Lapinlahdesta
Tiistaina on kaupunkiympäristölautakunnassa taas painavaa asiaa. Kirjoitan Lapinlahden sairaala-alueesta näin erikseen, koska aihe on herättänyt runsaasti keskustelua.
Lapinlahden sairaala-alueella päätetään kilpailuvoittajan ehdotuksesta. Olen miettinyt alueen tulevaisuutta paljon kuluneina viikkoina ja saanut asiasta enemmän kansalaispalautetta kuin mistään hankkeesta ennen tätä.
Lapinlahden sairaala-alueen historia on Suomen mielenterveystyön historiaa. Se on ensimmäinen mielenterveyssairaala, jossa on hoidettu ihmisiä jo lähes 200 vuotta. Mielenterveystyö sisältää sekä perinteisiä terapioita, toiminnallisia terapioita ja lääkitystä. Näillä kaikilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa ihmisten jaksamisen ja henkilökohtaisen kasvun tukemisessa – ja myös yhteiskunnan toiminnassa. Masennuslääkkeet ovat pudottaneet itsemurhien määrän murto-osaan 80-luvun tilanteesta ja nykypäivänä erilaiset toiminnalliset terapiat (ja myös lääkkeet) auttavat neuroepätyypillisiä lapsia ja nuoria pysymään osana yhteiskuntaa.
Mielenterveystyö on silti aina ollut heikossa asemassa. Vaikka stigma mielenterveyspalveluiden käyttämisestä on pikku hiljaa vähentynyt, mielenterveystyö ei ole vieläkään samalla viivalla muiden terveyspalveluiden kanssa rahoituksessa tai palveluiden laadussa. Nuoreksi kasvava lapsi ja aikuiseksi kasvava nuori muuttuu herkästi väliinputoajaksi elämän kannalta kriittisinä vuosina.
Lapinlahden historiaa mielenterveystyön pioneerina on syytä kunnioittaa. Vaikkei lapsia ole Lapinlahdessa aikaisemmin hoidettu, toivon, että Lapinlahden alueesta muodostuu niin helsinkiläisten lasten ja nuorten mielenterveystyön paikka.
Sitten vielä muutama sana rakentamisesta Lapinlahden puiston ympäristössä. Olen tiiviin ja urbaanin kaupunkirakenteen vahva kannattaja. Urbaani kaupunki tarvitsee tiiviin rakentamisen rinnalle upeita ja arvokkaita puistoja. Lapinlahti on keskustan läntinen arvopuisto ja sitä tulee kohdella sellaisena. Tämän takia Lapinlahdessa uutta rakentamista ei pidä sijoittaa puistoon. Sen sijaan uudelle rakentamiselle pitää järjestellä tilaa Länsiväylän pään alueelta niin, ettei ole tarvetta koskea puistoon.
Puisto ei ole nykyisellään järin avoin. Sinne kun menee lauantai-iltana kävelyttämään koiria makkaraa grillaavien ja pussikaljaa juovien ”alueen haltijoiden” sekaan, niin ei voi välttyä tuntemuksilta, ettei ole tervetullut.
Mielenterveystyötä käytetään lähinnä keppihevosena, kun pienelle onnekkaalle sisäpiirille on langennut täysin uniikki spotti Helsingistä. Kyse on vain ja ainoastaan paikan omistajuudesta.
Siinä mielessä: Lapinlahti = Malmi. Molemmissa alueiden haltijoilla on halu käyttää merkittävää kiinteistöä, joko kooltaan tai sijainniltaan, muiden piikkiin. Hyvinvointitappio kuntalaisille on ilmeinen.
Minulle on ihan sama, mitä alueella puuhataan, tai onko se edes avoin. Koiria voi ulkoiluttaa vaikka hautausmaalla – seurakunta suhtautuu ulkopuolisiin suopeammin kuin lapinlahden sisäpiiri. Oleellista Lapinlahdessa on, että kuntalaiset saavat markkinavuokran ja suojellut rakennukset pysyvät kunnossa muuten kuin veronmaksajien piikkiin.
Hei! Kiitos hyvästä bloggauksesta Lapparista!
Lähetinkin sinulle sähköpostia aiheesta. Kävin intensiivisen keskustelun myös muiden valtuutettujen kanssa suunnitellusta hotellin rakentamisesta Lapinlahden puistoon. Mielestämme se oli huono idea näin laskusuhdanteessa. Ja Engelin rakennusten myyminen miljoonalla lobbareille oli lähinnä vitsi. Lisäksi koko matkailuala on iso kysymysmerkki tällä hetkellä. Puhumattakaan mielenterveystyöstä jota alueella tehdään ja jota kehitetään avoimemmaksi. Oli aivan oikein, että valtuusto päätti, ettei hotellia näillä näkymin rakenneta. Tämä oli myös meidänkin mielestä ainoa oikea päätös ja aikamoinen voitto kansalaisvaikuttamiselle. Tosin Jan Vapaavuorihan päätti viedä asian kaupunginhallitukseen, jossa päätös tuskin muuttuu, Helsingin voimasuhteet tietäen. Mutta vaikuttamistyö siis jatkuu edelleen.
Nykyinen toiminta on mielestämme mielenrauhaa lisäävää ja sopii täydellisesti paikan henkeen. Kaupunki tarvitsee näitä henkireikiä missä sielu lepää. Ja tosuiaan yli 30.000 helsinkiläistä allekirjoitti adressin, jossa puolustettiin alueen nykyistä käyttöä. Tottakai aluetta pitää kehittää.
Hyviä ideoitakin löytyisi. Miksei lähdetä tekemään Lapinlahdesta nykyistä vieläkin avoimempaa kulttuurikaupunginosaa? Esimerkkiä voisi ottaa Tallinnan Telliskivestä, joka on yksi Tallinnan hienoinpia alueita. Tästä saisi samantyyppisen, elävän, kiinnostavan ja kaupungille tuloja tuovan kauniin alueen. Uniikkia, aitoa, paikallista. Tätähän Helsinki tarvitsee. Urbaani kaupunkipuisto. Lapinlahteen tämä tyyli sopisi kuin nenä päähän. Lisäksi tämän tyyppistä voi jo markkinoida kansainvälisestikin, kuten Telliskivi osoittaa. Myös Kaapeli kulttuurikeitaana olisi kävelymatkan päässä. Mielenterveystyö ja paikallinen kulttuuriperintö luontevana osana mukana alueen toiminnassa. Lapinlahdessa olisi olemassa kaikki elementit tähän konseptiin. Myös lisää tarjontaa lapsille, lapsiperheille ja ikäihmisille, sekä paikallisille yrityksille Ruoholahden ja Töölön alueella. Lapinlahti kulttuurikeitaana ja upeana rantapuistona olisi paikallinen uniikki vetovoimatekijä. Pääsenkin kenties vaikuttamaan päätöksiin, koska minut valittiin Lapinlahden Lähde Oy.n hallitukseen Venetsia-rakennuksen vuokralaisten edustajana.
Pienenä anekdoottina hesarissa julkaistu kuva Venetsian alakerrasta on pieni moka laatulehdeltä. Mitä kuvassa oikeastaan näkyy? Hiukan maalia on näköjään rapissut? Joku on valtauksen aikana piirtänyt pari tägiä seinään. Miedän mielestä portaikon graffitit ovat hienoja. Nehän kertovat paikan historian kiehtovaa tarinaa ja sopivat hyvin taidetyön rakennukseen. Stara ja Helsingin kaupunki sattumoisin uusivat kuvassa, katossa näkyvät putket reilu viikko sitten. Samoin vessat uusittiin. Venetsia-rakennuksessa on siis paljon restauroitujakin tiloja ja ”Helsingin kauneimmaksi” hesarissakin tituleerattu neuvotteluhuone, Sininen huone, johon olen suunnitellut POP IN maalaus ryhmiä. No voisinpa maalata ne seinät tässä joku iltapäivä ilmaiseksi?
Mainittakoon, että Venetsiassa toimii taidekoulun lisäksi koiraystävällinen kahvila Aura sekä huippusuosittu artesaanileipomo Venetsia Ambience viikonloppusin. Nyt kevätpäivinä tässä onkin ollut iloinen kuhina jopa jonoiksi asti ihmisiä nauttimassa kauniista ympäristöstä. Tätä lisää tänne Lapinlahteen, jos vaan suinkin voin asiaan vaikuttaa!
Suurkiitos että olit puolellamme ja nyt Lapparista voi oikeasti kasvaa aito hyvinvoinnin ja kulttuurin kaupunginosa Helsinkiin! 🙂
Mielenterveystyö ja jonkinlainen hyvinvointikeskustyyppinen käyttö olisi hyvin sopusoinnussa Lapinlahden rakennuksen historian kanssa. Pääasia että rakennukset ja puisto säilytetään nykyisellään kaupunkilaisten käytössä, ja että aluetta ei myydä millekään kiinteistösijoittajille tai hotelligryndereille.
Voiko joku todistaa, että Lapinlahden rakennukset ovat poikkeuksellisen hyviä juuri mielenterveydelle? Tuskinpa. Jos rakennusten historiaa katsoo, niin nykysilmin katsottuna talossa tapahtunut mielenterveystyö oli lähinnä kidutukseen viittaavaa. Tuonne sopisi ehkä paremmin museo lääketieteen piirissä tapahtuneille puoskaroinneille ja hirmutöille. Itse en ymmärrä miksi rahaa ei käytetä suoraan mielenterveystyöhön. Oikeastaan aika alhaista painostaa kaupunkia mielenterveyden varjolla tarjoamaan halpoja tiloja hyvältä sijainnilla toiminnoille joilla ei ole mitään tekemistä minkään terveyden kanssa. Itse haluaisin poliitikkona aika pirun hyvät perustelut näiltä toimijoilta miksi juuri heitä pitää veronmaksajien tukea, ja en odottaisi kovinkaan monelta mitään neronleimausta. Puistokaan ei ole muuta kuin paikka kaljotteluun. Miksi tätä pitäisi tukea veronmaksajien tappioksi? Lapinlahti koskee nyt muutamaa sataa ihmistä, mutta kaupungin palvelut teoriassa kaikkia.
Jos rahaa ei voi muka tehdä tyhjästä loputtomiin, niin miksi kaupungilla olisi sitten varaa Finlandiatalon marmoriin, vuokranalennuksiin poliitikkojen lempiryhmille tai sanoa yksityiselle rahalle ei, mutta silti pitää yllä palveluita. Jokainen valtuutettu joka itkee palveluiden perään, mutta laittaa seinään marmoria voi minun puolestani suksia suohon.