Kurssi kohti tulevaisuutta, Eurooppa

1400-luvulle tultaessa Kiina oli maailman vaurain ja teknisesti edistynein kansakunta. Keisari rakennutti maailman suurimmat valtamerialukset, jotka purjehtivat Afrikkaan asti ja toivat mukanaan lännen eksotiikkaa. Sitten Kiinan johto määräsi valtamerialukset tuhottaviksi, kielsi niiden rakentamisen kuolemanrangaistuksella, lopetti kansainväliseen kauppaan panostamisen ja keskittyi omiin sisämarkkinoihinsa – juuri globalisaation ajan kynnyksellä.

Kiinan löytöretket 1400-luvulla Lähi-itään ja Afrikkaan

Kiinan löytöretket 1400-luvulla

Kiina jäi kaupan ja teknologian kehityksessä ratkaisevasti jälkeen Euroopasta, eikä ole siitä vieläkään täysin toipunut.

Päätöksillä on merkitystä. Teknologisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten murroskausien aikana päätösten vaikutukset näkyvät vuosikymmenien ja vuosisatojen päähän. Valtakunnat kukoistavat tai kuihtuvat riippuen valituista päätöksistä.

Euroopan Unioni on Euroopan historiassa vertaa vailla oleva menestystarina. Vapaakaupasta (Euroopan Hiili- ja teräsyhteisö oli sen alkuperäinen nimi) liikkeelle lähtenyt unioni on saanut aikaan pisimmän rauhan jakson Euroopassa sitten Pax Romanan. Mutta viime vuosina Euroopassa on alettu katselemaan entistä enemmän peruutuspeiliin. Jyrki Kasvi kirjoittaakin:

on kriittistä […] tutkitaanko uusia mahdollisuuksia avaavia teknologioita vai annetaanko vanhoille teollisuudenaloille tekohengitystä.

Eurooppa kohtaa moninkertaisen murroksen. Yhteisvaluutta euro on kestämättömällä pohjalla ja kuten 1930-luvun globaalissa lamassa ratkaisu vaatii merkittäviä rakenteellisia muutoksia.

Kulunut 40 vuotta on ollut teknologisen kehityksen osalta varsin rauhallinen. Internet on ainoa merkittävä yhteiskunnallinen murros. Edessämme on paljon nopeamman kehityksen aikakausi: monet kehitysasteella olevat teknologiat ovat etenemässä siihen pisteeseen, jossa ne muuttavat yhteiskuntaa. Esimerkkeinä mainittakoon geeniteknologia, nanoteknologia, 3d-tulostaminen ja kehon varaosien kasvattaminen kantasoluista. Kansainvälisessä kilpailussa voittavat ne, jotka kykenevät ottamaan uudet teknologiat turvallisesti hyötykäyttöön nopeimmin. Perässähiihtäjän osa ei ole helppo.

Maailma ilman rajoja. Kyberuhat, eli Internetin nousu vakoilun, sabotaasin ja sotatoimien välineenä on ehkä merkittävin murros kansainvälisessä politiikassa sitten ydinaseen. Enää ei puhuta vain tiedosta, biteistä ja rahasta, vaan fyysisen maailman turvallisuudesta. Yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri on kaikki verkotettua. Potentiaalisia kohteita ovat sähköntuotanto, tietoliikenne, liikenteenohjausjärjestelmät, tehdasautomaatio, lentokoneiden ja autojen ohjausjärjestelmät… Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin.

Eurooppa tarvitsee päättäjiä, jotka ymmärtävät teknologian kehityksen ja yhteiskunnallisen muutoksen välistä vuorovaikutusta. Jyrki Kasvia pätevämpää ja kykenevämpää poliitikkoa on vaikea löytää. Siksi ryhdyin Jyrkin kampanjapäälliköksi.

Jyrki Kasvi

Jyrki Kasvi on ehdolla Euroopan Parlamenttiin 2014

Eurovaaleja ei voiteta yksin.

Jokaisen onnistuneen ehdokkaan takana on satoja tai tuhansia tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät omaa aikaansa kampanjointiin ja lahjoittavat rahaa kampanjalle. Siksi kampanja tarvitsee juuri sinua. Ilmoittaudu mukaan.

Jos olet huolissasi kansalaisoikeuksien ja Internetin tulevaisuudesta, tule mukaan. Jos olet käyttänyt avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, tule mukaan. Jos haluat tieteellisen tutkimuksen olevan avointa, tule mukaan.

Dystopian eteen ei tarvitse tehdä töitä. Paremman yhteiskunnan puolesta tarvitsee. Tule sinäkin mukaan.

Teknologian kehitys ja kulttuurien muutos

Uudet teknologiat muokkaavat yhteiskuntiamme. Usein teknologisten muutosten tärkeimmät vaikutukset ovat siinä, miten kulttuuri voi muuttua teknologian vaikutuksesta.

Kirjapainotaidon keksiminen johti Euroopassa Valistukseen ja länsimaiseen demokratiaan. Teknologia ei silti aiheuttanut kumpaakaan, vaan teki ne mahdollisiksi. Länsimaisten yhteiskuntien kehitys kirjapainotaidosta kohti Valistusta ja demokratiaa ei ollut suora, eikä välttämätön. Väliin mahtui Euroopan ensimmäinen ”maailmansota” – 30-vuotinen sota, joka jätti saksalaisiin pysyvät traumat – ja oli omalta osaltaan osasyy ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen.

Teknologinen kehitys vaikuttaa valtavasti myös kaupunkien kehitykseen. Yhdysvalloissa New York nousi itärannikon tärkeimmäksi satamakaupungiksi, kun valtamerialukset kehittyivät niin suuriksi, että rahti kannatti tuoda yhteen keskitettyyn satamaan, jossa tavara purettiin ja osa tavaroista pakattiin pienempiin laivoihin jokia ja rannikkoa myöten eteenpäin vietäväksi. Teollisuus keskittyi satamakaupunkeihin ja rantojen ympäristöön siksi, että raaka-aineita oli helposti saatavilla.

Manhattan n. 1850. (Wikipedia)

Kun 1950-luvulla keksittiin konttialukset, laivojen kyky siirtää tavaraa paikasta toiseen moninkertaistui jälleen – ja erityisesti satamatoiminnot muuttuivat merkittävästi halvemmiksi. Kun teollinen tuotanto siirtyi halvemman työvoiman maihin, alkoi perinteisten satamateollisuuskaupunkien pitkä hiipuminen. Suurkaupungit ovat sittemmin luoneet itsensä uudestaan fyysistä kanssakäymistä vaativan uuden tiedon ja innovaation luojina, kansainvälisten tuotantoketjujen hallinnoijina ja merkittävinä turistikohteina. Vuonna 1975 kukaan ei olisi osannut ennustaa sitä, miten New York ponnahtaa takaisin suuruuteen seuraavien vuosikymmenten aikana.

Mekin elämme nyt murroksen aikaa. Internet on jo nyt arkipäiväinen osa meidän kaikkien elämää, mutta sen muutokset yhteiskuntaan ovat vasta alkamassa. Kirjapainotaidon tuomien muutosten tapahtuminen kesti pari sataa vuotta siihen, että valistus ja länsimainen demokratia sai alkunsa.

Kysymys kuuluukin: minkälaisia mahdollisuuksia Internet tuo yhteiskunnalle ja kulttuurille, joita ei ole ollut olemassa aiemmin?

Kasvukipuja

Liikkuminen kaupungissa rakentuu jalankulun, pyöräilyn, henkilöautoilun ja joukkoliikenteen varaan. Joukkoliikenne Helsingin seudulla koostuu busseista, ratikoista, metrosta ja junista. Näillä kaikilla kulkumuodoilla on oma paikkansa liikkumistarpeiden täyttämisessä. Valitettavasti toisen maailmansodan jälkeisessä liikennesuunnittelussa henkilöautoliikenne oli ainoa liikkumismuoto, jolle annettiin tilaa.

Rautatieaseman ympäristö kuvaa hyvin kaupunkikulttuurissa ja -liikenteessä tapahtuneita muutoksia 1900-luvulla. Vuosisadan alkupuolella kävely ja pyöräily olivat merkittäviä liikennemuotoja. Unioninkadulla mitattiinkin 5000 ajoneuvoa päivässä vuonna 1937. Polkupyörää siis. Autoistuminen oli vasta alussa ja autot harvassa. Rautatieaseman ympäristöön mahtuivat niin jalankulkijat, pyörät kuin hevosetkin. 
Toisen maailmansodan jälkeen autoistuminen pääsi todenteolla vauhtiin ja Helsingin katuverkkoa ryhdyttiin sovittamaan autokaupungin vaatimuksiin. Seuraavina vuosikymmeninä kaikki liikenevä tila annettiin alati kasvaville autojonoille. Liikennepolitiikassa ainoana vaihtoehtona pidettiin sitä, että lisääntyvälle automäärälle annetaan jatkuvasti lisää tilaa kaupungista.

1970-luvun lopulle tultaessa koko rautatieaseman ympäristö oli siirtynyt kaupunkilaisilta autoille. Rautatieaseman edessä oli 3+2-kaistainen kaupunkimotari, jonka yli ei kulkenut suojateitä. Tämän lisäksi rautatieaseman edessä oli noin 2-kaistainen väylä parkkipaikalle. Jalankulkijat oli häädetty kadulta maan alle ja katujen kapeille reunuksille. Rautatientorikin toimi parkkipaikkana
Kaivokatu 70-luvulla
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Helsingissä lähes kaikki katutila luovutettiin henkilöautoilulle. Tämän kehityskaaren huipentumana voidaan pitää Smith-Polvinen -liikennesuunnitelmaa, jossa merkittäviä osia Helsingin keskustasta olisi räjäytetty Itäväylän ja Länsiväylän yhdistävän moottoritien alta. Alvar Aallon visioissa Finlandia-taloon saavutaan autolla Pasilasta Vapaudenkatua pitkin. Finlandia-talon pääsisäänkäynti katsookin kohti tulevaisuutta, jota ei koskaan tullut. 
Smith-Polvinen -suunnitelma
Suunnitelma sai aikaan voimakkaan vastareaktion. Keskustaan suuntautuvaa autoilua ryhdyttiin rajoittamaan esimerkiksi parkkipaikkapolitiikalla. Samalla 1980-luvulta lähtien autojen valtaamaa tilaa on vähä vähältä jaettu uudestaan tasapuolisemmin eri liikennemuodot huomioonottaen – autoilijoiden valituksen saattelemana. Esimerkiksi Mannerheimintiellä on nykyään yksi kaista ratikoille, yksi busseille ja yksi henkilöautoille. Kukin näistä kaistoista kuljettaa päivittäin suurinpiirtein saman määrän ihmisiä keskustaan ja keskustasta pois. 
Palataan rautatieaseman ympäristöön. Kaivokadulle on saatu suojatiet, eivätkä autokaistat vie aivan niin suurta osaa kadun leveydestä. Rautatientorikaan ei ole enää parkkipaikka, vaan alue on varattu erilaisten tapahtumien käyttöön. Jalankulku- ja pyöräilyjärjestelyissä on merkittävästi parantamisen varaa ja bussit ja raitiovaunut kaipaavat lisää tilaa. Määrältään enemmistönä olevat jalankulkijat joutuvat odottamaan pitkään valoissa, jotta autoilijat pääsevät yksistä liikennevaloista seuraaviin odottamaan. Bussit ja ratikat tarvitsevat lisää tilaa ja pyöräilyjärjestelyitäkin täytyy parantaa. 
Kaivokatu
Helsingin keskustassa suurin osa katuympäristöstä on vieläkin varattu autoille. Muutaman parkkipaikan annetaan häiritä merkittävästi ratikoiden toimintaa ja aiheuttaa kaupungille merkittävät vuosittaiset kustannukset. Yllätyksettömästi taistelu on sama jokaisen muutoksen kanssa. Autoilijat valittavat siitä, kuinka heitä poljetaan lokaan, kun osa autojen valtaamasta katutilasta otetaan muuhun käyttöön. Juuri nyt poliittista taistelua käydään esimerkiksi siitä, että saisimme Lauttasaareen Länsibulevardin ja lisää asukkaita ja Hämeentiestä joukkoliikennekadun pyöräkaistoilla. Kyse on parannuksista kaikille kaupunkilaisille kuuluvaan katutilaan. Tila näihin parannuksiin on pakko ottaa henkilöautoilta, sillä suurin osa katutilasta on vieläkin annettu autoilulle – sitä muuta vaihtoehtoista tilaa ei yksinkertaisesti ole olemassa. 

30-luvun suuri lama radikalisoi Saksalaisen politiikan ja johti siihen, että 1. maailmansodasta jääneet ristiriidat ja kalavelat kärjistyivät 2. maailmansodaksi.

Nykyisessä maailmantilassa kannattaa olla huolissaan siitä, mitä talouskriisi saa aikaan Venäjällä, Kiinassa (ja ehkä Iranissa). Näistä Venäjä on lähinnä Suomea, joten tilanne on huolestuttava. Kyseisellä maalla, kun on usein tapana kuunnella ainoastaan voiman kieltä ja Suomi on tehokkaasti kieltäytynyt sotilaallisista liittoumista, jotka voisivat antaa maallemme selkänojan tulevissa kriiseissä.

Lopuksi pieni visailukysymys: Valitaan tarkasteluajanjaksoksi viimeinen 200 vuotta ja maiksi Yhdysvallat ja Venäjä. Sinun tulee valita jompikumpi maa hypoteettiseksi asuinpaikaksesi ja samalla oma asemasi valtiossa arvotaan Rawlsin tietämättömyyden verholla. Löytyykö valitusta ajanjaksosta yhtään aikakautta, jolloin valintasi kohdistuisi Venäjään? Selitä miksi. Ja jos ei, mitä tämä kertoo Venäjästä ja Yhdysvalloista valtioina.

Kaupunkilaisten vallankumous

Edwards Glaser kertoo kaupungistumisen tärkeydestä demokratian levittäjänä (via Economists View).

Demokratian suuri ongelma diktatuuria vastaan on vapaamatkustajan ongelma.
Demokratian hyödyt jakaantuvat suuren väkijoukon kesken, kun taas
diktatuuri jakaa ne pienen joukon kesken. Tällä pienellä joukolla on
paljon suurempi syy taistella etujensa puolesta kuin yksittäisellä
demokratian kannattajalla, joka voi aina toivoa, että joku muu kantaa
riskit.

Kaupungistuminen on tärkeä tekijä tämän ongelman muuttumisessa.
Kaupunkilaiset kommunikoivat keskenään enemmän ja voivat helpommin
koordinoida itsensä yhteiseen veneeseen, jossa kaikki hukkuvat tai
pelastuvat – ja päästä näin koordinaatoratkaisuun tässä vaikeassa
ongelmassa. Siksi kaupungistuminen onkin tärkeä osatekijä, ei pelkästään
ihmisten ja maan vaurastumiselle, vaan myös demokraattiselle kehitykselle.