Kopiosto ja Somellakka

Iltapäiväkahvi uhkasi läppärini näppäimistöä eilen sähköposteja lukiessani. Löysin uusista viesteistä Kopioston lähettämän sähköpostiviestin, jossa meitä yliopisto-opettajia opastettiin sähköisen median käytössä ilmoittamaan jokaisesta Internetistä löydetystä aineistosta Kopioston tietojärjestelmään.

Ensimmäinen reaktioni oli soittaa pitkäaikaiselle EFFin aktiiville, Ville Oksaselle. Kysyin häneltä, onko hän kuullut asiasta ja olihan varmasti niin, että Kopioston ohje ei ole lain mukainen. Ville ensin epäili, että kyseessä on pila, mutta saatuaan Kopiostosta varmistuksen, hän julkaisi saamani sähköpostin blogillaan. Kiitos Ville, nopeasta toiminnasta!

Kopiosto reagoi sosiaalisessa mediassa lähteneeseen viestimylläkkään nopeasti ja asiallisesti. Villen blogiin ilmestyi seuraava kommentti. Kiitos Jukka-Pekka Timonen!

Kiitokset Ville Oksaselle ja Mikko Särelälle tarkkanäköisyydestä. Olemme Kopiostossa tyytyväisiä siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut yliopistoille ja ammattikorkeakouluille luvat käyttää erilaisia aineistoja verkko-opetuksessa. Lupa kattaa kirjojen ja lehtien skannaamisen sekä CC- ja vastaavien lisenssien ULKOPUOLELLA olevan interne

taineiston käytön KOPIOIMALLA – lukemisesta, näyttämisestä tai browsaamisesta ei ole kyse. Jotta saamme korvaukset jaettua oikeudenhaltijoille, tarvitsemme tietoa, mitä aineistoja käytetään. Täysraportoinnin edellyttäminen nettiaineiston kopioinnista on kuitenkin ilmeisen kohtuuton vaatimus,eikä sitä esimerkiksi CC-aineiston kohdalla toivottukaan. Tarkoituksemme oli keskustella käytännön järjestelyistä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa, mutta mopo näyttää todella karanneen, viestimme jäi epäselväksi. Perumme tällä ilmoituksella, jonka saatamme huomenna yliopistojen ja korkeakoulujen tietoon, nettiaineiston kopiointia koskevan täysraportointiohjeen. Ratkaisemme raportointikysymyksen jollakin toisella tavalla.

Kiitokset aktiivisuudesta ja mielenkiinnosta asiaan !

Jukka-Pekka Timonen
varatoimitusjohtaja
KOPIOSTO”

Tässä joitakin ajatuksia siitä, mikä Kopioston ohjeessa oli vikana.

Suomen valtio on antanut yliopistolle kolme tehtävää: tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Yliopiston tehtävä on sivistää koko kansaa ja edistää elinikäistä oppimista. 
Olen ammatiltani tutkija ja toimin tällä hetkellä tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa. Aikani kuluu pääasiassa tieteellisen tutkimustyön tekemiseen, alani tieteellisen työn opiskelemiseen, jatko-opiskelijoiden ja diplomitöiden ohjaamiseen ja opetukseen. Rahoituksen hankinta ei varsinaisesti kuulu tutkijatohtorin tehtäviin, mutta minun tapauksessani siihenkin kuluu aikaa. Kuten eräs tutkijaystäväni tapaa sanoa, opetus on yliopiston tehtävistä se, jolla on merkittävin yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Joka vuosi Aalto yliopisto ottaa noin 2000 suomalaista nuorta ja kouluttaa nämä tulevaa työuraa varten.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta on tärkeää, että yliopiston koulutusta ja koulutusmateriaaleja ei sijoiteta suljettujen ovien taakse – paikkaan jonne vain harvat ja valitut pääsevät. Sen sijaan yliopiston pitäisi tarjota niin suuri osa oppimateriaalistaan koko kansalla kuin vain mahdollista erityisesti nyt, kun Internet tarjoaa historiallisen mittakaavan mahdollisuudet sivistää koko kansaa kerralla. Jos me emme ole opetuksessa kehityksen eturintamassa jäämme kansainvälisessä kilpailussa kuin nallit kalliolle. 
Suomen kilpailukyky vaatii sitä, että yliopistojen koulutusjärjestelmä tarjoaa oppia mahdollisimman monelle läpi elämän. Jotain osviittaa siitä, mihin maailma on menossa tarjoavat mm. maailmankuulun teknillisen korkeakoulun MIT:n Opencourseware ja Khan Academy. Suomella ei ole varaa hidastella tekijänoikeussäännösten kanssa, jotka sallivat opetusmateriaalin jakamisen maksimissaan 20 oppilaalle tai ainoastaan kurssin ajan. 
Lisäongelmana Kopioston ehdotuksessa oli se, että tutkijat joutuvat käyttämään aikansa raporttien pyörittämiseen sen sijaan, että tekisivät korkeatasoista tutkimusta ja antaisivat laadukasta opetusta. Yliopistot ovat älykkäiden ja tiedonjanoisten ihmisten rykelmä. Älkäämme lannistako tutkijoita lisäämällä jo nykyään korkeaa byrokratian taakkaa entisestään. 

3 vastausta artikkeliin ”Kopiosto ja Somellakka

  1. Löytyyhän sitä ainakin kauppatieteiden puolelta (HKKK, 2003) opettajia, jotka eivät jaa kalvojaan opiskelijoille eivätkä näytä niitä niin kauan, että tekstejä ehtisi kopioida. Kalvot kun ovat hänen ”kilpailuetunsa”, eikä niiden tarkoitus ole kuin näyttää mitä opettaja osaa.

    Tätä nykyä opiskelija voi toki vastata käyttämällä digikameraa, vaikka jalustan kera.

  2. Ihan hyvä että Kopiosto täsmensi aiempaa esitystään, joskin olisi kyllä suotavaa että lafka viitsisi lähtökohtaisestikin kommunikaatiossaan olla implikoimatta hallinnoivansa aivan kaikkea (vaikka se olisikin poliittisesti kiva harhaanjohto).

    Esityksestä jää tosiaan silti käteen ylibyrokraattisuus ja oppimateriaalin saatavuuden tarpeeton rajoittaminen. Kyseenalaistaisin vahvasti myös Kopioston edustavuuden verkkomateriaalin oikeudenomistajien piirissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *