Kaupunkiympäristölautakunnan lista 5.9.2017

Olen menossa huomenna kaupunkiympäristölautakunnan kokoukseen. Lista löytyy täältä.

Länsi-Käpylän asemakaavassa suojellaan alueen nykyluonnetta. Viime viikolla huomiota herätti määräys, jossa sanellaan tontilla olevien asuntojen määrä. Tätä asiaa pitää vielä vähän funtsia.

Valitus Malmin kentän hangaarin vuokraamatta jättämisestä. Tässä valituksessa hyökätään todella ikävästi yksittäistä virkamiestä vastaan. Kyse on siitä, että Helsingin kaupunki on päättänyt että aluetta kehitetään tapahtumakäytössä sillä aikaa, kunnes Malmilla päästään rakentamaan asuntoja. Tapahtumakäyttö on asuntorakentamisen kannalta fiksua, koska samalla alue tulee tutuksi monille ihmisille, mikä helpottanee alueen rakentumista ja seudun hyvää kaupunkikehitystä.

Päätösesityksen mukaan vuokraamattajättämisestä ei ole valitusoikeutta.

Kaupunkirakentamisen aika (29): Miten Hakaniemenrantaan rakentaminen voi olla tappiollista

Miten Hakaniemenrantaan rakentaminen voi olla tappiollista

Sörnäistenrannan ja Hakaniemenrannan tiivistämisestä on tehty hieno suunnitelma, joka tuo alueelle 3 400 uutta tyytyväistä kaupunkilaista. Alueen toteuttaminen on kuitenkin kallista. Se maksaa noin 670 €/k-m2 eli osapuilleen 100 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tulee varautuminen ilmastonmuutokseen eli tässä tapauksessa meren pinnan nousuun (20–24 milj. €). Loistavasta sijainnistaan huolimatta alueen kaavatalous on noin 15 miljoonaa euroa miinuksella. Miten tämä on mahdollista?

Tuon 15 miljoonaa saisi helposti kurotuksi kiinni alentamalla autopaikkavaatimusta vastaamaan alueen auton käytön yleisyyttä. Kalliossa on auto vain joka neljännelle taloudella, mutta tässä vaaditaan yksi autopaikka noin kahta asuntoa kohden – yhteensä noin 900 autopaikkaa, jotka maksanevat yhteensä 40–50 miljoonaa euroa. Jos autopaikkoja ei vaadittaisi noin paljon, kaupungin ei tarvitsisi tukea verovaroin alueen rakentamista.

Kannattaisiko tästä tehdä kokeilualue, jossa kokeiltaisiin markkinaehtoista pysäköintipolitiikkaa? Paikkoja rakennettaisiin niin paljon kuin niitä tarvitaan – siis niin paljon, kuin löytyy paikoille halukkaita ostajia tai vuokraajia.

Kaupunkirakentamisen aika (18): Viherkerroin

Viherkerroin

Kun rakennetaan tiivistä kaupunkia, pitää olla entistä tarkempi sen kanssa, että julkiset tilat ja sisäpihat ovat vihreitä ja viihtyisiä. Valitettavasti näin ei nykyään ole. Tonttien kanssa ongelmana on kannustimet. Vehreyteen panostaminen nostaa kaikkien tonttien arvoa, mutta kustannukset tulevat sille yhtiölle, joka vihreyteen panostaa.

Olemme tällä kaudella kannattaneet viherkertoimen käyttöönottoa kaavoituksessa ja saimme sen osaksi Helsingin viherstrategiaa.

Viherkerroin on tapa vaatia vihreyttä ja kasvillisuutta asemakaavassa. Tontin viherkerroin lasketaan pihalla, seinillä ja katolla olevan kasvillisuuden pinta-alan suhde koko tontin pinta-alaan. Eri kasveja painotetaan niin, että vaikkapa puusta saa eri kertoimen kuin nurmikosta.

Näin viherkertoimella voidaan säännellä sitä, kuinka paljon vehreää pitää tontille rakentaa, mutta samalla jätetään täsmällinen toteutus rakennuttajalle. Näin yritykset voivat tehdä kehitystyötä sen eteen, että saadaan aina parempia ja vehreämpiä koteja.

Tiiviisti rakennetussa kaupungissa viherkertoimen käytön tulee olla lähtökohta. Näin yhdistetään urbaani, tiivis ja vehreä samaan paikkaan.

Näyteluku Kaupunkirakentamisen aika -kirjasta: Lisää korttelipuistoja

Tänään on viimeinen tilaisuus ostaa Mesenaatista minun ja Osmo Soininvaaran pamfletti Kaupunkirakentamisen aika. Keräys on tuottanut jo yli 2000 €, joten teos ilmestyy. Nyt ratkaistaan värikuvien määrä ja painoksen suuruus. Kirjan voi ostaa ja projektia tukea tästä linkistä.

Ohessa näyteluku itse kirjasta. Tällaista pohdintaa meillä on noin sadan sivun verran.

Lisää korttelipuistoja

Uusille kaupunkimaisille alueille on ollut tapana kaavoittaa alueen keskelle jonkinlainen tori. Ajatuksena on, että paikasta syntyisi keskeinen kokoontumispaikka. Nämä torit ovat usein liian suuria ja tyhjiä ja näin korostavat alueen epäkaupunkimaisuutta.

Sama aihe nousi esiin, kun Metsälässä sijaitsevan Maaliikennekeskuksen asemakaavaa käsiteltiin. Alueelle on tulossa noin 4 500 uutta asukasta ja aivan alueen keskelle suurehko kolmion muotoinen tori, joka on noin 100 metriä kanttiinsa.

Keskustassa on muutamakin avoin paikka, jotka ovat samansuuruisia. Esimerkiksi sopii vaikka Erottajan päässä oleva Kolmikulma eli Dianapuisto. Jokainen voi kuvitella mielessään, kuinka paljon ankeampi Dianapuisto olisi, jos se olisi tyhjä kivinen aukio.

Uusiin urbaaneihin kaupunkiympäristöihin kannattaa rakentaa kivisten torien sijasta urbaaneja korttelipuistoja. Kiven ja asfaltin sijasta puita, nurmikkoa, niittyä, multaa ja hiekkaa!

Pieneen urbaaniin puistoon sopii lasten leikkipaikka, erilaista alueelle soveltuvaa kasvillisuutta (vaikkapa kaupunkiekologien rakastamaa niittyä), penkkejä ja tietenkin puita ja pensaita. Ihmiset kaipaavat urbaaniin ympäristöönsä vihreää ja muita ihmisiä kivisten tyhjien aukioiden sijasta. Mitä ihmettä sillä kivisellä aukiolla, johon mahtuu kymmenentuhatta ihmistä, tekee alle viidentuhannen asukkaan kaupunginosassa?

 

 

Östersundomin rakentamishaaveista luovuttava

Östersundomin rakentamissuunnitelmista tulee luopua. Alue sopii paremmin Nuuksion tapaiseksi suureksi luonnonsuojelualueeksi. Uusi rakentaminen kannattaa keskittää olemassaolevaan kaupunkirakenteeseen.

Projekti saa yhä absurdimpia piirteitä. Risto Rautava haaveilee Helsingin Sanomissa, että Helsinki voisi pakkoliittää Vantaan kaakkoisosat itseensä, jotta Östersundomin rakentaminen saadaan etenemään. Vantaalla on tehty laskelmat ja tajuttu, ettei projektissa ole mitään järkeä.

Östersundomin rakentamissuunnitelmat ovat jäänne 2000-luvun alun Nurmijärvi-ajattelusta. Projektista ajoi aika ohi jo ennen kuin se alkoikaan – kaupungin kasvu on kääntynyt sisäänpäin ja esimerkiksi Nurmijärvellä nettomuutto oli negatiivinen viime vuonna.    Mitään järkeä tässä projektissa ei ole enää ollut pitkään aikaan. Kysyntää ei ole ja Helsingin uuden yleiskaavan, Vantaan kehäradan ja Espoon länsimetron ja rantaradan varrella riittää rakentamismahdollisuuksia ainakin seuraavaksi 30 vuodeksi.

Östersundomin rakentamissuunnitelmat ovat myös miljardin verran miinuksella. Veronmaksajien rahaa.

Östersundom on kaukana kehä III tuolla puolen. Siinä ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Ei ekologisesti mitään järkeä. Eikä liikenteellisestikään mitään järkeä. Nyt on oikea hetki pysäyttää tämä projekti ja keskittyä tekemään sellaista kaupunkia, joka oikeasti hyödyttää kaupunkilaisia, eikä kuppaa veronmaksajien rahoja järjettömän kalliiseen megaprojektiin. Kaupungin sinne tekemät suunnitelmat ovat mielenkiintoisia ja hyvin tehtyä työtä, mutta se ei auta, kun ei ole kysyntää, eikä rahaa törsätä.