Digi- ja paperivaalien turvallisuuden eroja

Aalto-yliopisto järjesti tänään seminaarin digitaalisten vaalien turvallisuudesta, jossa minäkin olin puhujana. Tässä pitämäni puhe digi- ja paperivaalien eroista.

Demokratialla ja kansakunnalla on pitkä aikajänne. Suomi on itsenäisenä kansakuntana 99-vuotias. Eduskunta ja yleiset ja yhtäläiset vaalit runsaat sata vuotta. Meidän isoisovanhempamme ovat olleet mukana rakentamassa Suomea, joka on selvinnyt monista maailman myrskyistä. Hyvinkin menestyvä demokratia kokee merkittävän haasteen ehkä kerran tai pari vuosisadassa.

Vaalit tai vallankumous

Vaalit ovat tapa valita ja vaihtaa hallitsijoita ilman vallankumousta. Tämän takia vaalien tulos pitää laskea oikein ja kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että tulos laskettiin oikein. Vallanpitäjien vaihtaminen on myös yksi tärkeä syy vaalisalaisuuden olemassaoloon. Ilman sitä hallitsija voisi kohdistaa vainoa väärin äänestäneihin. (Muita syitä on mm. se, ettei perhepiirissä, organisaatioissa tai yrityksissä voida painostaa ihmisiä äänestämään joukon tahdon mukaisesti.)

Perinteinen vaalitapa on mahdollista selittää kaikille kansalaisille. Vaalipäivänä jokaisella alueella on äänestyspaikka, jossa eri poliittiisista ryhmistä valitut vaalivirkailijat valvovat vaalin toimitusta ja toisiaan. Äänestyksen sulkeuduttua nämä virkailijat laskevat äänet ja toimittavat sekä laskun tuloksen, että sinetöidyn äänet sisältävän kuoren keskusvaalilautakuntaan. Tulokset julkistetaan ja äänet tarkastuslasketaan. Jos joku valittaa vaalivilpistä, on helppo selvittää ketkä olivat laskemassa ääniä ja hankkia näiltä lausunnot siitä, mitä ääntenlaskennassa tapahtui.

Digitaalisissa vaaleissa äänestys ja laskenta pohjautuu monimutkaisiin ohjelmistoihin ja tiedon salausta hyödyntäviin algoritmeihin, joita ymmärtää vain pieni eliitti alalla työskenteleviä. Jos joku valittaa vaalivilpistä, epäilyksiä ei ole mahdollista selvittää ja epäillys jää kytemään ihmisten mieliin.

Vaihtoehtoisesti digivaaleissa luovutaan vaalisalaisuudesta. Näin toimittiin esimerkiksi vuoden 2008 kuntavaaleissa tehdyssä vaalikokeilussa. Vaalijärjestelmä tallensi jokaisen äänestäjän henkilötiedot ja tämän antaman äänen tiedostoon, joka salattiin ja arkistoitiin. Näin vaalien tulos voitiin jälkikäteen osoittaa vääräksi. Samalla luovuttiin vaalisalaisuudesta. Hallitus pystyi halutessaan selvittämään jokaisen äänestäjän antaman äänen.

Vaalien pitää toimia myös poikkeusolosuhteissa, joissa vallassa on hallitus, joka haluaa aktiivisesti haitata itselleen epämieluisan kansanosan elämää.

Vaalit kansallisen turvallisuuden etuvartiona

Suomalaisten vaalien turvallisuus perustuu ihmisiin. Jokaisessa vaalipaikassa on virkailijoita useista puolueista. Nämä valvovat sekä äänestämään tulevia että toisiaan. He valvovat, että jokainen ääni annetaan sääntöjen mukaisesti. Vaalipaikan sulkeuduttua he laskevat annetut äänet ja valvovat toisiaan, ettei kukaan vilpillisesti muuta annettuja ääniä.

Turvallisuus perustuu siihen, että virkailijat eivät voi yhdessä sopia vaalivilpistä. He edustavat kilpailevia puolueita ja heillä on näin keskenään ristiriitaiset tavoitteet, jotka valjastetaan valvomaan vapaita vaaleja. Lisäksi kansallisen vaalin tuloksia heiluttava vaalivilppi vaatisi sitä, että vilppiä tehdään onnistuneesti sadoilla tai tuhansilla äänestyspaikoilla. Tämä vaatisi tuhansien ihmisten salaliiton – kaikista Suomen eri puolueista.

Digivaaleissa turvallisuus perustuu siihen olettamukseen, että vaalivilppiä tekevä ei pääse käsiksi järjestelmiin, joissa äänestys toteutetaan. Hyökkääjä, joka saa vaalijärjestelmät haltuunsa, voi tehdä käytännössä mitä tahansa. Nettivaaleissa tehtävät hyökkäykset ovat vielä helpompia sillä hyökkääjälle riittää, että murtautuu onnistuneesti käyttäjien huonosti suojattuihin tietokoneisiin ja kännyköihin.

Perinteisen vaalin turvallisuus on kuin puolustusta syvyydessä. Pieni haavoittuvuus tai murtuma ei johda katastrofaaliseen puolustuksen kaatumiseen. Digivaalien turvallisuus on taas luonteeltaan kuin Maginot-linja. Jos hyökkääjä löytää tiensä sen ohi, myös sota on ohi.

Lopuksi

Digivaalit tarjoavat harvinaisen vähän hyötyjä ja niillä on merkittäviä turvallisuushaittoja, jotka toteutuvat juuri silloin, kun turvallisuutta kaivataan eniten. Vaalit pitää voida käydä luotettavasti myös silloin, kun koko demokratian kohtalo on vaakalaudalla – tapahtui tämä sitten ensi vuonna, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä. Siksi vaalien pitää toimia myös poikkeusolosuhteissa.

 

Suomen nykyinen vaalijärjestelmä on rakennettu toimimaan sisällissodan jälkeisessä epäluottamuksen ilmapiirissä. Siksi suomalaiset äänestävät tanskalaisten ohella maailman vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa. Ei heitetä sadan vuoden kansallista työtä hukkaan.

Muita kirjoituksia digitaalisista vaaleista:
Digivaalit vaarantavat kansallisen turvallisuuden
Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa? 

Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa?

Digitaalisaatio voisi demokratian kannalta tarkoittaa mallia, jonka perustana on virtaava demokratia (liquid democracy). Siinä kuka tahansa voi toimia päätöksenteon edustajana ja edustajan mandaatti on suoraan suhteessa siihen kuinka moni on tälle mandaatin antanut. Ihmiset voisivat halutessaan siirtää mandaatin yhdeltä ihmiseltä toiselle milloin vaan.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen puolusti Hesarissa hallituksen päätöstä edistää digitaalisia vaaleja hallituksen digitalisaatio-ohjelmalla. Johtoajatuksena kirjoituksessa on se, että digitalisaatio on edistystä ja siksi vaalitkin pitää digitalisoida.

Vehviläinen ei näytä ymmärtävän sitä, mistä digitalisaatiossa on kyse.

Tietokoneiden tulon jälkeen pitkään ihmeteltiin sitä, miksi tietokoneet eivät nostaneet tuottavuutta. Syynä oli se, että organisaatiot eivät muuttaneet toimintapojaan. Tuottavuuden kasvu vaatii sitä, että toimintatavat rakennetaan uudestaan, eikä vain siirretä olemassaolevaa menetelmää tietokoneelle.

Kun AirBnB digitalisoi hotellialan, se rakensi digitaalisen alustan, jossa kuka tahansa voi vuokrata omaa asuntoaan ja loi uusia palveluita niin matkustajille kuin yöpymispaikan vuokraajillekin. Kun rakennusyhtiö rakentaa alustan, josta voi palkata (vertaisarvioituja) osaajia rakennustyömaalle, se muuttaa alan henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa rakennetta. Digitalisaatio on sitä, että suunnitellaan järjestelmän toiminta käyttäjän tarpeista lähtien uudestaan.

Se perinteinen vaihtoehto, jossa olemassaolevat prosessit siirretään sellaisenaan digitaalisiksi, tuottaa paljon kustannuksia ja vähän hyötyjä. Siksi tietokoneistuminen ei pitkään aikaan lisännyt tuottavuutta tai muuttanut organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteita. Nyt suunnitellussa vaalien sähköistämisessä on kyse juuri tästä.

Sähköinen äänestäminen on vanhanaikainen yritys digitoida varsin hyvin toimiva äänestysjärjestelmä koskematta demokratian rakenteisiin. Lopputulos on kuin paluu 90-luvulle; kallis, sisältää merkittäviä riskejä ja tuottaa vähän hyötyjä.

Mitä digitalisaatio sitten voisi tarkoittaa edustuksellisen demokratian osalta?

Virtaava demokratia (liquid democracy) on suoran demokratian malli, jossa jokainen voi käyttää omaa ääntään itse tai käyttää edustajaa, jolle antaa valtakirjan toimia puolestaan. Edustajan mandaatti (ja siis käyttämien äänien määrä) on suoraan suhteessa siihen kuinka monelta edustaja on mandaatin saanut. Mandaatin voi myös ottaa pois milloin vain, eikä ainoastaan neljän vuoden välein vaaleissa.

Virtaava demokratia kuvaesimerkki

Virtaavassa demokratiassa kukin ihminen voi halutessaan antaa jollekulle toiselle valtakirjan äänestää puolestaan – ja tämä voi puolestaan antaa valtakirjan jollekulle eteenpäin. Näin vasemmanpuolisessa kuvassa alimmaisena oikealla oleva henkilö käyttää 8 hengen ääniä päätöksenteossa. Keskimmäisessä kuvassa yksi ihminen päättää poistaa oman mandaattinsa omalta delegaatiltaan, jolloin tämä saa käyttää ääntään itse. Lopuksi tämä antaa mahdaatin uudelle henkilölle, jolloin oikealla alhaalla olevan delegaatin äänivalta nousee 9 ääneen.

Ei virtaava demokratia ole mallina valmis. Sen edistäminen vaatii tutkimusta ja ihan konkreettisten ongelmien ratkaisemista alkaen siitä tarvitseeko äänen delegoimisen olla anonyymiä, voidaanko rakentaa järjestelmä, joka sen tekee turvallisesti ja luotettavasti ja aina siihen, minkälaisia vaikutuksia virtaavalla demokratialla on yhteiskunnan toimintaan.

Paperivaalien digitoimisen sijaan Suomen kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään uusia demokratian tapoja. Virtaava demokratia osoittaa, että digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden tuoda demokratian lähemmäksi kansalaisia. Malli ei ole vielä valmis otettavaksi käyttöön, mutta sitä on syytä tutkia. Luonteva paikka kokeilulle löytyy kuntapolitiikasta, jossa tehdään asukkaita lähellä olevia päätöksiä.

Lue myös ajatuksiani sähköisten vaalien turvallisuudesta.

Digivaalit vaarantavat kansallisen turvallisuuden

Väitellessäni kesällä 2011 siitä, miten Internet arkkitehtuuria voitaisiin kehittää turvallisempaan ja informaatiokeskeisempään suuntaan päätin, että seuraavaksi haluan tutkia jotain millä on konkreettisempaa merkitystä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiselle.  Aikani pohdittua päädyin tekemään työtä kyberturvallisuuden parissa.

Minun kiinnostukseni heräsi, kun huomasin, että digitalisaatio ja tietoverkot olivat levinneet puhtaan informaation käsittelystä teollisiin järjestelmiin, automaatiojärjestelmiin ja muihin yhteiskuntaamme pyörittäviin järjestelmiin. Tutkin 2010-luvun ensimmäisinä vuosina muun muassa sitä, miten voimme selvittää yhteiskuntamme haavoittuvuuden verkkohyökkäyksiä kohtaan ja miten turvallisuutta voidaan parantaa teknologian ja lainsäädännön keinoin.

Nämä teemat nousivat taas mieleeni, kun näin pari päivää sitten YLEn uutisen, jossa kerrottiin hallituksen selvittävän taas digitaalista äänestystä.

Vaaleilla valitut edustajat ovat kansallisen turvallisuuden ensimmäinen puolustuslinja

Rehelliset ja avoimet vaalit ovat välttämätön osa demokraattista yhteiskuntaa. Vaaleilla valitut päättäjät voivat esimerkiksi lakkauttaa Suomen valtion, liittää Suomen Venäjään tai julistaa sodan muuta maailmaa vastaan – tai vain päättää olla tekemättä mitään tilanteessa, jossa venäläiset vihreät miehet ilmestyvät destabiloimaan Suomen valtiota.

Suomalaisen yhteiskunnan säilyminen riippuu siitä, että meillä on vapaat vaalit, joita suurvaltakaan ei voi väärentää. Vaalijärjestelmää pitää siis arvioida seuraavaa uhkaa vastaan:  kykeneekö miljardibudjetilla varustettu vieraan suurvallan tiedustelupalvelu muuttamaan merkittävästi Suomessa järjestettyjen valtakunnallisten vaalien lopputulosta

Yksittäisiä ihmisiä on helppo manipuloida, mutta ihmisillä toimivaa vaalijärjestelmää ei

Yksittäistä ihmistä on yllättävän helppo manipuloida tekemään asioita, joita tämän ei pitäisi tehdä. Monissa asioissa, joiden turvallisuus on tärkeää, ihminen on se heikoin lenkki. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea vaikka Kevin Mitnickin tarinoita* siitä kuinka sosiaalisilla taidoilla päästään sisään jos jonkinlaisiin paikkoihin ja saadaan yksityistä tai salaista tietoa.

Ihmistä ei kuitenkaan yleensä saa tekemään mitä tahansa, vaan lähinnä asioita, jotka vaikuttavat tämän mielestä normaaleilta tai järkeviltä. Sosiaalisessa manipuloimisessa on kyse siitä, että saadaan haitallinen asia vaikuttamaan normaalilta ja järkevältä. (Lisäksi jokin joukko ihmisistä on lahjottavissa tai kiristettävissä.)

Sen sijaan on vaikeaa houkutella iso joukko ihmisiä toimimaan väärin juuri hyökkääjän haluamalla tavalla.

Esimerkiksi kelpaa vaikka ääntenlaskujärjestelmä. On käytännössä mahdotonta houkutella kaikki tai edes suurin osa suomalaisten vaalien ääntenlaskijoista laskemaan äänet väärin samalla tavoin. Nykyisten vaalien turvallisuus syntyy siitä, että ihmiset ovat itsenäisiä ja erilaisia toisistaan, eri puolueista tulevat ihmiset vahtivat toisiaan ja sama tekniikka käytettynä yhteen ihmiseen ei tuota tismalleen samaa lopputulosta kuin toiseen ihmiseen.

Todennäköisyyslaskentaa käyttäen asian voi havainnollistaa näin:

  1. Jos hyökkääjän tarvitsee vakuuttaa yksi ihminen toimimaan väärin ja todennäköisyys yhden ihmisen vakuuttamiseen on 20% ja tämä voi kokeilla kymmenentä eri henkilöä, on hyökkääjällä 90% mahdollisuus onnistua.
  2. Jos hyökkääjän tarvitsee vakuuttaa kaikki kymmenen ihmistä, on hyökkääjällä 0,00001% mahdollisuus onnistua.

Vaalivilppi isossa mittakaavassa on mahdotonta, koska se vaatisi samanaikaisesti satojen tai tuhansien eri puolueista tulevien ihmisten vakuuttamista väärentämään vaalitulokset juuri samalla tavalla.

Tietokoneiden ja ohjelmistojen manipuloiminen

Tietokoneessa pyörivän ohjelmiston manipuloiminen on vaikeampaa kuin ihmisen, jos ohjelmiston ja tietokoneen turvallisuuteen on panostettu. Mutta jos hyökkääjä onnistuu pääsemään järjestelmään käsiksi, hän voi laittaa järjestelmän tekemään käytännössä mitä tahansa.

Kun hyökkääjänä on suurvalta, tämä voi hankkia käyttöönsä tismalleen samanlaiset laitteet kuin hyökkäyksen kohteena on ja harjoitella hyökkäystä niin monta kertaa, että kaikki menee oikein. Näin Yhdysvallat menetteli hyökätessään vuosikausia kenenkään huomaamatta Stuxnetilla Iranin ydinohjelman kimppuun.

Edes äänestyslaitteiden määrä ei auta – oli sitten laitteina vaalipisteisiin sijoitettavat äänestystietokoneet tai kuluttajien omat tietokoneet tai kännykät. Kaikki äänestystietokoneet ovat samanlaisia ja niissä on sama ohjelmisto. Hyökkääjälle riittää, kun pystyy murtamaan yhden. Saman hyökkäyksen voi kopioida kaikkiin muihin laitteisiin. Tälle ongelmalle on olemassa oma nimikin: monokulttuuri.

Kun hyökkääjä sitten löytää tavan päästä käsiksi äänestysjärjestelmään, tämä voi asentaa sinne ohjelmiston, joka väärentää vaaleja tavalla, joka on mahdotonta havaita.

Johtopäätöksiä

Vaalit ovat ensimmäinen puolustuslinja vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan ja sen vihollisten välissä. Siksi niiden turvallisuutta pitää tarkastella osana kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin kansakunnan selviämisestä ja kohtalosta.

Maantieteelle emme mahda mitään. Meillä on naapurissamme Venäjä, joka on aggressiivinen laajentumishaluinen suurvalta ja joka on käyttänyt vaalivilppiä niin historiassa kuin nykyäänkin saavuttaakseen omat tavoitteensa. Baltian maat katosivat maailman kartalta 50 vuodeksi. Vaalivilppiä käytettiin oikeuttamaan niiden liittäminen osaksi Neuvostoliittoa. Krimin niemimaa liitettiin osaksi Venäjää vaalivilpin keinoin. Yhdysvalloissa venäläiset hakkerit ovat tunkeutuneet presidentinvaalien äänestäjärekisterijärjestelmiin ja turvallisuusalan huippunimet ovat huolissaan siitä voidaanko Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksia edes pitää luotettavina.

Vaalien turvallisuuden pettäminen on uhka Suomen valtion olemassaololle. Meillä ei ole varaa mokata kerran ja korjata virheitämme, sillä meitä ei välttämättä ole enää olemassa, jos vihamielinen suurvalta pääsee päättämään vaaliemme tuloksen.

Pysytään turvallisessa paperisiin äänestyslippuihin perustuvassa vaalijärjestelmässä ja pidetään huolta siitä, että lapsenlapsemmekin pääsevät kasvamaan vapaassa ja demokraattisessa Suomessa.

Mikko Särelä on tietoverkkoteknologian tohtori ja työskennellyt digitaalisten järjestelmien turvallisuuden parissa kohta kaksikymmentä vuotta. 

* ”The Art of Deception: Controlling the Human Element of Security”, Kevin Mitnick, William Simon ja Steve Wozniak ja ”The Art of Intrusion: The Real Stories Behind the Exploits of Hackers, Intruders and Deceivers”, Kevin Mitnick ja William Simon

Miten terrorismi toimii?

Aamukahvin yhteydessä tuli suru-uutinen. Terroristit ovat iskeneet Pariisiin. Kuolleita on yli sata. Isku tuli vain vuorokauden sen jälkeen, kun ISISin itsemurhapommittajat olivat tappaneet runsaat sata ihmistä Libanonissa. Pariisin iskun tekijöistä ei ole vielä varmuutta.

Jotta voisimme ymmärtää miten vähentää terrorismia ja sen vaikutuksia, pitää meidän ymmärtää miksi terroristijärjestöt toimivat kuten toimivat: mitä ovat terroristien tavoitteet, strategiat, miten ne toimivat ja miksi juuri ne.

Terroristijärjestöjen tavoitteet ovat tyypillisesti joko (1) vallanvaihto, (2) aluerajojen muutos (3) muutos kohteen politiikassa (4) sosiaalinen kontrolli ja (5) nykytilan (status quon) ylläpitäminen.

Terroristiteot usein toteuttavat samalla useampaa tavoitetta. Esimerkiksi Pariisin iskut voivat samalla edistää muutosta Ranskan ja EU:n politiikassa (3) ja Euroopassa olevien lähi-idästä peräisin olevien sosiaalinen kontrolli (4). Taustalla voi myös olla laajempia intressejä – alueellinen suurvalta voi tukea terroristeja tavoitteenaan heikentää Euroopan ja lähi-idän valtioiden välejä ja esimerkiksi nostaa öljyn hintaa oman taloutensa pönkittämiseksi (esimerkiksi Venäjä ja Iran hyötyisivät sekasorron tuomasta öljyn hinnannoususta).

Öljyn hinnanlasku aiheuttaa vaikeuksia Venäjälle

Öljyn hinnanlasku aiheuttaa vaikeuksia Venäjälle

Terroristijärjestöt ovat väkivallan käyttäjinä niin heikkoja, että ne eivät kykene kohtaamaan vastustajaansa suoraan. Siksi keinot ovat epäsuoria ja pyrkivät kasvattamaan järjestön vaikutusvaltaa ja mahtia (tai vähintään säilyttämään sen). Terroristijärjestön toimintaa ohjaa siis omien resurssien vähyys ja heikkous ja halu vahvistaa niitä. Useimmat terroristijärjestöjen strategiat kumpuavat tästä.

Historiallinen kokemus osoittaa, että jos terroristit pääsevät kasvamaan riittävän vahvoiksi, ne haastavat valtiollisen väkivaltamonopolin ja pyrkivät valtioksi valtion paikalle. Näinhän esim. ISIS on pyrkinyt toimimaan omalla alueellaan.

Terroristien strategiat

Terroristien strategiat voidaan jakaa viiteen päätyyppiin: (1) väsyttäminen ja kuluttaminen, (2) uhkailu, (3) provokaatio, (4) pilaaminen ja (5) kilpailu siitä kuka on kovin.

Al qaidan hyökkäykset Yhdysvaltojen joukkoja vastaan lähi-idässä 90-luvulla ovat esimerkki klassisesta väsytysstrategiasta, joka oli lähellä onnistua. Yhdysvaltalaiset valitsivat jopa isolationistisen presidentin, joka lupasi vetää joukot kotiin.  Tästä näkökulmasta WTC-iskut olivat strateginen katastrofi, joka käänsi Yhdysvaltojen politiikan ja tuhosi Al qaidan mahdollisuudet nousta alueelliseksi suurvallaksi lähi-idässä. Al qaidassa ei ymmärretty sitä, että amerikkalaiset suhtautuvat eri tavalla väsytystaisteluun ja provokaatioon.

Niin ISIS kuin muutkin lähi-idän vallantavoittelijat uhkailevat paikallista väestöä, jotta tämä pysyisi passiivisena eikä tukisi kilpailevia väkivallan käyttäjiä. Useiden ryhmien väliin jäävän siviilin osa on kehno – kaikkia ei voi miellyttää, joten siviili on herkästi uhri, jonka rooliksi jää kuolemallaan varmistaa muiden siviilien passiivinen tuki terroristeille. Pariisin iskuissa osa viestistä saattaa olla kohdistettu pakolaisille ja lähi-idästä peräisin olevalle väestölle: ole hiljaa ja anna meidän toimia rauhassa; me kykenemme iskemään myös Euroopan sydänmailla ja sinä et ole täälläkään turvassa.

Pariisissa tehdyt iskut ovat luonteeltaan klassinen provokaatio (joskin on vielä epäselvää ymmärsivätkö iskun tekijät nämä seuraukset). Ranskan presidentti lupaa, että Ranska on armoton vastaiskussaan. Aika näyttää minne Ranskan vastaisku kohdistuu. Sekasorron määrä maailmassa kasvanee ainakin keskipitkällä aikavälillä.

Pilaamisen tavoitteena on osoittaa, että rauhaa haluavat maltilliset ovat heikkoja ja kykenemättömiä saamaan mitään aikaan. Yitzhak Rabinin murha 1995 Palestiinan rauhaneuvotteluiden läpimurron hetkellä oli juuri tällainen. Radikaalit ja väkivaltaiset juutalaisryhmät varmistivat näin, että mitään rauhaa ei tule ja sota on jatkunut käytännössä tauotta viimeiset 20 vuotta.

Viimekseksi terroristijärjestöjen toimintaa on mahdollista ymmärtää rekrytointinäkökulmasta. Monimutkaisissa konflikteissa on runsaasti kilpailevia terroristijärjestöjä ja järjestöt joutuvat etsimään sellaista toimintalinjaa, jonka avulla saavat rekrytoitua uusia aktiiveja – siis kilpailemaan. Rekrytointikilpailuun kuuluu se, että onnistuneista hyökkäyksistä tiedotetaan laajasti, jotta kaikki tietävät kuka on kulmakunnan kovis.

Yhteenveto

Pariisin hyökkäys on luonteeltaan klassinen provokaatio ja vaikuttaisi siltä, että Ranska vastaa provokaatioon. Aika näyttää ovatko hyökkäyksen tekijät laskeneet tämän varaan vai eivät. Terroristijärjestöjen toimintaan vaikuttaa monta erilaista motiivia, jotka eivät aina ole hyvin linjassa keskenään, mikä tekee motiivien tarkastelusta haastavaa. Onneksi usein tärkeämpää onkin ymmärtää sitä, miten meidän reaktiomme vaikuttavat terroristijärjestöjen asemaan ja minkälaisia väkivaltaisia toimia tämä kohtalonkehä suosii ja minkälaiset se karsii.

 

Miksi yksityisyydensuoja on tärkeää?

Nykymuotoisen yksityisyydensuojan historia alkaa 1800-luvun lopulta, kun sanomalehdet alkoivat käyttää ihmisistä otettuja valokuvia lehdissä. Vuonna 1890 Warren ja Brandeis määrittelivät yksityisyydensuojan oikeudeksi olla yksin. Edellinen kirjoitukseni herätti keskustelua yksityisyydensuojasta, sen merkityksestä ja siitä miten sitä voidaan suojella, joten hahmottelen nyt omia näkemyksiäni aiheesta. Tavoitteenani on kirjoittaa toinen teksti siitä miten yksityisyyttä voidaan suojella.

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä voidakseen oppia uusia asioita itsestään – voidakseen tulla omaksi itsekseen. Omien uusien puolien löytäminen vaatii sellaista tilaa, jossa asiaa voi rauhassa pohtia ja selvittää. Tästä syystä anonyymit keskustelupalstat ovat tärkeitä. Esimerkkeinä voi ottaa vaikka uskonnon uhreista, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, vakaviin sairauksiin sairastuneista ja raskaaksi tulemisesta.

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä ollakseen oma itsensä. Me kaikki toimimme eri tavoin silloin, kun olemme kotona yksin tai kun olemme julkisessa tilassa muiden valvovien silmien alla. Kotini on linnani sanoo sanonta. Koti on se paikka, jossa ihminen voi vetää kalsarit tai verkkarit jalkaan, maata epämääräisessä asennossa, tehdä asioita siksi että tuntuu siltä miettimättä sitä mitä muut asiasta ajattelisivat.

Ideat tarvitsevat yksityisyyttä. Jokainen olemassaolevan haastava uusi idea on alkuvaiheessa hauras ja huonosti määritelty. Tarvitaan aikaa ja mahdollisuus kehittää ajatusta ystävällisessä ympäristössä. Lisähuomautuksena vielä se, että ystävällinen ympäristö ei tarkoita kritiikin puutetta, vaan sitä että kritiikki on rakentavaa ja tähtää idean parantamiseen, eikä sen tyrmäämiseen.

Tyypillisesti minkä tahansa käytössä olevan toimintatavan, tieteellisen metodin tai ajatusrakennelman hyödyntämiseen on aikojen kuluessa kehittynyt lukuisa joukko erilaisia tapoja katsoa ja mitata parannusten hyötyjä. Nämä mittarit ovat tyypillisesti kehittyneet mittaamaan nimenomaan pieniä parannuksia olemassaolevaan järjestelmään ja vastaavasti uudet radikaalit ideat ratkovat ongelmia kokonaan uudella tavalla, jossa tällaisten mittarien hyöty on kyseenalainen.

Esimerkiksi nostan Internetin kehittämisen. Puhelinverkkojen kehittäminen oli jo 60-luvulla todella pitkällä. Tärkeimpinä mittareina oli mm. yhteyden luotettavuus, jossa oltiinkin todella korkealla tasolla (99,..% luotettavia). Jos Internetin kehittäjät olisivat joutuneet tekemään työtään tukeutuen puhelinverkkoja kehittävään tutkijayhteisöön – ja mittaamaan onnistumisiaan puhelinverkkojen mittareilla, ei mitään kehitystä olisi koskaan tapahtunut. Niillä mittareilla mitattuna Internet olisi ollut täysin turha raakile ainakin tänne 2000-luvulle asti.

Sen sijaan Internetin kehitys eli omaa elämäänsä yliopistojen tietojenkäsittelytieteen laitoksilla, jossa ei tarvinnut välittää siitä, mitä puhelinverkkoihmiset miettivät.

Pilliin puhaltajat ja journalistit tarvitsevat yksityisyyttä. Oli sitten kyseessä valtion tai yrityksen väärinkäytökset, niiden paljastaja tarvitsee yksityisyyttä voidakseen toimia.

Salaliitto tarvitsee yksityisyyttä oli tähtäimessä diktaattorin kukistaminen tai virkamiesten väärinkäytösten paljastaminen.

Viimeisenä vielä toistaiseksi heikommin ymmärretty asia. Jos valtio tietää (lähes) kaiken ihmisten sosiaalisista verkoista, sen on ehkä mahdollista estää uusien valtaapitäviä uhkaavien liikkeiden synty ennen kuin se ehtii syntyäkään. Liikkeiden avainhenkilöt on helppoa havaita sosiaalisista verkoista ja näiden elämää voidaan haitata monin tavoin yksityistä tietoa hyödyntäen. Käytännössä jokaisesta ihmisestä voidaan kirjoittaa elämäntarina, jossa ihminen on läpeensä paha, kun valitaan elämästä sopivat palat julkaistavaksi. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi Lior Jacob Strahilevitzin artikkelin A Social Networks Theory of Privacy.

Vastaavasti yksityisyyden suojissa voi tehdä myös pahaa. Moni ylläluetelluista asioista on sellainen, jolla voi tehdä myös pahaa. Salaliitto voi tähdätä laillisen demokraattisen vallan syrjäyttämiseen tai terroritekoon. Ihminen voi vuotaa valtiolle tai yritykselle tärkeitä salaisuuksia vieraalle vallalle.

Yksityisyydensuojan olemassaoloon on muitakin syitä. Kirjoita kommenttikenttään omat syysi.