Kaupunkirakentamisen aika (44): Leikkipuistot

Leikkipuistot

Helsingissä on mahtava verkosto leikkipuistoja ja leikkipaikkoja. Nykyiset leikkipuistot ja leikkipaikat on rakennettu sillä ajatuksella, että useimmilla asuinalueilla on oma leikkipaikka, joka on sopivalla etäisyydellä useimpien kotoa. Puistot ovat erilaisia, tilavia ja suurissa leikkipuistoissa löytyy sisätilat, vessat ja ohjattua toimintaa.

Tässä verkostossa on yksi puute, joka pitää korjata. Kaupungin keskeisimmiltä paikoilta, joissa ihmiset liikkuvat, ei löydy leikkipaikkoja. Lähileikkipuistossa käymisen lisäksi lapsiperheet kulkevat harrastuksiin, käyttävät kaupallisia palveluita ja tapaavat muita ihmisiä. Arjen keskellä on tärkeää, että lapset pääsevät myös hetkeksi rentoutumaan ja riehumaan muiden lasten kanssa (ja vanhemmat saavat ehkä sen kupillisen kahvia).

Pieni lapsi jaksaa kävellä vain lyhyitä matkoja, joten nykyiset vähän sivummalle sijoitetut leikkipaikat ja -puistot eivät riitä. Tarvitaan leikkipaikkoja myös siellä, missä iso joukko ihmisiä liikkuu päivittäin eli keskustassa ja aluekeskuksissa.

Keskustassa sopivat paikat löytyvät esimerkiksi Narinkkatorilta, Elielinaukiolta ja Esplanadilta. Itäkeskuksessa leikkipaikka kannattaa rakentaa Tallinnanaukiolle ja Malmilla Ylä-Malmin torille. Samaa ajattelua kannattaa soveltaa myös pienemmissä aluekeskuksissa. Leikkipaikka kaupunginosan keskustassa olisi hyvä ja fiksu asia.

Torille tai aukiolle rakennettu leikkipaikka vaatii uudenlaista ajattelua: tilaa on ehkä vähemmän; osa lasten leikeistä saa vapaasti levitä aukiolle; ja leikkivälineet pitää valita huomioiden, että lapset voivat jatkaa samoilla vaatteilla kauppaan, ravintolaan tai harrastuksiin.

Keskustoihin rakennetut leikkipaikat helpottavat ja monipuolistavat lapsiperheiden elämää ja tuovat elämää tyhjille toreillemme. Helsingistä on sukeutumassa taas lapsiperheiden kaupunki. Sen on aika näkyä myös siinä, miten kaupunkitilaa rakennetaan.