Helsingin asuntotuotanto nostettava 10000 asuntoon vuodessa

Helsinkiin on rakennettava vähintään 10000 asuntoa vuodessa.

Helsingin seudun asuntopula keskittyy Helsinkiin ja erityisesti kantakaupunkiin ja sen ympäristöön. Pula kohdistuu laadukkaaseen urbaaniin asuintilaan. Tästä kertoo asuntojen hintojen kehitys. Rakentamisen nopeuttaminen on jo pysäyttänyt asuntojen hintojen nousun Espoossa ja Vantaalla.

Helsingin lähiövyöhykkeelläkin hintojen nousu on merkittävästi hidastunut, mutta kantakaupungissa ja sen ympärillä hinnat kohoavat yhä kovaa vauhtia (kuva Helsinki 1 ja Helsinki 2).

Helsingissä asuntojen hinnat kohoavat yhä nopeammin kuin tulotaso ja tähän auttaa vain nopeampi rakentaminen.

Helsingissä on myös kova pula yksiöistä. Tämä liittyy erityisesti siihen, että nuoret haluavat muuttaa omilleen nuorempana ja opiskelijat haluavat nykyään yksiöön soluasunnon sijasta.

Tästä syystä esitän seuraavia asioita Helsingin asumisen ja maankäytön ohjelmaan:

  • Asuntotuotantotavoite nostetaan 10000 asuntoon vuodessa.
  • Opiskelija-asunnoiden tuotantoa lisätään nykyisestä 300 asunnosta vuodessa 500 asuntoon vuodessa.
  • Maankäytössä keskitytään erityisesti kantakaupungin, sen lähiympäristön ja asemien ympäristöjen tiivistämiseen.

Samalla tulee kiinnittää huomiota asumisen ja tiivistyvän asuinympäristön laatuun.

  • Pysäköintinormista tulee siirtyä markkinaehtoiseen pysäköintiin. Tämä on erityisen tärkeää tiivistyvillä alueilla, joissa kaupungin vaatima pysäköinti herkästi jyrää alleen olemassaolevan vehreyden.
  • Rakennettavien tonttien vehreyteen panostava viherkerroin tulee ottaa käyttöön koko kaupungissa – paitsi silloin, kun on perustellumpaa määrätä suoraan minkälaisia viherratkaisuja tulee tehdä.
  • Tiivistyvillä alueilla tulee panostaa puistoihin. Urbaani elinympäristö vaatii hyviä puistoja.
  • Kaikki tämä vaatii rahaa ja resursseja. Kaupunkiympäristön toimialalle tulee siksi antaa lisää resursseja suunnitteluun ja toteutukseen. Urbaanin ympäristön rakentaminen vaatii nykyistä korkeampia panostuksia niin suunnitteluun kuin toteutukseenkin – mutta samalla se onneksi tuo myös reilusti rahaa kaupungin kassaan.

Siispä ensi vuoden budjettiraamiin valmisteltakoon tasokorotus kaupunkiympäristön uusien velvoitteiden hoitamista varten.

Tein aiheesta valtuustoaloitteen syksyllä 2018 ja nyt on aika tehdä päätöksiä.

Lähteet:

  1. Vanhojen osakehuoneistojen hintakehitys Helsingin kalleusalueilla 
  2. Vanhojen osakehuoneistojen hintakehitys suurissa kaupungeissa 
  3. Keskitulon ja asuntojen hintakehitys Helsingissä (s. 20) 

Keskustatunneli-keskustelun 15 000 kadonnutta työpaikkaa perustuu tilastovirheeseen

Pormestarin väite 15000 kadonneesta työpaikasta perustui SYKEn Liiteri-tietokannassa olleeseen tilastovirheeseen. SYKEn tutkija kertoi asiasta eilen illalla Lisää Kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä. Virhe johtui siitä, että Tilastokeskus oli vuodelle 2000 virheellisesti raportoinut Meilahden sairaala-alueen työpaikat osaksi ydinkeskustaa. Tilastovirhe kasvatti vuoden 2000 työpaikkamäärää keskustassa lähes kymmenellä tuhannella. 

Helsingin kaupunginkanslian omassa tilastossa, joka julkaistaan Aluesarjoissa (aluesarjat.fi), virhe on korjattu jo aikapäiviä sitten. 

Helsingin eteläisen suurpiirin työpaikkamäärät. Rinnakkain SYKEn julkaiseman Liiterin ja Helsingin kaupunginkanslian aluesarjojen tiedot. Molempien lähteenä on Tilastokeskus. Lähes kymmenen tuhannen työpaikan ero vuonna 2000 johtuu siitä, että SYKE ei korjannut Tilastokeskuksen virhettä, jossa Meilahden sairaalan työpaikat oli sijoitettu Helsingin ydinkeskustaan.

Kyse on kuitenkin laajemmasta asiasta kuin vain tilastovirheestä. Työpaikkamäärien vertailuissa vertailtiin vuosia 2000 ja 2015. Näistä ensimmäinen on nousukauden huippuvuosi ja jälkimmäinen laman pohjavuosi. Se vääristää kuvaa. Työpaikkojen määrä vuonna 2015 on nimittäin korkeampi kuin vuonna 1999 tai vuonna 2001. 

Vuonna 2016  työpaikkojen määrä eteläisessä suurpiirissä kasvoi noin 4000:lla. Nousukausi alkoi. 

Talousasioissa nousukauden huipun ja laskukauden pohjan toisiinsa vertaaminen johtaa harhaan. Esim. työpaikkojen määrä kasvaa nousukaudella ja laskee laskukaudella, joten trendin tulkinta näin katsottuna luo väärän käsityksen maailmasta. Oikeampi tapa on verrata kahden nousukauden huippuja toisiinsa. 

Vuosi 2000 oli IT-nousun huippuvuosi ja viimeinen vuosi ennen ICT-taantumaa. Vaikka taantuma oli Suomessa lievä, Helsinki kärsi siitä rajusti. Olimme jo tuolloin kansainvälisestikin merkittävä tieto- ja viestintäteknologian (ICT) keskus. Työpaikkojen määrä eteläisessä suurpiirissä väheni ICT-lamassa merkittävästi – ja putosi vuodessa lähes tuon 15000. Vasta nyt olemme pääsemässä takaisin samalle tasolle. 

Vuonna 2008 alkoi finanssikriisi joka aiheutti kaksi peräkkäistä lamakuoppaa. Laman pohja osuu vuodelle 2015. Kantakaupunki oli lamaolosuhteissakin houkutteleva sijainti työpaikoille. Eteläisessä kantakaupungissa työpaikkojen määrä ei finanssikriisin jälkeen juurikaan laskenut. 

Rakenteilla (syksyllä 2018) olevat toimistohankkeet sijoittuvat lähes kokonaan Helsingin kantakaupunkiin. Kantakaupunki ja keskusta on elinvoimainen ja houkuttelee lisää yrityksiä, jos vain kykenemme tarjoamaan tontteja uusille toimijoille. 

Tästä asiasta kertoo lisää Helsingin kanslian tutkimus toimistomarkkinoiden kehittymisestä. Rakenteilla olevista toimistoista, liiketiloista ja hotelleista ylivoimainen valtaosa sijoittuu Helsingin kantakaupunkiin. Houkuttelevuudesta kertoo myös se, että toimistojen vuokrausaste keskustassa on noussut yli 90%:iin ja vuokrataso on kasvanut koko tämän vuosikymmenen nopealla vauhdilla. 

Helsingin keskustaan kannattaa houkutella lisää työpaikkoja, eikä työpaikkamäärän heiluminen paikoillaan ei ole toivottavaa. Keskusta on Pasilan ohella koko Helsingin saavutettavin paikka ja siksi sitä tulee hyödyntää nykyistä enemmän. Tilastojen valossa Helsingin keskusta on sijainniltaan elinvoimainen ja houkutteleva. Yksi merkittävä ongelma on se, ettei kaupunki kykene tarjoamaan riittävästi tontteja nykyaikaisten toimistotilojen rakentamiseen. Siitä, miten tämä ratkaistaan, pitää käydä jatkossa lisää keskustelua.

Keskustatunnelin kustannusarvio ei tule pitämään

Olen tässä viikonlopun ajan tutustunut keskustatunnelia koskeviin materiaaleihin ja valitettavasti tässä valmistelussa ei ole osaaminen pysynyt tavoitteiden perässä. Selvityksessä esitetään Länsiväylältä Hermannin rantatielle asti kulkevaa tunnelia, jossa on kokonaista kuusi maanalaista eritasoliittymää. Perjantaina oli medialle järjestetty esittelytilaisuus, jossa esittelijät eivät osanneet edes kertoa montako kilometriä tunnelia hankkeessa esitetään rakennettavaksi.

Ehdotettu keskustatunneli länsiväylältä Hermannin rantatielle. Liittymät Jätkäsaaren satamaan, Punavuoreen, Hernesaarenrantaan, Eteläsatamaan, Katajanokalle, Siltavuorenrantaan ja Sörnäisten rantatielle

Ehdotettu keskustatunneli kulkee länsiväylältä Hermannin rantatielle

Tunnelin hinnaksi arvioidaan tässä kohdassa 1,4 miljardia euroa. Tämän hinnan voi laittaa perspektiiviin, kun kuvittelee että  rakennetaan Turun moottoritie kahteen kertaan ja tämän jälkeen rahaa jää vielä yli Lahden oikoradan verran.

Tällaiset arviot tehdään niin, että katsotaan mitä vastaavat asiat maksavat muualla rakennettaessa ja sitten ynnätään palaset yhteen riskivarauksilla lisättynä. Ylläolevassa kuvassa on kerrottu, mitä kustannusarvioon on laskettu mukaan ja mitä ei.

Erityisesti kannattaa huomata, että keskustatunnelin ilmanvaihtojärjestelmien riskianalyysiä ja turvajärjestelmien osuutta ei ole arvioitu. Tuon takia on syytä olettaa, että 1,4 miljardin kustannusarvio ei tule pitämään – todellinen kustannus koko projektille on merkittävästi suurempi.

Länsimetrossa lopulliset kustannukset olivat kaksinkertaisia alunperin ennakoituun verrattuna – ja kustannusarvio petti suurelta osin siksi, että ilmanvaihtojärjestelmät ja turvallisuustekniikka maksoivat paljon enemmän kuin oli arvioitu.

Keskustatunnelissa ei ole kyse tavallisesta projektista, vaan jostain maailmanlaajuisesti äärimmäisen haastavasta, jolle ei ole vertailukohtia.

Tunnelin häiriöherkkyyttä tutkinut raportti toteaa asiasta näin:

Se tosiseikka, että suunnitteilla oleva tunnelikokonaisuus on maailmanlaajuisestikin arvioituna varsin laaja ja monimutkainen, tekee käyttöjärjestelmästä ainutlaatuisen mutkikkaan, jos halutaan pitää mahdollisimman paljon tunnelikokonaisuudesta käytössä häiriöiden aikana. Jos sen sijaan tyydytään yksinkertaisempiin ohjaustiloihin, koko tunnelikokonaisuus voidaan joutua sulkemaan suhteellisen paikallisten ja pientenkin häiriöiden takia.

Kyse on siis ainutlaatuisen mutkikkaasta ohjelmistoprojektista, joka toteuttaa turvallisuuskriittisiä tehtäviä. Hintakin tulee olemaan sen mukainen.

Valtuustoaloite Helsingin asuntotuotannon nopeuttamiseksi

Helsinki on yksi Euroopan nopeimmin kasvavia kaupunkiseutuja. Uudet asukkaat tarvitsevat asuntoja päänsä päälle. Siksi teemme Hannu Oskalan kanssa aloitteen Helsingin asuntotuotannon nopeuttamiseksi.

Tukholman seutu on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos asuntoja ei rakenneta riittävän nopeasti. Vuodesta 2005 läänin väestö on kasvanut 420 000 asukkaalla ja asuntojen määrä on kasvanut 146 000. Vähäisen rakentamisen takia asumisväljyys on kutistunut noin 10% ja asuntojen hinnat ovat kasvaneet 91% ja asumisoikeusasunnoissa vielä enemmän.

Asumisen korkeisiin hintoihin voidaan vaikuttaa sillä, että rakennetaan asuntoja nopeammin kuin asukkaiden määrä kasvaa. Helsingin seudulla asuntopula keskittyy nimenomaan Helsinkiin ja kantakaupungin ympäristöön. Siksi nimenomaan Helsingin tulee ryhtyä toimiin asuntotuotannon nopeuttamiseksi.

Valtuustoaloite Helsingin asuntotuotannon nopeuttamiseksi. 
Asuntopula Helsingissä on merkittävä ongelma. Erityisesti urbaanin asumisen hinta on karannut tavallisen helsinkiläisen ulottumattomiin. Helsinki on kyennyt nostamaan kaavoitusta yli tavoitteiden, mutta asuntotuotanto laahaa silti jäljessä. Tarvitaan uusia tapoja toimia, jotta asuntotuotanto vastaa kysyntään Kasvava osuus rakentamisesta on täydennysrakentamista. Se on myös kaupungin talouden kannalta parasta rakentamista. Helsingin tulee huolehtia siitä että sen omat normit ja käytännöt tukevat täydennysrakentamista, eivätkä ainakaan estä sen toteutumista täysimääräisesti. Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsinki selvittää sen, miten asuntotuotanto voidaan kasvattaa ensin nykyisiin tavoitteisiin eli 7000 asuntoon vuodessa ja sitten 10000 asuntoon vuodessa.

Hallintovalituksiin on säädettävä hoitotakuu

Hallintovalitusten aiheuttamat viiveet rakentamisessa puhuttavat taas. Helsingin Sanomat kirjoittaa valituksista, jotka koskevat Keilaniemen ja Jätkäsaaren tonttikauppoja. Itse valitusperusteeseen minulla ei tässä ole kommenttia, mutta valitusten tuomiin viiveisiin rakentamisessa pitää pystyä puuttumaan.

Toiset tarjoavat ratkaisuksi valitusoikeuden rajoittamista ja toiset taas sitä, että oikeudelle pitää antaa lisää rahaa. Valitettavasti pelkän rahan lisääminen ei useinkaan auta, jos ei toimintatapoja samalla muuteta.

Terveydenhuollossa oli 2000-luvun alussa samanlainen ongelma. Jonot kiireettömään hoitoon saattoivat olla vuosia. Sitten säädettiin hoitotakuu, joka sanoi että kaikkien pitää saada kiireetön hoito viimeistään kuudessa kuukaudessa. Jonot lyhenivät merkittävästi.

Sama pitää toteuttaa myös hallinto-oikeuden valituksille.

Säädettäköön siis laki, joka vaatii hallinto-oikeutta organisoimaan toimintansa niin, että se antaa päätöksensä lain määräämän ajan puitteissa.

Tämän lain myötä oikeuslaitoksen johto joutuisi tutkimaan sitä, miten päätöksenteko on organisoitu ja miten se uudelleenorganisoidaan niin, että valitukset voidaan ratkaista annetussa aikataulussa. Tämä voisi vaatia toiminnan uudelleenorganisoimista, lisärahaa tai molempia – joka tapauksessa oikeuslaitos päättäisi itse, mitä tarvitsee toteuttaakseen uuden velvoitteensa.

Samalla, kun valituksien käsittelyaika lyhenisi, poistuisi insentiivi tehdä turhia valituksia. Niiden merkitys on nimittäin vain päätöksen toimeenpanon hidastaminen.

Valitusten tuoma viivästyminen rakentamiseen voidaan ratkaista ja samalla säilyttää oikeusvaltion periaatteet julkisten päätösten laillisuuden tarkistamisesta oikeusteitse.