Kaltevan pinnan argumentti

Kaltevan pinnan virheargumentista syytetään, kun jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Esimerkkejä tällaisesta on vaikka tasa-arvoisen avioliiton vastustajien väite siitä että sen hyväksyminen johtaa moniavioisuuden, pedofilian ja eläinavioliittojen hyväksymiseen; tai yksityisyydensuojan kannattajien väitteet siitä, että yksittäiset turvallisuuden nimissä tehtävät yksityisyyttä kaventavat toimenpiteet, johtavat asteittain orwellilaiseen valvontayhteiskuntaan.

Mutta onko kaltevan pinnan argumentti virheargumentti? Kaltevan pinnan argumentin oikeassa käytössä on kyse ensisijaisesti siitä, millä perusteilla asioita ajetaan. Siis ideologisesta taistelusta.

Valotetaanpa asiaa esimerkin avulla.

Tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat nojaavat väitteensä mm. siihen, että aikuisilla suostumuksensa antavilla ihmisillä pitäisi olla oikeus tehdä mitä haluavat. Avioliittolakia perustellaan myös monella muulla asialla, mutta nostan tuon esimerkiksi koska se on mielestäni varsin keskeinen osa argumentaatiota. Tämä väite koostuu kolmesta osasta: ensinnäkin homot ovat ihmisiä; toisekseen, jotkut homot haluavat mennä naimisiin; ja kolmanneksi, ihmisillä tulisi oikeus tehdä mitä haluavat (kunhan eivät vahingoita muita).

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat taas pyrkineet maalaamaan kysymyksen seuraavasti: ihmisten tulisi saada tehdä seksuaalisesti mitä tahansa.

Ja sitten takaisin kaltevan pinnan argumenttiin.

Väitän, että jos yhteiskunnassamme hyväksytään tasa-arvoinen avioliitto, niin se vahvistaa yhteiskunnassamme ajatusta siitä että  (1) homot ovat ihmisiä, (2) aikuisilla ihmisillä tulisi olla oikeus tehdä (seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyen) mitä haluavat kunhan eivät vahingoita muita.

Kaltevan pinnan argumenttia hyödyntäen voimme nähdä, että tämä vahvistaa monisuhteisten ihmisten esittämää vaatimusta siitä, että heidänkin suhteensa pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Voimme myös todeta, että tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen parantaa sadomasokistien ja fetisistien mahdollisuuksia taistella omien oikeuksiensa puolesta. Samalla vahvistuu myös argumentti pornon ja seksipalveluiden vapauttamisesta siltä osin kuin ne pohjautuvat vapaaehtoisten aikuisten ihmisten välisiin sopimuksiin. Tämä kaikki siksi, että molempien oikeudet voidaan johtaa tuosta ylläolevasta argumentista, jonka perusteella tasa-arvoista avioliittolakia säädetään.

Sen sijaan samasta ei voida johtaa oikeutusta lapsiin tai eläimiin sekaantumisen hyväksymiseen. Näissä molemmissa on osapuoli, joka ei ole (1) aikuinen ihminen, joka on antanut (2) suostumuksensa.

Yksityisyydensuojan osalta löydämme vastaavan esimerkin: kyse on punnitsemisesta turvallisuuden ja yksityisyydensuojan välillä. Jos otamme askeleen, jossa pieni haitta yksityisyydensuojalle hyväksytään siksi, että se ehkä mahdollisesti parantaa yhteiskunnan turvallisuutta, vahvistamme yhteiskunnallista ajatusmallia, jossa turvallisuus on tärkeämpää kuin muut perusoikeudet. Ja tämä johtaa siihen että tulevissa taistoissa on entistä helpompaa perustella sitä, kuinka yksityisyydensuojaa voidaan kaventaa turvallisuuden parantamiseksi.

Kaltevassa pinnassa on kyse ideologisesta taistelusta varsinaisen tapeltavan asian taustalla. Vahvistuuko ajatusmalli, jonka mukaan ihmiset saavat vapaaehtoisesti harjoittaa omaa seksuaalisuuttaan vai malli, jossa yhteiskunnan tehtävä on valvoa ja kontrolloida aikuisten ihmisten seksuaalisuutta? Yhteiskunnalliset päätökset eivät ole vain yksittäistapauksia, vaan ne tulee nähdä osana laajempaa kokonaisuutta, jossa ne vaikuttavat siihen suuntaan johon kuljemme.

Yksi vastaus artikkeliin ”Kaltevan pinnan argumentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *