämä tapahtuu esimerkiksi antamalla raitiovaunuille omat kaistat ja parantamalla liikennevaloetuuksia.

Tariffitason vaikutusta joukkoliikenteen käyttöön usein liioitellaan. Seutulippu on niin kallis, että se haittaa joukkoliikenteen käyttöä, mutta Helsingin sisäinen lippu, 44 euroa kuussa, on niin edullinen, ettei kukaan osta autoa lipun hinnan takia. Yli puolella helsinkiläisistä aikuisista on taskussaan kausilippu. Heidän kannaltaan joukkoliikenteen käyttö on siis ilmaista. Halpaa kausilippua puoltavat syyt ovat enemmänkin sosiaalisia kuin liikennepoliittisia.

SEURAAVAT 400 000 HELSINKILÄISTÄ ON SYKSYLLÄ 2012 MINUN, OTSO KIVEKKÄÄN, OSMO SOININVAARAN JA MARI HOLOPAISEN JULKAISEMA PAMFLETTI SIITÄ, MITEN HELSINKIÄ TULISI KEHITTÄÄ.