Kaupunkirakentamisen aika (4): Millaisia viheralueita Helsinkiin?
Millaisia viheralueita Helsinkiin?
Mitä viheralueilla pitäisi olla ja millä perusteella alueita tulisi merkitä viheralueiksi? Onko painopiste alkuperäisen luonnon monimuotoisuuden suojelussa, tulisiko olla Kaivopuiston kaltaista hoidettua, mutta luonnonarvojen kannalta köyhää luontoa vai keskuspuiston kaltaista metsää?
Pitäisikö Helsingissä suojella alkuperäistä luontoa niin, että kaupunkilaisten liikkumista luonnossa rajoitetaan herkkien lajien suojelemiseksi?
Kuvitelkaamme, että luonto voisi neuvotella asiasta ja käydä kauppaa maasta. Se möisi välittömästi jokseenkin kaikki viheralueet Helsingistä ja ostaisi sillä rahalla satakertaisen alueen jostakin, missä maa on halvempaa. Tämän kaupan jälkeen luonto voisi paremmin, mutta helsinkiläiset huonommin.
Luonto ei käy kauppaa, mutta luonnonsuojelijat joutuvat sovittamaan tavoitteensa yhteiskunnan muiden tavoitteiden kanssa. Kyse on kuvainnollisesti siitä, miten ”luonnonsuojelubudjetti” käytetään.
Kannatamme suurempaa luonnonsuojelubudjettia, mutta emme kannata luonnonsuojelubudjetin haaskaamista paikkoihin, joissa suurella rahasummalla saa vain vähän luontoa.
Kaupungissa viheralueet ovat ihmisiä varten. Puhtaita luonnonsuojelullisia arvoja on järkevämpää vaalia siellä, missä tarve muuhun käyttöön on vähäisempää. Erityisesti Suomessa pitäisi suojella vanhoja metsiä ahneilta hakkuilta. Yleensä virkistysarvot tai luonnonsuojeluarvot eivät ole toisilleen vastakkaisia, mutta jos ovat, pitäisi virkistysarvojen voittaa Helsingissä.
Tarvitaan sekä Kaivopuiston kaltaisia hoidettuja puistoja ja kunnollista, monimuotoista metsää. Hoidettu puisto on realistisin ratkaisu siellä, missä kävijöitä on niin paljon, ettei luonnontilainen metsä ei kestä kulutusta. Henkisenä ympäristönä metsä on kuitenkin aivan erilainen kuin hoidettu puisto. Metsiä siis tarvitaan.
On sellaisia tapauksia joissa Helsingissä löytyy sellaista mitä ei muualla ole. Esimerkiksi purot joissa taimen lisääntyy luontaisesti ovat sellaisia harvinaisuuksia, että niiden laaja suojeleminen on minusta enemmän kuin perusteltua. Laaja siten, että paitsi itse vesiränni, niin myös valuma-alue suojellaan. Nyt moni puro on tuhottu ihan viime vuosina rakentamisen yhteydessä. Helsingin pitäisi kartoittaa kaikki vesistönsä, kuten esimerkiksi Vantaa on tehnyt. Nyt ihan selvästi suunnittelijoilla ei ole tietoa vesistöistä ja luonnontilaisia puroja ojitetaan.
https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/119028_vantaan_pienvesiselvitys_2009.pdf
Olet ihan oikeassa. Meillä on myös erittäin arvokkaita luontokohteita, jotka kannattaa ehdottomasti säästää sekä luonnon että ihmisten virkistyksen takia.
Arvokkaita luonnontilassa olevia metsiä tuhotaan mm. Munkkivuoren metsä, joka arvokkaana säästyi rakentamisesta, mutta samanaikaisesti liikuntavirasto vuokrasi asukkaille arvokkaan lintu- ja liito-orava metsän Espoolaiselle yrittäjälle joka hyvää vauhtia tuhoaa metsää elämyspuistollaan. Lähes ilmaiseksi 4 hehtaaria 300€/kk hintaan. Vuokrasopimus tietysti toteutettiin päivää ennen juhannusta asukkaita kuulematta ja salaten sopimus puolivuotta. Olisimme keränneet kolehdin, että metsä olisi säilynyt. Nyt kymmenet 200 vuotta vanhat puut on ruuvailtu täyteen kiinnitysruuveja ja puut kuolevat. Puhumattakaan rahoitetun kanahaukan pesästä joka on ratapuussa ja pesintä kerta toisensa jälkeen tuhoutuu.
Helsingissä tuhotaan viheralueita joka puolelta Helsinkiä. Enkä tarkoita vaan metsää vaan myös pienempiä metsäisiä alueita mm. Mellunmäestä. Kaupungissa PITÄÄ olla metsikköä ja sekä kaikenlaista pusikkoa ja muuta vastaavaa joka puolella. Aika harva haluaa asua puhtaasti betonin ympärillä