Oodi umpikorttelille

Monet helsinkiläiset rakastavat umpikortteleita, mutta silti niitä rakennetaan kovin vähän. Hyvää kaupunkia ei synny lähiörakentamisen opeilla. Umpikortteleita ei ole kantakaupungin lähiöissä, koska ne kiellettiin kantakaupungin ulkopuolella ennen toista maailmansotaa. Kielto on purettu ajat sitten, mutta vasta kuluneella vaalikaudella on aloitettu kaavoittamaan umpikortteleita esikaupunki- ja lähiövyöhykkeelle.

Tiiviissä kaupungissa halutaan asua siksi, että se tarjoaa niitä mukavuuksia, joita ihmiset elämäänsä haluavat. Tiiviys ei ole itseisarvo vaan väline muihin arvokkaisiin asioihin. Lapsiperheessä päiväkoti ja koulu löytyvät kävelyetäisyydeltä, samoin kavereita erilaisiin harrastuksiin. Joukkoliikenne tarjoaa hyvät liikkumismahdollisuudet moneen suuntaan ja päivittäiseen elämään on helppoa sovittaa tapaamisia kavereiden ja ystävien kanssa.

Siksi meidän pitää vaatia tiivistä rakentamista ja erityisesti umpikortteleita nimenomaan siellä, missä siitä saadaan kaikista suurimmat hyödyt kaupunkilaisille. Kaupunkisuunnittelussa pitää oppia ajattelemaan samanaikaisesti rakentuvien asuntojen laatua ja syntyvän kaupunkiympäristön laatua. Osaoptimointi johtaa kaikkien kannalta huonoon lopputulokseen.

Erityisen tärkeissä paikoissa kaupunki pitää opettaa rakentamaan tiiviitä ja kapeita umpikortteleita, jotka mahtuvat kapeisiinkin paikkoihin – tällaisia kohteita löytyy uudesta yleiskaavasta monia.