Eroon kotitöistä

Meidän perheen arkirutiineihin kuuluu se, että töistä tullessani käyn kaupassa ostamassa päivän ostokset. Kolmen lapsen perheessä sitä kotiin kannettavaa ruokaa kertyy hämmästyttävät määrät. Kymmenen kilon kasseissa on kannettavaa. Onnellinen saa olla siitä, että meidän lapsille hedelmät maistuvat hyvin.

Robot-kitchen

Robottikeittiö laittaa ruoan ja siivoaa jälkensä itse

Ilta kuluu suurelta osin ruoanlaiton, iltaruoan ja keittiön siivoamisen parissa samalla, kun puoliso pyykkää. Lelujen siivous, lastenhoito ja nukuttaminen vievät sitten loppuajan. Kaiken tämän päälle tulee vielä kaikki epäsäännöllinen metatyö. Joissakin perheissä päälle tulee vielä lasten kuskaaminen harrastuksiin.

Ei siis ihme, että meillä odotetaan ruoan laittavaa ja keittiön siivoavaa robottikeittiötä kuin kuuta nousevaa. Tämä keittiö osaa kokata mitä tahansa mitä ihminenkin. Sille voi opettaa omat parhaat reseptinsä ja netistä voi hakea muiden tekemiä reseptejä. Vaikka pidän ruoanlaitosta, on viidelle ihmiselle kokkaaminen täyttä työtä. Paljon mukavampaa olisi itse laittaa ruokaa silloin, kun haluaa ja jättää arkinen ruoanlaitto koneen tehtäväksi.

Iso osa perheiden ajasta kuluu rutiinitöihin, jotka on vaan pakko tehdä.

Haluaisin myös robotin, joka kerää lattialle unohtuneet lelut ja vaatteet ja laittaa ne paikoilleen; robotin, joka lajittelee pyykit pesukoneeseen, taittelee kuivumaan ja viikkaa ne kaappiin. Ja sitä metatyötäkin varten voisi olla paljon nykyistä parempia välineitä. Mihin sinä käyttäisit kaiken kotitöistä vapautuvan ajan?

Screen Shot 2016-04-10 at 9.45.23 AM

Pienten lasten vanhemmat tekevät paljon pidempää päivää kuin muut.

 

Kotityön tuottavuuden kasvulla oli merkittävä rooli naisten työmarkkinoille siirtymisessä ja tasa-arvon kehitysaskeleissa. 70-luvun jälkeen alkoi kuitenkin stagnaatio. Kotityön määrä ei ole Suomessa viimeisen 30-vuoden aikana paljoa muuttunut. Ainoa muutos on se, että miehet viettävät enemmän aikaa lastenhoidon parissa. Liekö sattumaa, että työtasa-arvo on monessa suhteessa polkenut paikallaan viime vuosikymmenet?

Sata vuotta sitten kotityö oli murroksessa. Sähkön yleistymisen myötä markkinoille alkoi tulla uusia kodinkoneita, jotka helpottivat ihmisten – erityisesti perheiden arkea: jääkaappi ja pakastin, sähköuuni ja liesi, pölynimuri, pesukone ja astianpesukone, vesiputket ja sisävessat ja (rikkaammissa perheissä) hevoset korvannut auto.

home and paid work women 1900s

Tältä näyttää tuottavuusloikka kotona. Naisten tekemän kotityön määrä putosi radikaalisti 1900-luvun aikana. (Luvut Yhdysvalloista sillä suomalaisia vastaavia lukuja en onnistunut löytämään.)

Kotityöväheni aina 80-luvulle asti – ja samalla naisten osallistuminen työmarkkinoille kasvoi. Pohjoismaissa hyvinvointivaltion rakentaminen näytteli merkittävää roolia. Valtio panosti merkittävästi työllisyyttä nostaviin päivähoidon ja koulutuksen kaltaisiin toimintoihin.

Tekniset ja yhteiskunnalliset kotityötä vähentävät innovaatiot olivat merkittävä hyvinvoinnin ja talouskasvun lähde. Ensi vuonna julkaistava robottikeittiö on vasta alkua. Haasteita löytyy niin teknisen toimivuuden, turvallisuuden ja huoltotarpeen suhteen kuin myös oikean bisnesmallin ja käytettävyyden puolella. Mutta jos haasteet onnistutaan ratkaisemaan, tulee koti kokemaan isoimman muutoksen sitten jääkaapin ja sähköhellan.

Maanviljelijät – tervetuloa Helsinkiin

Olin perjantaina keskustassa. Paikalle oli saapunut paljon muitakin muun muassa maanviljelijöitä. Viljelijät protestoivat ruoan kauppaketjun keskittymistä ja huonosti johdettuja IT-projekteja vastaan. Valituksen aiheet ovat täysin aiheellisia ja jäin miettimään, että ehkäpä Helsinkikin voisi tehdä osansa tilanteen muuttamiseksi. Kaupan keskittymisessä häviäjinä on sekä maanviljelijä että ruokansa kaupasta ostava kuluttaja.

Me kuluttajat häviämme siksi, että maksamme tuotteesta enemmän kuin muualla ja siksi, että ruoka on vanhaa jo kauppaan tullessaan. Monet kasvikset ja hedelmät maistuvat aivan erilaisilta, kun ne on poimittu kypsinä ja syödään samana päivänä. Tähän eivät nykyiset tukkuketjut pysty.

Kerrassaan surkea tilanne. Uusien kauppojen on vaikeaa ponkaista liikkeelle ilman tukkuliikettä tai hyviä kontakteja ruoan tuottajiin.

Kuvassa on Unioninkatu täynnä mieltä osoittamaan tulleita traktoreita

Unioninkatu olisi hyvä paikka lähiruokamarkkinalle. Kuva Mikko Sarén

Tarvitsemme paikan, jossa ostajat voivat tavata suuren joukon tuottajia ja tutustua näiden tuotteisiin. Siis markkinan. Perinteisesti kauppapaikkojen rakentaminen on ollut nimenomaan kaupunkien rooli – siitä sana kaupunki tulee.

Unioninkadusta voi tehdä kerran kuussa toimivan lähiruokamarkkinan, jossa maanviljelijät myyvät tuotteitaan kuluttajille. Siis kadun, johon viljelijät tulevat myymään tuotteitaan suoraan kuluttajille.

Helsingin kaupungin kannattaa samalla rakentaa verkosto yrittäjistä, jotka haluavat ostaa ruokaa suoraan omaan ruokakauppaansa, ravintolaansa tai muuhun tarkoitukseen. Markkinoilla ostajat pääsevät tutustumaan useamman myyjän tuotteisiin ja voivat aloittaa neuvottelut ruoan ostamisesta. Kaupungin roolina on helpottaa sitä, että maanviljelijät ja käyttäjät pääsevät suoraan keskusteluyhteyteen keskenään. Tätä varten pitää varmistaa, että uusille toimijoille on tilaa ja käytettävää katualuetta laajennetaan jos tila ei muuten riitä.

Olkoon vaikka koko kaupunki kerran kuussa yhtä markkinaa, jos sille on kysyntää. Katutilaa riittää.

Helsinki ja helsinkiläiset ovat kypsiä muutokselle, jossa ruoka ja sen alkuperä tulee entistä vahvemmin näkyväksi osaksi kaupunkimme elämää. Meitä kaupunkilaisia kiinnostaa ruoan laatu ja monipuolisuus; ja se, että rakennetaan toimivia markkinoita.