San Diego ja Lisää kaupunkia Helsinkiin

Hannu Oskala avaa blogissaan hyvin yhden näkökulman siihen, minkälaista kaupunkia minäkin haluan rakentaa.

Oma näkemykseni kaupungin ja liikenteen kehittämiseen kypsyi asuessani San Diegossa, Kaliforniassa. San Diego on kaunis ja sääolosuhteiltaan täydellinen kaupunki. Se on parasta autokaupunkia, mitä maailmassa on rakennettu. San Diego on noin 2-3 miljoonan asukkaan kaupunkiseudusta, jonka urbaani ”kantakaupunki” on samaa kokoluokkaa kuin Helsinginniemi. Loppuosa on pientalomattoa, joiden joukossa on yksittäisiä pieniä käveltäviä ja kauniita aluekeskuksia.

Vietin 2005-2006 vajaan vuoden San Diegossa yliopistolla tutkijavaihdossa.

San Diegossa oli tehty kaikki, mitä voi tehdä autoliikenteen sujuvoittamiseksi. Koko seutua halkoi moottoriteiden verkosto, joka kulki myös keskustan läpi.

Ongelmaksi muodostui se, että moottoritiejärjestelmän kapasiteetti alkoi loppumaan kesken. Lisäkaistoista ei ole tuossa vaiheessa enää iloa, kun pullonkaulaksi muodostuu moottoriteiden väliset liittymät. Sama 20 kilometrin (paikallisittain aika lyhyt) työmatka vei 15-20 minuuttia ruuhka-ajan ulkopuolella ja 45-60 minuuttia ruuhka-aikaan.

Samalla moottoritiekaupunki loi valtavan pitkät etäisyydet. Paikalliset olivat todella huolissaan keskustan näivettymisestä – totta kai, koska autolla keskustaan kulkeminen oli hankalaa ja vaikeaa. Vaikka moottoritie vei melkein perille, viimeiset korttelit ja pysäköinti oli aina vaikeaa ja kallista. Autovyöhykkeellä asuva valitsee siksi mieluummin jonkun muun kohteen.

Kun kavereiden kanssa sovittiin tapaamisesta, kukin meistä ajoi omalla autolla 30 kilometriä ravintolalle – koska kaikki muut paikat olivat sijainniltaan vielä huonompia. Moottoritieverkosto teki tämän mahdolliseksi, koska aina joku saattoi rakentaa omakotitalon vielä vähän kauemmaksi.

Kotiin palattuani havaitsin, että monet poliitikot halusivat Helsingistäkin tällaisen hajaantuneen kaupunkiseudun. Minä en sitä halunnut.

San Diegon Helsinkiä pienempi kantakaupunki sai minut ymmärtämään sen, että kantakaupungin koko ei ole vakio, eikä se ole politiikasta riippumaton asia. Siksi perustin Lisää kaupunkia Helsinkiin -liikkeen rakentamaan lisää kaupunkia Helsinkiin. Kävelykeskustan kehittäminen vie kaupunkia juuri oikeaan suuntaan – samoin keskustatunnelihaaveiden kuoppaaminen.

Keskustatunneli-keskustelun 15 000 kadonnutta työpaikkaa perustuu tilastovirheeseen

Pormestarin väite 15000 kadonneesta työpaikasta perustui SYKEn Liiteri-tietokannassa olleeseen tilastovirheeseen. SYKEn tutkija kertoi asiasta eilen illalla Lisää Kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä. Virhe johtui siitä, että Tilastokeskus oli vuodelle 2000 virheellisesti raportoinut Meilahden sairaala-alueen työpaikat osaksi ydinkeskustaa. Tilastovirhe kasvatti vuoden 2000 työpaikkamäärää keskustassa lähes kymmenellä tuhannella. 

Helsingin kaupunginkanslian omassa tilastossa, joka julkaistaan Aluesarjoissa (aluesarjat.fi), virhe on korjattu jo aikapäiviä sitten. 

Helsingin eteläisen suurpiirin työpaikkamäärät. Rinnakkain SYKEn julkaiseman Liiterin ja Helsingin kaupunginkanslian aluesarjojen tiedot. Molempien lähteenä on Tilastokeskus. Lähes kymmenen tuhannen työpaikan ero vuonna 2000 johtuu siitä, että SYKE ei korjannut Tilastokeskuksen virhettä, jossa Meilahden sairaalan työpaikat oli sijoitettu Helsingin ydinkeskustaan.

