Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista oli tänään raskas ja kokous kesti pitkään.
Kalasataman keskuksen suunnitelmassa minun ja Silvia Modigin aloitteesta lautakunta edellyttää, että jatkovalmistelussa varmistetaan että itä-länsi suuntainen jalankulku ja pyöräily säilyy sujuvana myös tulevaisuudessa. Lautakuntaurani ensimmäinen poliittinen voittoni!
Taidanpa juhlistaa tätä nauttimalla lasillisen hyvää viskiä.
Kalliossa muutetaan yksi talo toimistokäytöstä asuntoihin. Olin varautunut tekemään ponnen siitä, että tontin omistaja saisi halutessaan hankkia autopaikat pihakannen alle tehtävän parkkipaikan sijaan. Esittelijä kertoi sitten, että olemassaoleva pihakannen alla oleva parkkipaikka riittää täyttämään autopaikkavaatimukset, joten tämä ei ollut tällä kertaa välttämätöntä. Tällainen käytäntö olisi ainakin täydennysrakentamisen osalta lautakunnan talvisen autopaikkakeskustelun ponsien mukaista. Seuraavalla kerralla sitten.
Koirasaaren arkkitehtikilpailu. Helsinki vaikuttaa oppineen jotain aiemmista arkkitehtikilpailuista. Tällä kertaa kaikista kilpailutöistä tehdään toteuttamisarviointi ennen arvostelua ja arvioidut toteutuskustannukset otetaan huomioon kilpailun arvostelussa. Paikka on ainakin loistava, joten potentiaalia löytyy.
Keskustelimme nopeusrajoituksista ja virastosta kerrottiin, että nopeuksien alentaminen on tuonut lähinnä positiivisia vaikutuksia. Onnettomuudet ovat vähentyneet merkittävästi erityisesti keskustassa, jossa nopeudet on laskettu suurelta osin 30km/h:hon. Lisäksi katujen kapasiteetti on kasvanut ja liikenteen sujuvuus parantunut. Virasto arvioi, että keskustassa liikenteen sujuvuus ja välityskapasiteetti on suurimmillaan, kun ajonopeudet ovat noin 30-40km/h. Seuraavaksi tulee sitten selvittää esimerkiksi Mannerheimintien ja Hämeentien nopeuden laskeminen 40km/h:hon Helsinginkadun eteläpuolella.
Liikenneinvestointisuunnitelma ja talousraami jäi pöydälle. Käsitellään ensi viikon kokouksessa. Tämän kanssa täytyy tehdä töitä vielä runsaasti kuluvan viikon aikana ainakin ratikoiden nopeuttamistoimien osalta. Jostain pitäisi vielä kaiken tämän lisäksi löytää rahaa Munkkivuoren ratikankin toteuttamiseen.
Tässä on myös sellainen suuri ongelma, että kaupungille suoraan tuloja tuottavat investoinnit (kuten infran rakentaminen uusille arvoasuinalueille), kaupungin menoja säästävät investoinnit (kuten ratikoiden nopeuttaminen) ja muut investoinnit ovat yhdessä läjässä – ja sitten ihmetellään, ettei rahat riitä mihinkään. Tuottavat investoinnit pitää tehdä vaikka lainarahalla; ne rahat saadaan takaisin siinä, että rakennusoikeuden hinta alueella kasvaa.
Lausunto ympäristöpolitiikasta jäi pöydälle poissaolojen takia. Palataan asiaan ensi viikolla.
Lausuimme myös kehän ja Karhusaarentien kattamisesta Keilaniemessä. Aloitteestani lausuntoon lisättiin muistutus siitä, että jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää huomiota alueen läpi kulkevan seudullisen raitiotieyhteyden (ns. tiederatikan) toteuttamismahdollisuuksiin.
Mitäs te sanoitte niistä ympäristönormeista?
Jäi pöydälle. Lisäsin leipätekstiin maininnan.
Liikenteessä ei ratkaise ainoastaan kapasiteetti (tietoliikennetermein bandwidth), vaan myös viive (latenssi). Tämä tuntuu aivan joka kerta unohtuvan, kun surutta ehdotellaan nopeusrajoitusten alentamista. Hyvin harvoissa paikoissa Suomessa kapasiteetti on rajoittava tekijä, mutta matkaan kuluva aika kiinnostaa jokaista tienkäyttäjää.
Hyvin harvassa paikassa kapasiteetti on ratkaiseva tekijä, kyllä. Ne harvat paikat sattuvat olemaan juuri niitä, joista esimerkiksi nyt keskustellaan. Tiiviisti rakennetussa kaupungissa kapasiteetilla on isompi rooli, koska liikennetarpeita on enemmän neliökilometriä kohden.