Miten koulutuspolitiikkaa tulee uudistaa?

Koulutus vaikuttaa ihmisen elämään ja yhteiskuntaan merkittävästi. Edellisessä kirjoituksessani totesin, että koulutus sekä suojaa työttömyydeltä, että tarjoaa myös merkittävästi korkeammat ansiot elämän aikana.

Iso kysymys on se, mitä tästä pitäisi oppia? Miten koulutuspolitiikkaa pitää uudistaa, jotta se olisi tasa-arvoisempi ja tuottavampi?

Screen Shot 2017-06-17 at 12.03.06 PM

Ensimmäinen päätelmä: oppivelvollisuus tulee ulottaa toisen asteen koulutukseen (lukio+ammattikoulu). Nykyaikainen yhteiskunta on kovin ankara ihmisille, joilla on vain peruskoulu pohjanaan mm. siksi, että enenevissä määrin kaikissa ammateissa vaaditaan kykyä ymmärtää ja omaksua uutta.

 

Screen Shot 2017-06-17 at 12.07.35 PM

Lasten vanhempien luokkatausta vaikuttaa merkittävästi lasten pärjäämiseen koulussa – ja  siihen uskaltavatko nuoret lähteä hakemaan parempaa koulutusta lukion kautta. Vaikutus on siis kaksinkertainen ja voimistaa luokkayhteiskuntaa. Hyvätuloisten ja koulutettujen lapset pärjäävät paremmin ja yhtä hyvin pärjäävistä useammat lähtevät lukioon.

Päätelmä 2: meidän tulee panostaa erityisesti varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, jotta myös heikommista sosiaalisista ryhmistä lapset pääsevät ja uskaltavat hakea korkeampaa koulutusta. Helsingissä tehdyn tutkimuksen mukaan niin kutsuttu positiivisen diskriminaation raha on tehokas tapa auttaa näitä lapsia. Mallissa annetaan pieni lisärahoitus kouluille alueilla, joissa on paljon työttömyyttä ja heikko-osaisuutta.

Päätelmä 3: korkeakoulutuksen saavien osuutta tulee nostaa merkittävästi. Olen sitä mieltä, että tavoitteena tulisi olla se, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus tehdä vähintään alempi korkeakoulututkinto ja että korkeakoulututkinnon suorittavien osuus nousee merkittävästi nykyisestä. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee olla se, että alemman korkeakoulututkinnon suorittavat kaikki suomalaiset.

Samalla suomalaista työelämää tulee uudistaa niin, että alempi korkeakoulututkinto tarjoaa hyvät eväät työelämään. Valtion ja kuntien tulee olla tässä aktiivisia ja varmistaa, että useimmilla julkisen sektorin aloilla aloitustason työpaikkoihin riittää alempi korkeakoulututkinto.

Päätelmä 4: kaikki tämä vaatii rahaa. Yleinen koulutustason nosto on perusteltua maksaa verovaroin. Se myös tuottaa talouskasvua ja siten uusia verotuloja, joten nettokustannus ei ole sama kuin suora hinta valtion ja kuntien budjeteissa. Siksi toisen asteen koulutuksen ja vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen tulee olla maksutonta.

Sote-valinnanvapaudesta katastrofi?

Kokoomuksen vaatimuksesta sote-uudistuksen ytimessä on valinnanvapaus ja sote-markkinoiden rakentaminen.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on kyse ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Huonosti toteutetut palvelut tarkoittavat hoitamatta jääneitä tai väärin hoidettuja potilaita, heikkenevää hyvinvointia ja/tai kasvavia kustannuksia.

Markkinat ovat erinomainen tapa tehostaa toimintaa monilla talouden osa-alueilla, jos ja vain jos markkinoilla toimivien yritysten kannustimet osataan rakentaa oikein – siis tuottamaan mahdollisimman hyvää laatua ja valitsemaan tehokkaat tavat toimia.

Sosiaali- ja terveysalalla tämä on erittäin haastava tehtävä. Hoidon maksajana on julkinen valta, toteuttajana yksityinen yritys ja yrityksen valitsee hoitoa tarvitseva henkilö. Haasteena on se, miten saada voittoa maksimoiva yritys toimimaan tehokkaasti kansakunnan hyvinvoinnin eteen. Tämä vaatii sitä, että valtion asettama maksujärjestelmä kannustaa yrityksiä oikein.

Hallituksen ehdotuksen keskiössä on se, että sote-palvelun tuottaja saa kiinteän korvauksen jokaisesta asiakkaastaan ja maksaa itse hoidon aiheuttamat kustannukset. Tämän seurauksena yritys menestyy sitä paremmin, mitä terveempiä asiakkaita tämä kykenee valikoimaan. Järjestelmä siis kannustaa kermankuorintaan.

Suurissa kaupungeissa yritys voi valikoida asiakkaitaan esimerkiksi sijoittamalla toimipisteensä asuinalueelle, jossa ihmiset ovat hyvinvoivia ja terveitä. Näin hallituksen politiikka keskittää yksityiset toimijat erityisesti niille alueille, joissa sosiaali- ja terveyspalveluita vähiten tarvitaan. Tämä on erityisen suuri ongelma suurissa kaupungeissa. 

Huono-osaisemmat alueet jäävät tässä julkisten sote-tuottajien vastuulle. Lisäksi ne joutuvat hoitamaan samalla rahamäärällä sairaampia potilaita. Voin jo etukäteen kuvitella ne lehtiotsikot, joissa revitellään sitä kuinka tehottomia julkiset sote-palvelut ovat. Todellisuudessa ongelmana on se, että valittu malli kannustaa yrityksiä valikoimaan terveet asukkaat ja jättämään sairaat asukkaat julkisen puolen hoidettavaksi.

Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että oikeasti sairaiden ihmisten terveydenhoito heikkenee ja samalla järjestelmän veromuotoinen rahoituspohja murenee.

Sote-palveluiden markkinoiden rakentaminen ei ole helppoa. Tässä yksi konkreettinen ja merkittävä ongelma, joka nyt esitetyssä sote-uudistuksessa on. Sote-uudistukseen on syytä ottaa aikalisä. Valinnanvapauden kanssa on syytä edetä kokeillen ja tutkimusta hyödyntäen, jotta ymmärrämme tehtyjen muutosten vaikutukset.

Digi- ja paperivaalien turvallisuuden eroja

Aalto-yliopisto järjesti tänään seminaarin digitaalisten vaalien turvallisuudesta, jossa minäkin olin puhujana. Tässä pitämäni puhe digi- ja paperivaalien eroista.

Demokratialla ja kansakunnalla on pitkä aikajänne. Suomi on itsenäisenä kansakuntana 99-vuotias. Eduskunta ja yleiset ja yhtäläiset vaalit runsaat sata vuotta. Meidän isoisovanhempamme ovat olleet mukana rakentamassa Suomea, joka on selvinnyt monista maailman myrskyistä. Hyvinkin menestyvä demokratia kokee merkittävän haasteen ehkä kerran tai pari vuosisadassa.

Vaalit tai vallankumous

Vaalit ovat tapa valita ja vaihtaa hallitsijoita ilman vallankumousta. Tämän takia vaalien tulos pitää laskea oikein ja kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että tulos laskettiin oikein. Vallanpitäjien vaihtaminen on myös yksi tärkeä syy vaalisalaisuuden olemassaoloon. Ilman sitä hallitsija voisi kohdistaa vainoa väärin äänestäneihin. (Muita syitä on mm. se, ettei perhepiirissä, organisaatioissa tai yrityksissä voida painostaa ihmisiä äänestämään joukon tahdon mukaisesti.)

Perinteinen vaalitapa on mahdollista selittää kaikille kansalaisille. Vaalipäivänä jokaisella alueella on äänestyspaikka, jossa eri poliittiisista ryhmistä valitut vaalivirkailijat valvovat vaalin toimitusta ja toisiaan. Äänestyksen sulkeuduttua nämä virkailijat laskevat äänet ja toimittavat sekä laskun tuloksen, että sinetöidyn äänet sisältävän kuoren keskusvaalilautakuntaan. Tulokset julkistetaan ja äänet tarkastuslasketaan. Jos joku valittaa vaalivilpistä, on helppo selvittää ketkä olivat laskemassa ääniä ja hankkia näiltä lausunnot siitä, mitä ääntenlaskennassa tapahtui.

Digitaalisissa vaaleissa äänestys ja laskenta pohjautuu monimutkaisiin ohjelmistoihin ja tiedon salausta hyödyntäviin algoritmeihin, joita ymmärtää vain pieni eliitti alalla työskenteleviä. Jos joku valittaa vaalivilpistä, epäilyksiä ei ole mahdollista selvittää ja epäillys jää kytemään ihmisten mieliin.

Vaihtoehtoisesti digivaaleissa luovutaan vaalisalaisuudesta. Näin toimittiin esimerkiksi vuoden 2008 kuntavaaleissa tehdyssä vaalikokeilussa. Vaalijärjestelmä tallensi jokaisen äänestäjän henkilötiedot ja tämän antaman äänen tiedostoon, joka salattiin ja arkistoitiin. Näin vaalien tulos voitiin jälkikäteen osoittaa vääräksi. Samalla luovuttiin vaalisalaisuudesta. Hallitus pystyi halutessaan selvittämään jokaisen äänestäjän antaman äänen.

Vaalien pitää toimia myös poikkeusolosuhteissa, joissa vallassa on hallitus, joka haluaa aktiivisesti haitata itselleen epämieluisan kansanosan elämää.

Vaalit kansallisen turvallisuuden etuvartiona

Suomalaisten vaalien turvallisuus perustuu ihmisiin. Jokaisessa vaalipaikassa on virkailijoita useista puolueista. Nämä valvovat sekä äänestämään tulevia että toisiaan. He valvovat, että jokainen ääni annetaan sääntöjen mukaisesti. Vaalipaikan sulkeuduttua he laskevat annetut äänet ja valvovat toisiaan, ettei kukaan vilpillisesti muuta annettuja ääniä.

Turvallisuus perustuu siihen, että virkailijat eivät voi yhdessä sopia vaalivilpistä. He edustavat kilpailevia puolueita ja heillä on näin keskenään ristiriitaiset tavoitteet, jotka valjastetaan valvomaan vapaita vaaleja. Lisäksi kansallisen vaalin tuloksia heiluttava vaalivilppi vaatisi sitä, että vilppiä tehdään onnistuneesti sadoilla tai tuhansilla äänestyspaikoilla. Tämä vaatisi tuhansien ihmisten salaliiton – kaikista Suomen eri puolueista.

Digivaaleissa turvallisuus perustuu siihen olettamukseen, että vaalivilppiä tekevä ei pääse käsiksi järjestelmiin, joissa äänestys toteutetaan. Hyökkääjä, joka saa vaalijärjestelmät haltuunsa, voi tehdä käytännössä mitä tahansa. Nettivaaleissa tehtävät hyökkäykset ovat vielä helpompia sillä hyökkääjälle riittää, että murtautuu onnistuneesti käyttäjien huonosti suojattuihin tietokoneisiin ja kännyköihin.

Perinteisen vaalin turvallisuus on kuin puolustusta syvyydessä. Pieni haavoittuvuus tai murtuma ei johda katastrofaaliseen puolustuksen kaatumiseen. Digivaalien turvallisuus on taas luonteeltaan kuin Maginot-linja. Jos hyökkääjä löytää tiensä sen ohi, myös sota on ohi.

Lopuksi

Digivaalit tarjoavat harvinaisen vähän hyötyjä ja niillä on merkittäviä turvallisuushaittoja, jotka toteutuvat juuri silloin, kun turvallisuutta kaivataan eniten. Vaalit pitää voida käydä luotettavasti myös silloin, kun koko demokratian kohtalo on vaakalaudalla – tapahtui tämä sitten ensi vuonna, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä. Siksi vaalien pitää toimia myös poikkeusolosuhteissa.

 

Suomen nykyinen vaalijärjestelmä on rakennettu toimimaan sisällissodan jälkeisessä epäluottamuksen ilmapiirissä. Siksi suomalaiset äänestävät tanskalaisten ohella maailman vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa. Ei heitetä sadan vuoden kansallista työtä hukkaan.

Muita kirjoituksia digitaalisista vaaleista:
Digivaalit vaarantavat kansallisen turvallisuuden
Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa? 

Kolmas teollinen vallankumous ja länsimaisen yhteiskunnan murros

Ensimmäinen teollinen vallankumous pääsi vauhtiin noin 200 vuotta sitten. Avain tähän muutokseen oli kyky rakentaa koneita, jotka pystyivät korvaamaan ihmisen näppäryyttä ja rajatuissa tapauksissa myös ulkoisia voimanlähteitä tuuli-, vesi- ja höyryvoiman muodossa.

Ensimmäinen teollinen vallankumous tuotti valtavan murroksen. Kun aiemmin valta mitattiin sillä, kuinka lähellä olit kuningasta tai kuinka paljon tuottavaa maata omistit, tulivat haastajiksi kapitalistit. Siis ne, jotka rakensivat tehtaita tuottamaan asioita maailman markkinoille. Aatelisto ei koskaan toipunut tästä iskusta.

spinning_jenny

Kehruujenny (Wikipedia)

Hyvin toimeentulevien perinteisten käsityöläisten asema ja tulot kärsivätt. Ei siis ihme, että teollistuminen toi mukanaan myös vastareaktion luddiittien muodossa. Käsityöläiset vastustivat teollistumisen tuomaa hintojen halpenemista tuhoamalla valmistamiseen käytettäviä koneita. Teollistumisen luomat säröt vallan rakenteissa kasvoivat ja huipentuivat vuonna 1848, kun vallankumouksellinen aalto levisi läpi Euroopan.

europe_1848_map_en

Vallankumouksien aalto Euroopassa 1848-1849. (By Alexander Altenhof*)

Kun teknologia, talous ja kulttuuri muuttavat ihmisryhmien ja ideoiden välisiä valtasuhteita, yhteiskunta voi jäädä pitkäksikin aikaa elämään vanhassa rakenteessa, mutta lopulta todellisuus ottaa yhteiskunnan kiinni ja säröt muodostuvat murtumiksi ja lopulta yhteiskunnalliseksi murrokseksi.

Samalla tavalla kävi toisen teollisen vallankumouksen kanssa. Silloin uutena tekijänä oli ihmiskunnan kyky valjastaa ulkoinen energia sähkön ja polttomoottorin muodossa missä tahansa. Unelmoitiin, että tämä uusi mahdollisuus vapauttaa ihmiskunnan paikan kahleista ja tuo mukanaan tasa-arvon.

electricity-19th-century

Sähkö mullisti maailman

Toisin kävi. Tuli maailmanlaajuinen vallankumouksien aalto, kaksi maailmansotaa ja kylmä sota. Valta siirtyi tehtaiden omistajilta niille, jotka kykenivät hallitsemaan globaaleja arvoketjuja.

Jokaisessa yhteiskunnassa on aina olemassa oleva vallan rakenne, joka on sopeutunut lähihistoriassa vallinneeseen kulttuuriseen, teknologiseen ja taloudelliseen ympäristöön. Uusi teknologia, kirjapainoista radion ja television kautta internettiin ja robotiikkaan, tarjoaa ihmisille uusia mahdollisuuksia. Samalla erilaisten tuotteiden ja palveluiden suhteelliset hinnat muuttuvat ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat.

Vanhat rakenteet murentuvat ja uutta rakentuu tilalle.

Nyt elämme kolmatta teollista vallankumousta. Siinä yksi kerrallaan koneet korvaavat asioita, joihin aiemmin tarvittiin ihmisaivoja. Yhteiskunnan ja vallan rakenteet muuttuvat ja olemassaolevat säröt etsivät tapaa purkautua. Valta siirtyy niille, jotka kykenevät hyödyntämään ja rakentamaan tarkoitukseensa tehokkaita verkostoja. Murroksesta kertoo niin suurten kaupunkien ja muiden alueiden välisen kuilun kasvaminen kuin oikeistopopulismin nousukin.

*Alexander Altenhof – Own work. Source of Information:Historical atlases– Ramsay Muir, George Philip (ed.): Philip’s New School Atlas of Universal History, George Philip & Son, Ltd., London 1928– Dr. Walter Leisering (ed.): Putzger Historischer Weltatlas, Cornelsen Verlag, Berlin 1992, ISBN 3-464-00176-8– Bayerischer Schulbuch-Verlag (ed.): Großer Historischer Weltatlas, Dritter Teil, Neuzeit, Bayerischer Schulbuch-Verlag, München 1981, ISBN 3-7627-6021-7– Prof. Dr. Vadim Oswalt u. Prof. Dr. Hans Ulrich Rudolf (ed.): Klett-Perthes Atlas zur Weltgeschichte, Ernst Klett Verlag, Stuttgart 2011, ISBN 978-3-12-828194-0– Zentralinstitut für Geschichte der Akademie der Wissenschaften der DDR (ed.): Atlas zur Geschichte, Band 1, VEB Hermann Haack, Gotha 1989, ISBN 3-7301-0040-8– Domokos György (ed.): Történelmi atlasz a középiskolák számára, Kartográfiai Vállalat. Budapest, Budapest 1989, ISBN 963-351-422-3Other publications– Mike Rapport: 1848. Revolution in Europa, Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Lizenzausgabe des Konrad Theiss Verlags, 2011, ISBN 978-3-534-23963-4, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=50960616)

Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa?

Digitaalisaatio voisi demokratian kannalta tarkoittaa mallia, jonka perustana on virtaava demokratia (liquid democracy). Siinä kuka tahansa voi toimia päätöksenteon edustajana ja edustajan mandaatti on suoraan suhteessa siihen kuinka moni on tälle mandaatin antanut. Ihmiset voisivat halutessaan siirtää mandaatin yhdeltä ihmiseltä toiselle milloin vaan.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen puolusti Hesarissa hallituksen päätöstä edistää digitaalisia vaaleja hallituksen digitalisaatio-ohjelmalla. Johtoajatuksena kirjoituksessa on se, että digitalisaatio on edistystä ja siksi vaalitkin pitää digitalisoida.

Vehviläinen ei näytä ymmärtävän sitä, mistä digitalisaatiossa on kyse.

Tietokoneiden tulon jälkeen pitkään ihmeteltiin sitä, miksi tietokoneet eivät nostaneet tuottavuutta. Syynä oli se, että organisaatiot eivät muuttaneet toimintapojaan. Tuottavuuden kasvu vaatii sitä, että toimintatavat rakennetaan uudestaan, eikä vain siirretä olemassaolevaa menetelmää tietokoneelle.

Kun AirBnB digitalisoi hotellialan, se rakensi digitaalisen alustan, jossa kuka tahansa voi vuokrata omaa asuntoaan ja loi uusia palveluita niin matkustajille kuin yöpymispaikan vuokraajillekin. Kun rakennusyhtiö rakentaa alustan, josta voi palkata (vertaisarvioituja) osaajia rakennustyömaalle, se muuttaa alan henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa rakennetta. Digitalisaatio on sitä, että suunnitellaan järjestelmän toiminta käyttäjän tarpeista lähtien uudestaan.

Se perinteinen vaihtoehto, jossa olemassaolevat prosessit siirretään sellaisenaan digitaalisiksi, tuottaa paljon kustannuksia ja vähän hyötyjä. Siksi tietokoneistuminen ei pitkään aikaan lisännyt tuottavuutta tai muuttanut organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteita. Nyt suunnitellussa vaalien sähköistämisessä on kyse juuri tästä.

Sähköinen äänestäminen on vanhanaikainen yritys digitoida varsin hyvin toimiva äänestysjärjestelmä koskematta demokratian rakenteisiin. Lopputulos on kuin paluu 90-luvulle; kallis, sisältää merkittäviä riskejä ja tuottaa vähän hyötyjä.

Mitä digitalisaatio sitten voisi tarkoittaa edustuksellisen demokratian osalta?

Virtaava demokratia (liquid democracy) on suoran demokratian malli, jossa jokainen voi käyttää omaa ääntään itse tai käyttää edustajaa, jolle antaa valtakirjan toimia puolestaan. Edustajan mandaatti (ja siis käyttämien äänien määrä) on suoraan suhteessa siihen kuinka monelta edustaja on mandaatin saanut. Mandaatin voi myös ottaa pois milloin vain, eikä ainoastaan neljän vuoden välein vaaleissa.

Virtaava demokratia kuvaesimerkki

Virtaavassa demokratiassa kukin ihminen voi halutessaan antaa jollekulle toiselle valtakirjan äänestää puolestaan – ja tämä voi puolestaan antaa valtakirjan jollekulle eteenpäin. Näin vasemmanpuolisessa kuvassa alimmaisena oikealla oleva henkilö käyttää 8 hengen ääniä päätöksenteossa. Keskimmäisessä kuvassa yksi ihminen päättää poistaa oman mandaattinsa omalta delegaatiltaan, jolloin tämä saa käyttää ääntään itse. Lopuksi tämä antaa mahdaatin uudelle henkilölle, jolloin oikealla alhaalla olevan delegaatin äänivalta nousee 9 ääneen.

Ei virtaava demokratia ole mallina valmis. Sen edistäminen vaatii tutkimusta ja ihan konkreettisten ongelmien ratkaisemista alkaen siitä tarvitseeko äänen delegoimisen olla anonyymiä, voidaanko rakentaa järjestelmä, joka sen tekee turvallisesti ja luotettavasti ja aina siihen, minkälaisia vaikutuksia virtaavalla demokratialla on yhteiskunnan toimintaan.

Paperivaalien digitoimisen sijaan Suomen kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään uusia demokratian tapoja. Virtaava demokratia osoittaa, että digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden tuoda demokratian lähemmäksi kansalaisia. Malli ei ole vielä valmis otettavaksi käyttöön, mutta sitä on syytä tutkia. Luonteva paikka kokeilulle löytyy kuntapolitiikasta, jossa tehdään asukkaita lähellä olevia päätöksiä.

Lue myös ajatuksiani sähköisten vaalien turvallisuudesta.