Kyse on kuitenkin laajemmasta asiasta kuin vain tilastovirheestä. Työpaikkamäärien vertailuissa vertailtiin vuosia 2000 ja 2015. Näistä ensimmäinen on nousukauden huippuvuosi ja jälkimmäinen laman pohjavuosi. Se vääristää kuvaa. Työpaikkojen määrä vuonna 2015 on nimittäin korkeampi kuin vuonna 1999 tai vuonna 2001. 

Vuonna 2016  työpaikkojen määrä eteläisessä suurpiirissä kasvoi noin 4000:lla. Nousukausi alkoi. 

Talousasioissa nousukauden huipun ja laskukauden pohjan toisiinsa vertaaminen johtaa harhaan. Esim. työpaikkojen määrä kasvaa nousukaudella ja laskee laskukaudella, joten trendin tulkinta näin katsottuna luo väärän käsityksen maailmasta. Oikeampi tapa on verrata kahden nousukauden huippuja toisiinsa. 

Vuosi 2000 oli IT-nousun huippuvuosi ja viimeinen vuosi ennen ICT-taantumaa. Vaikka taantuma oli Suomessa lievä, Helsinki kärsi siitä rajusti. Olimme jo tuolloin kansainvälisestikin merkittävä tieto- ja viestintäteknologian (ICT) keskus. Työpaikkojen määrä eteläisessä suurpiirissä väheni ICT-lamassa merkittävästi – ja putosi vuodessa lähes tuon 15000. Vasta nyt olemme pääsemässä takaisin samalle tasolle. 

Vuonna 2008 alkoi finanssikriisi joka aiheutti kaksi peräkkäistä lamakuoppaa. Laman pohja osuu vuodelle 2015. Kantakaupunki oli lamaolosuhteissakin houkutteleva sijainti työpaikoille. Eteläisessä kantakaupungissa työpaikkojen määrä ei finanssikriisin jälkeen juurikaan laskenut. 

Rakenteilla (syksyllä 2018) olevat toimistohankkeet sijoittuvat lähes kokonaan Helsingin kantakaupunkiin. Kantakaupunki ja keskusta on elinvoimainen ja houkuttelee lisää yrityksiä, jos vain kykenemme tarjoamaan tontteja uusille toimijoille. 

Tästä asiasta kertoo lisää Helsingin kanslian tutkimus toimistomarkkinoiden kehittymisestä. Rakenteilla olevista toimistoista, liiketiloista ja hotelleista ylivoimainen valtaosa sijoittuu Helsingin kantakaupunkiin. Houkuttelevuudesta kertoo myös se, että toimistojen vuokrausaste keskustassa on noussut yli 90%:iin ja vuokrataso on kasvanut koko tämän vuosikymmenen nopealla vauhdilla. 

Helsingin keskustaan kannattaa houkutella lisää työpaikkoja, eikä työpaikkamäärän heiluminen paikoillaan ei ole toivottavaa. Keskusta on Pasilan ohella koko Helsingin saavutettavin paikka ja siksi sitä tulee hyödyntää nykyistä enemmän. Tilastojen valossa Helsingin keskusta on sijainniltaan elinvoimainen ja houkutteleva. Yksi merkittävä ongelma on se, ettei kaupunki kykene tarjoamaan riittävästi tontteja nykyaikaisten toimistotilojen rakentamiseen. Siitä, miten tämä ratkaistaan, pitää käydä jatkossa lisää keskustelua.

Keskustatunnelin kustannusarvio ei tule pitämään

Olen tässä viikonlopun ajan tutustunut keskustatunnelia koskeviin materiaaleihin ja valitettavasti tässä valmistelussa ei ole osaaminen pysynyt tavoitteiden perässä. Selvityksessä esitetään Länsiväylältä Hermannin rantatielle asti kulkevaa tunnelia, jossa on kokonaista kuusi maanalaista eritasoliittymää. Perjantaina oli medialle järjestetty esittelytilaisuus, jossa esittelijät eivät osanneet edes kertoa montako kilometriä tunnelia hankkeessa esitetään rakennettavaksi.

Ehdotettu keskustatunneli länsiväylältä Hermannin rantatielle. Liittymät Jätkäsaaren satamaan, Punavuoreen, Hernesaarenrantaan, Eteläsatamaan, Katajanokalle, Siltavuorenrantaan ja Sörnäisten rantatielle

Ehdotettu keskustatunneli kulkee länsiväylältä Hermannin rantatielle

Tunnelin hinnaksi arvioidaan tässä kohdassa 1,4 miljardia euroa. Tämän hinnan voi laittaa perspektiiviin, kun kuvittelee että  rakennetaan Turun moottoritie kahteen kertaan ja tämän jälkeen rahaa jää vielä yli Lahden oikoradan verran.

Tällaiset arviot tehdään niin, että katsotaan mitä vastaavat asiat maksavat muualla rakennettaessa ja sitten ynnätään palaset yhteen riskivarauksilla lisättynä. Ylläolevassa kuvassa on kerrottu, mitä kustannusarvioon on laskettu mukaan ja mitä ei.

Erityisesti kannattaa huomata, että keskustatunnelin ilmanvaihtojärjestelmien riskianalyysiä ja turvajärjestelmien osuutta ei ole arvioitu. Tuon takia on syytä olettaa, että 1,4 miljardin kustannusarvio ei tule pitämään – todellinen kustannus koko projektille on merkittävästi suurempi.

Länsimetrossa lopulliset kustannukset olivat kaksinkertaisia alunperin ennakoituun verrattuna – ja kustannusarvio petti suurelta osin siksi, että ilmanvaihtojärjestelmät ja turvallisuustekniikka maksoivat paljon enemmän kuin oli arvioitu.

Keskustatunnelissa ei ole kyse tavallisesta projektista, vaan jostain maailmanlaajuisesti äärimmäisen haastavasta, jolle ei ole vertailukohtia.

Tunnelin häiriöherkkyyttä tutkinut raportti toteaa asiasta näin:

Se tosiseikka, että suunnitteilla oleva tunnelikokonaisuus on maailmanlaajuisestikin arvioituna varsin laaja ja monimutkainen, tekee käyttöjärjestelmästä ainutlaatuisen mutkikkaan, jos halutaan pitää mahdollisimman paljon tunnelikokonaisuudesta käytössä häiriöiden aikana. Jos sen sijaan tyydytään yksinkertaisempiin ohjaustiloihin, koko tunnelikokonaisuus voidaan joutua sulkemaan suhteellisen paikallisten ja pientenkin häiriöiden takia.

Kyse on siis ainutlaatuisen mutkikkaasta ohjelmistoprojektista, joka toteuttaa turvallisuuskriittisiä tehtäviä. Hintakin tulee olemaan sen mukainen.

Valtuustoaloite Helsingin asuntotuotannon nopeuttamiseksi

Helsinki on yksi Euroopan nopeimmin kasvavia kaupunkiseutuja. Uudet asukkaat tarvitsevat asuntoja päänsä päälle. Siksi teemme Hannu Oskalan kanssa aloitteen Helsingin asuntotuotannon nopeuttamiseksi.

Tukholman seutu on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos asuntoja ei rakenneta riittävän nopeasti. Vuodesta 2005 läänin väestö on kasvanut 420 000 asukkaalla ja asuntojen määrä on kasvanut 146 000. Vähäisen rakentamisen takia asumisväljyys on kutistunut noin 10% ja asuntojen hinnat ovat kasvaneet 91% ja asumisoikeusasunnoissa vielä enemmän.

Asumisen korkeisiin hintoihin voidaan vaikuttaa sillä, että rakennetaan asuntoja nopeammin kuin asukkaiden määrä kasvaa. Helsingin seudulla asuntopula keskittyy nimenomaan Helsinkiin ja kantakaupungin ympäristöön. Siksi nimenomaan Helsingin tulee ryhtyä toimiin asuntotuotannon nopeuttamiseksi.

Valtuustoaloite Helsingin asuntotuotannon nopeuttamiseksi. 
Asuntopula Helsingissä on merkittävä ongelma. Erityisesti urbaanin asumisen hinta on karannut tavallisen helsinkiläisen ulottumattomiin. Helsinki on kyennyt nostamaan kaavoitusta yli tavoitteiden, mutta asuntotuotanto laahaa silti jäljessä. Tarvitaan uusia tapoja toimia, jotta asuntotuotanto vastaa kysyntään Kasvava osuus rakentamisesta on täydennysrakentamista. Se on myös kaupungin talouden kannalta parasta rakentamista. Helsingin tulee huolehtia siitä että sen omat normit ja käytännöt tukevat täydennysrakentamista, eivätkä ainakaan estä sen toteutumista täysimääräisesti. Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsinki selvittää sen, miten asuntotuotanto voidaan kasvattaa ensin nykyisiin tavoitteisiin eli 7000 asuntoon vuodessa ja sitten 10000 asuntoon vuodessa.

Miksi asunnot kutistuvat?

Yksi kaupungistumisen trendeistä on asumisväljyyden pieneneminen ja pienten asuntojen rakentaminen. Asuminen on luonteeltaan sellainen hyödyke, jossa ihmiset yleensä saavat iloa ja tyydytystä lisätilasta ja siksi on luontevaa pyrkiä siihen, että ihmisillä on mahdollisuus asua väljemmin.

Itse olen tutkijana tullut siihen tulokseen, että jos maailmassa haluaa tehdä positiivisia muutoksia, pitää ymmärtää se mistä nykytilanne johtuu. Muuten on helppo esittää muutoksia, jotka pahentavat ongelmaa. Tällaista ehdotusta edustaa ehdotus siitä, että alle 65m2 asuntoja ei saisi rakentaa. Se johtaisi vähempään rakentamiseen, kimppa-asumisen nousuun ja asumisväljyyden kutistumiseen.

Tässä oma arvioni siitä, miksi asuntojen koot pienenevät.

1. Kaupunkiasumisen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti

Pääkaupunkiseudun kasvu on jo samoissa lukemissa kuin 60-luvun hurjimpina vuosina ja 2010-luvulla maan sisäinen muuttoliike on nopeutunut voimakkaasti.

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi keväällä tutkimuksen suomalaisten asumispreferensseistä.

  • Väitettä: ”Asumisen tulee olla tiivistä ja kaupunkimaista” tuki vuonna 2013 22% ja vuonna 2017 31%.
  • Väitettä “Asuisin mielelläni kaupunkimaisessa ympäristössä ja ihmisvilinässä” tuki vuonna 2013 28 % ja nyt 35 %. Tuo 35% on kaksi miljoonaa suomalaista ja kasvua on neljäsataa tuhatta suomalaista.

Neljässä vuodessa kasvua on tullut puoli miljoonaa!

Meillä on käynnissä hurjan nopea muutos siinä minkälaisessa ympäristössä ihmiset haluavat asua. Se näkyy suurten kaupunkien nopeana kasvuna ja kovana paineena asuntorakentamiselle.

 

Sama kehitys on käynnissä koko maassa.

2. Nuoret muuttavat entistä nuorempina pois vanhempien nurkista

nikander_pietilainen-02

Parissakymmenessä vuodessa yksinasuvien nuorten osuus on noussut yli 10-prosenttiyksikköä. Nuorilla on tyypillisesti pienemmät tulot, vähemmän varallisuutta ja vähemmän omaisuutta, joten tämä kasvanut asumisen kysyntä kohdistuu erityisesti pieniin asuntoihin.

Yhteenveto 

Nyt tiedämme, että on ainakin kaksi syytä uusien asuntojen koon pienentymiseen.

Toinen on suuriin kaupunkeihin kohdistuva nopea väestönkasvu, joka kohdistuu erityisesti kaupunkien keskustoihin ja niiden ympäristöön. Nopea väestönkasvu kutistaa asukasta kohti käytössä olevien asuntoneliöiden määrää ellei samalla onnistuta rakentamaan nopeasti uusia asuntoja.

Toinen on nuorten aiempaa varhaisempi tuleminen asuntomarkkinoille, joka tuo asuntomarkkinoille  väliaikaista asuntoa etsiviä pienituloisia asukkaita.

Onko muita syitä, jotka vaikuttavat käynnissä olevaan muutokseen?