Eurooppa tarvitsee Afrikka-strategian
Kun olin lapsi, yksi maailman suuria ongelmia oli väestöräjähdys. Maailman väestö kasvoi kiihtyvällä tahdilla ja pelkona oli se, että ihmiskunta ajaa itsensä malthusilaiseen loukkuun, jossa väestö kasvaa nopeammin kuin meidän kykymme tuottaa uusia resursseja hyvään elämään. Niin ja samalla päätyisimme tuhoamaan maapallomme kyvyn elättää ihmiskuntaa ja nykyisenkaltaista lajistoa.
Maailman väestönkasvun suhteellinen huippu saavutettiin 60-luvun alussa (2,2%) ja absoluuttinen 80-luvun lopulla – lähes 90 miljoonaa asukasta vuodessa. Siitä on tultu alaspäin vähän alle 70 miljoonaan asukkaaseen vuodessa. Vuoteen 2050 mennessä kasvu tippuu alle 50 miljoonan. Edellisen kerran sellaisiin kasvulukuhin jäätiin 60-luvun taitteessa, kun Kiinassa Maon Suuri harppaus aiheutti kymmenien miljoonien nälkäkuoleman Kiinassa.
Globaalilla tasolla väestöräjähdys saatiin lopulta aisoihin erityisesti Aasiassa tehdyn kovan työn ansiosta. Globaalit hyvät luvut kätkevät taakseen kuitenkin isoa vaihtelua. Erityisen suurta huolta herättää Afrikan väestönkasvu. Yli puolet maailman väestönkasvusta vuoteen 2050 mennessä tapahtuu Afrikassa.
Väestönkasvu noudattaa elintason kasvun kanssa tiettyä vahvaa logiikkaa. Kun elintaso kasvaa, lapsikuolleisuus vähenee ja väestö kasvaa räjähtävällä vauhdilla. Samalla elintason nousu näkyy viiveellä laskevana lapsimääränä, mikä lopulta hidastaa ja pysäyttää luonnollisen väestönkasvun. Osa Afrikan maista on päässyt tähän vähenevän lapsiluvun vaiheeseen, mutta kaikki eivät.
Afrikan tulevaisuus on meille eurooppalaisille erityisen tärkeää siksi, että Eurooppa ja Afrikka ovat lopulta naapurimaanosia ja kehittyneistä maista tänne on kaikkein helpoin tulla. Me voimme ottaa satoja tuhansia pakolaisia, luultavasti miljooniakin, mutta emme satoja miljoonia. Siksi Eurooppa tarvitsee Afrikka-strategian.
Meidän pitää panostaa siihen, että mahdollisimman suuri osa Afrikkaa joko pääsee jatkamaan nopean kasvun uralla tai pääsee nopean kasvun uralle. Kehitysyhteistyössä pitää panostaa niihin asioihin, jotka parantavat elinolosuhteita kotimaassa ja auttavat hidastamaan väestönkasvua. Niitä ovat ainakin (1) naisten koulutus, (2) kaupungistuminen, (3) yleisten kulkutautien torjuminen, (4) talouskasvu ja (5) ehkäisymenetelmien saatavuus ja tietoisuus niiden merkityksestä.
Lisäksi Eurooppa tarvitsee yhteisen maahanmuutto- ja työllisyyspolitiikan, joka kykenee vakuuttamaan väestön siitä, että Eurooppa selviää ja kukoistaa myös tulevaisuudessa.
