Lapinlahdesta

Tiistaina on kaupunkiympäristölautakunnassa taas painavaa asiaa. Kirjoitan Lapinlahden sairaala-alueesta näin erikseen, koska aihe on herättänyt runsaasti keskustelua.

Lapinlahden sairaala-alueella päätetään kilpailuvoittajan ehdotuksesta. Olen miettinyt alueen tulevaisuutta paljon kuluneina viikkoina ja saanut asiasta enemmän kansalaispalautetta kuin mistään hankkeesta ennen tätä.

Lapinlahden sairaala-alueen historia on Suomen mielenterveystyön historiaa. Se on ensimmäinen mielenterveyssairaala, jossa on hoidettu ihmisiä jo lähes 200 vuotta. Mielenterveystyö sisältää sekä perinteisiä terapioita, toiminnallisia terapioita ja lääkitystä. Näillä kaikilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa ihmisten jaksamisen ja henkilökohtaisen kasvun tukemisessa – ja myös yhteiskunnan toiminnassa. Masennuslääkkeet ovat pudottaneet itsemurhien määrän murto-osaan 80-luvun tilanteesta ja nykypäivänä erilaiset toiminnalliset terapiat (ja myös lääkkeet) auttavat neuroepätyypillisiä lapsia ja nuoria pysymään osana yhteiskuntaa.

Mielenterveystyö on silti aina ollut heikossa asemassa. Vaikka stigma mielenterveyspalveluiden käyttämisestä on pikku hiljaa vähentynyt, mielenterveystyö ei ole vieläkään samalla viivalla muiden terveyspalveluiden kanssa rahoituksessa tai palveluiden laadussa. Nuoreksi kasvava lapsi ja aikuiseksi kasvava nuori muuttuu herkästi väliinputoajaksi elämän kannalta kriittisinä vuosina.

Lapinlahden historiaa mielenterveystyön pioneerina on syytä kunnioittaa. Vaikkei lapsia ole Lapinlahdessa aikaisemmin hoidettu, toivon, että Lapinlahden alueesta muodostuu niin helsinkiläisten lasten ja nuorten mielenterveystyön paikka.

Sitten vielä muutama sana rakentamisesta Lapinlahden puiston ympäristössä. Olen tiiviin ja urbaanin kaupunkirakenteen vahva kannattaja. Urbaani kaupunki tarvitsee tiiviin rakentamisen rinnalle upeita ja arvokkaita puistoja. Lapinlahti on keskustan läntinen arvopuisto ja sitä tulee kohdella sellaisena. Tämän takia Lapinlahdessa uutta rakentamista ei pidä sijoittaa puistoon. Sen sijaan uudelle rakentamiselle pitää järjestellä tilaa Länsiväylän pään alueelta niin, ettei ole tarvetta koskea puistoon.

Yksi vastaus artikkeliin ”Lapinlahdesta

  1. Puisto ei ole nykyisellään järin avoin. Sinne kun menee lauantai-iltana kävelyttämään koiria makkaraa grillaavien ja pussikaljaa juovien ”alueen haltijoiden” sekaan, niin ei voi välttyä tuntemuksilta, ettei ole tervetullut.

    Mielenterveystyötä käytetään lähinnä keppihevosena, kun pienelle onnekkaalle sisäpiirille on langennut täysin uniikki spotti Helsingistä. Kyse on vain ja ainoastaan paikan omistajuudesta.

    Siinä mielessä: Lapinlahti = Malmi. Molemmissa alueiden haltijoilla on halu käyttää merkittävää kiinteistöä, joko kooltaan tai sijainniltaan, muiden piikkiin. Hyvinvointitappio kuntalaisille on ilmeinen.

    Minulle on ihan sama, mitä alueella puuhataan, tai onko se edes avoin. Koiria voi ulkoiluttaa vaikka hautausmaalla – seurakunta suhtautuu ulkopuolisiin suopeammin kuin lapinlahden sisäpiiri. Oleellista Lapinlahdessa on, että kuntalaiset saavat markkinavuokran ja suojellut rakennukset pysyvät kunnossa muuten kuin veronmaksajien piikkiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *