Immateriaalimonopoleista

Olen ehdottomasti ajatellut asiaa myös tekijän kannalta. Itse asiassa se on itselleni aika välttämätöntä, sillä työni on nimenomaan keksimistä ja tutkimista, johon immateriaalimonopolilait vaikuttavat. Olenpa jopa keksinyt parin tutkijaystäväni kanssa idean, josta myöhemmin kuulimme, että aiheesta on tehty patenttihakemus – hakemus ei ole julkinen, joten kyseessä on tosiaankin itsenäinen keksiminen.

Isaac Newton, yksi historiamme kuuluisimmista keksijöistä sanoi: ”Jos olen kyennyt näkemään pidemmälle, se johtuu siitä, että seison jättiläisen hartioilla.” Yksikään keksintö ei ole täysin uusi, vaan pohjautuu monilta osilta olemassaolevalle tietämykselle. Yksikään musiikkikappale ei ole täysin uusi, vaan käyttää huomattavan määrän erilaisia riffejä, rytmejä, sävelkulkuja, jotka on jo joku toinen tehnyt. Kaikki tieto rakentuu vanhan päälle.

Nykyinen halu saattaa kaikki tietopohjaiset keksinnöt monopolistisen omistusoikeuden piiriin tarkoittaa myös sitä, että suuri osa tiedosta on sellaista, ettei sen päälle voi rakentaa uutta. Jollakulla on monopolioikeus siihen tietoon ja keksijänä, tai musiikin tekijänä et vain voi laillisesti hyödyntää sitä. Nykyinen järjestelmä on toiminut niinkin hyvin kuin se toimii siksi, että suurin osa tiedosta on ollut avointa ja vapaasti hyödynnettävää. Tilanne muuttuu pahemmaksi päivä päivältä, kun yhä enemmän tiedosta ja hyvistä ideoista on jonkun yksinomaisuutta. (Ajattelepa maailmaa, jossa McDonalds olisi patentoinut franchising muotoisen yritystoiminnan. Nykypäivänä se olisi täysin mahdollista.)

Jos tällä periaatteella oltaisiin tehty musiikkia joitakin satoja vuosia sitten, moni klassisen musiikin mestariteos olisi jäänyt tekemättä. Tai sitten niiden kirjoittaja olisi haastettu oikeuteen jonkun toisen monopolin rikkomisesta.

Against Intellectual Monopoly -kirjan kirjoittajat havaitsivat, ettei tekijänoikeuksien luominen Euroopassa vaikuttanut musiikin luomisen määrään, eikä myöskään musiikin tekijöiden saamiin tuloihin! (Suosittelen asiasta kiinnostuneille kyseistä kirjaa lämpimästi)

Ilman valtion myöntämää monopolia ideaan, tekijällä on silti etuja, joita hän voi hyödyntää ansaitakseen keksinnöillään, tai tuotannollaan. Ensinnäkin hän voi julkaista ensimmäisen keksintönsä/musiikkikappaleensa/kirjansa ja hankkia mainetta hyvänä tuottajana. Tämän jälkeen hän voikin myydä tulevaa tuotantoaan ihmisille sillä ehdolla, että jos joku maksaa riittävästi, hän tekee/julkaisee tuotoksensa. Erinomainen esimerkki tällaisesta on erilaiset kirjat, jotka on julkaistu aikakausilehden, tai sanomalehden sivuilla sivu, tai luku kerrallaan. Ostaja tietää, että lopputulosta ei koskaan pääse lukemaan, jos tekijä ei saa riittävää palkkiota. Vaihtoehtoisesti keksijä voi päätyä yrityksen palkkaamaksi, joka arvostaa hänen tutkimuspanostaan. Tai perustaa oman yrityksen tekemään tuotteita, jotka perustuvat omiin hyviin ideoihinsa. Tai julkaista ideansa vapaaseen jakeluun Internetissä ja liittää niihin mainoksia.

Hauskin idea, jonka olen kuullut keksinnöistä on se, että keksijä valitsee samalla alalla kilpailevista yrityksistä yhden ja menee näiden puheille kertoen oman keksintönsä seuraavilla ehdoilla: Minä kerron idean, jolla säästätte näin ja näin paljon rahaa. Te maksatte minulle näin paljon rahaa. Jos ette maksa, niin sitten menen kertomaan ideani myös muille yrityksille. Jos maksatte, olen valmis allekirjoittamaan salassapitosopimuksen keksinnöstäni tietylle aikajaksolle.

RedHat ja muut avoimeen lähdekoodiin pohjautuvat yritykset osoittavat, että kilpaileminen ja menestyminen yritysmaailmassa on täysin mahdollista tilanteessa, jossa intellektuaalista monopolia ei ole.

Omistusoikeus on hyödyllinen keksintö. Sen hyödyt tulevat siitä, että niukat resurssit tulevat paremmin hyötykäytettyä, kun niille on omistaja. Tästä syystä Suomessa oleva jokamiehen oikeus on järkevä asia. Kun metsissä pyörii vähän ihmisiä ja sieniä ja marjoja jää joka vuosi mielipuoliset määrät keräämättä, voidaan todeta, etteivät nämä asiat ole Suomessa niukka resurssi. Siksi niitä ei myöskään ole tarvetta viedä omistusoikeuden piiriin. (Resurssi on niukka, jos sille on kysyntää enemmän kuin sitä on tarjolla silloin, kun hinta asetetaan ”nollaan”).

Ideoissa, kirjoissa, musiikkikappaleissa, keksinnöissä on kaikissa muutama yhteinen puoli. Niiden tuottaminen on niukka resurssi – ihmisiä on rajallisesti. Sen sijaan, kun idea on luotu ja kirjoitettu johonkin; kun musiikkikappale on luotu ja tallennettu, sitä voidaan levittää äärettömästi lähes nollakustannuksella. Informaatio on siis resurssi, jonka luominen on niukka, mutta levittäminen ei. Nykyinen monopolijärjestelmä tekee levittämisestä keinotekoisesti niukan lisätäkseen hyödyllisen informaation luomista. Ongelma vain on se, että ei ole mitään todisteita siitä, että järjestelmä lisäisi hyödyllisen informaation luomista, eikä itse asiassa juuri päinvastoin.

Valta korruptoi ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Valtion ylläpitämä monopoli antaa valtaa monopolille. Monopolistin sisäisessä hierarkiassa parhaiten pärjäävät ne, jotka käyttävät kaikista armottomimmin ja korruptuneimmin tätä valtaa. Siksi monopolin huipulle valikoituu ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa oman valtansa lisäämiseksi. Yksi keino vallan lisäämiseksi on uusien omaa valtaa pönkittävien lakien lobbaaminen. Vastakkain on tekijänoikeusmonopolista hyötyvät yritykset ja yhdistykset, ja koko kansa. Tekijänoikeusmonopoleista hyötyvät ovat erittäin tehokkaasti keskittyneitä ja heillä on suuri insentiivi ajaa laki läpi – kustannuksista välittämättä. Suuren yleisön mielenkiinto ei ole näin suurta; meistä jokainen häviää vain pikkuisen, jos vastapuolen lobbaama laki menee läpi ja näin ollen suuri yleisö ei kykene organisoimaan tehokasta vastakamppanjaa. Lopputulos on julkisen valinnan teorian ennustusten mukainen: keskittyneet lobbarit ajavat läpi lakeja, jotka ovat yhteiskunnalle haitallisia, mutta hyödyttävät lobbareita.

Juuri näin tapahtui esimerkiksi viime syksyisen Lex Karpelan kohdalla. Vai miltä kuulostaa se, että nämä monopolijärjestöt lähettävät väärennetyn addressin kansanedustajille? Tai se, että lain valmistelijana oleva virkamies on yhden näistä järjestöistä hallituksessa? Tai että lain valmistelussa kuultiin yksipuolisesti tekijänoikeuslobbareita? Tai se, että ministeri valehtelee eduskunnalle direktiivin sisällöstä?

Julkisen valinnan teoria on osoittanut, että demokratia on haavoittuvainen tällaiselle eturyhmäpolitiikalle. Patenttien ja tekijänoikeusmonopolien historia on osoittanut käytännössä, että näin myös tapahtuu. Erilaisten patentoitavien asioiden määrä on historiallisesti jatkuvasti lisääntynyt; samoin patenttien laajuus ja myös patenttien kestoaika. Tekijänoikeuksien alkuperäinen kestoaika oli 18 vuotta, nyt ne ovat käytännössä ikuisia (tekijänoikeuksien kestoaikaa pidennetään aina, kun Mikki Hiiri on lähestymässä public domainiin pääsyä).

Taloustiede kertoo, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Historia osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Nykyinen immateriaalimonopoleihin liittyvä lobbaus osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia.

Itse en usko, että järjestelmää voidaan korjata ilman, että tekijänoikeusmonopolit puretaan. Saatan olla väärässä ja mielelläni kuulisin ehdotuksia, jotka välttävät olemassaolevat sudenkuopat. Erityisesti järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se ei synnytä voimakkaita lobbausryhmiä, jotka lobbaavat lait askel askeleelta joksikin täysin muuksi kuin miksi ne oli alunperin tarkoitettu.

Yksi vastaus artikkeliin ”Immateriaalimonopoleista

  1. /”Nykyinen monopolijärjestelmä tekee levittämisestä keinotekoisesti niukan lisätäkseen hyödyllisen informaation luomista. Ongelma vain on se, että ei ole mitään todisteita siitä, että järjestelmä lisäisi hyödyllisen informaation luomista, eikä itse asiassa juuri päinvastoin.”/

    Itse ainakin uskon, että näin Internet-aikakaudella hyödyllistä informaatiota voisi olla jopa huomattavasti enemmän ilman tekijänoikeuslakeja.

    No, joka tapauksessa vastustan tekijänoikeuksia yms. sen takia, että ne rikkovat yksilönvapautta.

    Aluksi voitaisiin lyhentää tekijänoikeudet 5 vuoteen ja siitä vähitellen nollaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *