Teollinen vallankumous ja yleiskäyttöiset teknologiat

Teksti on julkaistu alunperin Tekniikan Akateemisten blogissa
Teknologian merkitys maailman kehitykselle teollistumisen jälkeen on valtava. Teollistuminen on tuottanut hyvinvointia, talouskasvua ja myös saasteita ja globaaleja ongelmia. Jos haluamme ymmärtää innovaatioiden merkitystä maailman ja talouden muutoksissa, on tärkeää ymmärtää yleiskäyttöisten teknologioiden historiaa ja arvioida sitä mistä seuraavat murrokset tulevat.

Teollistumisen historian voi jakaa kolmeen ajanjaksoon. Kutakin näistä jaksoista dominoi yksi yleiskäyttöinen teknologia, jonka kehittäminen ja leviäminen yhteiskuntien eri osa-alueille muutti ihmiselämää ja taloutta.

Nämä kolme keskeistä yleiskäyttöistä teknologiaa ovat: 1. jatkuvan pyörivä liikkeen luominen, 2. sähkö ja 3. binäärinen logiikka ja digitalisaatio.

Kukin näistä on muuttanut maailmaa kokonaisvaltaisesti. Tämä muutos tulee aluksi hitaasti vain tietyissä rajoitetuissa käyttökohteissa ja sitten kiihtyvällä tahdilla läpi yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden.

Yleiskäyttöisten teknologioiden vahvuus johtuu siitä, että niiden tuottamat hyödyt kasvavat nopeammin kuin niihin laitetut panostukset. Kehitystyö teknologian parantamiseksi auttaa suoraan olemassaolevia käyttökohteita, mutta samalla laajentaa teknologian mahdollisuuksia uusille alueille.

Jatkuvan pyörivän liikkeen tarina on hyvä esimerkki tästä. Osoittautui nimittäin, että muuttamalla energiaa jatkuvaksi pyöriväksi liikkeeksi voitiin koneistaa monia aikaisemmin lihasvoimin tehtyä työtä ompelemisesta leikkaamiseen ja liikkumiseen. Höyrykone, tuuli- ja vesivoimalat tarjosivat energian ja pyörivä liike tuotti kankaita, junia, laivoja ja kaikkea mitä moderni maailma tarvitsi. Pyörimisliikkeen ja energiatuotannon teknologian kehitys johti siihen, että yhä useammat asiat pystyttiin tuottamaan koneellisesti.

Sähkövoiman ja sähkömoottorin kehittäminen käynnisti teollisen maailman toisen vaiheen. Sähkö teki pyörivän liikkeen käyttämisestä halvempaa ja mahdollisti sen hyödyntämisen paljon useammassa paikassa kuin höyrykoneiden aikakaudella.

Finlayson otti käyttöön Suomessa ensimmäisen pysyvän sähkövalojärjestelmän vuonna 1882. Kyky luotsata yritystä ja yhteiskuntaa tulevaisuuteen on yksi menestyvän yrityksen merkeistä.

Suurempi merkitys oli sillä, että sähkön avulla energiaa saatiin tehtailla minne vain ja esimerkiksi Yhdysvaltojen tehtaat sähköistettiin muutamassa vuosikymmenessä. Työn tekeminen vapautui paikan kahleista ja se voitiin organisoida uudestaan tehokkaammin. Syntyi liukuhihnatuotanto.

Nykyään elämme sähkön läpikotaisin muokkaamassa maailmassa. Ei ole ihme, että sähkön aikakauden noustessa ennustettiin kaupunkien kuolemaa samaan tapaan kuin Internet-aikakauden noustessa. Molemmat vapauttavat työn paikan kahleista. Molemmat ovat myös jättäneet jälkensä kaupunkeihin, mutta ennusteet kaupunkien kuolemasta ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi.

Kaupunkiympäristölautakunta 7.5.2019 ennakko

Talvi on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt kirjoittamaan normaaliin tapaan lautakunnassa käymisestä. Eteen tuli mm. muutto ja etenkin erityislasten kanssa elämä menee sen jälkeen hyväksi aikaa sekaisin.

Tiistaina joka tapauksessa kokoustetaan. Lautakunnan listan löydätte täältä. Luvassa on mm. vastaus minun ja Hannu Oskalan kirjoittamaan valtuustoaloitteeseen, jossa haetaan keinoja asuntotuotannon nopeuttamiseksi.

Katajanokalle suunnitellaan noin 15000 kerrosneliön kokoista pääkonttoria (ja noin tuhat työpaikkaa). Kaupunkikuvallisesti suunniteltu rakennus on hyvin sovitettu ympäristöönsä. Työpaikat ovat kaupungille taloudellisesti iso asia mm. yhteisöverojen takia. Vaakakupin toisella puolella on sitten se, että tila on suhteellisen pienen joukon käytössä, mikä tekee rannasta kuolleen iltaisin ja viikonloppuisin.

Tonttivarauskierros: vihdoin päästään rakentamaan Koskelan sairaala-aluetta. Sen suunnitelmien kehittämiseen urbaanimpaan suuntaan oli Lisää kaupunkia Helsinkiin ryhmällä aikanaan iso panos. Kuvassa nyt varattavat tontit ja niiden hallintamuotojakaumat. Osittain jakaumat poikkeavat siksi, että uusille alueille tehdään usein ensin ARA-asuntoja ja välimallin asuntoja ja vapaarahoitteiset omistusasunnot vasta viimeiseksi.

Liitteistä löytyy myös katsaus tontinvaraustilanteeseen. Suosittelen lämpimästi lukemista! Yhteensä varattuja tontteja on nyt runsaalle kahdellekymmenelle tuhannelle asunnolle. Valitettavasti tämän perusteella on vaikeaa sanoa kuinka paljon lähivuosina voidaan rakentaa, sillä kaikki tontit eivät vielä ole rakentamiskelpoisia ja joukossa on esim. 1000 asuntoa Kalasataman tornitalokokonaisuudesta, joka rakentuu arviolta 10 vuoden aikana.

Lausunto minun ja Hannu Oskalan kirjoittamasta 10000 asuntoa vuodessa valtuustoaloitteesta. Vastaus pääosin kirjoittaa auki sen mikä on tärkeää. Kaavoitus kykenee nykyään tuottamaan riittävästi kaavoja toteutettavaksi.

Yhtenä isona ongelmana on pula rakentamiseen liittyvistä erityisasiantuntijoista niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Muun muassa Asumisen tuotantotoimistolla on ollut vaikeuksia rekrytoida tarvittavaa työvoimaa.

Mikäli asuntotuotantotavoite nostettaisiin entisestään aina 10 000 asuntoon asti tulisi koko asuntotuotantoprosessin osalta kaupungin omia resursseja myös nostaa.

Tässä pari muutosta, joilla voitaisiin varmistaa, että voimme rakentaa lisää kaupunkia nopeasti ja laadukkaasti:

  • Helsingin tulee digitalisoida kaavoituksen ja rakentamisen prosesseja niin, että teknisiä osia suunnittelu- ja lupaprosesseista kyetään automatisoimaan
  • valtion tulisi varmistaa koulutuspolitiikalla, että kaupunkien kasvuun tarvittavia ammattilaisia on riittävästi saatavilla
  • valtion tulisi luopua tieverkon ylläpidosta ja määrittelemisestä Helsingissä kehän sisäpuolella ja samalla siirtyä liikenneinfrastruktuurin hankerahoituksesta siihen, että panostus pääkaupunkiseutuun on vuosittainen summa rahaa (esimerkiksi suhteessa Helsingin väestöosuuteen koko Suomen väestöstä)

Kallvikintien suunnitteluperiaatteet pöydältä. En valitettavasti ollut kuulemassa esittelyä. Varaudutaan raidejokeri 2 rakentamiseen ja suunnitellaan sitä, miten aluetta täydennysrakennetaan tulevaisuudessa.

Tällaisilla alueilla olisi keskeisen tärkeää löytää ne reitit, joissa voidaan luoda kaupunkitilaa tuomalla paikalle erilaisia asioita, jotka houkuttelevat ihmisiä paikalle – ja tarkoin suunnitelluilla kaupunkitilaa parantavilla rakennuksilla.

Raidejokerin päätepysäkille liiketilaa ja asumista. Punos-niminen hanke hakee tonttivarausta Itäkeskuksessa raidejokerin päätepysäkin viereen. Hankkeessa rakennettaisiin 12000k-m2 liiketiloja ja 19000k-m2 asuntoja. Uusia asukkaita noin 500. Paikka on haastava – kahden ison väylän välissä, mutta sijainti on erinomainen niin joukkoliikenteellä kuin autollakin liikkuvalle.

Kalasatamassa Työpajankadulla päivitetään toimistorakennuksen asemakaavaa. Tilaa tulee 6000k-m2 lisää eli yhteensä 36000k-m2 ja tonttitehokkuus nousee 4,38:aan. Tällaiseen taloon mahtuu nykyään noin 2400 työntekijää.

Osmo Soininvaaran ja Risto Rautavan valtuustoaloite Helsingin yliopiston metroaseman toisesta sisäänkäynnistä saa positiivisen vastauksen. Lopuksi todetaan vielä: ”Sen toteuttaminen vaatii siis lisäyksen talousarvion investointimäärärahoihin.” HKL lupaili omassa vastauksessaan, että sisäänkäynti toteutettaisiin ennen kuin Laajasalon raitiotie valmistuu. Koska kaupunki saa lainaa käytännössä nollakorolla, tämä investointi kannattaisi tehdä niin nopeasti kuin suunnittelulta lapio saadaan maahan.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 5.9.2017

Olen menossa huomenna kaupunkiympäristölautakunnan kokoukseen. Lista löytyy täältä.

Länsi-Käpylän asemakaavassa suojellaan alueen nykyluonnetta. Viime viikolla huomiota herätti määräys, jossa sanellaan tontilla olevien asuntojen määrä. Tätä asiaa pitää vielä vähän funtsia.

Valitus Malmin kentän hangaarin vuokraamatta jättämisestä. Tässä valituksessa hyökätään todella ikävästi yksittäistä virkamiestä vastaan. Kyse on siitä, että Helsingin kaupunki on päättänyt että aluetta kehitetään tapahtumakäytössä sillä aikaa, kunnes Malmilla päästään rakentamaan asuntoja. Tapahtumakäyttö on asuntorakentamisen kannalta fiksua, koska samalla alue tulee tutuksi monille ihmisille, mikä helpottanee alueen rakentumista ja seudun hyvää kaupunkikehitystä.

Päätösesityksen mukaan vuokraamattajättämisestä ei ole valitusoikeutta.

Kaupunkirakentamisen aika (29): Miten Hakaniemenrantaan rakentaminen voi olla tappiollista

Miten Hakaniemenrantaan rakentaminen voi olla tappiollista

Sörnäistenrannan ja Hakaniemenrannan tiivistämisestä on tehty hieno suunnitelma, joka tuo alueelle 3 400 uutta tyytyväistä kaupunkilaista. Alueen toteuttaminen on kuitenkin kallista. Se maksaa noin 670 €/k-m2 eli osapuilleen 100 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tulee varautuminen ilmastonmuutokseen eli tässä tapauksessa meren pinnan nousuun (20–24 milj. €). Loistavasta sijainnistaan huolimatta alueen kaavatalous on noin 15 miljoonaa euroa miinuksella. Miten tämä on mahdollista?

Tuon 15 miljoonaa saisi helposti kurotuksi kiinni alentamalla autopaikkavaatimusta vastaamaan alueen auton käytön yleisyyttä. Kalliossa on auto vain joka neljännelle taloudella, mutta tässä vaaditaan yksi autopaikka noin kahta asuntoa kohden – yhteensä noin 900 autopaikkaa, jotka maksanevat yhteensä 40–50 miljoonaa euroa. Jos autopaikkoja ei vaadittaisi noin paljon, kaupungin ei tarvitsisi tukea verovaroin alueen rakentamista.

Kannattaisiko tästä tehdä kokeilualue, jossa kokeiltaisiin markkinaehtoista pysäköintipolitiikkaa? Paikkoja rakennettaisiin niin paljon kuin niitä tarvitaan – siis niin paljon, kuin löytyy paikoille halukkaita ostajia tai vuokraajia.

Kaupunkirakentamisen aika (18): Viherkerroin

Viherkerroin

Kun rakennetaan tiivistä kaupunkia, pitää olla entistä tarkempi sen kanssa, että julkiset tilat ja sisäpihat ovat vihreitä ja viihtyisiä. Valitettavasti näin ei nykyään ole. Tonttien kanssa ongelmana on kannustimet. Vehreyteen panostaminen nostaa kaikkien tonttien arvoa, mutta kustannukset tulevat sille yhtiölle, joka vihreyteen panostaa.

Olemme tällä kaudella kannattaneet viherkertoimen käyttöönottoa kaavoituksessa ja saimme sen osaksi Helsingin viherstrategiaa.

Viherkerroin on tapa vaatia vihreyttä ja kasvillisuutta asemakaavassa. Tontin viherkerroin lasketaan pihalla, seinillä ja katolla olevan kasvillisuuden pinta-alan suhde koko tontin pinta-alaan. Eri kasveja painotetaan niin, että vaikkapa puusta saa eri kertoimen kuin nurmikosta.

Näin viherkertoimella voidaan säännellä sitä, kuinka paljon vehreää pitää tontille rakentaa, mutta samalla jätetään täsmällinen toteutus rakennuttajalle. Näin yritykset voivat tehdä kehitystyötä sen eteen, että saadaan aina parempia ja vehreämpiä koteja.

Tiiviisti rakennetussa kaupungissa viherkertoimen käytön tulee olla lähtökohta. Näin yhdistetään urbaani, tiivis ja vehreä samaan paikkaan.