Kaupunkirakentamisen aika (19): Miksi pysäköintipaikkavaatimus oli ennen perusteltu ja nyt turha

Miksi pysäköintipaikkavaatimus oli ennen perusteltu ja nyt turha

Vaatimus pysäköintipaikoista tuli Suomeen Yhdysvalloista, kun autoistuminen pääsi kunnolla käyntiin 1960-luvun alussa. Haluttiin, että pysäköintipaikat osoitetaan tontilta sen sijaan, että autoja säilytetään holtittomasti jossain.

Tuohon aikaan rakennettiin lähinnä väljiä metsälähiöitä, joissa maantasoinen pysäköinti ei tuottanut hankaluuksia järjestää eikä maksanut juuri mitään. Kantakaupunki oli valmiiksi rakennettu – tai niin silloin ajateltiin.

Kun kantakaupunkiin tehtiin muutamaa harvaa täydennysrakentamiskohdetta, oli muiden alueen asukkaiden etu, että pysäköintipaikat piti järjestää tontilta. Kadunvarsipaikoista oli huutava pula. Tämä on tyyppillinen esimerkki taloustieteissä käsitellystä yhteismaan ongelmasta. 

Jos pysäköintipaikkojen rakentaminen ei olisi ollut pakollista, kukaan ei olisi rakentanut niitä, koska auton saattoi säilyttää ilmaiseksi kadunvarsilla. Motivaatio rakentaa kalliita parkkipaikkoja heräisi vasta, kun tilanne kadunvarsipysäköinnissä olisi kohtuuttoman huono kaikkien kannalta. Niinpä tämä politiikka vaikeuttaisi pysäköimistä kohtuuttomasti.

Enää ei tarvitse pelätä, että autot pysäköidään luvattomasti kiellettyihin paikkoihin, jos niille ei vaadita pysäköintipaikkaa tontilta. Siitä pitää huolen pysäköinnin valvonta. Uudella alueella, vaikkapa Jätkäsaaressa, ei ole mahdollista säilyttää autoaan ilmaisilla kadunvarsipaikoilla, koska sellaisia ei ole. Tämä poistaa yhteismaan ongelman. Siksi päätöksen kalliin pysäköintipaikan ostamisesta voi jättää asukkaalle itselleen, eikä pakottaa pysäköinnistä maksamiseen asunnon yhteydessä oli autoa tai ei.