Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustaja ehdolle kuntavaaleissa

15403695_892463880884351_7645329023054202451_o

Seitsemän vuotta sitten perustin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän. Sen parissa tekemäni työ on tuottanut tulosta. Viime vuosina olemme saaneet uuden urbaanin yleiskaavan, ratikkaverkko laajenee Kruunusilloilla Laajasaloon ja raidejokerin myötä esikaupunkeihin. Kävelynkin merkitys on alettu ymmärtää kaupungin suunnittelussa.

Paljon pitää vielä saada aikaan. Siksi olen Helsingissä ehdolla kuntavaaleissa huhtikuussa 2017.

Haluan Helsinkiin lisää tiivistä kaupunkia, paremman joukkoliikenteen ja paljon asuntoja tarvitseville. Rakennamme Helsingistä menestyvän kaupungin, jossa kaikenlaisten ihmisten on hyvä elää, yrittää, työskennellä ja asua.

Minun Helsingissäni kaikille tarjotaan mahdollisuus hyvään elämään. Siksi nykyisen byrokraattisen ja uuvuttavan labyrintin sijasta erityislasten palveluiden pitää tukea lasten ja perheiden jaksamista.

Tule mukaan tekemään minusta valtuutettu.

Tukiryhmääni pääset mukaan laittamalla minulle Facebook-viestin tai lähettämällä sähköpostia mikko.sarela (at) gmail.com. Vaalikampanjassa tarvitaan myös rahaa. Jos haluat tukea kampanjaani rahallisesti, voit tehdä sen suoraan Vihreiden lahjoitustyökalulla.

Lisää kaupunkia Helsinkiin 7 vuotta

Hyvää syntymäpäivää Lisää kaupunkia Helsinkiin!

737157_10152052969828388_2766780247639786254_o-2

Lisää kaupunkia Helsinkiin vierailulla Koskelan halliin

Marraskuun 22. päivä 2009 istuin koneelle ja perustin Facebookiin uuden ryhmän: Lisää kaupunkia Helsinkiin. Mietin tuokion ja tuskastuneena Helsingin asuntopulaan ja asumisen kasvaviin hintoihin kirjoitin avausviestin:

Tervetuloa

 

Perustin tämän ryhmän siksi, että uskon Helsingin olevan parempi paikka, jos kaupunkia laajennetaan. En tarkoita maa-alan ryöväämistä 20-kilometrin päästä keskustasta, vaan keskusta-alueen laajentamista… [koko viesti on luettavissa Facebookissa]

Näinä seitsemänä vuonna ryhmä on ehtinyt tekemään ja vaikuttamaan moneen asiaan Helsingissä ja muualla Suomessa. Sisarryhmiä on ainakin Itä-Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Lisäksi on kansainvälinen ryhmä YIMBY International ja Helsingissä syntynyt kansainvälinen kaupunkiaktiivien tapahtuma YIMBYcon.

Tässä muutama Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän saavutus näiden vuosien varrella.

Uusimpana ja kenties suurimpana saavutuksena on Helsingin uusi yleiskaava, joka ei olisi nykyisessä muodossaan mennyt läpi ilman aktiivisten kaupunkilaisten osuutta. Ryhmästä on kehittynyt poliittisen liikkeen lisäksi keskustelufoorumi, jossa käsitellään lähes kaikkia Helsingin kaupunkikehitykseen liittyviä asioita. Jäsenmäärä on jo ylittänyt kymmenen tuhatta.

yleiskaavakartta-lopullinen

Helsingin uusi yleiskaava

Ensimmäinen vaikuttamiskohteemme kesällä 2010 oli Keski-Pasila, jossa toivoimme panostuksia kävely-ympäristön laatuun, joukkoliikenteeseen ja pyöräilyn infrastruktuuriin. Esitimme muunmuassa kävely-yhteyttä keskustakorttelin läpi, yksisuuntaisia pyöräkaistoja ja raitiotien oikaisua Pasilankadulla. Ryhmän kiinnittämä huomio katuympäristön laatuun on myös vaikuttanut. Uudessa tornialueen kilpailuohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota katutason laatuun ja siihen, ettei alueelle tulisi pelkkiä yksinäisiä tornitaloja.

kalasatama-pasila

Esitin 2012, että Helsingin uusi keskusta muodostuu Teollisuuskadun varteen Pasilan ja Kalasataman väliin muodostuvalle akselille. Tämä ajatus on osa Helsingin uutta yleiskaavaa

Syksyllä 2010 perustin kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneille oman IRC-kanavan #kaupunkisuunnittelu. Siitä muodostui omana aikanaan aktiivinen ja merkittäväkin paikka käydä kaupunkiaktivismiin liittyviä keskusteluja. Kanavalle voi yhä liittyä esimerkiksi Webchatissa.

Seuraavana kesänä ryhmä aloitti kuukausittaiset kaupunkisuunnittelupubit, joita on pidetty muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki nämä viisi vuotta. Nykyään tapaamiset pidetään yleensä jokaisen kuukauden ensimmäisenä tiistaina.

1305808043978

Helsingin Sanomat uutisoi kaupunkisuunnittelupubista avoimen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksen jälkeen.

Yksi paljon työtä ja kiinnostusta herättänyt alue oli se, miten tiivistyvässä kaupungissa joukkoliikenne pitäisi ratkaista. Aikamme asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, että metro- ja junaverkoston laajentaminen on liian kallista ja bussien kapasiteetti taas ei riitä tiiviimmän kaupungin liikkumistarpeiden ratkaisemiseen. Ensisijaiseksi työkaluksi  valikoitui siis ratikka.

Raitioteiden suurin haaste oli mielikuvat. Miten osoittaa, että ratikka voi olla jotain muuta kuin meidän kantakaupungin hidas, epäluotettava ja suhteellisen pienikapasiteettinen ratikka. Työstimme ja selvitimme aihetta monessa eri vaiheessa, keskustelimme ryhmässä ja kirjoitimme useita blogitekstejä siitä, miten ratikoita voidaan nopeuttaa. Näistä kannattaa lukea ainakin Otso Kivekkään Helsingin ratikoiden nopeuttamisesta ja Vain muutaman sekunnin tähden. Keväällä 2011 Otso Kivekäs, minä ja Sirpa Kauppinen esitimme raitiotieverkkoon pohjautuvan ratkaisun Östersundomin joukkoliikenneratkaisuna.

ostersundomin-ratikkaverkosto

Östersundomin ratikkaverkosto

Tämä työ on tuottanut hedelmää. Tänä vuonna kaupunginvaltuusto päätti rakentaa raidejokerin ja Laajasalon raitiotiet, hyväksyi pikaratikkaverkostoon pohjautuvan yleiskaavan ja päätti muuttaa Hämeentien joukkoliikennekaduksi ja näin nopeuttaa raideliikennettä itäisessä kantakaupungissa.

screen-shot-2016-11-21-at-3-29-20-pm

Helsingin yleiskaavan raideliikenneverkosto. Jo päätetyt raidejokeri ja Laajasalon raitiotie on merkitty karttaan punaisella.

Kaupunkibulevardit nousivat ryhmän näköpiiriin keväällä 2011 Carlos Lamuelan diplomityön From Länsiväylä to Länsibulevardi julkaisemisen jälkeen. Syksyllä 2011 järjestettiin kriittinen pyöräretki Länsiväylällä ja Ville Ylikahri teki valtuustoaloitteen länsiväylän muuttamisesta kaduksi. 

lansibulevardi

Länsibulevardi, Carlos Lamuela

Eduskuntavaalien jälkeen minä liityin monien muiden tapaan Vihreisiin ja vuoden 2012 alusta minut valittiin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakuntaan Osmo Soininvaaran varajäseneksi. Elämäni ensimmäisessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa päätettiin käynnistää Helsingin uuden yleiskaavan tekeminen. Samalla lautakunta päätti äänin 5-4, että on lautakunta on viraston asiakas eikä ylin päättävä elin.

Syksyllä 2012 kaupunkibulevardit olivat merkittävä Vihreä vaaliteema. Minä, Otso Kivekäs, Osmo Soininvaara ja Mari Holopainen julkaisimme vaalipamfletin Seuraavat 400000 helsinkiläistä, jossa vaadimme moottoriteitä bulevardeiksi, pikaraitioteihin pohjautuvaa liikennejärjestelmää ja viheralueisiin panostamista. Ryhmämme sai vuoden 2012 vaaleissa suuren vaalivoiton, mikä mahdollisti kaupunkipolitiikkaan panostamisen uudessa valtuustossa.

seuraavat-400000

Seuraavat 400.000 helsinkiläistä

Esitimme vaaleissa myös Mannerheimintien itäpuolta keskustassa kävelyalueeksi. Se olisi yhdistänyt olemassaolevat kävelykeskustat toisiinsa. Hannu Oskala teki aiheesta valtuustoaloitteen, joka ei valitettavasti tuonut muutosta. Kävelykeskustan kehittämistyö kuitenkin jatkuu ja Mannerheimintiehenkin varmasti vielä palataan.

heikinesplanadi_small

Esitimme Mannerheimintien muuttamista kävelyalueeksi Sokoksen, Vanhan Ylioppilastalon ja Stockmannin puolella.

Vuonna 2013 ryhmän jäsenmäärä alkoi kasvamaan voimakkaasti. Kun syyskuussa 2012 jäseniä oli 200, oli vuotta myöhemmin jäseniä jo 1500. Jäsenmäärän kasvu toi mukaan tarpeen moderoida keskustelua. Lisää kaupunkia Helsinkiin sai moderaattoriryhmän ja keskustelusäännöt. Ryhmän rakentava keskustelukulttuuri innoitti Kaupunkitoimittajat nimeämään ryhmän perustajan Mikko Särelän vuoden kaupunkilaiseksi 2014.

paivakodin-saannot

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän keskustelusäännöt pähkinänkuoressa

Keväällä 2013 järjestimme Sykkivä Hakaniemi -kilpailun yhdessä Kallio -liikkeen kanssa. Kilpailun voittajatyöt olivat Christoffer Weckströmin Kungsan ja Sonia Lemarchandin Tango.   Kungsanissa alueelle rakennettiin asuntoja tuhansille uusille asukkaille ja Tangossa Hakaniemessä tanssittaisiin kuin Pariisissa. Rakentamisajatus jäi elämään ja myöhemmin syksyllä kaupunginhallitus päätti, että alueelle tehdään tiivistävä kaava.

screen-shot-2016-11-22-at-8-14-25-am

Hakaniemenrannan asemakaavaluonnoksen havainnekuva

Vuosi 2013 toi muassaan myös uusia aktiivisia tekijöitä. Koskelan sairaala-alueen suunnitelmat herättivät keskustelua, josta syntyi ryhmän ensimmäinen varjosuunnitelma. Tämä varjosuunnitelma herätti monet ymmärtämään sen, että rakentamalla tiiviisti katujen varsiin, voidaan saada runsaasti asuntoja ja säästää viheralueita.

koskela-valmis-2d

Lisää kaupunkia Koskelaan oli idea, joka suurelta osin toteutuu virallisessa asemakaavassa

Marraskuussa 2013 pidettiin ryhmän pikkujoulut ja syntymäpäivät Heräämössä Suvilahdessa. Jaoimme silloin pingviinejä hyvän kaupungin eteen töitä tehneille ja ensimmäiset pingviinit annettiin Helsingin kaupungin yleiskaavaosastolle ja Lisää kaupunkia Koskelaan -projektin vetäjille Jaakko Särelälle ja Juhana Rantavuorelle.

Samoissa pikkujouluissa sattui seitsemän kaveria istumaan samaan pöytään ja miettimään, että jotain tarttis tehdä. Urban Helsinki -kollektiivi syntyi tuomaan kaupunkisuunnittelun vaihtoehtoja näkyville ja edesauttaa Helsinkiä ja muita suomalaisia kaupunkeja kasvamaan urbaaneimmiksi paikoiksi.

Urban Helsinki

Urban Helsinki: Christoffer Weckström, Timo Hämäläinen, Miika Norppa, Matti Tapaninen, Niilo Tenkanen, Juhana Rantavuori ja Antti Auvinen

Urban Helsinki on tehnyt suunnitelmia mm. Pikku-Huopalahteen, Huopalahden asemalle, Rautatieasemalle, Hernesaareen ja pro Helsinki 2.0 yleiskaavan.

prohelsinki20

Pro Helsinki 2.0 yleiskaava tarjosi vaihtoehtoisen tiiviimmän ja urbaanimman näkemyksen Helsingin kehittämisestä

Käveltävyys on myös saanut huomiota ryhmässä. Kesällä 2015 järjestimme teemakeskusteluita ja työpajan käveltävän keskustan kehittämisestä. Yksi työpajan merkittävistä tuloksista oli Siltasaarensalmen merkityksen oivaltaminen. Salmi on keskeisellä paikalla ja vielä toistaiseksi valtava hukattu mahdollisuus. Ryhmä toivoi alueelle parempia liikenneyhteyksiä, ajanviettomahdollisuuksia ja urbaania rantaa.

siltasaarensalmi-001

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ajatuksia Siltasaarensalmen kehittämiseksi

Työpajojen seurauksena Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä sai uuden sisarryhmän: Käveltävä Helsinki, jonka tavoitteena on aktiivisesti vaikuttaa kävelyn parantamiseen Helsingissä. Ryhmä on aktivoitunut mm. Hernesaaren kävely-yhteyksien ja Rautatieaseman ympäristön kehittämisessä, josta on nytkin käynnissä kuntalaisaloite. Sen voi käydä allekirjoittamassa täällä.

kavelukeskustaperspektiivi

Urban Helsingin ehdotus kävelykeskustan laajentamiseksi.

Lisää kaupunkia Helsinkiin on tehnyt ja saanut aikaan paljon kuluneen seitsemän vuoden aikana. Tässä pieni pintaraapaisu siihen, mihin ryhmä on olemassaolonsa aikana ehtinyt vaikuttamaan. Työ on silti vasta alussa. Ryhmän tavoitteena on se, että 2100-luvulla kehutaan sitä, että 20-luvulla tehtiin hyvää kaupunkia. Suunta on oikea, mutta siihen on vielä matkaa.

Uusi yleiskaava

Helsinki on saanut uuden yleiskaavan. Tämän eteen on tehty työtä jo monta vuotta. Perustin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän melkein seitsemän vuotta sitten. Sen tavoitteena oli yksinkertaisesti se, että tiivistä kaupungin palvelut ja mukavuudet tarjoavaa umpikorttelikaupunkia riittää kaikille sellaiseen asumaan haluaville.

Vuonna 2012 julkaisimme Otso Kivekkään, Osmo Soininvaaran ja Mari Holopaisen kanssa yhteisen pamfletin Seuraavat 400 000 helsinkiläistä. Siinä esitimme mm. motareiden muuttamista bulevardeiksi ja laajan pikaraitiotieverkon rakentamista. Nyt hyväksytty yleiskaava toteuttaa nämä ajatukset, vaikka asuntomäärän tavoite jääkin vähän alemmas.

yleiskaavakartta-lopullinen

Uuden yleiskaavan kartta

 

Uusi yleiskaava on tärkeä siksi, että se sallii tiivin kaupungin rakentamisen, kantakaupungin tiivistämisen ja laajentamisen. Sellaisen kaupungin, jossa on umpikortteleita, asunnot, työpaikat ja palvelut sekaisin ja kivijaloissa kahviloita ja muita kaupunkilaisia palvelevia liikkeitä ja toimintoja. Kaupungin, jossa lähes kaikki asukkaat asuvat raideliikenteen varrella.

yleiskaava_joukkoliikenteen_runkoverkko_20160614

Vuonna 2050 yleiskaavan raideverkon piirissä 600m etäisyydellä asemasta asuu noin 90% Helsingin asukkaista

 

Kannattaa kuitenkin huomata, että yleiskaava ei pakota rakentamaan hyvää ja tiivistä kaupunkia. Sen eteen pitää tehdä työtä. Tässä muutamia asioita, joihin meidän kaupunkilaisten pitää seuraavaksi kiinnittää huomiomme, jotta voimme varmistaa sen, että saamme paljon hyvää uutta kaupunkia ja jotta moni uusi kaupunkilainen saisi itselleen kodin.

Tiiviin kaupunkiympäristön vaatiminen

Useimmat tiiviistä kaupungista pitävät haluavat asua tiiviisti siksi, että sellainen asuinympäristö tarjoaa niitä mukavuuksia, joita he elämältään haluavat. Tiiveys ei ole itseisarvo vaan väline muihin arvokkaisiin asioihin. Lapsiperheessä päiväkoti ja koulu löytyy kävelyetäisyydeltä samoin kavereita erilaisiin harrastuksiin. Joukkoliikenne tarjoaa hyvät liikkumismahdollisuudet moneen suuntaan ja päivittäiseen elämään on helppoa sovittaa tapaamisia kavereiden ja ystävien kanssa.

Siksi meidän pitää vaatia tiivistä rakentamista ja erityisesti umpikortteleita nimenomaan siellä, missä siitä saadaan kaikista suurimmat hyödyt kaupunkilaisille. Kaupunkisuunnittelussa pitää oppia ajattelemaan samanaikaisesti rakentuvien asuntojen laatua ja syntyvän kaupunkiympäristön laatua. Osaoptimointi johtaa kaikkien kannalta huonoon lopputulokseen.

Erityisen tärkeissä paikoissa kaupunki pitää opettaa rakentamaan tiiviitä ja kapeita umpikortteleita, jotka mahtuvat kapeisiinkin paikkoihin – tällaisia kohteita löytyy uudesta yleiskaavasta monia.

Kaupunginosien välisten rajapintojen ymmärrys

Puhuin tiistaina kaupunkisuunnittelulautakunnassa Kalasataman pohjoisosassa siitä kuinka alue pitää nähdä rajapintana Kalasataman, Hermannin ja Arabianrannan välillä. Tällaiset alueiden väliset rajat jäävät herkästi huonosti suunnitelluiksi reunoiksi, jotka vähentävät ihmisten liikkumista kaupunginosarajojen yli. Tämä on yksi osasyy siihen, miksi urbaanin kaupungin rakentaminen on niin vaikeaa ja seuraa ainakin osin siitä, että kaavoitusta yleensä tehdään yhden kaavoitettavan alueen näkökulmasta.

Tärkeimmät tällaisista kaavoitettavista alueista ovat tulevat kaupunkibulevardit. Niiden varrelle syntyy kapea käytävä tiivistä korttelikaupunkia. Bulevardien toimivuus aidosti urbaanina mukavuuksia tuottavana kaupunkina riippuu siitä, kuinka hyvin nämä alueet liittyvät niiden vieressä oleviin esikaupunkialueisiin.

Meidän tulee tehdä työtä sen eteen, että kaupunkisuunnittelussa osataan rakentaa jatkuvaa kaupunkia, jossa kaupunginosien väliset rajat eivät vähennä ihmisten liikkumista jalan paikasta toiseen.

Luontokohteiden suojeleminen ja kehittäminen

Yleiskaavaan jäi erilaisilla rakentamismerkinnöillä joitakin tärkeitä viheralueita, jotka on parempi jättää tulevien sukupolvien nautittaviksi. Esimerkiksi nostan tässä Ramsinniemen, joka on kapea niemi Vuosaaressa Vartiosaaren itäpuolella.

Arvokkaimpia luontokohteita suojellaan parhaiten niin, että etsimme tapoja tiivistää ja laajentaa olemassaolevaa rakennettua nopeasti ja hyödynnämme tiiviin kaupunkirakentamisen mahdollisuudet. Meidän pitää myös tehdä työtä pysäköintinormin purkamiseksi – se on usein suurin este olemassaolevien alueiden tiivistämiselle ja silloinkin, kun tiivistäminen on taloudellisesti mahdollista, pakollisten pysäköintipaikkojen rakentaminen heikentää erityisesti lähiöissä asuinympäristöä, kun asukkaiden rakkaat lähipuut joudutaan kaatamaan parkkipaikkojen tieltä.

Yhteenveto

Yleiskaava tarjoaa paljon mahdollisuuksia rakentaa parempaa ja tiiviimpää kaupunkia. Yksi etappi on saavutettu ja siitä kannattaa iloita.

Se ei kuitenkaan takaa muutosta parempaan. Siksi työ paremman ja monipuolisemman kaupungin eteen on oikeastaan vasta ihan alussa. Tarvitsemme muutosta kaupunkisuunnittelun toimintatapoihin, normeihin, tavoitteisiin ja siihen, miten kehityskohteita valitaan. Mihin muihin asioihin meidän pitäisi kiinnittää huomiota?

Tarvitsemme uuden yleiskaavan – nyt

Helsinki on kasvava kaupunki. Uudet asukkaat tarvitsevat asuntoja. Helsinki tarvitsee uuden yleiskaavan viimeistään 2012. Paremman puutteessa nyt heti kelpaa myös.

Yleiskaavaa on nyt tehty runsaat neljä vuotta. Yleiskaavatyön aloittamisesta päätettiin tammikuussa 2012 ja se oli vaaliteema vuoden 2012 vaaleissa. Kaavasta on kerätty näkemyksiä niin poliitikoilta kuin kaupunkilaisilta kaikissa kaavan vaiheissa. Suurimmat päätökset tehtiin visiovaiheessa, kun kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että yleiskaavatyötä jatketaan siten, että Helsingin kasvu pohjautuu ensisijaisesti bulevardeihin ja olemassaolevien alueiden täydennysrakentamiseen.

Yleiskaava tarvitaan siksi, että yleiskaava määrittelee sen mitä eri alueille saa asemakaavoittaa ja asemakaava sen mitä saa rakentaa. Vanha, vuoden 2002, yleiskaava on tullut siihen pisteeseen, että kohta sen avulla ei voida enää kaavoittaa uutta asuntorakentamista. Jos siihen joudutaan, Helsingin asuntotuotanto pysähtyy.

screen-shot-2016-10-12-at-2-57-57-pm

Arvioitu yleiskaavavaranto. Perustuu ”Yleiskaavan lähtökohdat ja työohjelma 13.11.2012” -raportin sivulla 14. olevaan kuvaan.

Helsingissä on asuntopula ja tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, asunnottomuutta ja epätasa-arvoisuuden kasvua. Siksi valtuusto päätti keväällä asumisen ja maankäytön ohjelmassa käytännössä yksimielisesti, että asuntoja pitää kaavoittaa ja rakentaa paljon nykyistä nopeammin – 6000-7000 asuntoa vuodessa. Ilman asuntoja ei voi olla kohtuuhintaisia asuntoja. Ilman asuntorakentamisen sallivia asemakaavoja ei saada uusia asuntoja.

Yleiskaavavaranto loppuu muutaman vuoden kuluttua. Jos emme saa uutta yleiskaavaa voimaan, pysähtyy kaavoitus. Kun uusi yleiskaava hyväksytään, kestää vielä muutama vuosi ennen kuin se tulee voimaan hallinto-oikeuden käsitellessä valituksia. Siksi yleiskaavapäätöksellä on kiire.

Uusi yleiskaava on valtava voitto erityisesti meille Vihreille. Yksi Vihreän liikkeen tavoitteista on alusta alkaen ollut rakentaa kaupunkia kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla. Nyt tehty yleiskaava on vallankumous siinä, miten kaupunkia voidaan rakentaa. Tämä on käänne uusien autokeskeisten lähiöiden rakentamisesta kestävään kaupunkirakenteeseen, jossa panostetaan ratikoihin, pyöräilyyn ja kävelyyn.

Helsinki on nyt maailmanlaajuinen edelläkävijä, jonka toimia seurataan ja ihaillaan aktiivisesti maailmalla. Tämä tarjoaa meille mahdollisuuden rakentaa Helsingistä keskeinen paikka maailman kaupungistumiseen. Näin voidaan rakentaa Helsinkiin tuottavaa yritystoimintaa ja nopeuttaa monen kaupungin kehittymiseen nykyistä kestävämmäksi   Määrätietoisesti kaupunkia kehittävä Helsinki näkyy elinvoimaisena kaupunkina, joka kykenee tekemään päätöksiä, kykenee keksimään itsensä uudelleen ja näyttämään suuntaa maailman kaupungeille.

Toivon viisautta kaikille päättäjille, jotka valtuustossa yleiskaavasta päättävät. Hyväksykää yleiskaava nyt.

 

Lisää umpikortteleita – miksi?

Monet helsinkiläiset rakastavat umpikortteleita, mutta silti niitä rakennetaan kovin vähän. Tässä koottuna syitä rakentaa lisää umpikortteleita.

umpikortteli-A-tasku-aerial1

Yleiskaavan bulevardien korttelivaihtoehto A-tasku

Tiivis maankäyttö

Umpikorttelit ovat tehokkain korttelimuoto. Silloin, kun halutaan rakentaa ympäristöä, jossa on runsaasti ihmisiä, umpikorttelit ovat ylivertainen ratkaisu. Verrattuna puoliavoimeen korttelimuotoon, umpikorttelissa on jopa 40% lisää rakennettua tilaa ja perinteiseen lähiökerrostaloon verrattuna jopa yli kymmenkertaisesti.

Tätä ei voi korostaa liikaa. Kantakaupunkiin ja sen reuna-alueille saadaan asuntoja kymmenille tuhansille lisää, jos suostutaan rakentamaan tiiviisti umpikortteleita. Korttelitehokkuuden nosto kahdesta kolmeen tuo jokaiselle rakennetulle hehtaarille 250 asukasta lisää.

12829069_10153247923811666_4762140126237394610_o

Kamppi ja Punavuori ovat moninkertaisesti tiiviimpiä kuin korkeasta rakentamisesta tunnettu Keilaniemi

Tiiviys auttaa ratkaisemaan asuntopulaa, kun samaan tilaan saadaan enemmän asuntoja. Meidän tärkein ongelmamme ei ole pula rakennuskapasiteetista vaan pula hyvästä rakennuskelpoisesta maasta kantakaupungissa ja sen liepeillä. Umpikorttelit ovat ratkaisu tähän pulmaan.

Tuo 40% lisäys tuo sen kriittisen lisän, jolla ihmistiheys saadaan lähipalveluiden vaatimalle tasolle. Mitä enemmän tiiviisti rakennettua pinta-alaa, sitä enemmän ihmisiä ja sitä helpompaa järjestää lähipalvelut.

umpikortteli-pinta-ala

300 asukasta on umpikorttelirakenteessa paljon lähempänä toisiaan kuin omakotitaloalueella. Kuvat ovat samassa mittakaavassa.

Helsingin erityisominaisuuksiin kuuluu se, että maata lähellä keskustaa on vähän, koska niemi on kolmelta puolelta meren ympäröimä. Tällöin tarve tiiviille rakentamiselle korostuu entisestään. Umpikorttelit tarjoavat erinomaisen ratkaisun paikkoihin, jossa maa on niukkaa ja siksi kallista.

Umpikorttelit tuovat palvelut

Urbaaneja mukavuuksia syntyy sinne, missä on runsaasti asiakkaita ja missä katuympäristö tarjoaa joustavat mahdollisuudet uusien palveluiden luomiselle. Umpikorttelit tarjoavat sekä paljon asiakkaita että runsaasti kivijalkatilaa monipuolisille palveluille. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä turvaavat lähipalveluiden edellytykset.

Umpikortteleihin pohjaava kaupunkirakenne on myös erinomainen lähtökohta hyvälle käveltävälle ympäristölle. Keskeisillä paikoilla kannattaa tehdä vielä tavanomaista tiiviimpää rakentamalla pieniä supertiiviitä kortteleita. Näin voidaan parantaa sekä ihmis- että paikkatiheyttä ja vahvistaa alueen urbaania luonnetta.

Töölö_from_air

Töölön umpikortteleita ilmasta katsottuna. Upea paikka myös talvella.

Jos etäisyys lähipalveluihin kasvaa sellaiseksi, että kävely vaihtuu autoon, voi samantien mennä viiden kilometrin päässä olevaan kauppaan. Tästä syystä vauraassa kaupungissa lähipalvelut eivät kuihdu vähitellen, vaan romahtavat siinä pisteessä, missä kävelyetäisyydellä asuvien asukkaiden määrä ei riitä palveluita ylläpitämään.

Kauempaa tulevat voivat parantaa lähipalveluita, mutta aina jonkun toisen paikan kustannuksella. Munkkivuoressa kaupassa käyvät munkkiniemeläiset saavat hyvää palvelua, mutta samalla lähipalvelut heikkenevät.  Tiiviys sen sijaan tuo lähipalvelut useamman asukkaan ulottuville.

Umpikorttelit tuottavat käveltävää ympäristöä

Kävelyetäisyys on lähipalveluetäisyys. Umpikorttelirakenteessa matkat ovat lyhyitä. Kun tiiviissä ympäristössä kadut varataan monipuolisesti palveluille, löytyvät ihmisten tarvitsevat asiat läheltä.

umpikorttelit kavelyn turvallisuus

Kävelijöiden määrä ja kävelyn turvallisuus kytkeytyvät selvästi toisiinsa.

Kävely on sekä turvallisempaa että mukavampaa ympäristössä, jossa on runsaasti muita kävelijöitä. Kävelijän merkittävin turvallisuusriski löytyy ratin takaa ja mitä enemmän kävelijöitä on liikkeellä, sen paremmin autolla ajavat huomioivat kävelijät. Tiivis kaupunki on turvallinen kaupunki.

12322366_10153395582636871_4948794461911034421_o-3

HSL-alueella ihmisten tekemien kävelymatkojen pituudet. Tummalla kävelymatka pysäkille ja harmaalla puhtaat kävelymatkat

Kävely on lyhyen matkan kulkumuoto. Suurin osa ihmisten tekemistä kävelymatkoista on selvästi alle kilometrin mittaisia. Tiiviissä kaupunkirakenteessa tuolta etäisyydeltä löytyy jo iso osa päivittäisistä palveluista, joita ihminen kaipaa.

Screen Shot 2016-03-30 at 11.19.39 AM

Viihtyisästi rakennetussa ympäristössä ihmiset ovat myös valmiita kävelemään merkittävästi pidempiä matkoja. Ei siis ole mikään ihme, että tiiviissä kantakaupungissa kävelyn osuus kaikista matkoista on melkein kaksinkertainen verrattuna esikaupunkeihin.

Päivittäisen kävelyn lisääntyminen tuo myös merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä.

Julkisen ja yksityisen tilan erottelu umpikortteleissa

Umpikorttelit antavat suunnittelijalle vaihtoehtoja. Sisäpihat voidaan suunnitella asukkaiden yksityiseksi tilaksi tai sitten koko aluetta palvelevaksi puistoksi. Molemmissa tapauksissa tila rajautuu neljään seinään, mikä tarjoaa intiimin ja yksityisen tunnelman. Talot suojaavat  melulta ja mahdollistavat hiljaisuuden kokemuksia kaupungissa.

Umpikortteli ei “ryöstä” julkista tilaa samalla tavalla kuin avorakenne, koska yksityisen ja julkisen raja on selkeä. Erityisen suositeltavaa on rakentaa katu tai jalkakäytävä kiinni taloon. Näin kulkuväylän sijoittuminen kertoo intuitiivisesti sen, missä menee talon asukkaiden tilan ja julkisen tilan raja.

Julkisen ja yksityinen tilan erottelu auttaa luomaan kortteliyhteisön, jossa asukkaat ja taloyhtiöt voivat yhdessä ottaa vastuun sisäpihan viihtyisyydestä ja asukkaiden hyvinvoinnista.

umpikorttelit sammatti

Vallilassa sijaitseva Sammatti on oikea vihreä keidas, jossa paikallisilla on vahva yhteisö. Umpikortteli suojaa ympäristön melulta ja häiriöiltä.

Perinteinen pistetaloihin nojaava sijoittelu sen sijaan herkästi johtaa siihen, että talon ympäristä muodostuu ei-kenenkään maa. Tila ei ole yksityistä, mutta ei julkistakaan mikä vaikeuttaa sen monipuolista käyttöä. Ongelma on erityisen suuri silloin, kun talot sijoittuvat puistomaiseen ympäristöön, jolloin julkinen puisto herkästi muuttuu asukkaiden reviiriksi.

Suljettuna tilana sisäpihat voivat olla upeita paikkoja viettää aikaa ja päästää pienetkin lapset turvallisesti leikkimään itsenäisesti. Yhdessä umpikorttelista asuu sen koosta riippuen sadoista tuhanteen asukasta ja tästä joukosta löytyy runsaasti kaikenikäisiä lapsia. 500 asukkaan korttelissa on keskimäärin noin 5 kunakin vuonna syntynyttä lasta. Kaveriseuraakin siis löytyy.

Sisäpiha on pieni puisto.

Umpikortteleista voidaan tehdä myös kaikille avointa puistotilaa. Näin on tehty esimerkiksi Kalasatamassa ja Barcelonan Eixamplessa. Kun korttelipuistojen läpi käveleminen mahdollistetaan, syntyy jalankulkijoille helppoja ja suoria kävelyreittejä vaihtelevassa ympäristössä. Sisäpihojen puistot ovat hiljaisia ja verheitä ja kaduilla runsaasti palveluita ja elämää. Kalasatamassa sisäpihojen julkisuus on toteutettu siten, että sisäpihat ovat omia tonttejaan, jotka omistaa alueellinen ympäristöä hoitava yhtiö.

Avoimessa käytössä olevat verheät sisäpihat toimivat korttelipuistoina ja näin alueesta voidaan tehdä vielä piirun verran urbaanimpi.

Umpikortteliympäristö tarjoaa lapselle luontevan ja turvallisen tavan harjoitella itsenäistä liikkumista. Ensin omassa asunnossa, sitten umpikorttelin sisäpihalla. Umpikortteli tarjoaa siis kaupunkilaisille perheille samoja hyötyjä kuin oma piha omakotitaloasujille. Tämän opittuaan lasten on helppoa siirtyä leikkimään naapurikortteliin ja sitten ratikalla naapurikaupunginosaan. Jo ala-asteikäinen oppii helposti ratikalla liikkumisen taidon.

Umpikorttelirakenteen kauneus

Seinät luovat kadusta kaupunkitilaa. Talot antavat kadulle raamit, jotka tekevät ympäristön hahmottamisesta helppoa ja selkeää. Risteykset ja muut aukot seinissä tarjoavat yllättäviä näkymiä toisenlaisiin todellisuuksiin. Kontrasti erilaisten tilojen välillä on vaikea ellei mahdoton saavuttaa elleivät tilat rajaudu selkeästi. Tällainen yllättävyys tuo kaupunkiin arvoituksellisuutta ja uusia paikkoja, jotka voi löytää.

Umpikorttelit tarjoavat mahdollisuuksia rakentaa vahvaa katutilaa. Jykevien seinien sijoittuminen, suoruus tai kaarevuus, kulmat; kadun kapeneminen tai leveneminen pieneksi puistoiksi, katupuiden ja pensaiden sijoittuminen ja risteykset tarjoavat mahdollisuuksia suunnitella hyvää esteettisesti miellyttävää ja monipuolista kaupunkiympäristöä. Tähän kaupunkiympäristön laatuun pitää panostaa ja se pitää oppia uudelleen.

Hyvää kaupunkia ei synny lähiörakentamisen opeilla.

12768131_10154014059637287_5651673233039531723_o

Kiva umpikortteleihin nojautuva katuympäristö ei tarvitse nättejä taloja. Hohe Strasse, Köln

Niin katu kuin sisäpihatkin ovat umpikortteliympäristössä rakennettua tilaa. Samalla tavalla kuin keittiön ja olohuoneen kohdalla, eivät samat ratkaisut toimi kaikille. Suunnittelijoille tarvitaankin näkemystä siitä minkälaista tilaa ollaan luomassa ja tehdä siitä parasta mahdollista.

Tämä siirtymä vaatii myös rakennusliikkeiltä uudenlaista osaamista. Meidän uudet sisäpihamme ovat usein melko ankeita ja kivisiä sen sijaan, että ne olisivat ihania talojen ympäröimiä puistoja. Tässäkin näkyy pitkä historiamme, jossa taloja rakennettiin lähinnä metsiin eikä rakennusliikkeen tarvinnut kiinnittää huomiota tontin viihtyisyyteen.

umpikorttel_junkin_korttelin_sisapiha

Tämä Kalasatamassa sijaitseva kortteli kaipaa lisää vihreää.

Suojatut sisäpihat voivat olla monenlaisia. Yllä oli jo kuva Sammatin suuresta puistokorttelista, joka tarjoaa mahtavat viihtymis- ja ulkoilumahdollisuudet asukkaille. Kokonaan toisenlaisen näkymän ihanaan ja intiimiin sisäpihaan tarjoaa Kruununhaassa sijaitseva korttelipiha, jonka koko on noin 16 metriä kertaa 24 metriä.

10357796_838538289608667_6385550962400878891_o

Intiimi ja kaunis sisäpiha Kruununhaassa

Näistä kahdesta esimerkistä voidaan jo huomata, ettei ole mitään yhtenäistä sisäpihastandardia, jolla saadaan hienoja sisäpihoja. Toinen on kuin yksi lisähuone korttelin asukkaille ja toinen oma puisto. Kummallekin löytyy varmasti ne asukkaat, jotka tätä rakastavat ja kumpaakin kannattaa rakentaa lisää.

Tiiviissä katurakenteessa tarvitaan ratkaisuja, jotka tuovat lisää yksityiskohtia rakennettuun ympäristöön. Siksi kannattaa suosia sisäänvetoja, erkkereitä ja muita ulokkeita ja julkisivupinnan rikkautta. Yksi tapa lisätä tällaista on se, että erkkereiden tuomaa lisätilaa ei laskettaisi osaksi kaavassa määrättyä kerrosalaa. Monipuolisten ja yksityiskohtaisten julkisivujen rakentamista pitää myös edistää määräyksin tai kannustein. Julkisivu jos mikä on julkishyödyke.

Rakennetaan lisää umpikortteleita ja lisää kaupunkia Helsinkiin. Siihen on monta hyvää syytä. Tärkein kuitenkin se, että monet rakastavat asua umpikorttelien muodostamassa ympäristössä.

Kiitokset Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän jäsenille, jotka osallistuivat keskusteluun umpikorttelien vahvuuksista. Tämä teksti on kirjoitettu ryhmässä käydyn keskustelun pohjalta.