Helsingin kaupungin tonttipolitiikka (1)

Helsingin kaupungin tavoitteena on kaavoittaa noin 5500 asuntoa. Kaupungin omia tontteja vuosittain luovutetaan keskimäärin 150000 – 250000 kerrosneliömetriä. Jotta asuntotuotannon tavoitteisiin päästäisiin, pitäisi luovuttaa enemmän.

Asuntopulan vaivaamassa kaupungissa asuntotuotantoon kelpaavista tonteista on tullut arvokas resurssi. Rakennusoikeus lähellä kantakaupunkia ja hyvien liikenneyhteyksien varrella on arvokasta. Siitä todistaa uusien asuntojen korkea hinta verrattuna rakennuskustannuksiin.

Aina välillä esiintyy epäilyjä siitä, että kaupunki ei saa tonteista omaa osaansa vaan että rakennusyhtiöt kykenisivät ottamaan välistä enemmän kuin heille kuuluu. Tämä on ihan mahdollista.

Esimerkiksi Kalasatamassa tonttien arvoksi on arvioitu noin tuhat euroa kerrosneliömetriä kohden. Samaan aikaan asuntojen neliöhinnat ovat 6500-8500€ neliöltä. Aika paljon saa laittaa ekstraa rakennuskustannuksiin, että kaikki tuo välistä katoaisi.

Mistä ongelmat sitten johtuvat?

Täydellistä vastausta ei varmaankaan tiedä kukaan, mutta kilpailun puute varmasti vaikuttaa. Tontit luovutetaan usein kortteli kerrallaan – tällaiseen rakennusurakkaan pystyvät vain ne pari suurinta rakennusyhtiötä. Pienillä ja keskisuurilla yrittäjillä ei ole mitään mahdollista tehdä tarjousta esimerkiksi 15000 kerrosneliömetrin kokoisesta korttelista.

Paljon enemmän löytyy yrityksiä, jotka kykenevät tarjoamaan ja rakentamaan noin 1500 kerrosneliön kokoisen yhden rapun tontin.

Toinen mahdollinen syy alhaisiin hintoihin voi löytyä siitä, että merkittävä osa tonteista luovutetaan vuokratontteina ilman kilpailutusta ja tällöin kaupungin virkamiehet määrittävät tontin vuokran perustuen omiin arvioihinsa tontin arvosta ja mahdollisesti alueella tehtyihin tonttikauppoihin.

Vuokratonttien hinnoittelussa on se, että HITAS-tontit ovat noin 25% kalliimpia kuin ARA-tontit ja sääntelemättömän tuotannon tontit noin 40-60% kalliimpia kuin ARA-tontit. ARA-tonteille on asetettu aluekohtainen enimmäishinta, missä kallein alue sisältää kantakaupungin lisäksi mm. myös Malmin.

Vaikuttaisi siis siltä, että kaupunki tekee vuokratonteillaan huonoa politiikkaa, jossa lahjoitetaan rahaa rakennuttajille (tosin sääntelemättömiä vuokratontteja ei luovuteta suurta määrää) ja että kaupunki turhaan luo kilpailulle esteitä luovuttamalla suuria kokonaisuuksia kerrallaan.

Siitä, miten näitä ongelmia kannattaa ratkoa, kirjoitan tonttipolitiikan luvuissa 2 ja 3.

2 vastausta artikkeliin ”Helsingin kaupungin tonttipolitiikka (1)

  1. Päivitysilmoitus: Helsingin kaupungin tonttipolitiikka (2) | Mikko Särelä

  2. Päivitysilmoitus: Helsingin kaupungin tonttipolitiikka (3) | Mikko Särelä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *